UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
19 päivänä syyskuuta 2012 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Valtiontuki – Kreikan maatalouden vakuutusjärjestelmästä vastaavan viraston (ELGA) vuosina 2008 ja 2009 maksamat korvaukset – Päätös, jolla tuet todetaan soveltumattomiksi sisämarkkinoille ja määrätään niiden takaisinperimisestä – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Intressivertailu
Asiassa T‑52/12 R,
Helleenien tasavalta, asiamiehinään I. Chalkias ja S. Papaïoannou,
hakijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään D. Triantafyllou ja S. Thomas,
vastaajana,
jossa vaaditaan lykkäämään Kreikassa maatalouden vakuutusjärjestelmästä vastaavan viraston (ELGA) vuosina 2008 ja 2009 maksamista korvauksista 7.12.2011 annetun komission päätöksen 2012/157/EU (EUVL 2012, L 78, s. 21) täytäntöönpanoa,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta, käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
1 Vuonna 1988 annetulla lailla perustettiin Kreikan maatalouden vakuutusjärjestelmästä vastaava virasto (ELGA), joka on kokonaan valtion omistuksessa ja jonka tehtävänä on maatilojen kasvinviljelyn ja kotieläintalouden sekä kasvi- ja eläinkannan vakuuttaminen luonnonuhista johtuvien vahinkojen varalta. ELGA:n vakuutus on pakollinen ja ELGA:n tulot muodostuvat pääasiassa erityisestä vakuutusmaksusta – suuruudeltaan 3 prosenttia kasviperäisistä tuotteista ja 0,5 prosenttia eläinperäisistä tuotteista – joka vakuutusjärjestelmän edunsaajina olevien maataloustuottajien on maksettava.
2 Vuonna 2009 Kreikan hallitus ennakoi ELGA:n maksavan korvauksia noin 425 miljoonaa euroa vastatakseen monien kreikkalaisten maataloustuottajien, jotka olivat kärsineet tulonmenetyksiä tiettyjen kasvien viljelyn tuotannon vähennyttyä satovuosina 2008 ja 2009 epäsuotuisten sääolojen kuten kuivuuden, kuumuuden, sateiden sekä näiden viljelmien entomologisten ja kasvipatologisten tautien vuoksi, esittämiin valituksiin.
3 Saatuaan tiedon näistä toimenpiteistä Euroopan komissio aloitti SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, joka johti ELGA:n vuosina 2008 ja 2009 maksamista korvauksista 7.12.2011 tehtyyn päätökseen 2012/157/EU (EUVL 2012, L 78, s. 21), jossa tiettyjä korvausmaksuja, suuruudeltaan noin 425 miljoonaa euroa, pidettiin sääntöjenvastaisina valtiontukina ja sisämarkkinoille soveltumattomina sekä velvoitettiin perimään ne takaisin tuensaajilta (jäljempänä riidanalainen päätös).
4 Riidanalaisessa päätöksessä komissio asetti Helleenien tasavallalle neljän kuukauden määräajan, joka laskettiin alkavaksi päätöksen tiedoksiannon päivämäärästä ja jonka kuluessa tämän oli perittävä takaisin maataloustuottajilta edellä mainittu summa lisättynä tuen maksamisen ja sen takaisinperinnän väliseltä ajalta lasketulla korolla. Myöhemmin tätä määräaikaa jatkettiin kahdella kuukaudella.
5 Helleenien tasavalta nosti riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.2.2012 jättämällään kirjelmällä.
6 Helleenien tasavalta esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.5.2012 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla nyt käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen, jossa se vaatii pääasiallisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– lykkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa pääasiassa annettavan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion julistamiseen saakka
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
7 Komissio vaatii unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.5.2012 toimittamissaan huomautuksissa pääasiallisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– hylkää välitoimihakemuksen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8 18.6.2012 unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla ja hyvän oikeudenhoidon varmistamiseksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykättäväksi siltä osin kuin päätöksessä velvoitettiin Helleenien tasavalta perimään kyseiset tuet takaisin, ja näin siksi, että tämän viimeksi mainitun väitteet, jos ne näytetään toteen, ovat peruste pitää vallitseva tilanne ennallaan, jotta asianosaisten lausumia voidaan tarkastella perusteellisesti.
9 11.9.2012 asianosaiset esittivät perustelunsa kuulemistilaisuudessa ja vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen presidentin esittämiin suullisiin kysymyksiin.
Oikeudellinen arviointi
10 Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina seuraa, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä, jos hän katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän, riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista.
11 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muita välitoimia, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu (asia C‑149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok., s. I‑2165, 22 kohta). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimet on evättävä, jos jokin niistä ei täyty (asia C‑268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I‑4971, 30 kohta). Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava esillä olevia intressejä (asia C‑445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok., s. I‑1461, 73 kohta, ja asia T‑198/01 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, määräys 4.4.2002, Kok., s. II‑2153, 50 kohta).
12 Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, joka velvoittaa häntä käyttämään valmista menetelmää sen arvioimiseksi, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (em. asia komissio v. Atlantic Container Line ym., määräyksen 23 kohta, ja asia C‑459/06 P(R), Vischim v. komissio, määräys 3.4.2007, 25 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
Fumus boni juris
13 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan fumus boni juris -edellytys täyttyy, jos ainakin jokin kantajan pääasian kanteen tueksi esittämistä perusteista vaikuttaa ilmeisen merkitykselliseltä eikä ainakaan ilmeisen perusteettomalta, koska siitä ilmenee, että kyseessä on hankala oikeudellinen ongelma, joka ei ole ratkaistavissa suoralta kädeltä ja joka siis ansaitsee perusteellisen tarkastelun, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa vaan joka on suoritettava pääasian menettelyssä, minkä vuoksi kanteelta ei ilmeisestikään puutu vakavasti otettavaa perustetta (ks. vastaavasti asia C‑39/03 P‑R, komissio v. Artegodan ym., määräys 8.5.2003, Kok., s. I‑4485, 40 kohta; asia T‑395/94 R, Atlantic Container Line ym. v. komissio, määräys 10.3.1995, Kok., s. II‑595, 49 kohta, ja asia T‑18/10 R, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, määräys 30.4.2010, kohta 95 oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
14 Nyt käsiteltävässä asiassa päätöksen kumoamiseen tähtäävän kanteen tueksi esitetyissä toisessa ja kolmannessa kanneperusteessa Helleenien tasavalta moittii komissiota siitä, että se on rikkonut SEUT 107 artiklan 1 kohtaa arvioidessaan virheellisesti, että riidanalaiset maksut ”vaikutt[ivat] jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” ja ”uhka[sivat] vääristää kilpailua”, vaikka korvaussumma oli keskimäärin vain noin 500 euroa viljelijää kohden ja kaikki maksut olivat korvauksia tosiasiallisista maataloustuotannon menetyksistä, jotka johtuivat tuottajista riippumattomista syistä. Näin vähäarvoiset korvaukset eivät kuitenkaan anna Kreikan maanviljelijöille kilpailuetua suhteessa muiden jäsenvaltioiden tuottajiin.
15 Helleenien tasavalta lisää, että vaikka riidanalaisen päätöksen 59 kohdassa ilmoitetaan, että ”maatalousalalla käydään kilpailua unionin tasolla, ja sen vuoksi kaikki jossakin jäsenvaltiossa tuotannon hyväksi toteutetut toimenpiteet vaikuttavat siihen”, mistään ei ilmene, että komissio olisi ottanut huomioon kyseisten markkinoiden erityispiirteet ja tuensaajina olevien kreikkalaisten maanviljelijöiden taloudellisen tilanteen. Helleenien tasavallan mukaan komissio ainoastaan viittaa eri unionin tuomioistuimen tuomioihin, joissa on hyväksytty, että maatalousala on yleensä herkkä kilpailulle. Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaiset maksut, jotka on tarkoitettu maanviljelijöiden kärsimien tosiasiallisten menetysten korvaamiseen, eivät sen mukaan vääristä kilpailua vaan vahvistavat sitä.
16 Helleenien tasavalta väittää vielä, että komissio on virheellisesti ottanut mukaan väitettyjen valtiontukien määrään 186 miljoonan euron suuruisen summan, joka vastaa maanviljelijöiden vuosina 2008 ja 2009 ELGA:n pakolliseen vakuutusjärjestelmään itse maksamia maksuja. Se katsoo, että tämä määrä pitää vähentää takaisinperittävien tukien summasta.
17 Komissio vastaa, että riidanalaisten maksujen vahingonkorvaustarkoituksella ei ole merkitystä valtiontueksi luonnehtimisen yhteydessä. Kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisen perusteista komissio toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole olemassa mitään merkityksellisyyden kynnystä, jonka alapuolella nämä edellytykset eivät täyttyisi silloin, kun valtiontuensaajat harjoittavat toimintaansa kilpailulle avoimilla markkinoilla, joihin siis kaikki jossakin jäsenvaltiossa tuotannon hyväksi toteutetut toimenpiteet vaikuttavat. Komissio katsoo Kreikan maanviljelijöiden maksamista ja Kreikan valtion valvontaan siirtyneistä pakollisista vakuutusmaksuista, että tätä määrää, jonka se arvioi 145 miljoonan euron suuruiseksi, ei pidä vähentää takaisinperittävästä tuesta, koska sen alkujaan yksityinen luonne ei estä riidanalaisten maksujen luonnehtimista kokonaan valtiontuiksi.
18 Neljännessä kumoamisperusteessaan Helleenien tasavalta korostaa, että komissio on soveltanut väärin SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ja harkintavaltaa, jota sillä on valtiotukien alalla, koska sen mukaan riidanalaisia maksuja olisi pitänyt pitää sisämarkkinoille soveltuvina Kreikan koko taloudessa olevan erittäin vakavan häiriön vuoksi. Se katsoo, että tätä primaarioikeuden määräystä on sovellettava suoraan siinä määrättyjen edellytysten täyttyessä, josta nyt käsiteltävässä asiassa on kyse: vuodesta 2008 alkaen vallinnut kansainvälinen finanssi- ja talouskriisi on iskenyt rajusti kaikille Kreikan talouden aloille ja aiheuttanut hyvin vakavan finanssikriisin, josta on seurannut muiden muassa merkittävä likviditeetin väheneminen Kreikan markkinoilla, yhtäjaksoisesti viidettä vuotta kestävä lama ja lukuisten väestöryhmien köyhtyminen. Se katsoo, että on olemassa vaara, että likviditeetin puute, josta maatalousala kärsii, luo systeemisiä riskejä Kreikan koko taloudelle, koska tämä viimeksi mainittu perustuu suurelta osaltaan alkutuotantoon ja maataloustuottajat ovat merkittävä osa Kreikan talouden tuotantorakennetta, koska heidän lukumääränsä, joka on noin 860 000 yhteensä lähes 5 miljoonasta, muodostaa merkittävän prosenttiosuuden aktiiviväestöstä.
19 Komissio vastaa, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa sille annetaan harkintavaltaa arvioida valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, ja että se on käyttänyt tätä harkintavaltaa antaessaan tiedonannon, jossa vahvistetaan tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä (EUVL 2009, C 83, s. 1). Sen mukaan tämän tiedoksiannon 4.2.2 kohdan kolmannen alakohdan h alakohdassa maataloustuotteiden alkutuotannon alalla toimivat yritykset oli kuitenkin alkujaan suljettu tukiongelman ulkopuolelle alalla todennäköisesti jo vähäistenkin tukien seurauksena ilmenevien kilpailunvääristymien vuoksi, mistä johtuu, että komissio päätteli, että riidanalaiset maksut eivät olleet kyseisen tiedonannon mukaisia eikä niihin voitu soveltaa SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta.
20 Kuudennessa kanneperusteessa Helleenien tasavalta moittii komissiota siitä, että se on laskenut takaisinperittävät summat väärin, koska se ei ole vähentänyt vähämerkityksisiä tukia, joista säädetään [EY] 87 ja [EY] 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6.10.2004 annetun komission asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (EUVL L 325, s. 4) ja [EY] 87 ja [EY] 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maataloustuotteiden tuotannon alalla 20.12.2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1535/2007, (EUVL L 337, s. 35). Helleenien tasavallan mukaan varainhoitovuonna 2008 25:tä miljoonaa euroa olisi pitänyt pitää sallittuna vähämerkityksisenä tukena, eli tukena, jota ei voi periä takaisin, ja vuosien 2009–2011 kolmella varainhoitokaudella vastaava summa puolestaan on lähes 67 miljoonaa euroa.
21 Ottamatta kantaa Helleenien tasavallan esittämiin lukuihin komissio vastaa, ettei se suinkaan sulje pois vähämerkityksisten tukien vähentämisen periaatetta kreikkalaisten maanviljelijöiden tapauksessa.
22 Tästä on todettava, että perusteillaan Helleenien tasavalta pyrkii pääasiallisesti osoittamaan, että yhtäältä riidanalaisia maksuja ei voida pitää sellaisina, että ne SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, ja toisaalta vuoden 2011 joulukuussa asetettua velvoitetta periä takaisin tuensaajilta myönnetyt määrät on pidettävä kohtuuttomana. Tämän väitteen tarkastelussa ei voida kuitenkaan sivuuttaa Kreikassa vuodesta 2008 lähtien vallinnutta taloudellista ja rahoituksellista tilannetta luonnehtivia erityisiä olosuhteita.
23 Tässä yhteydessä, kun on kyse riidanalaisten maksujen vaikutuksesta kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on muistettava, että komission näkemyksen mukaan näiden maksujen kokonaismäärä on noin 425 miljoonaa euroa. Ensi näkemältä vaikuttaa kuitenkin varsin ilmeiseltä, että 425 miljoonan euron summaa on tarkistettava huomattavasti alaspäin.
24 Ensinnäkin on nimittäin selvää, että osaa tästä summasta, jopa useita kymmeniä miljoonia euroja, voidaan pitää vähämerkityksisinä tukina. Komission mukaan on jopa hyvin todennäköistä, että ELGA:n maksamien maksujen ”lukuisat saajat” ovat saaneet tämänkaltaista tukea, joten ne ovat vapautettuja takaisinmaksuvelvollisuudesta. Lisäksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 97, 98 ja 104 perustelukappaleessa käsitellään nimenomaisesti mahdollisuutta siihen, että mahdollisesti vähämerkityksistä tukea olevia määriä ei peritä takaisin. Jos vähämerkityksisiä tukia ei peritä takaisin saajilta ja jos näiden myöntäminen on siis sallittua, tämä johtuu siitä, että katsotaan, että ne eivät vääristä kilpailua eivätkä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
25 Toisaalta on selvää, että Kreikan maanviljelijät ovat maksaneet ELGA:n pakollisen vakuutusjärjestelmän vakuutusmaksuja, jotka ovat kerryttäneet ainakin välillisesti ELGA:n tuloja vuosina 2008 ja 2009 yhteensä 145 miljoonaan euroa. Mutta vaikka riidanalaisten ELGA:n maksamien maksujen rahoittaminen osittain näillä yksityisillä vakuutusmaksuilla ei estä ELGA:n maksamien maksujen luonnehtimista valtiontueksi, on kuitenkin todettava, että näiden maksujen taloudellinen vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan pienenee sen seurauksena, että maanviljelijöiden, ja heidän joukossaan tuensaajien, on pitänyt itse maksaa nämä vakuutusmaksut. Lisäksi komissio on myöntänyt riidanalaisen päätöksen 22 kohdassa, että siltä osin kuin ELGA:n pakollisesta vakuutusjärjestelmästä maksamat korvaukset on rahoitettu erityisistä vakuutusmaksuista kertyvillä tuloilla, voidaan katsoa, että niistä ei koidu tuensaajille perusteetonta etua.
26 Koska riidanalaisten maksujen taloudellinen vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttaa siis ensi näkemältä merkittävästi pienemmältä kuin komission määrittämä 425 miljoonaa euroa, ei ole mitään syytä sulkea pois sitä, että maksuja on käytetty ainoastaan korvaamaan vahinkoja, joita kreikkalaisille maanviljelijöille on aiheutunut epäsuotuisten sääolojen seurauksena tiettyjen kasvien viljelyn tuotannon vähenemisestä johtuneista tulonmenetyksistä, eikä tuotannon ja viennin keinotekoiseen edistämiseen.
27 Mutta kuten asianosaiset vahvistivat istunnossa, Helleenien tasavalta on jo usean vuoden ajan kärsinyt syvästä talous- ja finanssikriisistä. Tämä kriisi, joka on asettanut valtion tietyllä tavalla taloudellisesti eristyksiin, ei ole säästänyt Kreikan maatalousalaa. Tästä seikasta Helleenien tasavalta täsmentää seuraavaa, eikä komissio ole tätä vastustanut
– vuosina 2006–2011 maataloustulo laski Kreikassa 22,6 % samalla kun vastaava tulo Euroopan unionissa kasvoi 19 %
– vuosina 2005–2011 kasvinviljelyn arvo vähentyi yli 15 %
– tuotantokustannukset nousivat vuonna 2008 11 %, vuonna 2010 4 % ja vuonna 2011 7,5 %, ja tuottajahinnat puolestaan laskivat huomattavasti (tomaatti 33,9 %, kaali 27,5 %, puuvilla 11,7 %, tupakka 11 % ja pinaatti 21,5 %)
– maatalousyritysten pankkirahoitus on laskenut 49 % ja maanviljelijöiden mahdollisuudet saada vastaisuudessa rahoitusta ovat hyvin heikot.
28 Lisäksi näyttää siltä, että Kreikan maatalousalalle on tyypillistä pienten perheviljelmien hallitseva osuus tilojen määrässä. Komissio on välillisesti myöntänyt kyseisen alan pirstaloitumisen hyväksyessään, että riidanalaiset maksut jaettiin siten, että kukin kreikkalainen viljelijä sai keskimäärin noin 500 euron suuruisen summan. Lisäksi on todettava, että se ei väitä, että Kreikan maatalousalalla olisi havaittavissa erityisen hyökkäävää markkinointia tai vientihenkisyyttä, eikä se myöskään väitä, että jotkut maataloustuotteiden markkinoilla toimivat ulkomaalaiset yritykset olisivat valittaneet, että riidanalaisten maksujen seurauksena kreikkalaisten maanviljelijöiden taholta niihin olisi kohdistunut erityisen rajua kilpailua.
29 Näyttää siis siltä, että Helleenien tasavallan esittämät perustelut tuovat esiin oikeudellisen kysymyksen siitä, onko nyt käsiteltävän asian poikkeuksellisissa olosuhteissa riidanalaisten maksujen, jotka ovat vahingonkorvauksia kreikkalaisille maanviljelijöille, taloudellinen vaikutus tosiasiallisesti luonteeltaan sellainen, että se vaikuttaa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja uhkaa vääristää kilpailua. Täsmällisemmin ilmaisten on määritettävä, vaikuttavatko nämä poikkeukselliset olosuhteet niiden näkökohtien soveltamiseen, jotka on hyväksytty vähämerkityksisten tukien järjestelmän yhteydessä ja joiden perusteella tämän määräyksen ulkopuolelle on voitu sulkea tuet, joilla ei ole merkittävää vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun (ks. vastaavasti asia C‑310/99, Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002, Kok., s. I‑2289, 10 kohta).
30 Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että tämä kysymys olisi saanut lopullisen vastauksen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Unionin tuomioistuin nimittäin käyttää varovaista muotoilua, jonka mukaan tuen suhteellisen vähäinen merkitys tai tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ”ei lähtökohtaisesti sulje pois sitä mahdollisuutta”, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristä kilpailua, koska suhteellisen vähäinenkin tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristä kilpailua, jos sillä alalla, jolla tuensaajayritykset toimivat, on kova kilpailu (ks. vastaavasti asia C‑278/00, Kreikka v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I‑3997, 69 ja 70 kohta; asia C‑372/97 P, Italia v. komissio, Kok., s. I‑3679, 53 ja 54 kohta, ja asia C‑298/00 P, Kok. s. I‑4087, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) tai kun tuensaajayritys on suuntautunut kansainväliseen kauppaan (ks. vastaavasti asia 730/79 Philip Morris v. komissio, tuomio 17.9.1980, Kok., s. 2671, 11 kohta).
31 Tässä oikeuskäytännössä jätetään näin ollen avoimeksi kysymys siitä, voidaanko käsiteltävässä asiassa katsoa, että Kreikan talouden tosiasialliselle tilanteelle jo usean vuoden ajan ominaisiin säästötoimiin liittyvien täysin erityisten ja poikkeuksellisten vaikeuksien vuoksi Kreikan maatalousala ei ole alttiina voimakkaalle kilpailulle eikä suuntautunut kansainväliseen kauppaan, mikä mahdollisesti sulkee pois sen, että riidanalaiset maksut olivat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttivat merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun.
32 On myös lisättävä, että Helleenien tasavallan esittämät perustelut tuovat esiin toisen oikeudellisen kysymyksen eli kysymyksen siitä, että jos oletetaan, että riidanalaiset maksut täyttivät niiden myöntämisen ajankohtana kaikki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa mainitut ehdot, onko riidanalaista päätöstä pidettävä kohtuuttomana siltä osin kuin siinä edellytettiin 7.12.2011 niiden takaisinperintää, vaikka Kreikan maatalousalan äärimmäisen vaikea tilanne oli huonontunut entisestään näiden maksujen myöntämisen jälkeen.
33 Tässä yhteydessä on todettava, että oikeuskäytännön mukaan on tosin niin, että jäsenvaltiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtiontuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne (ks. asia C‑75/97, Belgia v. komissio, tuomio 17.6.1999, Kok., s. I‑3671, 65 kohta, ja em. asia Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002, 98 kohta). Oikeuskäytännössä on kuitenkin täsmennetty, että ainoastaan ”lähtökohtaisesti – – poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta” komissio voi sääntöjenmukaisesti vaatia asianomaista jäsenvaltiota ryhtymään tällaiseen takaisinperintään aiemman tilanteen palauttamiseksi ennalleen (em. asia Belgia v. komissio, tuomion 66 kohta; em. asia Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002, 99 kohta sekä em. asia C‑372/97 P, Italia v. komissio, tuomio 29.4.2004, 104 kohta ja em. asia C‑298/00 P, Italia v. komissio, tuomio 29.4.2004, 76 kohta).
34 Tässä oikeuskäytännössä jätetään näin ollen avoimeksi kysymys siitä, voiko Helleenien tasavalta vedota tässä asiassa pätevästi sellaisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella riidanalaisessa päätöksessä vaadittu riidanalaisten maksujen takaisinperiminen niiden saajilta on kohtuutonta, koska riidanalaisen päätöksen tekemisen ajankohtana 7.12.2011 Helleenien tasavallan oli kamppailtava kansantaloudessaan olevan, maatalousala mukaan lukien, SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vakavan häiriön korjaamiseksi, sekä siitä, olisiko komission pitänyt tämän primäärioikeuden määräyksen perusteella pitäytyä vaatimasta takaisinperintää tämän häiriön pahasti heikentämältä alalta.
35 Välitoimista päättävä tuomari katsoo, että edellä mainittuihin oikeudellisiin kysymyksiin annettavat vastaukset eivät ole ilmeisen selviä ja että näitä kysymyksiä on syytä tarkastella perusteellisesti, mikä nimenomaan on pääasian menettelyn tarkoitus. Näin ollen ottamatta millään tavoin kantaa siihen, minkä kannan unionin yleisen tuomioistuin ottaa pääasian kanteeseen, välitoimista päättävä tuomari ei voi tässä vaiheessa pitää tätä kannetta selvästi perusteettomana. Asianomaisia kysymyksiä voidaan siis ensi näkemältä pitää riittävän merkityksellisinä ja vakavina, jotta ne täyttävät fumus boni juris ‑edellytyksen, jolla voidaan perustella pyydetty täytäntöönpanon lykkääminen siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä määrätään Helleenien tasavalta perimään riidanalaiset maksut takaisin maataloustuottajilta.
Kiireellisyys ja intressivertailu
36 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että välitoimen määräämistä hakevalle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Kyseisen asianosaisen asiana on esittää vakavasti otettava näyttö siitä, ettei se voi odottaa kanteen perusteella käydyn oikeudenkäynnin ratkaisua ilman, että sille itselleen aiheutuu tällaista vahinkoa. Vaikka vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottomalla varmuudella, sen toteutumisen on kuitenkin oltava riittävällä todennäköisyydellä ennalta arvattavissa. Välitoimen määräämistä hakeva asianosainen on joka tapauksessa velvollinen näyttämään toteen ne tosiseikat, joihin sen väite vakavasta ja korjaamattomasta vahingosta perustuu ja joiden perusteella välitoimista päättävä tuomari voi arvioida ne täsmälliset seuraukset, joita vaadittujen välitoimien määräämättä jättämisellä todennäköisesti on, kun otetaan huomioon, että välitoimia ei voida myöntää puhtaasti hypoteettisen vahingon, joka perustuu tulevien ja epävarmojen tapahtumien ilmenemiseen, perusteella (ks. asia T‑1/10 R, SNF v. ECHA, määräys 26.3.2010, 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia T‑410/09 R, Almamet v. komissio, määräys 7.5.2010, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
37 Koska käsiteltävän välitoimihakemuksen on esittänyt Helleenien tasavalta, on muistettava, että vastuu kansallisesti yleisiksi katsotuista eduista kuuluu jäsenvaltioille, ja ne voivat puolustaa näitä etuja välitoimimenettelyssä (ks. vastaavasti asia C‑280/93, Saksa v. neuvosto, määräys 29.6.1993, Kok., s. I‑3667, 27 kohta ja asia C‑180/96 R, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, määräys 12.7.1996, Kok., s. I‑3903, 85 kohta). Jäsenvaltiot voivat hakea välitoimien määräämistä muun muassa vetoamalla siihen, että riitautettu toimenpide saattaa vakavasti vaarantaa niiden valtiollisten tehtävien hoitamisen ja yleisen järjestyksen.
38 Helleenien tasavallan mukaan käsiteltävässä asiassa 425 miljoonan euron periminen takaisin maan kaikilta 800 000 maanviljelijältä – jotka edustavat perheineen kolmasosaa Kreikan kokonaisväestöstä – saattaa laukaista moninaisia reaktioita kriisin seurauksista ja poikkeuksellisista säästötoimista kärsivässä maatalousväestössä, etenkin kun julkisen ja yksityisen sektorin lakot ovat yleistyneet ja koska erittäin kireitä sosiaalisia jännitteitä ja mielenosoittajien ja poliisien yhteenottoja on koko ajan enemmän.
39 Helleenien tasavalta täsmentää, että toimivaltaiset viranomaiset ovat riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi ilmoittaneet tammikuussa 2012 kaikille maanviljelijöille sääntöjenvastaisiksi todettujen tukien takaisin perimisestä. Maatalousosuuskuntien yhteenliittymien panhelleeninen liitto, joka edustaa kaikkia kreikkalaisia maanviljelijöitä, vastasi tiedotteeseen välittömästi ja korosti näiden viljelijöiden vaikeata taloudellista tilannetta ja heidän kyvyttömyyttään tällä hetkellä maksaa takaisin saadut summat talouskriisin ja monien toteutettujen säästötoimien, jotka ovat merkittävästi alentaneet viljelijöiden tuloja, vuoksi.
40 Helleenien tasavalta lisää, että sillä, että noin 800 000:ta maanviljelijää vaaditaan nyt maksamaan takaisin niille myönnetyt määrät, ja sillä tosiseikalla, että näiden tiedetään ja on ilmoitettu olevan kykenemättömiä maksamaan kyseisiä summia, mistä seuraa väistämättä näiden summien kirjaaminen toimivaltaisten veroviranomaisten kirjanpitoon ja siis merkittäviä hallinnollisia kustannuksia, on haitallisia hallinnollisia vaikutuksia ja se tuo mukanaan useiden tuhansien pakkoperintämenettelyjen vireille panemisesta johtuvia konflikteja julkisen vallan kanssa. Helleenien tasavallan mukaan julkinen sektori joutuu parhaillaan ottamaan käyttöön uusia veron perintään, veroilmoitusten käsittelyyn ja erääntyneiden taloudellisten velvoitteiden toteamiseen liittyvä toimia.
41 Komissio väittää, ettei asia ole kiireellinen, koska Kreikan koko väestöä koskeva taloudellinen ahdinko ei mitenkään liity riidanalaisen päätöksen soveltamiseen ja että se, että maanviljelijät eivät mahdollisesti pysty maksamaan tukia takaisin, ei sinänsä aiheuta vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa Helleenien tasavallalle itselleen. Yleiseen järjestykseen liittyvä vahinko taas on teoreettinen ja epävarma. Se, että jotkut maanviljelijät joutuvat maksamaan takaisin sääntöjenvastaisia tukia, ei välttämättä merkitse sitä, että he alkaisivat lietsoa levottomuuksia. Lisäksi komission mukaan ei ole näytetty toteen, että Ateenassa vuoden alussa ilmenneet levottomuudet olivat viljelijöiden alkuun panemia, vaan nämä levottomuudet aiheutuivat todennäköisesti kaupungin asukkaista, jotka eivät luonnollisestikaan ole maanviljelijöitä. Yleinen ja epämääräinen pelko hypoteettisista tapahtumista, joita voi ilmetä tulevaisuudessa, ei voi muodostaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Hallinnollinen rasite, joka aiheutuu tukien perimisestä hyvin monilta saajilta, ei voi myöskään aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa Helleenien tasavallalle, sillä ei olisi johdonmukaista pitää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä vahinkona.
42 Helleenien tasavallan mainitsemista hallinnollisista vaikeuksista, jotka ovat sen mukaan esteenä riidanalaisten maksujen välittömälle takaisinperinnälle, on todettava pitävän paikkansa, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio ei voi vetoamalla sisäisiin vaikeuksiinsa, vaikka ne olisivat ylittämättömiäkin, perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan (asia C‑404/97, komissio v. Portugali, tuomio 27.6.2000, Kok., s. I‑4897, 52 kohta). Tätä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun jäsenvaltio vastustaa asianmukaisten oikeussuojakeinojen avulla tällaista velvoitetta ja kun se ryhtyy tarvittaviin toimiin välttyäkseen sääntöjenvastaisuudelta.
43 Välitoimimenettelyssä kyse on tarkkaan sanoen sen arvioimisesta, vaikuttaako ensi näkemältä siltä, että kantajan on tosiasiallisesti noudatettava unionin oikeuden mukaista velvoitettaan. Nyt käsiteltävässä asiassa välitoimista päättävä tuomari on katsonut, että kyse on fumus boni juris ‑tilanteesta, joka voi olla riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisen perusteena, toisin sanoen sen perusteena, että Helleenien tasavalta voi väliaikaisesti olla noudattamatta tätä päätöstä siltä osin kuin siinä määrätään se perimään takaisin maataloustuottajilta riidanalaiset maksut. Mikään ei siis estä Helleenien tasavaltaa vetoamasta siihen, että välitön takaisinperiminen johtaisi sellaisiin hallinnollisiin vaikeuksiin, joista voi aiheutua sille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.
44 Tässä asiayhteydessä Helleenien tasavalta ilmoitti istunnossa eikä sitä vastustettu, että vallitsevassa taloustilanteessa veropetosten torjunta on ehdottomasti yksi sen ensisijaisista painopisteistä. Helleenien tasavalta on tätä tarkoitusta varten parhaillaan käynnistämässä verohallinnon perusteellista uudistusta, jolla pyritään nykyaikaistamaan ja parantamaan veronkantokäytäntöä ja poistamaan tälle julkishallinnon alalle ominaiset merkittävät hallinnolliset esteet. Tätä varten Helleenien tasavalta aikoo legitiimisti keskittää voimavaransa lähitulevaisuudessa ja myöhemmin sellaisen tehokkaan verohallinnon käyttöön ottamiseen, joka pystyy erityisesti tunnistamaan ja valvomaan ”merkittäviä veronkiertoja” ja torjumaan veropetoksia, joista johtuvien menetettyjen saamisten määräksi arvioitiin istunnossa 20 miljardia euroa.
45 Tässä tilanteessa se, että Kreikan hallinnon on pantava täytäntöön riidanalainen päätös, jonka laillisuus ratkaistaan lopullisesti pääasiassa ja mahdollisesti myös unionin tuomioistuimessa käytävässä muutoksenhakumenettelyssä, saattaa hyvin todennäköisesti vaikuttaa ainakin osittain veropetosten torjuntaan.
46 Kuten Helleenien tasavalta on nimittäin todennut eikä komissio ole sitä kiistänyt, riidanalaisten maksujen periminen takaisin asianomaisilta viljelijöiltä edellyttää useiden yksiköiden ja erityisesti ELGA:n ja verohallinnon toimia sellaisena ajankohtana, jolloin valtiolla ei ole tätä varten tarvittavaa henkilökuntaa. Etenkin silloin, jos takaisin maksettavia tukia ei makseta ELGA:lle vapaaehtoisesti, veroviranomaiset joutuvat perimään kyseiset määrät pakkotoimenpiteillä. Vaikka tällaisiin toimenpiteisiin ei jouduttaisi Kreikan kaikkien 800 000 viljelijän osalla, koska määrästä on vähennettävät vähämerkityksiset tuen saajat, tältä osin käytettävissä olevista luvuista – vuonna 2008 ja 2009 vähämerkityksisten tukien arvo oli 92 miljoonaa euroa (ks. edellä 20 kohta) ja kunkin viljelijän saamat tuet keskimäärin 500 euroa (ks. edellä 14 ja 28 kohta) – käy ilmi, että asianomaisten kreikkalaisten viljelijöiden määrä nousee todennäköisesti joka tapauksessa useaan sataan tuhanteen.
47 Kun otetaan huomioon edellä kuvattu äärimmäisen vaikea yleinen finanssitilanne ja maatalousosuuskuntien yhteenliittymien panhelleenisen liiton edellä mainittu reaktio, on hyvin todennäköistä, että merkittävä osa sadoista tuhansista edunsaajista kieltäytyy maksamasta vaadittuja summia, mikä edellyttäisi verohallinnon toimijoiden, joiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut, massiivista väliintuloa. On selvää, että tällainen massapakkoperintä estäisi veronviranomaisia merkittävässä määrin keskittymästä yhteen ensisijaista tehtävistään, joka on veronkierron torjuminen ja verotuksen ulkopuolelle jääneiden määrältään lähes 50 kertaa riidanalaisia maksuja suurempien summien perintä.
48 Yleisen järjestyksen häiriöistä siinä tapauksessa, että riidanalaiset maksut peritään välittömästi takaisin Kreikan maatalousalalta, on todettava, että on selvää, että Kreikan sosiaalista ilmapiiriä leimaa tällä hetkellä heikentynyt luottamus julkiseen valtaan, yleinen tyytymättömyys ja tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Erityisesti on todettava, että kuten Helleenien tasavalta on esittänyt eikä komissio ole sitä kiistänyt, Kreikan julkishallinnon toteuttamiin erittäin ankariin säästötoimiin kohdistuvat väkivaltaiset mielenosoitukset ovat jatkuvasti lisääntyneet. Istunnossa Helleenien tasavalta muistutti vielä joidenkin äärioikeistoon ja äärivasemmistoon kuuluvien puolueiden kannatuksen selvästä kasvusta Kreikan viimeisimmissä parlamenttivaaleissa.
49 Tässä tilanteessa Helleenien tasavallan mainitsema vaara siitä, että riidanalaisten maksujen periminen välittömästi takaisin maatalousalalta voi laukaista jopa väkivaltaisiksi kehittyviä mielenosoituksia, ei näytä yksinomaan hypoteettiselta eikä teoreettiselta tai epävarmalta. Ei nimittäin voida väheksyä sitä mahdollisuutta, että tietyt tahot käyttävät riidanalaisten maksujen takaisinperintää julkisesti esimerkkinä maatalousväestön epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja että nykyisessä voimakkaasti tunnelatautuneessa tilanteessa tällainen julkinen keskustelu laukaisee jonkinlaisen väkivaltaisen mielenilmauksen, eikä ole merkityksellistä määritellä, mikä väestönosa mahdollisesti panee alulle väkivaltaisuudet, jotka edellyttävät järjestyksen ylläpidosta vastaavien viranomaisten yhä voimakkaampaa väliintuloa. On selvää, että yleisen järjestyksen häiriöstä, joka on aiheutunut tällaisista mielenosoituksista ja kuohunnasta, johon äskettäiset dramaattiset tapahtumat ovat osoittaneet niiden voivan johtaa, aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, johon Helleenien tasavalta voi perustellusti vedota.
50 Edellä 48 kohdassa esitetyt seikat huomioon ottaen tämä asia on erotettava asiasta, joka oli perustana unionin tuomioistuimen presidentin 12.10.2000 asiassa Kreikka vastaan komissio antamalle määräykselle (asia C‑278/00 R, Kok., s. I‑8787, 8, 16 ja 18 kohta) ja jossa vetoaminen erittäin vakaviin sosiaalisiin vaikeuksiin hylättiin sillä perusteella, että kyseinen jäsenvaltio oli esittänyt ainoastaan yleisiä näkökohtia vetoamatta mihinkään konkreettiseen seikkaan eikä se ollut toimittanut mitään tietoa vakavien tapahtumien, joihin se oli vedonnut, mahdollisesta toteutuvuudesta. Nimittäin toisin kuin asian C‑278/00 R asiayhteydessä, nyt käsiteltävässä asiassa on yleisesti tiedossa, että yleisen järjestyksen häiriöt, sellaisina kuin Helleenien tasavalta niihin vetoaa ennalta arvioitavissa olevana seurauksena vaaditusta takaisinperinnästä, ovat jo toteutuneet vastaavissa tilanteissa Kreikan julkisen vallan talouskriisin alkamisen jälkeen toteuttamiin säästötoimiin kohdistuneiden protestiliikkeiden yhteydessä.
51 On siis todettava, että käsiteltävällä asialla on sellaisia erityispiirteitä, jotka vahvistavat asian kiireellisyyden.
52 Tämä ratkaisu on johdonmukainen kyseessä olevien eri intressien vertailun kanssa, ja vertailua tehdessään välitoimista päättävän tuomarin on tarkasteltava muun muassa, meneekö kantajan intressi saada määrätyksi pyydetyt välitoimet riidanalaisen päätöksen välitöntä soveltamista koskevan intressin edelle vai ei (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑182/03 R ja C‑217/03 R, Belgia ja Forum 187 v. komissio, määräys 26.6.2003, Kok., s. I‑6887, 142 kohta).
53 Helleenien tasavalta on nimittäin näyttänyt toteen, että sen välitoimihakemus täyttää kiireellisyyttä ja fumus boni jurisia koskevat ehdot. Näin ollen on siis myönnettävä, että sillä on oikeutettu intressi pyydettyyn täytäntöönpanon lykkäämiseen etenkin, kun komissio tyytyy väittämään, että kilpailusääntöjen noudattamisen on mentävä yleiseen järjestykseen kohdistuvan ”epämääräisen ja epävarman” uhan edelle. Kuten edellä on esitetty, yhtäältä ei ole selvää, että riidanalaiset maksut täyttävät kaikki SEUT 107 artiklan ehdot, ja toisaalta kiireellisyyttä, joka perustuu vaaraan yleisen järjestyksen häiriöistä, ei voida pitää epämääräisenä eikä epävarmana. Vaaraa siitä, että Kreikan hallinnon pyrkimykset torjua tehokkaasti kaikenlaisia veropetoksia vaikeutuu, ei myöskään pidä aliarvioida, sillä näissä pyrkimyksissä onnistuminen on välillisesti myös unionin edun mukaista, koska osa Kreikan veronkannossa saaduista tuloista voi, samoin kuin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano, kartuttaa unionin yleistä talousarviota.
54 Kreikan nykyistä taloudellista ja sosiaalista tilannetta leimaavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on siis pidettävä ensisijaisina Helleenien tasavallan esittämiä intressejä, jotka koskevat yhtäältä yhteiskuntarauhan säilyttämistä ja sosiaalisten vaikeuksien ehkäisemistä ja toisaalta sen veroviranomaisten kapasiteetin keskittämistä tehtäviin, jotka ovat Helleenien tasavallan mukaan valtion kannalta ensisijaisia. Unionin intressien osalta sitä vastoin täytäntöönpanon lykkäämisen hyväksymisen ainoana vaarana on kansallisten perintätoimenpiteiden siirtyminen myöhempään ajankohtaan ilman, että ilmenee merkkejä siitä, että tämä siirto sinänsä vaarantaa näiden toimenpiteiden onnistumisen mahdollisuuksia.
55 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on syytä hyväksyä siltä osin kuin siinä velvoitetaan Helleenien tasavalta perimään maksetut määrät takaisin niiden saajilta.
56 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 108 artiklan mukaan välitoimista päättävä tuomari voi olosuhteiden muuttumisen perusteella muuttaa tai peruuttaa milloin tahansa antamansa määräyksen, mutta on täsmennettävä, että ”olosuhteiden muuttumisella” on ymmärrettävä tarkoitettavan erityisesti sellaisia tosiseikkoja, jotka ovat omiaan muuttamaan kiireellisyysperusteen arviointia konkreettisessa yksittäistapauksessa (asia C‑440/01 P (R), komissio v. Artegodan, unionin tuomioistuimen tuomarin määräys 14.2.2002, Kok., s. I‑1489, 62–64 kohta). Tarpeen niin vaatiessa komission on siis käännyttävä unionin yleisen tuomioistuimen puoleen, jos se katsoo, että olosuhteet ovat muuttuneet tavalla, jonka perusteella tämän välitoimimääräyksen muuttaminen on perusteltua.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Kreikassa maatalouden vakuutusjärjestelmästä vastaavan viraston (ELGA) vuosina 2008 ja 2009 maksamista korvauksista 7.12.2011 annetun komission päätöksen 2012/157/EU täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin siinä velvoitetaan Helleenien tasavalta perimään saajilta takaisin niille maksetut määrät.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 19. päivänä syyskuuta 2012.