Yhdistetyt asiat T-218/03–T-240/03

Cathal Boyle ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kalastus – Monivuotiset ohjausohjelmat – Pyynnöt, jotka koskevat tavoitteiden kasvattamista turvallisuutta koskevien parannusten huomioon ottamiseksi – Päätös 97/413/EY – Komission kieltäytyminen – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Komission toimivalta

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet

(EY 230 artiklan neljäs kohta; komission päätös 2003/245)

2.      Kalastus – Yhteinen rakennepolitiikka – Monivuotiset ohjausohjelmat

(Neuvoston päätöksen 97/413 4 artiklan 2 ja 9 kohta; komission päätös 2003/245)

1.      Vaikka komission saamista pyynnöistä kasvattaa monivuotisen ohjausohjelma IV:n tavoitteita kokonaispituudeltaan yli 12 metrin pituisten alusten turvallisuutta, navigointia, hygieniaa, tuotteiden laatua ja alusten työoloja koskevien parannusten ottamiseksi huomioon tehty päätös 2003/245 on osoitettu niille jäsenvaltioille, joita asia koski, päätös koskee kuitenkin tiettyjä aluksia, joiden kaikkien nimet mainitaan päätöksen liitteessä II. Päätöstä on täten EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisesti nostetun kumoamiskanteen yhteydessä pidettävä joukkona yksittäisiä päätöksiä, joista kullakin vaikutettiin mainittujen alusten omistajien oikeudelliseen asemaan.

Kyseessä olleiden alusten omistajien lukumäärä ja henkilöllisyys olivat määriteltävissä ja tarkistettavissa jo ennen päätöksen tekemistä ja komissio oli tietoinen siitä, että sen päätöksellä vaikutettiin ainoastaan mainittujen omistajien intresseihin ja asemaan. Päätös koskee siten sellaisten henkilöiden suljettua joukkoa, jotka oli määritelty päätöksen tekohetkellä ja joiden oikeuksiin komissiolla oli aikomus vaikuttaa. Tästä seuraa, että näin luodun tosiasiallisen tilanteen perusteella kyseiset omistajat erottuivat kaikista muista ja ne voitiin yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös oli osoitettu.

Asia koskee alusten omistajia myös suoraan, koska komissio ainoana asiassa toimivaltaisena viranomaisena ratkaisee lopullisesti tiettyjen alusten kelpoisuuden kapasiteetin lisäykseen. Tällainen vaikutus perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön, koska komissio on ainoa viranomainen, joka on toimivaltainen soveltamaan yhteisön kalastusalan uudelleenjärjestelyn tavoitteista ja yksityiskohtaisista säännöistä 1 päivästä tammikuuta 1997 31 päivään joulukuuta 2001 kestävän tasapainon löytämiseksi kalavarojen ja niiden hyödyntämisen välillä tehdyn päätöksen 97/413 4 artiklan 2 kohtaa. Kansallisilla viranomaisilla ei ole mitään harkintavaltaa niillä päätöksen 2003/245 täytäntöönpanon osalta olevan velvollisuuden suhteen. Niillä ei ole mitään vaihtoehtoja tai toimintavapautta turvallisuuden parantamisesta johtuvan kapasiteetin lisäämisen osoittamisessa, ja niiden on pantava kyseinen päätös täytäntöön täysin automaattisesti soveltamatta mitään välissä olevia säännöksiä.

(ks. 47–49, 54, 56 ja 57 kohta)

2.      Yhteisön kalastusalan uudelleenjärjestelyn tavoitteista ja yksityiskohtaisista säännöistä 1 päivästä tammikuuta 1997 31 päivään joulukuuta 2001 kestävän tasapainon löytämiseksi kalavarojen ja niiden hyödyntämisen välillä tehdyn päätöksen 97/413 4 artiklan 2 kohdassa ei aseteta mitään rajoitusta niiden alusten iälle, joihin voidaan soveltaa turvallisuuden parantamisesta johtuvaa kapasiteetin lisäämistä. Mainitussa kohdassa tarkoitetulla parantamisen käsitteellä ei viitata tietyllä aluksella toteutettuihin parannuksiin, vaan kansalliseen laivastoon. Vastaavasti mainitun päätöksen tavoitteen eli yhteisön vesistöjen kalakantojen säilyttämisen varmistamiseksi ei ole tarpeen jättää uusia aluksia mainitussa artiklassa luodun järjestelmän ulkopuolelle.

Täten komissio ylitti sillä täytäntöönpanossa olevan toimivallan, kun se sisällytti komission saamista pyynnöistä kasvattaa monivuotisen ohjausohjelma IV:n tavoitteita kokonaispituudeltaan yli 12 metrin pituisten alusten turvallisuutta, navigointia, hygieniaa, tuotteiden laatua ja alusten työoloja koskevien parannusten ottamiseksi huomioon tehtyyn päätökseen 2003/245 arviointiperusteita, joista ei säädetty asiaan sovellettavassa lainsäädännössä.

(ks. 105, 108–110 ja 134 kohta)