Kanne 10.9.2007 - Telefónica ja Telefónica de España v. komissio

(asia T-336/07)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Telefónica, S.A. ja Telefónica de España, S.A. (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajaja F.-E. González Díaz ja asianajaja S. Sorinas Jimeno)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Ensisijaisesti Euroopan yhteisöjen komission asiassa COMP/38.784 - Wanadoo España v. Telefónica 4.7.2007 tekemä päätös on kumottava EY 230 artiklan nojalla.

Toissijaisesti mainitulla päätöksellä kantajille määrätyt sakot on EY:n perustamissopimuksen 229 artiklan nojalla poistettava tai niiden määrää on alennettava.

Euroopan yhteisöjen komissio on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävänä oleva kanne koskee EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/38.784 - Wanadoo España v. Telefónica) 4.7.2007 tehtyä päätöstä, jolla komissio on määrännyt Telefónica S.A.:lle yhteisvastuullisesti Telefónica de Españan kanssa 151 875 000 euron sakon EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan rikkomisesta väitettyjen katteiden kaventamista koskevien käytäntöjen vuoksi.

Vaatimustensa tueksi kantajat väittävät seuraavaa:

Kantajien puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska päätös on perustunut useisiin sellaisiin tosiseikkoihin, joista kantajille ei ole ilmoitettu hallinnollisen menettelyn aikana ja joista kantajat eivät ole voineet esittää näkemystään.

Vastaaja on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

On määritelty kolmet eri tukkumarkkinat eikä yhtä ADSL-yhteyden tukkumarkkinaa, joka sisältää sekä paikallisliityntäverkon että kansallisen ja alueellisen yhteyden, tai toissijaisesti ainakin kaksi viimeksi mainittua.

Kantajilla on väitetty olevan määräävä markkina-asema sekä tukkutuotteiden markkinoilla että vähittäiskaupassa.

EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa on sovellettu kantajien menettelyyn, jonka väitetään olevan väärinkäyttöä. Ensinnäkin komissio on soveltanut mainittua artiklaa siihen, että tosiasiallisesti sopimuksia ei tehdä silloin, kun kyseiset tukkutuotteet eivät ole "olennaisia toimintaedellytyksiä", ja tämä väite on ristiriidassa asiaan Oscar Bronner liittyvän oikeuskäytännön kanssa. Toiseksi vaikka katsottaisiin, että 82 artiklaa voidaan soveltaa kantajien menettelyyn, eikä sitä tosin voida, päätöksessä ei oteta huomioon Industrie des Poudres Sphériques -asiaan liittyvän oikeuskäytännön vaatimuksia, joiden mukaan jotta katteiden kaventaminen voidaan katsoa lainvastaiseksi, on ensin tarpeen näyttää joko se, että jakeluketjussa ylemmän tuotteen hinta on liian korkea tai se, että lopputuotteen hinta on saalistushinta.

Menettelyn väittäminen väärinkäytöksi ja sen vaikutus markkinoihin: ensinnäkin, komissio on virheellisesti valinnut tukkumyynnin vertailun pohjaksi ja toiseksi se on muun muassa tehnyt huomattavia laskuvirheitä ja jättänyt asioita huomioimatta sekä "eri ajanjaksojen välistä" että "diskontattuja kassavirtoja" koskevaa perustetta soveltaessaan. Nämä virheet, sekä yksinään että kokonaisuutena arvioituina, tekevät päätöksessä käytetyistä menetelmistä ja laskelmista pätemättömiä. Päätöksestä ei myöskään ilmene riittävällä tavalla menettelyn väitetty kielteinen vaikutus kilpailuun.

Komissio on ylittänyt toimivaltansa ja joka tapauksessa se on loukannut toissijaisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta, lojaalin yhteistyön periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta, kun se on toiminut sellaisessa asiassa, jossa oli jo toiminut kansallinen televiestintäalan sääntelyelin, jonka nimenomaan yhteisön lainsäätäjä on perustanut ja joka on käyttänyt yhteisön lainsäätäjän mainitulle toimielimelle antamia valtuuksia ja toimivaltaa ja noudattanut yhteisön kilpailusääntöihin perustuvia säännöksiä.

Kantajat väittävät sakkojen peruuttamisen tai alentamisen osalta, että komissio on rikkonut perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (nykyään 81 ja 82 artikla) täytäntöönpanosta annetun neuvoston asetuksen (ETY) 17/62 15 artiklan 2 kohtaa ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, kun se on katsonut, että rikkomus on ollut tahallinen tai tuottamuksellinen ja että kyseessä oleva rikkomus on "ilmeinen väärinkäyttö".

____________