Asia T‑401/08

Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tekijänoikeudet, jotka koskevat musiikkiteosten julkista esittämistä internetin, satelliitin ja kaapelin välityksellä – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Maantieteellisten markkinoiden jakaminen – Kahdenväliset sopimukset kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen välillä – Yhdenmukaistettu menettelytapa, joka sulkee pois mahdollisuuden myöntää lisenssejä monilla eri alueilla ja moniin eri teosvalikoimiin – Näyttö – Syyttömyysolettama

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 12.4.2013

1.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen väliset vastavuoroista edustusta koskevat sopimukset – Tekijöiden kansalaisuuteen liittyvät tekijänoikeusjärjestöjen yksinomaista jäsenyyttä koskevat ehdot – Kilpailunvastainen tarkoitus – Markkinoiden jakaminen – Markkinoiden eristäminen – Erityisen vakava kilpailusääntöjen rikkominen – Kielto

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen – Erottelu tarkoitukseen perustuvan rikkomisen ja vaikutuksiin perustuvan rikkomisen välillä

(EY 81 artiklan 1 kohta)

3.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen väliset vastavuoroista edustusta koskevat sopimukset – Ehto, jolla annetaan yksinoikeus myöntää tekijänoikeuksien käyttöoikeuslisenssejä tietyllä alueella – Kilpailunvastainen tarkoitus – Markkinoiden jakaminen – Markkinoiden eristäminen – Kielto

(EY 81 artiklan 1 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen – Todistustaakan laajuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

5.      Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Kilpailualaa koskeva menettely – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen mutta ei määrätä sakkoa – Sovellettavuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; EU 6 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Turvautuminen todisteiden kokonaisuuteen – Yksittäin tarkastelluilta todisteilta edellytettävä todistusvoima – Pelkästään yritysten käyttäytymiseen perustuvat todisteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten todistusvelvollisuudet – Komission velvollisuudet, kun se kiistää yritysten esittämien selitysten uskottavuuden

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

7.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kartellit, joiden vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun ne on muodollisesti lopetettu – EY 81 artiklan soveltaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

8.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käyttäytymisen samansuuntaisuus – Yhteistoiminnan olemassaoloa koskeva olettama – Rajat – Kansallisten tekijänoikeusjärjestöjen kieltäytyminen myöntämästä toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneelle käyttäjälle suoraa pääsyä teosvalikoimaansa – Kilpailua rajoittava vaikutus

(EY 81 artiklan 1 kohta)

9.      Kumoamiskanne – Tuomioistuinvalvonta – Käsiteltäväksi saattamisen rajat

(EY 230 artikla)

1.      Tekijänoikeusjärjestöjen välisen vastavuoroista edustusta koskevan sopimuksen mallisopimukseen sisältyvällä jäsenyysehdolla, jonka tarkoituksena on mahdollistaa se, että tekijänoikeusjärjestöt voivat jakaa keskenään tekijät heidän kansallisuutensa mukaan, tai ainakin vaikeuttaa sitä, että tekijä liittyisi johonkin muuhun tekijänoikeusjärjestöön kuin kotivaltionsa tekijänoikeusjärjestöön, on kilpailunvastainen tarkoitus.

Mainitun ehdon avulla tekijänoikeusjärjestöt nimittäin jakavat sisämarkkinat osiin ja eristävät nämä. Tällaiset yhteistoimintajärjestelyt ovat esimerkki sellaisista yhteistoimintajärjestelyistä, jotka on EY 81 artiklan 1 kohdan c alakohdassa nimenomaisesti todettu sisämarkkinoille sopimattomiksi ja jotka on määriteltävä ilmeisiksi kilpailunrajoituksiksi. Tällaiset rikkomiset aiheuttavat markkinoiden eristymistä, koska niillä velvoitetaan osapuolet noudattamaan eri markkinoita, joita usein rajaavat kansalliset rajat, ja näin ollen ne haittaavat sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevaa perustamissopimusten päätavoitetta.

(ks. 61 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 62–65 kohta)

3.      EY 81 artiklan 1 kohdan vastaista ei ole yleisesti ottaen kaikkien sellaisten sopimusten tekeminen, joihin sisältyy jonkinlaista yksinoikeutta koskeva ehto.

Tekijänoikeusjärjestöjen välisen vastavuoroista edustusta koskevan sopimuksen mallisopimukseen sisältyvällä yksinoikeusehdolla, jolla pyritään antamaan vain yhdelle tekijänoikeusjärjestölle tietyllä alueella yksinoikeus myöntää lisenssejä tiettyyn teosvalikoimaan ja luodaan näin kutakin tekijänoikeusjärjestöä hyödyttävä monopoli lisenssien myöntämiseen musiikkiteosten käyttöön sillä alueella, jolle kyseinen järjestö on sijoittautunut, on kuitenkin kilpailunvastainen tarkoitus.

Mainittu ehto sulkee pois myös suorien lisenssien eli sellaisten lisenssien, jotka kattavat vain tekijänoikeusjärjestön oman teosvalikoiman sellaisen esittämisen, joka tapahtuu jonkin toisen tekijänoikeusjärjestön kotivaltion alueella, myöntämisen. Tällainen rajoitus katsotaan kilpailunvastaiseksi.

(ks. 72 ja 73 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 87 ja 137 kohta)

5.      Jos kilpailuasiassa asiaa käsittelevä unionin tuomioistuin on epätietoinen, sen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu. Tuomioistuin ei siis etenkään sakon määräämiseksi tehdyn päätöksen kumoamisesta nostettua kannetta käsitellessään saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos se on tästä vielä epätietoinen.

On nimittäin otettava huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluviin perusoikeuksiin sisältyvä syyttömyysolettama, sellaisena kuin se ilmenee muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettamaa sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen.

Kyseistä oikeuskäytäntöä, joka on kehitetty asioissa, joissa komissio oli määrännyt sakon, voidaan soveltaa myös tapauksiin, joissa päätöksessä, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, ei lopulta ole määrätty sakkoa. On lisäksi otettava huomioon se vähäistä suurempi vahinko maineelle, jota luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannalta merkitsee sen toteaminen, että se on ollut mukana kilpailusääntöjen rikkomisessa. Lisäksi yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolon toteamisesta ja määräyksestä sen lopettamiseksi saattaa aiheutua asianomaiselle yritykselle vakavia seurauksia, kuten mahdollisuus, että sille määrätään uhkasakko asetuksen N:o 1/2003 24 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla.

(ks. 88–92 kohta)

6.      Kilpailuasioissa EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteen näyttämiseksi komission on esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet. Kaikkien komission toimittamien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että toimielimen esittämä välillisten todisteiden kokonaisuus kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttää nämä edellytykset.

Koska kielto osallistua kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin sekä seuraamukset, joita kilpailusääntöjen rikkojille voidaan määrätä, ovat yleisesti tunnettuja, on tavanomaista, että kyseisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Vaikka komissio löytäisi asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti talouden toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, kuten kokouksen pöytäkirjan, nämä asiakirjat ovat normaalisti vain hajanaisia ja niitä on vähän, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Silloin kun asiayhteys, jossa kilpailuoikeuden rikkomisesta epäiltyjen yritysten väliset kokoukset on pidetty, osoittaa, että kyseiset kokoukset olivat välttämättömiä sellaisten kysymysten käsittelemiseksi yhdessä, jotka eivät liittyneet kilpailuoikeuden rikkomiseen, komissio ei kuitenkaan voi olettaa, että kyseisten kokousten tarkoituksena oli yhdenmukaistaa kilpailunvastaiset menettelytavat. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja välillisistä seikoista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Kun näyttö yritysten tekemästä yhdenmukaistamisesta ei perustu pelkkään toteamukseen markkinakäyttäytymisen samansuuntaisuudesta vaan asiakirjoihin, joista ilmenee, että menettelytavat ovat yhdenmukaistamisen tulosta, kyseisten yritysten tehtävänä ei ole pelkästään esittää vaihtoehtoista selitystä komission toteamille tosiseikoille, vaan niiden on myös riitautettava sellaisten tosiseikkojen olemassaolo, jotka komissio on näyttänyt toteen esittämillään asiakirjoilla.

Kun komission päättely sitä vastoin perustuu olettamukseen siitä, että sen päätöksessä toteennäytettyjä seikkoja ei voida selittää muuten kuin yritysten tekemällä yhdenmukaistamisella, riittää, että kyseiset yritykset näyttävät toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission tosiseikoille antama selitys toisella selityksellä.

Silloin kun komissio turvautuu tiettyihin esimerkkeihin viedäkseen uskottavuuden asianomaisen yrityksen väitteiltä, sillä on todistustaakka siitä, että kyseisillä esimerkeillä on merkitystä asiassa. Komissio ei myöskään voi moittia kyseistä yritystä siitä, ettei se ole esittänyt enempää täsmennyksiä, koska komission on esitettävä todisteet kilpailusääntöjen rikkomisesta. Jos komissio on näin ollen hallinnollisessa vaiheessa katsonut, että kyseinen yritys ei ole tukenut selitystään riittävästi, sen on jatkettava asian selvittämistä tai todettava, että asianomainen ei ole pystynyt toimittamaan tarvittavia tietoja sen selvittämiseksi, onko kyseisten yritysten samansuuntaiselle käyttäytymiselle uskottavia selityksiä.

Ennen kuin arvioidaan, onko samansuuntaiselle käyttäytymiselle muita selityksiä kuin menettelytapojen yhdenmukaistaminen, on tutkittava, onko komissio osoittanut kilpailusääntöjen rikkomisen todisteilla, jotka ylittävät pelkän toteamuksen samansuuntaisesta käyttäytymisestä. Tämän kysymyksen tutkiminen nimittäin edeltää muuhun kuin yhdenmukaistamiseen perustuvien selitysten paikkansapitävyyden tutkimista, koska jos unionin yleinen tuomioistuin päätyisi siihen, että tällaisia todisteita on esitetty, mainitut selitykset eivät kumoaisi kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista edes siinä tapauksessa, että ne olisivat uskottavia.

(ks. 93–97, 106 ja 160 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 122 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 136 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 183 kohta)