Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
30 päivänä tammikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Maahanmuuttopolitiikka – Oikeus perheenyhdistämiseen – Direktiivi 2003/86/EY – 10 artiklan 3 kohdan a alakohta – Ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen perheenyhdistäminen hänen suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaistensa kanssa – 2 artiklan f alakohta – Ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen käsite – Perheenkokoaja, joka on alaikäinen hakemusta tehtäessä mutta joka on tullut täysi-ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana – Alaikäisyyden arvioimisen kannalta merkityksellinen ajankohta – Määräaika, jossa perheenyhdistämishakemus on tehtävä – Perheenkokoajan täysi-ikäinen sisar, joka tarvitsee pysyvästi vanhempiensa apua vakavan sairauden vuoksi – Ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen perheenyhdistämisoikeuden tehokas vaikutus – 7 artiklan 1 kohta – 12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta – Mahdollisuus asettaa perheenyhdistämiselle lisäedellytyksiä
Asiassa C‑560/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Wien (Wienin hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 25.9.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 26.10.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
CR,
GF ja
TY
vastaan
Landeshauptmann von Wien,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti L. Bay Larsen, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, A. Prechal, E. Regan, T. von Danwitz ja O. Spineanu-Matei sekä tuomarit M. Ilešič, J.-C. Bonichot, L. S. Rossi (esittelevä tuomari), I. Jarukaitis, A. Kumin, N. Jääskinen, N. Wahl ja M. Gavalec,
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Krausenböck,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.2.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– CR, GF ja TY, edustajinaan J. Ecker, Rechtsanwältin, ja D. Bernhart, Itävallan Punaisen Ristin pääsihteerin alaisuudessa perheenyhdistämistä koskevista asioista vastaavan yksikön johtaja,
– Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, J. Schmoll, C. Schweda ja V.‑S. Strasser,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman, H. S. Gijzen ja C. S. Schillemans,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Cattabriga, J. Hottiaux ja B.‑R. Killmann,
kuultuaan julkisasiamiehen 4.5.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY (EUVL 2003, L 251, s. 12) 2 artiklan f alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan sekä 12 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Syyrian kansalaiset CR, GF ja heidän tyttärensä TY ja toisaalta Landeshauptmann von Wien (Wienin osavaltion pääministeri, Itävalta) ja jossa on kyse viimeksi mainitun päätöksestä hylätä CR:n, GF:n ja TY:n hakemukset saada kansallinen viisumi perheenyhdistämistä varten pakolaisaseman Itävallassa saaneen RI:n kanssa, joka on CR:n ja GF:n poika sekä TY:n veli.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2003/86 johdanto-osan toisessa, neljännessä ja kuudennesta kymmenenteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(2) Perheenyhdistämistä koskevat toimenpiteet olisi hyväksyttävä perheen suojelua ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan velvoitteen mukaisesti, joka on kirjattu useisiin kansainvälisen oikeuden säädöksiin. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus)] 8 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa [(jäljempänä perusoikeuskirja)] tunnustetut periaatteet.
– –
(4) Perheiden yhdistäminen on tarpeen, jotta perhe-elämä olisi mahdollista. Se edistää sellaisen sosiaalisen ja kulttuurisen vakauden muodostumista, joka helpottaa kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista jäsenvaltioissa. Se myös lujittaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, mikä on yhteisön perustavoitteita, kuten Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa todetaan.
– –
(6) Perheen suojelun ja perhe-elämän ylläpitämisen tai luomisen varmistamiseksi olisi vahvistettava perheenyhdistämistä koskevan oikeuden aineelliset edellytykset yhteisten perusteiden mukaisesti.
(7) Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tätä direktiiviä myös silloin, kun koko perhe saapuu yhtaikaa.
(8) Pakolaisten tilanne vaatii erityistä huomiota niiden syiden vuoksi, jotka ovat pakottaneet heidät pakenemaan kotimaastaan ja jotka estävät heitä viettämästä siellä perhe-elämää. Tämän vuoksi olisi säädettävä tavanomaista suotuisammista edellytyksistä heidän oikeudelleen perheenyhdistämiseen.
(9) Perheenyhdistämisen olisi koskettava ainakin ydinperheen jäseniä eli aviopuolisoa ja alaikäisiä lapsia.
(10) Jäsenvaltiot voivat päättää, haluavatko ne sallia suoraan ylenevää polvea olevien sukulaisten[,] täysi-ikäisten naimattomien lasten, naimattomien tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolten sekä moniavioisessa avioliitossa toisen aviopuolison ja perheenkokoajan alaikäisten lasten perheenyhdistämisen. Jos jäsenvaltio sallii näiden henkilöiden perheenyhdistämisen, tämä ei rajoita sellaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät tunnusta perhesiteiden olemassaoloa tämän säännöksen piiriin kuuluvissa tapauksissa, mahdollisuutta olla kohtelematta kyseisiä henkilöitä perheenjäseninä, kun on kyse asianomaisessa Euroopan yhteisön lainsäädännössä määritellystä oikeudesta oleskella muussa jäsenvaltiossa.”
4 Direktiivin 2003/86 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus perheenyhdistämiseen.”
5 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
c) ’perheenkokoajalla’ jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista, joka hakee tai jonka perheenjäsenet hakevat perheenyhdistämistä päästäkseen muuttamaan perheenkokoajan luokse;
– –
f) ’ilman huoltajaa tulevalla alaikäisellä’ alle 18-vuotiaita kolmannen maan kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka saapuvat jäsenvaltioiden alueelle ilman heistä joko oikeuden tai vakiintuneen käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät tosiasiallisesti ole tällaisen aikuisen huostassa, tai alaikäisiä, jotka ovat jääneet ilman huoltajaa jäsenvaltion alueelle tultuaan.”
6 Direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jollei IV luvussa sekä 16 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on sallittava tämän direktiivin nojalla seuraavien perheenjäsenten maahantulo ja maassaoleskelu:
a) perheenkokoajan aviopuoliso;
b) perheenkokoajan ja hänen aviopuolisonsa alaikäiset lapset, mukaan luettuina lapset, jotka on adoptoitu asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksen tai sellaisen päätöksen mukaisesti, joka on kyseisen jäsenvaltion kansainvälisten velvoitteiden vuoksi täytäntöönpanokelpoinen ilman eri toimenpiteitä tai joka tunnustetaan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti;
– –
Tässä artiklassa tarkoitettujen alaikäisten lasten on oltava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyä täysi-ikäisyyden rajaa nuorempia ja naimattomia.
– –
2. Jollei IV luvussa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla sallia lailla tai asetuksella seuraavien perheenjäsenten maahantulon ja maassa oleskelun:
a) perheenkokoajan tai hänen aviopuolisonsa ensimmäisen asteen sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa, jos nämä ovat perheenkokoajan tai hänen aviopuolisonsa huollettavina eivätkä saa kotimaassa riittävää tukea sukulaisiltaan;
b) perheenkokoajan tai hänen aviopuolisonsa täysi-ikäiset naimattomat lapset, jotka eivät terveydentilansa vuoksi voi itse huolehtia toimeentulostaan.
– –”
7 Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot päättävät, tekeekö maahantuloa ja maassa oleskelua koskevan hakemuksen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille perheenkokoaja vai yksi tai useampi perheenjäsen perheenyhdistämisoikeuden käyttöä varten.
– –
5. Käsitellessään hakemusta jäsenvaltiot ottavat asianmukaisesti huomioon alaikäisen lapsen edun.”
8 Direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltio voi vaatia hakemuksen tehneeltä henkilöltä perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä todisteita siitä, että perheenkokoajalla on:
a) asunto, jota voidaan pitää vastaavanlaisen perheen tavanomaisena asuntona samalla alueella ja joka täyttää asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevat yleiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset;
b) sairausvakuutus, joka kattaa asianomaisessa jäsenvaltiossa sekä perheenkokoajan että hänen perheenjäsentensä kaikki sellaiset riskit, jotka se kattaa yleensä asianomaisen jäsenvaltion omien kansalaisten osalta;
c) vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä ylläpitoon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään. Jäsenvaltioiden on arvioitava näiden tulojen ja varojen luonne ja säännöllisyys, ja ne voivat ottaa huomioon kansallisten vähimmäispalkkojen ja eläkkeiden tason sekä perheenjäsenten lukumäärän.”
9 Direktiivin 10 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäsenvaltiot voivat antaa luvan perheenyhdistämiseen myös muille kuin 4 artiklassa tarkoitetuille perheenjäsenille, jos nämä ovat pakolaisen huollettavina.
3. Jos pakolainen on ilman huoltajaa tuleva alaikäinen,
a) jäsenvaltioiden on sallittava perheenyhdistämisen perusteella hänen suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaistensa maahantulo ja maassaoleskelu soveltamatta 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä;
– –”
10 Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä olevasta 7 artiklasta poiketen jäsenvaltiot eivät saa pyytää pakolaista ja/tai perheenjäsentä tai ‑jäseniä esittämään 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä koskevien hakemusten osalta todisteita siitä, että pakolainen täyttää 7 artiklan mukaiset vaatimukset.
Jos perheenyhdistäminen on mahdollista sellaisessa kolmannessa maassa, johon perheenkokoajalla ja/tai perheenjäsenellä on erityisiä siteitä, jäsenvaltiot voivat vaatia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen todisteiden toimittamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisten velvoitteiden soveltamista.
Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että pakolainen täyttää 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jos perheenyhdistämistä koskevaa hakemusta ei esitetä kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä.”
Itävallan oikeus
11 Itävaltaan sijoittautumisesta ja siellä oleskelusta 16.8.2005 annetun liittovaltion lain (Bundesgesetz über die Niederlassung und den Aufenthalt in Österreich (Niederlassungs- und Aufenthaltsgesetz; BGBl. I, nro 100/2005; jäljempänä NAG) 11 §:ssä, jonka otsikko on ”Oleskeluluvan saamisen yleiset edellytykset”, säädetään seuraavaa:
”– –
(2) Oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle ainoastaan, jos
– –
2. hän osoittaa, että hänellä on oikeus asuntoon, jota voidaan pitää vastaavankokoisen perheen tavanomaisena asuntona
3. hänellä on kaikki vakuutustapahtumat myös Itävallassa kattava sairausvakuutus
4. hänen oleskelustaan ei aiheudu kustannuksia paikalliselle julkisyhteisölle
– –
(3) Oleskelulupa voidaan myöntää silloinkin, kun on olemassa 1 momentin 3, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettu hylkäämisperuste tai kun jokin 2 momentin 1–7 kohdassa mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, mikäli tämä on välttämätöntä [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 8 artiklassa tarkoitetun yksityis- ja perhe-elämän jatkumisen kannalta – –”
12 Lain 46 §:ssä, jonka otsikko on ”Perheenyhdistämistä koskevat säännökset”, säädetään seuraavaa:
”(1) Kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenille annetaan ’Rot-Weiss-Rot – Karte plus’ ‑kortti, mikäli he täyttävät ensimmäisessä osassa säädetyt edellytykset ja mikäli
– –
2. kiintiöissä on tilaa ja perheenkokoajalla
– –
c) on pakolaisasema eikä turvapaikan myöntämisestä [16.8.2005] annetun lain [(Bundesgesetz über die Gewährung von Asyl; BGBl. I, nro 100/2005; jäljempänä AsylG)] 34 §:n 2 momenttia ole sovellettava – –”
13 AsylG:n 34 §:n, jonka otsikko on ”Perheenyhdistämismenettely Itävallassa”, 2 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:
”(2) Viranomaisen on myönnettävä pakolaisaseman saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle tämän hakemuksesta pakolaisasema päätöksellään, jos
1. kyseinen ulkomaalainen ei ole syyllistynyt rikokseen eikä
– –
3. minkäänlaista pakolaisaseman menettämiseen johtavaa menettelyä ole vireillä sen ulkomaalaisen osalta, jolle pakolaisasema on myönnetty (7 §).
– –
(4) Viranomaisen on käsiteltävä erikseen turvapaikanhakijan perheenjäsenten hakemukset; menettelyt yhdistetään; 2 ja 3 momentissa säädettyjen edellytysten vallitessa kaikki perheenjäsenet saavat saman suojeluaseman. – –”
14 AsylG:n 35 §:ssä, jonka otsikko on ”Edustustoissa toimiville viranomaisille toimitetut maahantulohakemukset”, säädetään seuraavaa:
”(1) Pakolaisaseman saaneen ulkomaalaisen 5 momentissa tarkoitettu ulkomailla oleskeleva perheenjäsen voi hakea maahantulolupaa itävaltalaiselta viranomaiselta, joka vastaa konsulaattipalveluista ulkomailla (edustustoviranomainen), tehdäkseen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tämän lain 34 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla, jolloin huomioon otetaan tämän lain 2 §:n 1 momentin 13 kohta. Jos maahantulolupahakemus on tehty yli kolme kuukautta pakolaisaseman myöntämisestä tehdyn lainvoimaisen päätöksen jälkeen, 60 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa säädettyjen edellytysten on täytyttävä.
– –
(2a) Jos hakijana on pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneen ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen vanhempi, 60 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa säädettyjen edellytysten katsotaan täyttyvän.
– –
(5) [AsylG:n 17 §:n 1 ja 2 momentin] mukaan perheenjäsenellä tarkoitetaan pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saaneen ulkomaalaisen henkilön alaikäisen lapsen vanhempaa, puolisoa tai hakemuksen tekohetkellä naimatonta alaikäistä lasta, edellyttäen, että kun kyse on puolisoista, nämä ovat avioituneet ennen kyseisen ulkomaalaisen maahantuloa, ja tätä sovelletaan myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin, jos parisuhde oli rekisteröity jo ennen ulkomaalaisen maahantuloa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
15 RI, joka on syntynyt 1.9.1999, saapui Itävaltaan alaikäisenä ilman huoltajaa 31.12.2015 ja haki siellä kansainvälistä suojelua 8.1.2016 AsylG:n nojalla. Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl (liittovaltion ulkomaalais- ja turvapaikka‑asioita käsittelevä virasto, Itävalta) myönsi RI:lle pakolaisaseman hänen ollessaan alaikäinen tälle 5.1.2017 tiedoksiannetulla päätöksellä. Päätös tuli lainvoimaiseksi 2.2.2017.
16 RI:n vanhemmat CR ja GF sekä täysi-ikäinen sisar TY tekivät 6.4.2017 eli kolmen kuukauden ja yhden päivän kuluttua edellä mainitun päätöksen tiedoksi antamisesta Itävallan lähetystössä Syyriassa hakemuksen saadakseen maahantulo- ja oleskeluluvan Itävaltaan perheenyhdistämistä varten RI:n kanssa AsylG:n 35 §:n nojalla (jäljempänä ensimmäiset maahantulo- ja oleskelulupahakemukset). Hakemuksia tehtäessä RI oli vielä alaikäinen. Itävallan suurlähetystö kuitenkin hylkäsi hakemukset 29.5.2018 tiedoksi annetulla päätöksellä sillä perusteella, että RI oli tullut täysi-ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana. Tästä päätöksestä ei valitettu, ja se tuli lainvoimaiseksi 26.6.2018.
17 CR, GF ja TY hakivat 11.7.2018 Landeshauptmann von Wieniltä perheenyhdistämiseen RI:n kanssa tähtääviä oleskelulupia NAG:n 46 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla (jäljempänä toiset maahantulo- ja oleskelulupahakemukset). CR ja GF vetosivat tätä tarkoitusta varten oikeuksiin, jotka heillä on direktiivin 2003/86 perusteella, kun taas TY perusti hakemuksensa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan. Landeshauptmann von Wien hylkäsi hakemukset 20.4.2020, koska niitä ei ollut tehty kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona RI:lle myönnettiin pakolaisasema.
18 CR, GF ja TY hakivat muutosta näihin päätöksiin Verwaltungsgericht Wieniltä (Wienin hallintotuomioistuin, Itävalta), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua.
19 Ensimmäiseksi tämä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, mitä oikeuksia CR, GF ja TY voivat perustaa direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaan, kun RI on tullut täysi-ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana. Se katsoo tämän osalta, että tulkintaa, jonka unionin tuomioistuin vahvisti 12.4.2018 antamassaan tuomiossa A ja S (C‑550/16, EU:C:2018:248, 64 kohta) tilanteesta, jossa ilman huoltajaa maahan tuleva alaikäinen tulee täysi-ikäiseksi turvapaikkamenettelyn aikana ja siis jo ennen perheenyhdistämishakemuksen tekemistä, pitäisi voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa perheenkokoaja on vielä alaikäinen tällaista hakemusta tehtäessä, jolloin myös tässä jälkimmäisessä tilanteessa oikeus perheenyhdistämiseen voidaan perustaa tähän säännökseen.
20 Toiseksi sen tapauksen varalta, että tämä tulkinta vahvistettaisiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tarkennusta, jonka unionin tuomioistuin teki mainitun tuomion 61 kohdassa ja jonka mukaan perheenyhdistämishakemus, jonka täysi-ikäiseksi turvapaikkamenettelyn aikana tullut perheenkokoaja on tehnyt direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, on lähtökohtaisesti tehtävä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona tälle on myönnetty pakolaisasema, sovellettava myös sellaisen perheenkokoajan tilanteeseen, joka on tullut täysi-ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana. Voitaisiin näet ajatella, että tällaisessa tilanteessa tällaisen määräajan ei pitäisi katsoa alkavan ennen kuin pakolainen on tullut täysi-ikäiseksi. Tätä määräaikaa noudatettaisiin näin pakostakin silloin, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa, kun perheenkokoaja oli perheenyhdistämishakemusta tehtäessä vielä alaikäinen.
21 Sitä vastoin tilanteessa, jossa tällaista määräaikaa pitäisi noudattaa myös tässä tilanteessa ja se alkaisi kulua päivästä, jona kyseessä olevalle alaikäiselle myönnetään pakolaisasema, ennakkoratkaisua pyytänyt pohtii kolmanneksi sitä, pitäisikö tätä määräaikaa katsoa noudatetun, jos – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – kolme kuukautta ja yksi päivä on kulunut sen päätöksen tiedoksiantamisesta, jolla pakolaisasema on myönnetty perheenkokoajalle, niiden ensimmäisten maahantulo- ja oleskelulupahakemusten tekemiseen, joihin nähden tämän määräajan kulumista pitäisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan arvioida. Tässä yhteydessä se pohtii erityisesti sitä, mitä kriteereitä on sovellettava arvioitaessa sitä, onko perheenyhdistämishakemus tehty ajoissa.
22 Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, voidaanko direktiivin 2003/86 7 artiklassa säädettyjen edellytysten – joiden mukaan perheenkokoajalla on ensinnäkin oltava itselleen ja perheelleen asunto, jota voidaan pitää tavanomaisena asuntona, toiseksi sairausvakuutus, joka kattaa asianomaisessa jäsenvaltiossa sekä perheenkokoajan että hänen perheenjäsentensä kaikki riskit, kolmanneksi vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät hänen ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään – täyttymistä vaatia myös, kun kyse on perheenyhdistämisestä tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla. Tässä yhteydessä se pohtii myös sitä, riippuuko mahdollisuus vaatia näiden edellytysten täyttymistä siitä, onko perheenyhdistämishakemus tehty tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päätyttyä.
23 Viidenneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin sen, että Itävallassa sovellettavan lainsäädännön mukaan TY ei kuulu perheenkokoajana olevan RI:n sisarena perheenjäseniin, joiden osalta on säädetty oikeudesta perheenyhdistämiseen. Se korostaa kuitenkin, että TY, joka asuu vanhempiensa kanssa Syyriassa, on cp-vammainen ja tarvitsee jatkuvasti pyörätuolia sekä apua päivittäisessä hygieniassa sekä ruokailussa. TY:n hoidosta vastaa pääasiallisesti hänen äitinsä CR, koska TY ei pysty turvautumaan mihinkään muuhun sosiaaliseen tukiverkostoon tämänhetkisessä kotipaikassaan saadakseen tarvitsemansa hoidon. TY:n vanhemmat eivät näin ollen voi jättää häntä yksin Syyriaan, missä ei asu ketään muuta tämän perheen jäsentä.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kun otetaan huomioon RI:n sisaren sairaudesta johtuva erityistilanne, RI:n vanhempien olisi sen vuoksi pakko luopua direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaan perustuvasta oikeudestaan perheenyhdistämiseen, ellei myös TY:lle myönnettäisi oleskelulupaa.
25 Se toteaa lopuksi, että vaikkeivät lakisääteiset vaatimukset täyttyisikään, Itävallan lainsäädännön mukaan perheenkokoajan täysi-ikäiselle sisarelle voitaisiin mahdollisesti myöntää oleskelulupa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuun yksityis- ja perhe-elämän suojaan liittyvistä pakottavista syistä. Koska suoraan unionin oikeuteen perustuva oikeus oleskelulupaan voi olla vahvempi kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan tarjoama suoja, olisi tarpeen ratkaista, voiko TY vedota tähän oikeuteen.
26 Verwaltungsgericht Wien on näistä syistä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voivatko kolmannen valtion kansalaiset, jotka ovat sellaisen pakolaisen vanhempia, joka on esittänyt turvapaikkahakemuksensa ilman huoltajaa tulevana alaikäisenä ja jolle on myönnetty turvapaikka, kun hän oli vielä alaikäinen, vedota edelleen direktiivin [2003/86] 2 artiklan f alakohtaan, luettuna yhdessä 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan kanssa, jos pakolainen on tullut täysi-ikäiseksi turvapaikan myöntämisen jälkeen mutta oleskeluluvan myöntämistä hänen vanhemmilleen koskevan menettelyn aikana?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi: Edellytetäänkö tällaisessa tapauksessa, että kolmannen valtion kansalaisen vanhemmat noudattavat unionin tuomioistuimen 12.4.2018 antamassa tuomiossa A ja S [(C‑550/16, EU:C:2018:248, 61 kohta)] mainittua määräaikaa ja tekevät perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen ’lähtökohtaisesti – – kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin asianomaiselle alaikäiselle on tunnustettu pakolaisasema’?
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi: Onko pakolaisaseman saaneen ulkomaalaisen täysi-ikäiselle sisarelle, joka on kolmannen valtion kansalainen, myönnettävä suoraan unionin oikeuden nojalla oleskelulupa, jos pakolaisen vanhemmat joutuisivat, mikäli oleskelulupa evättäisiin pakolaisen täysi-ikäiseltä sisarelta, tosiasiassa luopumaan direktiivin [2003/86] 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta oikeudestaan perheenyhdistämiseen, koska tämä pakolaisen täysi-ikäinen sisar tarvitsee terveydentilansa vuoksi välttämättä pysyvästi hoitoa vanhemmiltaan eikä voi siksi jäädä yksin alkuperämaahansa?
4) Jos toiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi: Mitä perusteita on sovellettava arvioitaessa sitä, esitettiinkö tällainen perheenyhdistämistä koskeva hakemus ajoissa eli ’lähtökohtaisesti’ kolmen kuukauden kuluessa 12.4.2018 annetun tuomion A ja S [(C‑550/16, EU:C:2018:248, 61 kohta)] mukaisesti?
5) Jos toiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi: Voivatko pakolaisen vanhemmat edelleen vedota direktiivin [2003/86] 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun perheenyhdistämistä koskevaan oikeuteensa, jos päivästä, jona alaikäiselle tunnustettiin pakolaisasema, päivään, jona he esittävät perheenyhdistämistä koskevan hakemuksensa, on kulunut kolme kuukautta ja yksi päivä?
6) Voiko jäsenvaltio lähtökohtaisesti edellyttää direktiivin [2003/86] 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa perheenyhdistämistä koskevassa menettelyssä, että pakolaisen vanhemmat täyttävät direktiivin [2003/86] 7 artiklan 1 kohdan edellytykset?
7) Riippuuko vaatimus, joka koskee direktiivin [2003/86] 7 artiklan 1 kohdassa mainittujen edellytysten täyttymistä direktiivin [2003/86] 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun perheenyhdistämisen yhteydessä, siitä, esitettiinkö direktiivin [2003/86] 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu perheenyhdistämistä koskeva hakemus kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman tunnustamisesta?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
27 Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 9.7.2021 lykätä asian käsittelyä siihen saakka, kunnes yhdistettyjen asioiden C‑273/20 ja C‑355/20 sekä asian C‑279/90 käsittely on saatu päätökseen.
28 Unionin tuomioistuimen presidentti ilmoitti 8.8.2022 tekemällään päätöksellä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle 1.8.2022 annetusta tuomiosta Saksan liittotasavalta (Perheenyhdistäminen alaikäisen pakolaisen kanssa) (C‑273/20 ja C‑355/20, EU:C:2022:617) ja 1.8.2022 annetusta tuomiosta Saksan liittotasavalta (Perheenyhdistäminen täysi-ikäiseksi tulleen lapsen kanssa) (C‑279/20, EU:C:2022:618) ja pyysi sitä ilmoittamaan, haluaako se nämä tuomiot huomioon ottaen pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä kokonaan tai osittain.
29 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 30.8.2022 päiväämällään, 6.9.2022 unionin tuomioistuimen kirjaamoon toimitetulla kirjeellä haluavansa pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä, mutta se totesi, ettei ensimmäiseen kysymykseen ollut enää tarpeen vastata, koska mainitut tuomiot huomioon ottaen siihen oli vastattava myöntävästi. Tämän osalta se totesi katsovansa sen edellytyksen täyttyneen, jonka varalta toinen ja kolmas kysymys oli esitetty, minkä vuoksi näihin olisi tarpeen saada vastaus.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Toinen kysymys
30 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jotta oikeus perheenyhdistämiseen voitaisiin perustaa tähän säännökseen ja näin hyötyä siinä säädetyistä suotuisammista edellytyksistä, tässä säännöksessä edellytetään, että ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen suoraan ylenevää polvea olevat ensimmäisen asteen sukulaiset (jäljempänä vanhemmat) tekevät perheenyhdistämiseen tämän alaikäisen pakolaisen kanssa tähtäävän maahantulo- ja oleskelulupahakemuksen tietyssä määräajassa silloin, kun kyseinen pakolainen on hakemusta tehtäessä vielä alaikäinen ja tulee täysi‑ikäiseksi perheenyhdistämistä koskevan menettelyn aikana.
31 On muistettava, että direktiivin 2003/86 tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan vahvistaa edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus perheenyhdistämiseen.
32 Tämän osalta direktiivin johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä säädetään tavanomaista suotuisammista edellytyksistä pakolaisten oikeudelle perheenyhdistämiseen, koska heidän tilanteensa vaatii erityistä huomiota niiden syiden vuoksi, jotka ovat pakottaneet heidät pakenemaan alkuperämaastaan ja jotka estävät heitä viettämästä siellä normaalia perhe-elämää.
33 Yksi näistä suotuisammista edellytyksistä koskee perheenyhdistämistä pakolaisen suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaisten kanssa. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, kun direktiivin 2003/86 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mahdollisuus tällaiseen perheenyhdistämiseen jätetään lähtökohtaisesti kunkin jäsenvaltion harkintavaltaan ja sen edellytykseksi asetetaan erityisesti se, että suoraan ylenevää polvea olevat ensimmäisen asteen sukulaiset ovat perheenkokoajan huollettavina eivätkä saa alkuperämaassa riittävää tukea sukulaisiltaan, kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään poikkeuksena tästä periaatteesta maahan ilman huoltajaa tuleville alaikäisille pakolaisille tällaista perheenyhdistämistä koskeva oikeus, joka ei ole riippuvainen jäsenvaltioiden harkintavallasta eikä tässä 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetuista edellytyksistä. Direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdalla tähdätään näin erityisesti siihen, että pakolaisille, jotka ovat alaikäisiä ja jotka ovat tulleet maahan ilman huoltajaa, taataan vahvempi suoja (tuomio 12.4.2018, A ja S, C‑550/16, EU:C:2018:248, 33, 34 ja 44 kohta).
34 Unionin tuomioistuin totesi 12.4.2018 antamassaan tuomiossa A ja S (C‑550/16, EU:C:2018:248, 64 kohta), että direktiivin 2003/86 2 artiklan f alakohtaa, jossa määritellään maahan ilman huoltajaa tulevan alaikäisen käsite, on luettuna yhdessä sen 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan kanssa tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka oli alle 18‑vuotias saapuessaan jäsenvaltion alueelle ja jättäessään turvapaikkahakemuksen tässä valtiossa mutta joka turvapaikkamenettelyn kuluessa tulee täysi-ikäiseksi ja jolle myönnetään tämän jälkeen pakolaisasema, on pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna alaikäisenä.
35 Se, että direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu oikeus perheenyhdistämiseen tehtäisiin riippuvaiseksi ajankohdasta, jolloin toimivaltainen kansallinen viranomainen tekee virallisen päätöksen, jolla asianomaisen henkilön pakolaisasema tunnustetaan, ja näin ollen siitä, miten nopeasti tämä viranomainen käsittelee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, saattaisi näet tämän säännöksen tehokkaan vaikutuksen kyseenalaiseksi ja olisi vastoin paitsi tämän direktiivin tavoitetta, joka on perheenyhdistämisen edistäminen ja tältä osin erityisen suojelun antaminen pakolaisille, erityisesti maahan ilman huoltajaa tuleville alaikäisille, myös yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteita (tuomio 12.4.2018, A ja S, C‑550/16, EU:C:2018:248, 55 kohta).
36 Lisäksi on todettava, että näitä samoja näkökohtia on pakostakin sovellettava tilanteessa, jossa ilman huoltajaa maahan tulleesta alaikäisestä ei tule täysi-ikäistä turvapaikkamenettelyn vaan perheenyhdistämismenettelyn aikana. Tällainen alaikäinen pakolainen voi siis tukeutua direktiivin 2003/84 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaan saadakseen oikeuden perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa tässä säännöksessä säädetyin suotuisammin edellytyksin, ilman että kyseessä oleva jäsenvaltio voisi hylätä perheenyhdistämishakemusta siitä syystä, ettei asianomainen pakolainen ole enää alaikäinen hetkellä, jolloin hakemus ratkaistaan (ks. vastaavasti tuomio 1.8.2022, Saksan liittotasavalta (Perheenyhdistäminen alaikäisen pakolaisen kanssa), C‑273/20 ja C‑355/20, EU:C:2022:617, 52 kohta).
37 Unionin tuomioistuin on kuitenkin 12.4.2018 antamassaan tuomiossa A ja S (C‑550/16, EU:C:2018:248, 61 kohta) todennut myös, että koska olisi direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan tavoitteen vastaista, että pakolainen, joka oli turvapaikkahakemuksensa tekohetkellä ilman huoltajaa maahan tullut alaikäinen mutta joka on tullut tätä hakemusta koskevan menettelyn aikana täysi‑ikäiseksi, voisi vedota tähän säännökseen ”ilman minkäänlaista ajallista rajoitusta” saadakseen oikeuden perheenyhdistämiseen, hänen on tehtävä tätä oikeutta koskeva hakemuksensa kohtuullisessa ajassa. Unionin tuomioistuin totesi tämän osalta, että tällaisen kohtuullisen ajan määrittämiseksi ratkaisu, johon Euroopan unionin lainsäätäjä on päätynyt vastaavassa, tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa asiayhteydessä, voi toimia ohjeena siten, että on katsottava, että direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella tehty perheenyhdistämistä koskeva hakemus on lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin asianomaiselle alaikäiselle on tunnustettu pakolaisasema.
38 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epävarmuus kohdistuu asiallisesti kysymykseen siitä, onko tällaista määräaikaa noudatettava myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa eli kun kyseessä oleva pakolainen oli perheenyhdistämishakemuksen tekohetkellä vielä alaikäinen mutta tuli täysi-ikäiseksi tätä hakemusta koskevan menettelyn aikana.
39 Tässä yhteydessä on syytä mainita siitä, että edellä 37 kohdassa lainatun vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaatimuksella tällaisen määräajan noudattamisesta pyritään välttämään riski siitä, että perheenyhdistämisoikeuteen voitaisiin vedota täysin vailla ajallisia rajoituksia tilanteessa, jossa pakolainen on tullut täysi-ikäiseksi jo turvapaikkamenettelyn aikana ja näin jo ennen perheenyhdistämishakemuksen tekemistä.
40 Kuten Euroopan komissio on korostanut, tällaista riskiä ei kuitenkaan ole olemassa silloin, kun asianomainen pakolainen tulee täysi-ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana. Lisäksi kun otetaan huomioon direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan tavoite suosia erityisesti sellaisten alaikäisten pakolaisten perheenyhdistämistä vanhempiensa kanssa, jotka ovat tulleet maahan ilman huoltajaa, jotta heille voitaisiin taata vahvempi suoja heidän erityisen haavoittuvuutensa vuoksi, tämän säännöksen nojalla tehdyn perheenyhdistämishakemuksen ei voida katsoa myöhästyneen, jos se on tehty, kun asianomainen pakolainen oli vielä alaikäinen. Tämä tavoite huomioon ottaen määräaika tällaisen hakemuksen tekemiselle ei siis voi alkaa ennen kuin asianomainen pakolainen on tullut täysi-ikäiseksi.
41 Näin ollen niin kauan kuin pakolainen on alaikäinen, hänen vanhempansa voivat tehdä perheenyhdistämiseen tämän kanssa tähtäävän maahantulo- ja oleskelulupahakemuksen direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella ilman, että heidän tarvitsisi noudattaa tiettyä määräaikaa voidakseen hyötyä tässä säännöksessä säädetyistä suotuisammista edellytyksistä.
42 Tästä seuraa, että käsiteltävässä tapauksessa sillä, että pääasian valittajat olivat tehneet ensimmäiset perheenyhdistämiseen tähtäävät maahantulo- ja oleskelulupahakemukset yli kolme kuukautta sen päätöksen tiedoksiantamisen jälkeen, jolla perheenkokoajalle oli myönnetty pakolaisasema, ei ole merkitystä, koska perheenkokoaja oli alaikäinen näitä hakemuksia tehtäessä. Edellä 16 kohdassa mainittua päätöstä, jolla nämä hakemukset hylättiin, ei siis voida pitää direktiivin 2003/86 säännösten mukaisena, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta selvityksestä muuta johdu.
43 Toiseen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jotta oikeus perheenyhdistämiseen voitaisiin perustaa tähän säännökseen ja näin hyötyä siinä säädetyistä suotuisammista edellytyksistä, tässä säännöksessä ei edellytetä, että ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen vanhemmat tekevät perheenyhdistämiseen tämän kanssa tähtäävän maahantulo- ja oleskelulupahakemuksen määrätyn ajan kuluessa silloin, kun kyseinen pakolainen on hakemusta tehtäessä vielä alaikäinen ja tulee täysi-ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana.
Neljäs ja viides kysymys
44 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen neljäs ja viides kysymys koskevat asiallisesti sitä, minkä kriteereiden perusteella on arvioitava sitä, onko direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaan perustuva perheenyhdistämishakemus tehty ajoissa.
45 Kuten kyseinen tuomioistuin toteaa, nämä kysymykset on esitetty siltä varalta, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi. Toiseen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen neljänteen ja viidenteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Kolmas kysymys
46 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee asiallisesti sitä, onko direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sen mukaan ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen täysi‑ikäiselle sisarelle, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka on vakavan sairauden vuoksi täysin ja pysyvästi riippuvainen vanhempiensa avusta, on myönnettävä oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen johtaisi siihen, että kyseiseltä pakolaiselta evättäisiin hänelle tämän säännöksen perusteella kuuluva oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa.
47 Tässä yhteydessä on mainittava siitä, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on unionin oikeutta soveltaessaan kunnioitettava perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja noudatettava siinä vahvistettuja periaatteita sekä edistettävä niiden soveltamista oman toimivaltansa mukaisesti ja unionille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoja noudattaen.
48 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden tuomioistuinten tehtävänä on paitsi tulkita kansallista oikeuttaan unionin oikeuden mukaisesti myös varoa tukeutumasta sellaiseen johdetun oikeuden säännön tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen perusoikeuksien kanssa (tuomio 16.7.2020, Belgian valtio (Perheenyhdistäminen – Alaikäinen lapsi), C‑133/19, C‑136/19 ja C‑137/19, EU:C:2020:577, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 Perusoikeuskirjan 7 artiklassa tunnustetaan erikseen oikeus yksityis- ja perhe‑elämän kunnioittamiseen. Tätä 7 artiklaa on luettava vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdessä perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdassa todetun, lapsen edun huomioon ottamista koskevan velvollisuuden kanssa ja ottaen huomioon sen 24 artiklan 3 kohdassa ilmaistu lapsen tarve ylläpitää henkilökohtaisia suhteita kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti (tuomio 1.8.2022, Saksan liittotasavalta (Perheenyhdistäminen alaikäisen pakolaisen kanssa), C‑273/20 ja C‑355/20, EU:C:2022:617, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Tästä seuraa, että direktiivin 2003/86 säännöksiä on tulkittava ja sovellettava ottaen huomioon perusoikeuskirjan 7 artikla ja 24 artiklan 2 ja 3 kohta, kuten direktiivin johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ja 5 artiklan 5 kohdasta sitä paitsi ilmenee; niissä jäsenvaltiot velvoitetaan perheenyhdistämistä koskevia hakemuksia tutkiessaan ottamaan huomioon asianomaisten lasten etu ja suosimaan perhe-elämää (tuomio 1.8.2022, Saksan liittotasavalta (Perheenyhdistäminen alaikäisen pakolaisen kanssa), C‑273/20 ja C‑355/20, EU:C:2022:617, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Näin on muun muassa, kun on kyse direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdasta, jolla pyritään nimenomaisesti, kuten edellä 40 kohdassa on todettu, suosimaan ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten pakolaisten perheenyhdistämistä vanhempiensa kanssa, jotta näille alaikäisille kyettäisiin takaamaan vahvempi suoja heidän erityisen haavoittuvuutensa vuoksi, ja jolla on näin ollen erityinen merkitys perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja 24 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen perusoikeuksien tosiasiallisen kunnioittamisen kannalta.
52 Lisäksi, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa asetetaan jäsenvaltioille täsmällinen positiivinen velvollisuus, jota vastaa selvästi määritelty oikeus. Jäsenvaltiot velvoitetaan tässä säännöksessä määritetyssä tapauksessa sallimaan perheenkokoajan suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaisten perheenyhdistäminen ilman, että niillä on harkintavaltaa (tuomio 12.4.2018, A ja S, C‑550/16, EU:C:2018:248, 43 kohta).
53 RI:n kaltaisella ilman huoltajaa maahan tulleella alaikäisellä pakolaisella on siis direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa.
54 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy käsiteltävässä tapauksessa ilmi, että RI:n vanhemmat ja sisar TY olivat hakeneet maahantulo- ja oleskelulupaa Itävaltaan perheenyhdistämistä varten RI:n kanssa. Vaikka TY on täysi-ikäinen, hän on täysin ja pysyvästi riippuvainen vanhempiensa konkreettisesta huolenpidosta vakavan sairauden vuoksi. TY, joka asuu vanhempiensa kanssa Syyriassa, on cp-vammainen ja tarvitsee pysyvästi pyörätuolia ja apua päivittäisessä hygieniassa sekä ruokailussa. TY:n hoidosta vastaa pääasiallisesti hänen äitinsä CR, koska TY ei pysty turvautumaan mihinkään muuhun sosiaaliseen tukiverkostoon tämänhetkisessä kotipaikassaan saadakseen tarvitsemansa hoidon. TY:stä kykenevät siis huolehtimaan vain hänen vanhempansa, minkä vuoksi he eivät voi jättää häntä yksin hänen alkuperämaahansa.
55 Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, TY:n poikkeuksellinen tilanne ja hänen erityisen vakava sairautensa huomioon ottaen hänen vanhemmillaan ei ole mahdollisuutta tulla Itävaltaan poikansa, ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen, luokse ottamatta mukaansa tytärtään. Maahantulo- ja oleskeluluvan myöntäminen RI:n sisarelle on siis ainoa tapa, jolla RI voi käyttää oikeuttaan perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa.
56 Jos siis TY:tä ei hyväksyttäisi perheenyhdistämiseen RI:n kanssa samaan aikaan kuin tämän vanhemmat, RI:ltä vietäisiin todellisuudessa hänelle direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella kuuluva oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa.
57 Tällainen lopputulos olisi ristiriidassa tämän oikeuden ehdottoman luonteen kanssa ja vaarantaisi sen tehokkaan vaikutuksen, mikä olisi vastoin sekä direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan tavoitetta, johon on edellä 51 kohdassa viitattu, että perusoikeuskirjan 7 artiklaan ja 24 artiklan 2 ja 3 kohtaan perustuvia vaatimuksia, jotka on mainittu edellä 49 kohdassa ja joiden noudattaminen on turvattava tällä direktiivillä.
58 Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon pääasiassa vallitsevat poikkeukselliset olosuhteet, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että RI:n oikeudella perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, joka perustuu direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaan, on tehokas vaikutus ja että perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja 24 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja perusoikeuksia kunnioitetaan myöntämällä myös hänen sisarelleen maahantulo- ja oleskelulupa Itävaltaan.
59 Tätä kantaa ei kyseenalaista 12.12.2019 annettu tuomio Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal (Perheenyhdistäminen – Pakolaisen sisar) (C‑519/18, EU:C:2019:1070), jossa unionin tuomioistuin totesi, että direktiivin 2003/86 10 artiklan 2 kohtaa oli tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa luvan perheenyhdistämiseen pakolaisen sisaren osalta vain, jos hän ei terveydentilansa vuoksi kykene huolehtimaan toimeentulostaan, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät.
60 Tämän osalta on todettava, että pääasiassa kyseessä olevat tosiseikat ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomat oikeudelliset kysymykset ovat hyvin erilaisia kuin ne, joista mainitussa tuomiossa oli kyse. Siinä oli näet kysymys sen ratkaisemisesta, minkä edellytysten vallitessa direktiivin 2003/86 10 artiklan 2 kohta, joka on luonteeltaan vapaaehtoinen, antaa tarvittaessa muillekin pakolaisille kuin ilman huoltajaa maahan tulleille alaikäisille mahdollisuuden hakea itsenäisesti perheenyhdistämistä veljiensä ja sisartensa kanssa. Käsiteltävässä tapauksessa unionin tuomioistuimen on sitä vastoin lausuttava sen oikeuden ulottuvuudesta, joka ilman huoltajaa maahan tulleella alaikäisellä pakolaisella on perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, sellaisessa erityisessä tilanteessa, jossa tämän oikeuden käyttäminen on mahdotonta, ellei hänen täysi-ikäiselle vakavasti sairaalle ja tästä syystä vanhemmistaan täysin ja pysyvästi riippuvaiselle sisarelleen myönnetä maahantulo- ja oleskelulupaa.
61 Kolmanteen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen täysi-ikäiselle sisarelle, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka on vakavan sairauden vuoksi täysin ja pysyvästi riippuvainen vanhempiensa avusta, on myönnettävä oleskelulupa silloin, kun tämän oleskeluluvan epääminen johtaisi siihen, että kyseiseltä pakolaiselta evättäisiin hänelle tämän säännöksen perusteella kuuluva oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa.
Kuudes ja seitsemäs kysymys
62 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuudes ja seitsemäs kysymys koskevat asiallisesti sitä, onko direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi vaatia, että ilman huoltajaa maahan tullut alaikäinen pakolainen tai hänen vanhempansa täyttävät direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, jotta tämä alaikäinen pakolainen voisi saada oikeuden perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, ja jos näin on, mahdollisuus vaatia näiden edellytysten täyttymistä riippuu siitä, onko perheenyhdistämishakemus tehty direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyssä määräajassa.
63 Näihin kysymyksiin vastattaessa on muistettava, että direktiivin 2003/86 IV luvussa, jonka otsikko on ”Perheenyhdistämisten edellytykset”, olevan 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat vaatia todisteita siitä, että perheenkokoajalla on asunto, jota voidaan pitää vastaavankokoisen perheen tavanomaisena asuntona kyseisessä jäsenvaltiossa, sairausvakuutus perheenkokoajaa ja hänen perheenjäseniään varten sekä vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään.
64 Direktiivin 2003/86 12 artiklan, joka on direktiivin 10 artiklan tavoin direktiivin V luvussa, jonka otsikko on ”Pakolaisten perheenyhdistäminen”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että direktiivin 7 artiklasta poiketen jäsenvaltiot eivät voi velvoittaa pakolaista ja/tai tämän perheenjäseniä esittämään direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä koskevien hakemusten osalta todisteita siitä, että perheenkokoaja täyttää saman direktiivin 7 artiklan mukaiset vaatimukset.
65 Direktiivin 2003/86 4 artiklan, joka on tämän direktiivin II luvun, jonka otsikko on ”Perheenjäsenet”, ainoa artikla, 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sallittava tämän direktiivin nojalla siinä lueteltujen perheenjäsenten – kuten perheenkokoajan aviopuoliso sekä alaikäiset lapset – maahantulo ja maassaoleskelu, jollei IV luvussa sekä 16 artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.
66 Direktiivin 2003/86 12 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta ja 7 artiklan 1 kohdasta seuraa siis yhdessä, että näistä ensin mainitussa säännöksessä säädetään suotuisammista säännöksistä pakolaisen perheenyhdistämiselle ydinperheen jäsenten kanssa sulkemalla pois jäsenvaltioiden mahdollisuus vaatia näyttöä siitä, että kyseisellä pakolaisella on asunto, jota voidaan pitää vastaavankokoisen perheen tavanomaisena asuntona kyseisessä jäsenvaltiossa, sairausvakuutus perheenkokoajaa ja hänen perheenjäseniään varten sekä vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloon.
67 Direktiivin 2003/86 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa täsmennetään kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat edellyttää, että pakolainen täyttää saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jos perheenyhdistämistä koskevaa hakemusta ei esitetä kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä.
68 Direktiivin 2003/86 12 artiklan 1 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee siis, että unionin lainsäätäjä on sallinut jäsenvaltioiden soveltaa tämän säännöksen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten osalta yleistä järjestelmää pakolaisiin tavanomaisesti sovellettavan suotuisamman järjestelmän asemesta silloin, kun perheenyhdistämistä koskeva hakemus on esitetty vasta, kun pakolaisaseman myöntämisestä on kulunut tietty aika (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2018, K ja B, C‑380/17, EU:C:2018:877, 46 kohta).
69 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy käsiteltävässä asiassa ilmi, että Itävallan tasavalta on käyttänyt sekä direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta edellyttäessään perheenkokoajien täyttävän siinä määritellyt edellytykset että tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyä mahdollisuutta säätäessään, että näiden edellytysten on täytyttävä myös sellaisten perheenkokoajien osalta, joilla on pakolaisasema, jos perheenyhdistämiseen tähtäävä maahantulo- ja oleskelulupahakemus on tehty yli kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun pakolaisasema on lopullisesti myönnetty.
70 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin sitä, ulottuuko jälkimmäinen mahdollisuus myös direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten pakolaisten perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, eli sitä, voivatko jäsenvaltiot edellyttää tällaiselta perheenyhdistämiseltä, että alaikäinen pakolainen tai hänen vanhempansa täyttävät direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdassa määritellyt edellytykset, ellei hakemusta perheenyhdistämiseksi vanhempien kanssa ole tehty kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä kyseiselle alaikäiselle.
71 Direktiivin 2003/86 sanamuoto, systematiikka ja päämäärä sekä perusoikeuskirjan 7 artiklaan ja 24 artiklan 2 ja 3 kohtaan perustuvat vaatimukset huomioon ottaen tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.
72 Direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ilman huoltajaa maahan tulleille alaikäisille pakolaisille myönnetään näet suotuisampi kohtelu turvaamalla perheenyhdistäminen heidän suoraan ylenevää polvea olevien ensimmäisen asteen sukulaistensa kanssa ”soveltamatta [tämän direktiivin] 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä”.
73 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 26 kohdassa todennut, direktiivin 2003/86 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa viitataan nimenomaisesti sen IV luvussa, jossa direktiivin 7 artikla on, säädettyihin edellytyksiin. Direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan sanamuodon mukaan on siis niin, kun sitä tarkastellaan yhdessä direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa, että jäsenvaltiot eivät voi vaatia, että ilman huoltajaa maahan tullut alaikäinen pakolainen tai hänen vanhempansa täyttävät direktiivin 7 artiklan 1 kohdan edellytykset, kun nämä vanhemmat tekevät perheenyhdistämiseen tämän alaikäisen pakolaisen kanssa tähtäävän maahantulo- ja oleskelulupahakemuksen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella.
74 Tätä direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdassa omaksuttua tulkintaa tukee sekä tämän säännöksen päämäärä eli pyrkimys, kuten edellä 40 ja 51 kohdassa on todettu, suosia erityisesti ilman huoltajaa maahan tulleiden alaikäisten pakolaisten perheenyhdistämistä vanhempiensa kanssa, jotta näille alaikäisille kyettäisiin takaamaan vahvempi suoja heidän erityisen haavoittuvuutensa vuoksi, että erityisesti direktiivin 12 artiklan 1 kohta.
75 Tässä jälkimmäisessä säännöksessä on näet nimenomaisesti kyse vain ”direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä”, kuten perheenkokoajan aviopuolisoa ja alaikäisiä lapsia, koskevista hakemuksista. Direktiivin systematiikasta nähdään, että unionin lainsäätäjä on yhtäältä sen 12 artiklan 1 kohdalla ja toisaalta sen 10 artiklan 3 kohdan a alakohdalla ottanut käyttöön kaksi erillistä säännöstöä, joista ensin mainittua sovelletaan kaikkien pakolaisten perheenyhdistämiseen heidän ydinperheensä jäsenten kanssa ja siinä säädetään jäsenvaltioilla olevasta mahdollisuudesta vaatia, että perheenkokoaja täyttää direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa määritellyt edellytykset, jos perheenyhdistämishakemusta ei ole tehty kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä, kun taas jälkimmäistä säännöstöä sovelletaan nimenomaan tilanteisiin, joissa on kyse ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen perheenyhdistämisestä vanhempiensa kanssa, eikä siinä säädetä tällaisesta jäsenvaltioilla olevasta mahdollisuudesta.
76 Lisäksi unionin lainsäätäjä on sulkemalla tällä tavoin pois jäsenvaltioiden mahdollisuuden vaatia, että direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen edellytysten on täytyttävä, kun kyse on tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaan perustuvista hakemuksista ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen perheenyhdistämiseksi vanhempiensa kanssa, toiminut niiden vaatimusten mukaisesti, jotka perustuvat perusoikeuskirjan yksityiselämän kunnioittamista koskevaan 7 artiklaan ja perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 ja 3 kohtaan, joiden mukaan kaikissa lasta koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu ja lapsen tarve ylläpitää säännöllisesti henkilökohtaisia suhteita kumpaankin vanhempaansa.
77 Kuten komissio on korostanut, on käytännössä mahdotonta, että ilman huoltajaa maahan tulleella alaikäisellä pakolaisella olisi itseään ja perheenjäseniään varten asunto, sairausvakuutus ja riittävät varat ja että hän siis voisi täyttää direktiivin 2003/86 7 artiklan 1 kohdassa määritellyt edellytykset. Vastaavalla tavalla tällaisen alaikäisen vanhempien on erittäin vaikea täyttää tällaiset edellytykset ennen kuin he ovat päässeet lapsensa luo kyseiseen jäsenvaltioon. Se, että ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen mahdollisuus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa kytkettäisiin tällaisten edellytysten täyttymiseen, johtaisi todellisuudessa siihen, että näiltä alaikäisiltä vietäisiin oikeus perheenyhdistämiseen perusoikeuskirjan 7 artiklaan ja 24 artiklan 2 ja 3 kohtaan perustuvien vaatimusten vastaisesti.
78 Tästä seuraa, että kun ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen vanhemmat tekevät perheenyhdistämiseen tämän kanssa tähtäävän maahantulo- ja oleskelulupahakemuksen direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla, jäsenvaltiot eivät voi vaatia tältä alaikäiseltä eivätkä hänen vanhemmiltaan, että he täyttäisivät tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset eli että heillä olisi kyseisessä jäsenvaltiossa kaikille perheenjäsenille riittäväksi katsottava asunto, sairausvakuutus, joka kattaa kaikki perheen jäsenet, sekä vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheen toimeentuloon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään.
79 Kun otetaan huomioon pääasiassa vallitsevat poikkeukselliset olosuhteet ja kuten edellä 58 kohdassa on todettu, koska on niin, että RI:n täysi-ikäiselle sisarelle on myös myönnettävä maahantulo- ja oleskelulupa – koska hänen vanhempansa eivät voi tulla poikansa, tämän ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen, luo Itävaltaan tuomatta mukanaan tytärtään siksi, että tällä on sellainen vakava sairaus, joka tekee hänestä täysin ja pysyvästi riippuvaisen vanhempiensa avusta –, jotta RI:lle direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan perusteella kuuluvan oikeuden perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa tehokas vaikutus voitaisiin turvata, asianomainen jäsenvaltio ei voi myöskään vaatia, että RI tai hänen vanhempansa täyttäisivät tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset tämän alaikäisen pakolaisen sisaren osalta.
80 Kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltio voi vaatia, että ilman huoltajaa maahan tullut alaikäinen pakolainen tai hänen vanhempansa täyttävät direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, jotta tämä alaikäinen pakolainen voisi saada oikeuden perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, ja näin on riippumatta siitä, onko perheenyhdistämishakemus tehty direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyssä määräajassa.
Oikeudenkäyntikulut
81 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jotta oikeus perheenyhdistämiseen voitaisiin perustaa tähän säännökseen ja näin hyötyä siinä säädetyistä suotuisammista edellytyksistä, tässä säännöksessä ei edellytetä, että ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen vanhemmat tekevät perheenyhdistämiseen tämän kanssa tähtäävän maahantulo- ja oleskelulupahakemuksen määrätyn ajan kuluessa silloin, kun kyseinen pakolainen on hakemusta tehtäessä vielä alaikäinen ja tulee täysi‑ikäiseksi perheenyhdistämismenettelyn aikana.
2) Direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan ilman huoltajaa maahan tulleen alaikäisen pakolaisen täysi‑ikäiselle sisarelle, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka on vakavan sairauden vuoksi täysin ja pysyvästi riippuvainen vanhempiensa avusta, on myönnettävä oleskelulupa silloin, kun tämän oleskeluluvan epääminen johtaisi siihen, että kyseiseltä pakolaiselta evättäisiin hänelle tämän säännöksen perusteella kuuluva oikeus perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa.
3) Direktiivin 2003/86 10 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltio voi vaatia, että ilman huoltajaa maahan tullut alaikäinen pakolainen tai hänen vanhempansa täyttävät direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, jotta tämä alaikäinen pakolainen voisi saada oikeuden perheenyhdistämiseen vanhempiensa kanssa, ja näin on riippumatta siitä, onko perheenyhdistämishakemus tehty direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyssä määräajassa.
Allekirjoitukset