Asia T‑53/12

CF Sharp Shipping Agencies Pte Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 26.10.2012

1.      Tuomioistuinmenettely – Päätös tai asetus, jolla riidanalainen toimi korvataan oikeudenkäynnin aikana – Uusi seikka – Alkuperäisten vaatimusten ja kanneperusteiden mukauttaminen – Määräaika – Kumoamiskanteen nostamiselle asetetun määräajan sovellettavuus – Poikkeus – Edellytykset

(SEUT 263 artiklan kuudes kohta)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Iraniin kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä annettu asetus – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Vähimmäisedellytykset

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohta)

3.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Iraniin kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen kumoaminen – Asetuksen kumoamisen voimaantulo siitä alkaen, kun muutoksen hakemiselle asetettu määräaika on päättynyt, tai siitä alkaen, kun kyseinen muutoksenhaku on hylätty

(SEUT 280 artikla ja SEUT 288 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäinen kohta ja 60 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen N:o 961/2010 liite VIII ja neuvoston asetuksen N:o 267/2012 51 artiklan toinen kohta ja liite IX)

1.      Kun yksityistä suoraan ja erikseen koskeva asetus korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa.

Tällainen mukauttaminen on tehtävä SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätyn kahden kuukauden pituisen määräajan kuluessa. Tuota määräaikaa voidaan näet lähtökohtaisesti soveltaa sekä silloin, kun toimea koskeva kumoamiskanne on nostettu kannekirjelmällä, että silloin, kun kumoamiskanne on nostettu vireillä olevan oikeudenkäynnin yhteydessä pyynnöllä saada mukauttaa vaatimuksia sen edeltävän toimen kumoamisesta, joka kumottiin ja korvattiin kyseessä olevalla toimella.

Poikkeuksena tähän periaatteeseen kyseistä määräaikaa ei voida soveltaa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, kun yhtäältä kyseisellä toimella ja toimella, joka tällä toimella kumottiin ja korvattiin, on asianosaisen osalta sama kohde, ne perustuvat pääosin samoihin perusteisiin ja niiden sisältö on olennaisesti sama eivätkä ne siten eroa kuin ajallisen soveltamisalan osalta ja kun toisaalta pyyntö saada mukauttaa vaatimuksia ei perustu mihinkään muuhun uuteen perusteeseen, tosiseikkaan tai todisteeseen kuin sen kyseessä olevan toimen antamiseen, jolla kumottiin ja korvattiin tämä edeltävä toimi. Tällaisessa tapauksessa oikeusvarmuuteen ei mitenkään vaikuta se, että pyyntö saada mukauttaa vaatimuksia on esitetty kyseisen kahden kuukauden pituisen määräajan päättymisen jälkeen, koska oikeusriidan kohde ja tausta, sellaisina kuin ne on vahvistettu alkuperäisessä kanteessa, eivät muutu muilta osin kuin ajallisen ulottuvuuden osalta.

(ks. 25, 26, 28 ja 29 kohta)

2.      Asianomaiselle vastaisen toimen perustelemista koskeva velvollisuus on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Perustelut on näin ollen lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä niiden puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

Neuvostolla on Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 267/2012 kaltaisen toimen osalta velvollisuus saattaa yhteisön, jota rajoittavat toimenpiteet koskevat, tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseiset toimenpiteet on toteutettava, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista. Neuvosto on siten velvollinen ilmoittamaan ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin asianomaisten toimenpiteiden laillisuus perustuu, sekä ne toteamukset, joiden vuoksi se on ne toteuttanut.

(ks. 35 ja 36 kohta)

3.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan mukaan on niin, että poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta mainitun perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun ajan kuluttua, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä.

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annettu asetus N:o 267/2012, mukaan lukien sen liite IX, on luonteeltaan asetus, koska sen 51 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että se on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mikä vastaa asetuksen vaikutuksia sellaisina kuin niistä on määrätty SEUT 288 artiklassa. Tästä seuraa, ettei kyseistä asetusta voida kumota välittömin vaikutuksin.

(ks. 48–50 kohta)