Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PRIIT PIKAMÄE
26 päivänä lokakuuta 2023 (1)
Yhdistetyt asiat C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21
Financijska agencija
vastaan
HANN‑INVEST d.o.o. (C‑554/21)
sekä
Financijska agencija
vastaan
MINERAL‑SEKULINE d.o.o. (C‑622/21)
ja
UDRUGA KHL MEDVEŠČAK ZAGREB (C‑727/21)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Visoki trgovački sud Republike Hrvatske (ylempi kauppatuomioistuin, Kroatia))
Ennakkoratkaisupyyntö – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Oikeusvaltio – Tehokas oikeussuoja unionin oikeuden kattamilla aloilla – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Tutkittavaksi ottaminen – Tulkinta, joka on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisunsa – Sisäinen järjestelmä, jolla pyritään varmistamaan toisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys – Oikeusvarmuuden periaate – Tuomioistuinten riippumattomuuden periaate – Vaatimukset, jotka koskevat oikeutta saada asiansa käsitellyksi laillisesti perustetussa tuomioistuimessa ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
1. On itsestään selvää, että oikeuskäytäntö on oikeuslähde, joten tuomioistuimen vastuu näyttäytyy kaikessa laajuudessaan ja monitahoisuudessaan silloin, kun tuomioistuin havaitsee olevansa ristiriitaisten näkemysten keskellä, minkä ohella sen on varmistettava oikeusvarmuus ja löydettävä innovatiivinen ratkaisu oikeuden sovittamiseksi sääntelyn kohteena olevassa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Oikeuskirjallisuudessa onkin kysytty aiheellisesti: ”Minkä verran epävarmuutta tuomioistuinjärjestelmässä voidaan sietää?”(2)
2. Jos ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamista koskevaan kysymykseen vastataan myöntävästi, unionin tuomioistuin saa nyt käsiteltävissä asioissa tilaisuuden hakea tasapainoista ratkaisua edellä mainittujen vaatimusten välillä, kun arvioitavana on sellaisen sisäisen järjestelmän yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa, jolla pyritään varmistamaan tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys, ja kun arvioinnissa on otettava huomioon tuomioistuinten välttämätön riippumattomuus.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
3. Käsiteltävässä asiassa merkityksellinen on SEU 19 artiklan 1 kohta.
B Kroatian oikeus
4. Tuomioistuimista annetun lain (Zakon o sudovima; Narodne novine, nrot 28/13, 33/15, 82/15, 82/16, 67/18, 126/19 ja 130/20) 37 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jos tuomioistuimessa on useita jaostoja tai kokoonpanoja, myös yhden tuomarin kokoonpanoja, jotka käsittelevät yhteen tai useampaan toisiinsa liittyvään oikeudenalaan liittyviä kysymyksiä, tuomioistuimen on perustettava osastoja, joihin näitä kysymyksiä käsittelevät tuomarit jaetaan.
2. Osasto perustetaan tuomareiden osoittamista eri tehtäviin koskevalla vuosittaisella ohjelmalla, jolla nimetään osaston työnjohdosta vastaava puheenjohtaja. – –”
5. Kyseisen lain 38 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Osaston kokouksissa tarkastellaan osaston toiminnan kannalta merkityksellisiä kysymyksiä, kuten erityisesti sisäisen toiminnan järjestämistä, keskenään ristiriitaisia oikeudellisia kysymyksiä, oikeuskäytännön yhtenäistämistä ja kysymyksiä, jotka ovat merkityksellisiä kullakin oikeudenalalla tapahtuvan lainsäädännön soveltamisen kannalta, sekä osastoon osoitettujen tuomareiden, lakimiesavustajien ja tuomioistuinharjoittelijoiden toiminnan ja koulutuksen seurantaa.
2. Županijski sudin [(maakunnallinen tuomioistuin)], Visoki trgovački sud Republike Hrvatsken [(ylempi kauppatuomioistuin)], Visoki upravni sud Republike Hrvatsken [(ylempi hallintotuomioistuin)], Visoki kazneni sud Republike Hrvatsken [(ylempi vakavien rikosasioiden tuomioistuin)] ja Visoki prekršajni sud Republike Hrvatsken [(rikosasioiden ylioikeus)] osastojen kokouksissa tarkastellaan myös kysymyksiä, jotka ovat yhteisesti merkityksellisiä kyseisten tuomioistuinten tuomiopiirissä toimiville alemman oikeusasteen tuomioistuimille.
3. Vrhovni sud Republike Hrvatsken [(ylin tuomioistuin)] osastojen kokouksissa tarkastellaan muutamille tai kaikille Kroatian tasavallan alueella toimivaltaisille tuomioistuimille yhteisesti merkityksellisiä kysymyksiä sekä tutkitaan ja laaditaan lausuntoja yksittäisen oikeudenalan lainsäädäntöhankkeista.”
6. Kyseisen lain 39 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Osaston puheenjohtaja tai tuomioistuimen presidentti kutsuu osaston koolle aina, kun se on tarpeen, ja vähintään kerran kolmessa kuukaudessa; osaston puheenjohtaja tai tuomioistuimen presidentti johtaa kokousta. Jos tuomioistuimen presidentti osallistuu osaston kokoukseen, hän johtaa kokousta ja osallistuu päätöksentekoon.
2. Tuomioistuimen kaikkien tuomarien kokous on kutsuttava koolle, kun asianomainen tuomioistuimen osasto tai neljännes kaikista tuomareista sitä vaatii.
3. Tuomioistuimen tuomareiden tai osaston kokouksissa päätökset tehdään tuomareiden tai osaston tuomareiden äänten enemmistöllä.
4. Kokouksista laaditaan pöytäkirja.
5. Tuomioistuimen presidentti tai osaston puheenjohtaja voi kutsua kaikkien tuomareiden tai osaston kokouksiin myös taitaviksi tunnettuja tiedemiehiä tai tietyn oikeudenalan asiantuntijoita.”
7. Tuomioistuimista annetun lain 40 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Osaston kokous tai tuomareiden kokous kutsutaan koolle, jos havaitaan, että osastojen, jaostojen tai tuomareiden näkemyksissä on eroja lain soveltamiseen liittyvien kysymysten osalta, tai jos yksittäisen osaston jaosto tai tuomari poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta oikeudellisesta näkemyksestä.
2. Oikeudellinen näkemys, joka on hyväksytty Vrhovni sud Republike Hrvatsken [(ylin tuomioistuin)], Visoki trgovački sud Republike Hrvatsken [(ylempi kauppatuomioistuin)], Visoki upravni sud Republike Hrvatsken [(ylempi hallintotuomioistuin)], Visoki kazneni sud Republike Hrvatske [(ylempi vakavien rikosasioiden tuomioistuin)] tai Visoki prekršajni sud Republike Hrvatsken [(rikosasioiden ylioikeus)] kaikkien tuomareiden tai osaston kokouksessa tai Županijski sudin [(maakunnallinen tuomioistuin)] osaston kokouksessa, sitoo kaikkia kyseisen osaston tai tuomioistuimen toisen oikeusasteen jaostoja ja tuomareita.
3. Osaston johtaja voi tarvittaessa kutsua osaston kokoukseen oikeustieteellisen tiedekunnan professoreja, taitaviksi tunnettuja tiedemiehiä tai tietyn oikeudenalan asiantuntijoita.”
8. Saman lain 41 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tuomioistuimen presidentti nimittää tuomareiden osoittamista eri tehtäviin koskevassa vuosittaisessa ohjelmassa yhden tai useampia tuomareita seuraamaan ja tutkimaan oikeuskäytäntöä – –”
9. Tuomioistuinten työjärjestyksen (Sudski poslovnik; Narodne novine, nrot 37/14, 49/14, 8/15, 35/15, 123/15, 45/16, 29/17, 33/17, 34/17, 57/17, 101/18, 119/18, 81/19, 128/19, 39/20 ja 47/20) 177 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Toisen oikeusasteen tuomioistuimessa asian käsittely päättyy ajankohtana, jona ratkaisu lähetetään tuomarin toimistosta sen jälkeen, kun asia on palannut tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksiköstä. Saatuaan asiakirjat rekisteröintiyksikkö on velvollinen palauttamaan ne tuomarin toimistoon viipymättä. Tämän jälkeen tuomioistuimen kirjaamo antaa ratkaisun tiedoksi kahdeksan päivän kuluessa.”
II Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
10. Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytäneen Visoki trgovački sud Republike Hrvatsken (ylempi kauppatuomioistuin, Kroatia) käsiteltäväksi on saatettu kolme valitusta. Asioissa C‑554/21 ja C‑622/21 kyseessä olevat valitukset koskevat määräyksiä, joilla hylättiin Financijska agencijan (rahoitusvirasto, Kroatia) vaatimus sen maksukyvyttömyysmenettelyjen yhteydessä toteuttamiin toimiin liittyvien kulujen korvaamisesta. Asiassa C‑727/21 kyseessä oleva valitus koskee määräystä, jolla hylättiin maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva pääasian kantajan hakemus.
11. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on käsitellyt nämä kolme asiaa kolmen tuomarin kokoonpanoissa, se on tutkinut valitukset ja hylännyt ne kokoonpanoihin kuuluvien tuomareiden yksimielisellä päätöksellä, ja siten se on pysyttänyt ensimmäisessä oikeusasteessa annetut ratkaisut. Sen antamat ratkaisut on allekirjoitettu ja välitetty rekisteröintiyksikköön tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentin mukaisesti.
12. Kyseisen säännöksen sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on niin, että toisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian käsittelyn katsotaan päättyvän vasta silloin, kun asia rekisteröidään rekisteröintiyksikössä ja palautetaan sitten ratkaisukokoonpanolle, jotta ratkaisu voidaan antaa asianosaisille tiedoksi. Asian käsittelyn katsotaan päättyvän vasta lähetyksen ajankohtana. Tuomioistuimen ratkaisun katsotaan siis olevan loppuun käsitelty, vaikka se on annettu ratkaisukokoonpanossa, vasta kun rekisteröintiyksikön tuomari (jäljempänä rekisteröintituomari), jonka asianomaisen tuomioistuimen presidentti on tuomareiden osoittamista eri tehtäviin koskevassa vuosittaisessa ohjelmassa osoittanut kyseiseen tehtävään, on vahvistanut ratkaisun. Tällainen menettely ei ole laissa säädetty tuomioistuinratkaisun antamisen edellytys, mutta se on toisen oikeusasteen tuomioistuimissa tuomioistuinten työjärjestyksen perusteella noudatettu käytäntö.
13. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan rekisteröintituomari on kieltäytynyt kolmessa pääasiassa rekisteröimästä annettuja ratkaisuja ja palauttanut ne kirjallisten perusteluiden kera. Asioiden C‑554/21 ja C‑622/21 osalta näissä perusteluissa todetaan ristiriita samankaltaisissa oikeusriidoissa annettuihin ratkaisuihin nähden, mutta asian C‑727/21 osalta rekisteröintituomarilla oli eriävä näkemys jaoston pääasiassa esittämästä oikeudellisesta tulkinnasta ilman viittausta oikeuskäytännön ristiriitaan.
14. Rekisteröinnistä kieltäytymisen johdosta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti pyytää asioissa C‑554/21 ja C‑622/21 unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, koska se on epävarma siitä, onko tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentti unionin oikeuden mukainen. Asiassa C‑727/21 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pysytti alkuperäisen ratkaisunsa ja välitti asian uudelleen rekisteröintituomarille, joka lähetti asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kaupallisten ja muiden riita‑asioiden osastolle, jotta riidanalaista oikeudellista kysymystä tarkasteltaisiin osaston kokouksessa. Kyseinen osasto antoi kokouksessaan ”oikeudellisen näkemyksen”, jossa se hyväksyi rekisteröintituomarin esittämän ratkaisun. Asia palautettiin siten vielä kertaalleen jaostoon, jotta tämä antaisi ratkaisun tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 2 momentin mukaisesti kyseistä oikeudellista näkemystä noudattaen, ja tässä tilanteessa on päätetty pyytää ennakkoratkaisua asiassa C‑727/21.
15. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo pääasioiden menettelyjen kulun huomioon ottaen, että rekisteröintituomari, josta asianosaiset eivät ole tietoisia, jonka asemasta ei säädetä valitusasioissa sovellettavissa menettelysäännöissä ja joka olematta ylemmän oikeusasteen tuomioistuin kehottaa toimivaltaista jaostoa muuttamaan ratkaisua, voi rikkoa toiminnallaan tuomioistuimen riippumattomuuden vaatimusta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että tällaisen tuomioistuinratkaisujen rekisteröintitavan olemassaoloa on tähän asti perusteltu oikeuskäytännön yhtenäistämisen tarpeella. Tapa, jolla rekisteröintiyksikkö toimii tuomioistuinratkaisun antamisen jälkeen, on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä kuitenkin vastoin oikeuslaitoksen riippumattomuuteen perustuvaa perusoikeutta, koska kyseinen yksikkö valitsee itse ratkaisut, jotka tuomioistuin antaa asianosaisille tiedoksi.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi asiassa C‑727/21 tuomioistuimen osaston kokousten osalta, ettei kyseisestä elimestä säädetä siviiliprosessilaissa ja että vain rekisteröintituomarit ja osastojen puheenjohtajat voivat päättää tällaisen kokouksen esityslistalle otettavista asioista. Menettelyiden asianosaiset eivät tunne kyseisen kokouksen tehtäviä, eivätkä ne voi osallistua kokoukseen. Ratkaisukokoonpanon antama ratkaisu voidaan tutkia ja sitä voidaan muuttaa vain, jos asianosaiset käyttävät muutoksenhakuoikeuttaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa sellaisen oikeudellisen menettelyn yhteydessä, josta he ovat tietoisia, eikä sitä voida tutkia ja muuttaa vain sellaisen tuomarin näkemyksen perusteella, joka ei osallistu kyseiseen kokoonpanoon tai yleiseen tuomareiden kokoukseen.
17. Näissä olosuhteissa Visoki trgovački sud Republike Hrvatske on päättänyt kaikissa kolmessa yhdistetyssä asiassa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan [(jäljempänä perusoikeuskirja)] 47 artiklan kanssa yhteensopivana pidettävä sääntöä, joka sisältyy tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen toiseen osaan ja toiseen virkkeeseen, joissa säädetään, että ’toisen [oikeusasteen] tuomioistuimessa asian käsittely päättyy ajankohtana, jona ratkaisu lähetetään tuomarin toimistosta sen jälkeen, kun asia on palannut tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksiköstä[; saatuaan] asiakirjat rekisteröintiyksikkö on velvollinen palauttamaan ne tuomarin toimistoon viipymättä[, minkä] jälkeen tuomioistuimen kirjaamo antaa ratkaisun tiedoksi kahdeksan päivän kuluessa’?”
18. Lisäksi Visoki trgovački sud Republike Hrvatske on päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle asiassa C‑727/21 seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan ja [perusoikeuskirjan] 47 artiklan kanssa yhteensopivana pidettävä tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 2 momenttia, jossa säädetään, että ’oikeudellinen näkemys, joka on hyväksytty Vrhovni sud Republike Hrvatsken [(ylin tuomioistuin)], Visoki trgovački sud Republike Hrvatsken [(ylempi kauppatuomioistuin)], Visoki upravni sud Republike Hrvatsken [(ylempi hallintotuomioistuin)], Visoki kazneni sud Republike Hrvatsken [(ylempi vakavien rikosasioiden tuomioistuin)] tai Visoki prekršajni sud Republike Hrvatsken [(rikosasioiden ylioikeus)] kaikkien tuomareiden tai osaston kokouksessa tai Županijski sudin [(maakunnallinen tuomioistuin)] osaston kokouksessa, sitoo kaikkia kyseisen osaston tai tuomioistuimen toisen oikeusasteen jaostoja ja tuomareita’?”
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
19. Asiat C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 14.3.2022 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
20. Kroatian hallitus ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia asioissa C‑554/21, C‑622/21 ja C‑727/21. Pääasian valittaja esitti kirjallisia huomautuksia asiassa C‑554/21. Kroatian hallitus ja komissio esittivät suullisia huomautuksia 5.6.2023 pidetyssä istunnossa.
IV Asian tarkastelu
21. Kuten ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää välttämättömänä, että unionin tuomioistuin antaa tulkinnan SEU 19 artiklan 1 kohdasta ja perusoikeuskirjan 47 artiklasta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, ovatko tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentti ja tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 2 momentti, joita sovelletaan päätöksentekoprosessissa Kroatian toisen oikeusasteen tuomioistuimissa, yhteensopivia näiden unionin oikeuden oikeussääntöjen kanssa.
22. Vaikka yksikään asianosainen ei ole esittänyt huomautuksia unionin tuomioistuimen toimivallasta tai ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisesta, on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella unionin tuomioistuimen on oman toimivaltaisuutensa taikka sille esitetyn pyynnön tutkittavaksi ottamisen arvioimiseksi itsensä tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön.(3)
A Unionin tuomioistuimen toimivalta
23. On korostettava, että unionin tuomioistuin voi SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tulkita unionin oikeutta ainoastaan sille annetun toimivallan rajoissa.(4)
24. SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisesta on muistutettava ensimmäiseksi, että kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla taataan tehokas tuomioistuinvalvonta kyseisillä aloilla. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisalan osalta, että mainittu määräys koskee ”unionin oikeuteen kuuluvia aloja” riippumatta siitä, onko kyse tilanteesta, jossa jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.(5)
25. SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa voidaan soveltaa erityisesti kaikkiin kansallisiin tuomioistuimiin, jotka saattavat lausua kysymyksistä, jotka koskevat unionin oikeuden soveltamista tai tulkintaa ja jotka luetaan siten unionin oikeuteen kuuluviin aloihin. Tämä koskee ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta, joka voi näet joutua lausumaan Kroatian yleisen tuomioistuimen ominaisuudessa unionin oikeuden soveltamiseen tai tulkintaan liittyvistä kysymyksistä ja joka kuuluu unionin oikeudessa tarkoitettuna ”tuomioistuimena” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla Kroatian oikeussuojakeinojen järjestelmään ”unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”,(6) joten sen on täytettävä tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. Lisäksi on muistutettava, että vaikka oikeuslaitoksen järjestäminen jäsenvaltioissa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioiden on kuitenkin kyseistä toimivaltaa käyttäessään noudatettava niille unionin oikeuden ja erityisesti SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla kuuluvia velvoitteita.(7)
26. Edellä esitetystä ilmenee, että unionin tuomioistuimella on nyt käsiteltävissä asioissa toimivalta tulkita SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.
27. Toiseksi on todettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita silloin, kun nämä soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa.(8)
28. Tässä tapauksessa on todettava erityisesti nyt esillä olevissa ennakkoratkaisupyynnöissä mainitun perusoikeuskirjan 47 artiklan osalta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetut oikeusriidat koskevat olennaisin osin niiden kulujen korvaamista, joita julkisoikeudelliselle elimelle on aiheutunut maksukyvyttömyysmenettelyyn osallistumisesta, sekä sellaisen ensimmäisessä oikeusasteessa annetun ratkaisun perusteltavuutta, jolla hylättiin Zagrebiin (Kroatia) sijoittautuneen yhdistyksen esittämä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva hakemus. Maksukyvyttömyysmenettelyiden alasta on todettava nimenomaisesti olevan riidatonta, että unionin lainsäätäjä on antanut useita kyseistä alaa koskevia säädöksiä.(9) On kuitenkin todettava, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitse yhtään unionin oikeuteen kuuluvaa oikeussääntöä, joka koskisi tätä alaa ja jota voitaisiin soveltaa kyseessä olevissa oikeusriidoissa, eikä se tuo esille myöskään mitään seikkaa, joka viittaisi siihen, että ennakkoratkaisupyynnöissä lyhytsanaisesti kuvatut pääasiat kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan. On korostettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää tietyssä yksittäistapauksessa, että henkilö, joka vetoaa siihen, vetoaa unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin. Ennakkoratkaisupyynnöistä ei ilmene, että pääasioiden valittajat olisivat vedonneet niillä unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen nojalla olevaan oikeuteen.(10)
29. Edellä esitetystä seuraa, ettei minkään perusteella voida katsoa, että pääasiat koskevat sellaisen unionin oikeuden säännön tulkintaa tai soveltamista, joka olisi pantu täytäntöön kansallisella tasolla. Unionin tuomioistuimella ei näin ollen ole toimivaltaa tulkita perusoikeuskirjan 47 artiklaa nyt käsiteltävissä asioissa.
B Ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottaminen
30. Tämä kysymys on nähdäkseni erityisen tärkeä, kun huomioon otetaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan erittäin laaja ulottuvuus, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on kyseistä alakohtaa tulkinnut, sekä unionin tuomioistuimen tähän liittyvä toimivalta.(11) Unionin tuomioistuimeen on saapunut tuomion Associação Sindical dos Juízes Portugueses(12) antamisen jälkeen lukuisia ennakkoratkaisupyyntöjä, joissa on pyydetty tulkitsemaan kyseistä määräystä hyvin erilaisissa asioissa, joista osassa on ollut kyse oikeusvaltioperiaatteen ja erityisesti tuomioistuinten riippumattomuuden periaatteen vakavista loukkauksista ja osassa taas tuomarin ylentämättä jättämisestä, tuomarin sijoittumisesta palkkataulukossa, asioiden jakamista tuomioistuimessa koskevista säännöistä, vastineen allekirjoittajan ominaisuudesta tai tuomion antamisen ajankohdasta, eikä näillä asioilla ole ilmeistä yhteyttä nyt käsiteltäviin oikeusriitoihin.(13) Tutkittavaksi ottamisen arvioinnissa tehtävä suppea tulkinta vaikuttaa tässä yhteydessä ainoalta mahdolliselta rajoitukselta sellaisten ennakkoratkaisupyyntöjen tarkastelulle, jotka ovat ristiriidassa tämän oikeussuojakeinon henkeen ja tarkoitukseen nähden eli suhteessa siihen, että unionin tuomioistuin ja kansallinen tuomioistuin muotoilevat kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetulle oikeusriidalle annettavan ratkaisun yhdessä, kumpikin omaa toimivaltaansa noudattaen.
31. Kun huomioon otetaan asian kannalta merkityksellinen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti tuomiosta Miasto Łowicz ilmenevä vakiintunut näkemys, on korostettava, että SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat, ja että ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa‑antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan oikeusriidan todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve. SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, että pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ”antaa päätöksen” käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Unionin tuomioistuin on siten toistuvasti muistuttanut, että sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää muun muassa, että kansallisessa tuomioistuimessa todella on vireillä oikeusriita, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon ennakkoratkaisuasiassa annettu tuomio. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ennakkoratkaisumenettelyssä on auttaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta ratkaisemaan siinä vireillä oleva konkreettinen oikeusriita. Tällaisessa menettelyssä mainitun oikeusriidan ja niiden unionin oikeuden säännösten ja määräysten, joiden tulkintaa pyydetään, välillä on siis oltava sellainen liittymä, että tämä tulkinta on objektiivisesti tarpeen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa annettavaa ratkaisua varten.(14)
32. Tuomion Miasto Łowicz perusteella tämä liittymä voi olla suora tai välillinen sen mukaan, mikä kyseisessä tuomiossa mainituista kolmesta tutkittavaksi ottamista koskevasta tilanteesta on kyseessä. Se on suora silloin, kun kansallisen tuomioistuimen on sovellettava unionin oikeutta, jonka tulkintaa pyydetään pääasian asiakysymyksen ratkaisemiseksi (ensimmäinen tilanne). Se on välillinen silloin, kun ennakkoratkaisu on omiaan antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle sellaisten unionin oikeuden menettelysäännösten tulkinnan, joita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava antaakseen tuomionsa (toinen tilanne), tai unionin oikeuden tulkinnan, jonka avulla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista kansallisen oikeuden menettelyllisiä kysymyksiä, ennen kuin sen on mahdollista ratkaista käsiteltäväkseen saatettujen oikeusriitojen asiakysymys (jäljempänä kolmas tilanne).(15)
33. Kuten edellä on jo tuotu esille, pääasioilla on jonkinlainen konkreettinen liittymä maksukyvyttömyysmenettelyä koskevaan unionin lainsäädäntöön, jonka alalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pyydä unionin tuomioistuinta tulkitsemaan mitään säännöstä eikä määräystä, joten kyseinen liittymä on ilmeisen riittämätön täyttämään tarpeellisuutta koskevan edellytyksen. Ennakkoratkaisupyynnöistä ei myöskään ilmene, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi sovellettava SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, jota ennakkoratkaisukysymykset koskevat, jotta se pystyy ratkaisemaan asianomaisten oikeusriitojen asiakysymykset, jotka koskevat kuluja tai maksukyvyttömyysmenettelyn käynnistämisen edellytyksiä.
34. Todellisuudessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa pyrkivän unionin tuomioistuimelle esittämillään ennakkoratkaisukysymyksillä ja pyytämällään unionin oikeuden tulkinnalla selkiyttämään käsiteltävikseen saatettujen oikeusriitojen asiakysymysten sijaan kansalliseen oikeuteen liittyvää menettelyllistä kysymystä (ymmärrettynä sanan laajassa merkityksessä),(16) joka sen on ratkaistava in limine litis, koska kysymys koskee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mahdollisuutta ratkaista kyseiset oikeusriidat täysin riippumattomalla tavalla sellaisen sisäisen järjestelmän yhteydessä, jolla pyritään varmistamaan tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys ja jossa muut lainkäyttöelimet puuttuvat asiaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt riittävällä tavalla syyt, joiden vuoksi se epäilee tässä tapauksessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkintaa ja erityisesti liittymää, jonka se muodostaa kyseisen perussopimuksen määräyksen ja niiden kansallisten oikeussääntöjen välille, jotka sen mukaan voivat vaikuttaa tuomioistuinmenettelyyn, jonka päätteeksi se antaa tuomionsa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se voi tai ei voi – sen mukaisesti, mitä unionin tuomioistuin vastaa edellä mainitun järjestelmän unionin oikeuden mukaisuudesta – poiketa kyseessä olevien tuomareiden osaston hyväksymistä pääasioihin liittyvistä oikeudellisista näkemyksistä.
35. Nämä seikat eivät kuitenkaan muuta millään tavalla kyseisten oikeusriitojen kohdetta eivätkä edellä esitettyä toteamusta siitä, ettei ennakkoratkaisupyynnöistä ilmene, että ne koskisivat unionin oikeuden alaan kuuluvia kysymyksiä. Se, että unionin tuomioistuimen antama SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkinta voisi vaikuttaa siihen, miten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tulee ratkaisemaan pääasiat, ei merkitse – kun huomioon otetaan ennakkoratkaisupyynnöissä esille otetun menettelyllisen ongelman luonne – että tulkinta vastaa tarpeeseen, joka on välttämätön unionin oikeutta koskeviin oikeusriitoihin sisältyvien asiakysymysten ratkaisemiseksi.
36. Onko unionin tuomioistuimen siten vastattava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin, jotka ovat tosiasiallisesti välttämättömiä, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista in limine litis kansallisiin menettelysäännöksiin liittyvän ongelman, jolla voi olla kielteinen vaikutus SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa jäsenvaltioille määrättyyn velvollisuuteen, ennen kuin se ratkaisee oikeusriitoihin sisältyvät asiakysymykset, joilla ei ole liittymää unionin oikeuteen? Tämän kysymyksen kanssa on nähdäkseni syytä olla varovainen.
37. On muistettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuin tutki tuomiossa Miasto Łowicz esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen sellaisten kolmen erilaisen ja toisistaan riippumattoman tilanteen kannalta, jotka täyttivät tarpeellisuutta koskevan edellytyksen, ja se totesi, ettei ennakkoratkaisukysymyksiä voitu ottaa tutkittavaksi, korostaen kolmannen tilanteen osalta sitä, että kyseinen asia erottui asioista, joissa oli annettu tuomio A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus)(17) ja joissa unionin tuomioistuimelta pyydetty ennakkoratkaisu tulkinnasta oli omiaan vaikuttamaan kysymykseen sen tuomioistuimen määrittämisestä, joka oli toimivaltainen ratkaisemaan asiakysymyksen osalta ”unionin oikeutta koskevat”(18) oikeusriidat.
38. Toiseksi on todettava, että tuomiossa Miasto Łowicz esitetty näkemys tutkittavaksi ottamiseen liittyvän kolmannen tilanteen osalta sen tavallisemman tilanteen lisäksi, jossa oikeusriitaan sisältyvällä asiakysymyksellä on suora liittymä unionin oikeuteen, ei merkitse sitä, että kyseistä tilannetta olisi sovellettava, jotta sillä olisi merkitystä, asiassa, jossa tällaista liittymää ei ole. Tosiasiassa huomioon on otettava erilaisten ennakkoratkaisupyyntöjen moninaisuus, ja päättely on tehtävä jokaisesta esitetystä kysymyksestä erikseen. Ennakkoratkaisupyyntöihin voi sisältyä ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat ainoastaan kansalliseen menettelyyn liittyvää ongelmaa, kuten käsiteltävässä asiassa, tai monia luonteeltaan erilaisia kysymyksiä, joista osalla on suora liittymä pääasian asiakysymykseen ja osa liittyy kansallista menettelyä koskeviin ongelmiin ja joista ensin mainitut voidaan ottaa tutkittaviksi, toisin kuin jälkimmäiset.(19)
39. Kolmanneksi unionin tuomioistuimen toimivalta, kun otetaan huomioon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sanamuoto, jossa mainitaan yleisesti ”unionin oikeuteen kuuluvat alat”, riippumatta siitä tilanteesta, jossa jäsenvaltiot panevat kyseistä oikeutta täytäntöön, ei voi perustua siihen, että ennakkoratkaisupyynnöt voidaan ottaa tutkittavaksi, tai muussa tapauksessa toisiinsa sekoitetaan kaksi erilaista oikeudellista käsitettä ja viimeksi mainittu vaatimus menettää kaiken hyödyllisyytensä.
40. On totta, että tuomioistuinten riippumattomuus on oikeudellisesti jakamaton eikä olemassa ole sellaista ”tuomioistuinten riippumattomuutta unionin oikeuden soveltamisalalla”, joka olisi eri asia kuin ”tuomioistuinten riippumattomuus täysin valtionsisäisissä tilanteissa”, kuten julkisasiamies Bobek(20) on korostanut. Niin merkityksellinen kuin tämä huomautus saattaakin olla, sen avulla ei voida hypätä sen vaiheen yli, jossa tarkastellaan esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamista, eikä siis vapauttaa unionin tuomioistuinta siitä pohdinnasta, voidaanko unionin oikeutta tosiasiallisesti soveltaa pääasiassa, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava.(21)
41. Se, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esille ottama ongelma vaikuttaa jokseenkin vakavalta, koska kyseisillä säännöksillä on systeeminen luonne kansallisessa tuomioistuinjärjestelmässä, ei kuulu tutkittavaksi ottamista koskevaan tarkasteluun vaan asiakysymyksen tutkimiseen eli siihen, ovatko kyseiset säännökset SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan vaatimusten mukaisia. Jonkinasteinen haluttomuus antaa vastaus ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle ja olla siis tutkimatta lainsäädäntöä ja käytäntöä, jotka saattavat loukata tuomareiden riippumattomuutta Kroatiassa ja olla merkityksellisiä myös muille kansallisille oikeusjärjestelmille oikeuskäytännön yhtenäistämisjärjestelmän vuoksi, ei voi olla tutkittavaksi ottamista koskevan päätöksen perusteena – tässä tapauksessa taustaperusteena.(22)
42. Olisi siis katsottava, että unionin tuomioistuin hyväksyy sen, että siltä tiedustellaan unionin oikeuteen kuuluvasta säännöksestä tai määräyksestä kansalliseen menettelyyn liittyvän kysymyksen ratkaisemiseksi, jotta pääasian menettelyt voidaan käydä unionin oikeutta noudattaen, vain sitä varten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voisi ratkaista unionin oikeutta koskevaan pääasiaan sisältyvän asiakysymyksen. On kuitenkin myönnettävä, että viimeksi mainittuun seikkaan liittyvä tuomiota Miasto Łowicz myöhempi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei ole erityisen yhtenäistä, joskin osa esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkimatta jättämistä tai tutkittavaksi ottamista koskevista ratkaisuista on toki linjassa kyseisen tuomion kanssa,(23) kun taas osa vaikuttaa poikkeavan siitä jopa niin, että ratkaisut vaikuttavat olevan sen kanssa ristiriidassa.(24)
43. Unionin tuomioistuin totesi hiljattain antamassaan tuomiossa yleisesti, että ennakkoratkaisukysymykset, joilla pyritään siihen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista in limine litis menettelylliset ongelmat, kuten ongelmat, jotka liittyvät sen omaan toimivaltaan ratkaista siinä vireillä oleva asia tai niihin oikeusvaikutuksiin, joita sellaisella tuomioistuinratkaisulla on katsottava olevan tai jotka siltä on katsottava puuttuvan, joka mahdollisesti estää mainittua tuomioistuinta jatkamasta tällaisen asian tutkintaa, voidaan ottaa tutkittavaksi SEUT 267 artiklan nojalla.(25) Tällainen näkemys vaikuttaa tekevän menettelyllisestä ongelmasta sellaisenaan erillisen kysymyksen siten, että se voisi täyttää yksinään SEUT 267 artiklaan perustuvan tarpeellisuutta koskevan edellytyksen. Unionin tuomioistuin on kuitenkin maininnut selkeästi ainoastaan kaksi erityistä esimerkkitapausta, jotka eroavat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kohtaamasta tilanteesta, jossa ennakkoratkaisupyyntöihin ei sisälly yhtään kysymystä sen pääasioiden ratkaisemista koskevasta aineellisesta toimivallasta eikä mainintaa tuomioistuinratkaisuista, jotka estäisivät näiden oikeusriitojen tutkimisen jatkamisen.
44. Pidän vielä välttämättömänä ottaa esille toisen tuomiossa Miasto Łowicz tarkoitetun tilanteen. Tältä osin on todettava, että vaikka unionin tuomioistuin on jo katsonut, että sellaisten unionin oikeuden menettelysäännösten tulkintaa koskevat ennakkoratkaisukysymykset voitiin ottaa tutkittaviksi, joita asianomaisen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava antaakseen tuomionsa, nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa esitetyillä kysymyksillä ei ole mielestäni tällaista ulottuvuutta, paitsi jos SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta olisi luokiteltava edellä mainittujen oikeussääntöjen ryhmään. Asian kannalta merkityksellisen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön tutkiminen osoittaa sen koskevan johdetun oikeuden säädöksiä, joihin sisältyy menettelyllisiä erityissääntöjä, eli erityisiä tilanteita, jotka ohjaavat unionin tuomioistuimen ratkaisua niiden tutkittavaksi ottamisesta.(26)
45. Tältä osin on korostettava, että unionin tuomioistuin otti tutkittavaksi ennakkoratkaisukysymyksen, joka koski asetuksen (EY) N:o 1206/2001(27) tulkintaa, vaikka tätä edeltävästi todettiin, ettei kyseisellä kysymyksellä ollut välitöntä vaikutusta sellaisen pääasian ratkaisuun, jossa oli kyse kilpailukieltolausekkeen vuoksi myönnettävästä korvauksesta.(28) Tällaisen päätöksen soveltaminen nyt käsiteltävissä asioissa yhdistettynä unionin tuomioistuimen antamaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tulkintaan toimivaltansa vahvistamiseksi johtaisi kyseisen määräyksen liian laajaan tai jopa rajattomaan soveltamiseen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvalla jäsenvaltioiden oikeuslaitoksen järjestämisen alalla.
46. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, etteivät unionin tuomioistuimelle esitetyt ennakkoratkaisukysymykset koske unionin oikeuden tulkintaa, joka on objektiivisesti tarpeen pääasioiden ratkaisemiseksi, vaan ne ovat luonteeltaan yleisiä, minkä perusteella ne on päätettävä jättää tutkimatta.
47. Täyttääkseni julkisasiamiehelle kuuluvan, unionin tuomioistuimen avustamista koskevan tehtävän täydellisesti esitän kuitenkin arviointini kyseisiin kysymyksiin sisältyvästä asiakysymyksestä.
C Asiakysymys
48. Ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olevan epävarma siitä, ovatko kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö yhteensopivia unionin oikeuden kanssa, kun niiden mukaan rekisteröintituomari ja tuomareiden osasto, joista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta nimenomaisesti ja erikseen, voivat puuttua toisen oikeusasteen tuomioistuinten päätöksentekomenettelyyn. Puuttuminen tapahtuu samassa järjestelmässä, jolla pyritään varmistamaan tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys, joten kyseisen järjestelmän unionin oikeuden mukaisuutta on tarkasteltava suhteessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan tutkimalla esitetyt ennakkoratkaisukysymykset yhdessä.(29)
49. Kyseisen järjestelmän unionin oikeuden mukaisuuden arvioimisessa on painotettava aluksi oikeusvarmuuden periaatteen tärkeyttä oikeuskäytännön eroavaisuuksien ehkäisemisen yhteydessä.
1. Oikeusvarmuuden vaatimus
50. Oikeusvarmuuden periaatteen, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, tarkoituksena on taata unionin lainsäädännöstä johtuvien tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus.(30) Se edellyttää erityisesti, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden soveltaminen on oikeussubjektien kannalta ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, voivat saada selville tarkasti, minkä laajuisia niille asetetut velvoitteet ovat, ja että ne voivat yksiselitteisesti saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin.(31)
51. Unionin oikeuden tulkinnasta annetun oikeuskäytännön yhtenäisyys luo ennakoivuutta ja siten oikeusvarmuutta, ja siitä unionin tuomioistuin pyrkii tietenkin huolehtimaan tarkkaan myös sisäisissä toimintatavoissaan, koska se on unionin tuomioistuimen alkuperäinen tehtävä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetun ennakkoratkaisumenettelyn tarkoituksena on varmistaa kaikissa olosuhteissa, että unionin oikeudella on sama vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa, ja siten ehkäistä eroavaisuudet unionin oikeuden, jota kansallisten tuomioistuinten on sovellettava, tulkinnassa ja varmistaa tämä soveltaminen. Tässä tarkoituksessa mainitussa artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille keino voittaa vaikeudet, joita saattaa aiheutua vaatimuksesta antaa unionin oikeudelle täysi vaikutus jäsenvaltioiden tuomioistuinjärjestelmissä.(32)
52. Unionin tuomioistuin katsoo lisäksi, että vertikaalinen järjestelmä, jolla pyritään oikeuskäytännön yhtenäistämiseen jäsenvaltioiden ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten puuttumisella asiaan, ei ole itsessään vastoin unionin oikeutta, vaikka viimeksi mainittujen päätökset sitoisivat alempien oikeusasteiden tuomioistuimia. Unionin oikeuden vastaisuus olisi todettava vain siinä tapauksessa, ettei kansallisella lainsäädännöllä taattaisi ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten riippumattomuutta tai jos kyseinen järjestelmä estäisi kansallista tuomioistuinta pyytämästä unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.(33)
53. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut perustellusti valvoessaan Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleen noudattamista, mahdolliset eroavaisuudet oikeuskäytännössä kansallisten tuomioistuinten välillä tai yhden tuomioistuimen sisällä ovat kuitenkin väistämättömiä kaikissa tuomioistuinjärjestelmissä. Vaikkei tällainen tilanne ole itsessään vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin täsmentää, että oikeusvarmuuden periaatteella, joka sisältyy implisiittisesti kaikkiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikloihin, pyritään erityisesti takaamaan tietty oikeudellisten tilanteiden vakaus ja lisäämään yleisön luottamusta oikeuslaitokseen. Jos eroavaisuudet säilyvät oikeuskäytännössä, saatetaan aiheuttaa oikeudellisen epävarmuuden tilanne, joka heikentää yleisön luottamusta oikeuslaitokseen, vaikka yleisön luottamus on yksi oikeusvaltion perustavista osatekijöistä. Tässä tilanteessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että sopimusvaltioilla on velvollisuus järjestää oikeuslaitoksensa siten, että vältetään antamasta toisistaan eroavia tuomioita ja varmistetaan, että käytössä on järjestelmiä, joilla varmistetaan käytäntöjen johdonmukaisuus tuomioistuimissa sekä oikeuskäytännön yhtenäisyys.(34)
54. On kiinnostavaa huomata yhtäältä, että nyt käsiteltävissä asioissa kyseessä oleva järjestelmä, jolla pyritään oikeuskäytännön yhtenäistämiseen, koskee Kroatian toisen oikeusasteen tuomioistuimia, kun taas toisistaan eroavia tulkintoja sisältävistä tuomioista mahdollisesti johtuvien ristiriitojen tai epävarmuuksien ratkaiseminen on lähtökohtaisesti ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tehtävä.(35) Tämä ei nähdäkseni estä kuitenkaan millään tavalla välttämätöntä yhdenmukaistetun oikeuskäytännön huomioon ottamista toisen oikeusasteen tuomioistuinten osalta, ja näin on erityisesti, kun otetaan huomioon, että kyseisten tuomioistuinten ratkaisuihin voidaan hakea muutosta vain keinoilla, joita on pidettävä luonteeltaan poikkeuksellisina.(36) Kaikkien lainkäyttöelinten on huolehdittava tähän perustuvasta oikeuden ennakoitavuudesta ja oikeusvarmuudesta riippumatta siitä, mille tasolle ne tuomioistuinjärjestelmässä sijoittuvat, jotta kaikki yksityiset olisivat yhdenvertaisia lain edessä koko kyseessä olevalla alueella. Toisaalta asianomaisella järjestelmällä pyritään varmistamaan horisontaalinen yhtenäisyys, ja jokaisen toisen oikeusasteen tuomioistuimen on huolehdittava sen avulla oman oikeuskäytäntönsä yhtenäisyydestä, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää erityisen tärkeänä.(37)
55. Oikeuskäytännön yhtenäistämiseen tarkoitettujen järjestelmien välttämätön käyttöönotto ei saa kuitenkaan tapahtua niin, että loukataan oikeutta saada asiansa käsitellyksi laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.
2. Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen
56. On muistutettava, että unioni muodostuu valtioista, jotka ovat vapaasti ja vapaaehtoisesti sitoutuneet SEU 2 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin arvoihin ja jotka noudattavat näitä arvoja ja sitoutuvat edistämään niitä. Erityisesti SEU 2 artiklasta ilmenee, että unionin perustana on oikeusvaltion kaltaisia arvoja, jotka ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista muun muassa oikeudenmukaisuus. Tältä osin on korostettava, että jäsenvaltioiden ja muun muassa niiden tuomioistuinten välinen keskinäinen luottamus perustuu perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot jakavat lukuisia yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, kuten kyseisessä artiklassa täsmennetään. Lisäksi se, että jäsenvaltio kunnioittaa SEU 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, on edellytys sille, että kaikki perussopimusten soveltamisesta kyseiseen jäsenvaltioon johtuvat oikeudet toteutuvat. Jäsenvaltio ei siis voi muuttaa lainsäädäntöään sellaisella tavalla, joka johtaa oikeusvaltion arvon, joka on muun muassa SEU 19 artiklassa konkretisoituva arvo, suojelun heikkenemiseen. Jäsenvaltioiden on näin ollen huolehdittava siitä, ettei niiden oikeuslaitoksen järjestämistä koskeva lainsäädäntö heikkene tämän arvon kannalta, pidättäytymällä antamasta sääntöjä, jotka heikentäisivät tuomioistuinten riippumattomuutta.(38)
57. Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista muutoksenhakukeinoista ja menettelyistä tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takaamiseksi yksityisille unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa, ja se vahvistetaan nykyään perusoikeuskirjan 47 artiklassa.(39)
58. SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa velvoitetaan kaikki jäsenvaltiot säätämään tarvittavista oikeussuojakeinoista muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetun tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, joten viimeksi mainittu määräys, samoin kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, on otettava asianmukaisesti huomioon tulkittaessa SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa.(40) Sen takaamiseksi, että elimet, joiden tehtävänä voi olla lausua unionin oikeuden soveltamiseen ja tulkintaan liittyvistä kysymyksistä, voivat antaa tällaista tehokasta oikeussuojaa, onkin ensisijaisen tärkeää suojata niiden riippumattomuus, kuten vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa, jossa mainitaan mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ”riippumattomassa” tuomioistuimessa yhtenä niistä vaatimuksista, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan perusoikeuteen.(41)
59. Vaikka ratkaisukokoonpanon riippumattomuutta koskeva kysymys on nyt käsiteltävissä asioissa olennainen, huomioon on otettava myös kysymys, joka liittyy puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeuteen saada asiansa käsitellyksi etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa.
a) Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus
60. Tuomioistuinten riippumattomuuden vaatimus, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuimen tehtävään, on osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä, ja viimeksi mainitulla perusoikeudella on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan ne jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo.(42)
61. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainittu riippumattomuuden vaatimus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siis suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolestaan puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen. Riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimitystä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa.(43)
62. Tältä osin on tärkeää, että tuomarit on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa. Tuomareiden asemaan ja heidän tehtäviensä hoitamiseen sovellettavien sääntöjen on oltava erityisesti sellaisia, että niillä voidaan sulkea pois paitsi kaikki suora vaikuttaminen ohjeiden muodossa myös kaikenlainen epäsuorempi vaikuttaminen, joka voi ohjata asianomaisten tuomareiden ratkaisuja, ja että näin vältetään se, ettei kyseisiä tuomareita koeta riippumattomiksi tai puolueettomiksi, mikä olisi omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa.(44)
63. Vaikka edellä läpi käydyllä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä pyritään erityisesti säilyttämään tuomioistuinten riippumattomuus suhteessa lainsäädäntö‑ ja toimeenpanovallan käyttäjään oikeusvaltion toiminnalle ominaisen toimivallanjaon periaatteen mukaisesti, sitä voidaan soveltaa etenkin käytettyjen sanamuotojen yleisluonteisuuden ansiosta täysimääräisesti myös muussa asiayhteydessä, jota voidaan luonnehtia puhtaasti valtion sisäiseksi. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöissä esitetyt SEU 19 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan liittyvät epäilyt koskevat olennaisin osin kansallisia oikeussääntöjä ja käytäntöjä, jotka liittyvät järjestelmään, jolla pyritään varmistamaan oikeuskäytännön yhtenäisyys, ja joiden mukaisesti kyseiset ratkaisut antaneiden tuomareiden kanssa samaan tuomioistuimeen kuuluvat kaksi elintä puuttuvat asiaan. Tuon tältä osin esille, että unionin tuomioistuin on katsonut sellaisen oikeusriidan yhteydessä, jonka taustalla on ollut tuomioistuimen presidentin päätös siirtää tuomari ilman tämän suostumusta kyseisen tuomioistuimen jaostosta, jossa hän hoiti tuomarin tehtäviä, toiseen saman tuomioistuimen jaostoon, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, johtuva tuomareiden riippumattomuuden vaatimus edellyttää, että tuomareiden siirtoihin, joihin he eivät ole antaneet suostumustaan, sovellettavaan järjestelmään sisältyvät kurinpitosääntöjen tavoin muun muassa välttämättömät takeet sen välttämiseksi, että tämä riippumattomuus millään tavoin vaarantuu suorien tai epäsuorien ulkoisten puuttumisten johdosta.(45)
64. Tämä näkemys vahvistetaan selväsanaisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka mukaan tuomareiden riippumattomuus edellyttää, ettei tuomareihin vaikuteta asiattomasti oikeuslaitoksen ulkopuolelta eikä myöskään sen sisäpuolelta. Tämä tuomareiden sisäinen riippumattomuus edellyttää, etteivät muut tuomarit tai tuomioistuimessa hallinnollisista vastuutehtävistä huolehtivat henkilöt, kuten tuomioistuimen presidentti tai tuomioistuimen jaoston puheenjohtaja, voi antaa tuomareille määräyksiä tai painostaa heitä. Jos tuomioistuinjärjestelmässä ei anneta riittäviä takeita tuomareiden riippumattomuudesta etenkään samassa tuomioistuimessa toimiviin esimiesasemassa oleviin henkilöihin nähden, voidaan tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta epäillä.(46)
65. Voidaanko tässä tapauksessa katsoa, että rekisteröintituomarin ja tuomareiden osaston, jotka ovat kaksi samalla tasolla alkuperäisen ratkaisukokoonpanon kanssa toimivaa lainkäyttöelintä, puuttuminen asiaan voi olla vastoin ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden riippumattomuuden vaatimusta? Tähän kysymykseen on vastattava mielestäni kieltävästi.(47)
66. Ensimmäiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota niiden kansallisen lainsäädännön merkityksellisten säännösten sanamuodon mukaiseen tulkintaan, jotka koskevat ”osaston” toimintaa: osastoon kuuluvat tuomioistuimista annetun lain 37 §:n mukaisesti tuomarit, jotka muodostavat tuomioistuimen eri jaostot tai kokoonpanot, myös yhden tuomarin kokoonpanot, jotka käsittelevät yhteen tai useampaan toisiinsa liittyvään oikeudenalaan liittyviä kysymyksiä. Kyseisen lain 38 §:n mukaisesti osaston kokouksissa keskustellaan osastolle merkityksellisistä kysymyksistä, kuten keskenään ristiriitaisista oikeudellisista kysymyksistä ja oikeuskäytännön yhtenäistämisestä. Keskustelujen päätteeksi hyväksytään kyseisen lain 40 §:n 2 momentissa tarkoitettu ”oikeudellinen näkemys”, joka on merkityksellinen ilmaisu, koska se ei ole tietyssä asiassa annettava ratkaisu tai päätös.
67. Toiseksi Kroatian hallituksen antamat selvitykset ja unionin tuomioistuimelle esitetyn asiakirja‑aineiston tutkiminen vahvistavat tällaisen tulkinnan sellaisen kollegiaalisen lainkäyttöelimen toiminnasta, johon kuuluvat myös ratkaisukokoonpanon tuomarit, jossa keskustellaan yleisesti kyseessä olevien oikeussääntöjen ja niihin liittyvän oikeuskäytännön tulkinnasta ja jossa hyväksytään lopuksi äänten enemmistöllä tuomareiden yhteinen näkemys asiassa annettavasta oikeudellisesta tulkinnasta. On siis kiistatonta, että kaupallisten riita‑asioiden osaston kokous pidettiin osaston puheenjohtajan koolle kutsumana 26.10.2021 videoneuvotteluna, johon osallistui 28 tuomaria, joista kolme muodosti ratkaisukokoonpanon ja joista yksi oli rekisteröintituomari. Tässä kokouksessa käsiteltiin erityisesti kahta oikeudellista kysymystä, jotka oli otettu esityslistalle yleisellä tasolla ja joiden tiimoilta rekisteröintituomari ja ratkaisukokoonpano olivat käyneet viestienvaihtoa. Kyseisestä kokouksesta laaditun pöytäkirjan alussa on maininta siitä, että koska läsnä oli 28 tuomaria niistä 31:stä, jotka muodostavat toisen oikeusasteen kauppatuomioistuimen henkilöstön, oli heitä riittävästi pätevien päätösten ”eli oikeudellisten näkemysten” antamiseen, ja pöytäkirjassa kuvataan tuomareiden puheenvuorot, joista yhden käytti ratkaisukokoonpanoon kuulunut tuomari, sekä kutakin käsiteltyä kysymystä koskeva oikeudellinen näkemys. Oikeudellinen näkemys esitetään yleisellä tasolla, eikä siinä viitata alkuperäisen ratkaisukokoonpanon käsiteltäviksi saatettuihin pääasioihin. Kroatian hallituksen huomautuksista ilmenee lisäksi, ettei tuomareiden osastolla ole käytettävissään kyseisiin asioihin liittyviä asiakirja‑aineistoja, joihin asianosaisten kirjelmät sisältyvät, vaan osallistujille toimitetaan vain ratkaisukokoonpanon antama ensimmäinen ratkaisu oikeuskäytäntöotteineen.
68. Kolmanneksi asian ratkaisevan jaoston on otettava huomioon sovellettavien oikeussääntöjen yleisluonteinen tulkinta, kun se antaa käsiteltävän asian tosiseikkojen ja asiakirja‑aineistoon sisältyvien todisteiden perusteella asianmukaisen ratkaisun käsiteltävikseen saatetuissa asioissa.(48) Tällainen erottelu oikeusnormin tulkinnan ja soveltamisen välillä tunnetaan muissakin kansallisissa tuomioistuinjärjestelmissä, ja se vastaa olemukseltaan jopa kaikkia ennakkoratkaisumenettelyjä ja täysin selvästi SEUT 267 artiklassa tarkoitettua menettelyä. Tältä osin on muistettava, että viimeksi mainitun menettelyn tarkoituksena on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten tuomareiden välisen vuoropuhelun käyttöönoton avulla varmistaa unionin oikeuden johdonmukainen ja yhtenäinen tulkinta.(49) Unionin tuomioistuimen tehtäväksi annetaan SEUT 267 artiklassa esittää jäsenvaltioiden kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat.(50) Kyseisen määräyksen nojalla unionin tuomioistuimella ei ole oikeutta soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, vaan sen on pelkästään tulkittava perussopimuksia ja unionin toimielinten toimia. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on siten unionin tuomioistuimen sijaan soveltaa unionin oikeutta unionin tuomioistuimen esittämien tulkintaan liittyvien seikkojen perusteella.(51)
69. Edellä esitetty arviointi on perustavan tärkeä tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 2 momentin arvioimiseksi; kyseisen momentin mukaan osaston kokouksessa hyväksytty oikeudellinen näkemys sitoo kaikkia kyseiseen osastoon kuuluvia toisen oikeusasteen jaostoja tai tuomareita. Jos rajanveto oikeusnormin tulkinnan ja soveltamisen välillä hyväksytään, se seikka, että ratkaisukokoonpanon, joka on ollut erottamattomasti mukana kokouksessa, jossa on keskusteltu oikeudellisesta näkemyksestä ja hyväksytty se äänten enemmistöllä, on pantava kyseinen oikeudellinen näkemys täytäntöön samalla tavalla kuin sen on pantava täytäntöön vain oikeudellisia kysymyksiä ratkaisevan ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, on oikeusvarmuuden periaatteen mukainen, rikkomatta kuitenkaan tuomioistuimen riippumattomuuden vaatimusta.(52) Sellaisen järjestelmän hyväksyminen, jossa oikeuskäytännön yhtenäisyys pyritään varmistamaan ilman, että oikeudellinen näkemys olisi sitova, kuten komissio esittää, tekisi tällaisesta järjestelmästä pelkästään kannustavan ja sen hyödyllisyydestä siten täysin sattumanvaraisen.
70. Neljänneksi rekisteröintituomarin asema riidanalaisessa järjestelmässä on syytä rajata. Vaikka kyseisellä tuomarilla on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan toimivalta puuttua päätöksentekomenettelyyn ja estää se, että ratkaisukokoonpanon esittämästä ratkaisusta tulee muodollisesti oikeuden päätös, joka annetaan tiedoksi asianosaisille, kyseinen tuomari ei voi missään tapauksessa korvata ratkaisukokoonpanon arviointia omalla arvioinnillaan. Hän voi ainoastaan palauttaa asian kyseisen kokoonpanon käsiteltäväksi, liittää mukaan huomautuksia esille nousseesta oikeudellisesta ongelmasta ja – jos näkemykset säilyvät eriävinä asian ratkaisevan jaoston kanssa – vain ilmoittaa tästä tuomioistuimen presidentille tai osaston toimintaa johtavalle osaston puheenjohtajaa, joilla on ainoina toimivalta saattaa asia kyseisen laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi, ”jos havaitaan, että osastojen, jaostojen tai tuomareiden näkemyksissä on eroja lain soveltamiseen liittyvien kysymysten osalta, tai jos yksittäisen osaston jaosto tai tuomari poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta oikeudellisesta näkemyksestä”.(53) Näiden perustelujen arvioinnista ilmenee siis, että vain nämä kaksi elintä ovat toimivaltaisia saattamaan asian osaston käsiteltäväksi,(54) ja osasto hyväksyy oikeudellisen näkemyksen, joka on tapauksen niin vaatiessa vastoin rekisteröintituomarin näkemystä ja joka sitoo rekisteröintituomaria asianomaisen osaston tuomarina.(55) Rekisteröintituomarilla ei siis voida katsoa olevan ”viimeistä sanaa” neuvotteluissa, joiden päätteeksi hyväksytään oikeudellinen näkemys, jolla on sitova vaikutus asianomaisen oikeussäännön tulkintaan sekä ratkaisuun, jonka ratkaisukokoonpano tämän jälkeen antaa.
71. Tällainen on siis sisäinen järjestelmä, joka tunnetaan useissa kansallisissa oikeusjärjestyksissä ja jossa laajennettu kokoonpano osallistuu menettelyyn ilman asian siirtämistä sille, eikä tämä kokoonpano anna oikeusriidassa ratkaisua sen jaoston sijaan, jonka ratkaistavaksi asia on alun perin saatettu, vaan se vain lausuu oikeudellisesta kysymyksestä ja palauttaa asian alkuperäisen ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisee asian ottaen huomioon laajennetun kokoonpanon esittämän vastauksen. Sen mukaan, mikä tuomioistuinjärjestelmä on kyseessä, laajennetun kokoonpanon asema on luonteeltaan neuvoa‑antava tai sillä on – kuten käsiteltävässä asiassa – sitova vaikutus,(56) joka koskee joko vain alkuperäistä ratkaisukokoonpanoa tai myös muita kokoonpanoja.
72. Vaikka kansallisissa oikeusjärjestyksissä jaostolla, jonka ratkaistavaksi asia on alun perin saatettu, on oikeus tai velvollisuus saattaa asian laajemman kokoonpanon tarkasteltavaksi, jos se aikoo poiketa aiemmasta oikeuskäytännöstä, jos oikeuskäytännössä havaitaan eroavaisuuksia tai jos tällaisten eroavaisuuksien riski on olemassa, asian saattaminen voidaan antaa kolmannen lainkäyttöelimen – kuten tuomioistuimen presidentin tai asianomaisen osaston puheenjohtajan – tehtäväksi, ja tässä tapauksessa rekisteröintituomari tekee pelkästään ilmoituksen.
b) Puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva vaatimus
73. Komissio korostaa huomautuksissaan, etteivät osaston kokoukset ole julkisia eivätkä asianosaiset voi esittää niissä lausumiaan. Istunnossa huomautettiin, ettei näistä kokouksista laadittuja pöytäkirjoja jaeta eivätkä kokouksiin osallistuvat tuomarit ole tutustuneet asianosaisten kirjelmiin tai kuulleet asianosaisia, mikä nostaa esille kysymyksen oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta. Sama koskee rekisteröintituomarin toimia.
74. On muistettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa edelleen vahvistettu oikeuksia koskevan tehokkaan oikeussuojan perustavanlaatuinen periaate ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsite muodostuvat eri osatekijöistä, joihin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen sekä oikeus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä on olennainen osa perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa näin vahvistettujen puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ja että tämä oikeus takaa jokaiselle henkilölle mahdollisuuden tehokkaasti ja tosiasiallisesti esittää näkemyksensä kyseessä olevassa menettelyssä.(57)
75. Käsiteltävässä asiassa on korostettava, että Kroatian siviiliprosessilain 334 §:n mukaan ”tuomio sitoo tuomioistuinta siitä hetkestä lähtien, kun se on julkaistu, ja jos tuomiota ei julkaista, siitä hetkestä lähtien, kun se on lähetetty. Tuomion vaikutukset asianosaisiin alkavat siitä ajankohdasta, jona tuomio annetaan asianosaisille tiedoksi”. Tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momentin mukaan ”toisen oikeusasteen tuomioistuimessa asian käsittely päättyy ajankohtana, jona ratkaisu lähetetään tuomarin toimistosta sen jälkeen, kun asia on palannut tuomioistuinratkaisujen rekisteröintiyksiköstä”.
76. Edellä mainittujen säännösten perusteella kyseessä oleva prosessuaalinen järjestelmä kuuluu ratkaisukokoonpanossa käytävään neuvotteluvaiheeseen, sillä kokoonpanossa käydyn keskustelun päätteeksi oikeudellista ratkaisua ei anneta muodollisesti riippumatta siitä, ovatko kokoonpanoon kuuluvat tuomarit ensimmäisen neuvottelun jälkeen yksimielisiä vai tekevätkö he enemmistöpäätöksen. Tämä neuvotteluvaihe käydään sellaisen menettelyn jälkeen, jonka aikana asianosaiset ovat voineet esittää vaatimuksensa ja lausumansa kontradiktorisesti ja jonka ainoana tarkoituksena on antaa tuomareille mahdollisuus pohtia ja arvioida käsiteltäväksi saatettua oikeusriitaa ja siihen annettavaa sovellettavien oikeussääntöjen mukaista ratkaisua.
77. Tässä tapauksessa kyseiseen neuvotteluun sisältyy asianomaisen osaston tuomareiden käymä kollegiaalinen pohdinta, jonka yhteydessä tuomareilla ei ole käytettävissään asian ratkaisevan jaoston tutkimaa asiakirja‑aineistoa ja jossa käsitellään ainoastaan yhden tai useamman kontradiktorisessa menettelyssä tarkastellun oikeussäännön yleistä tulkintaa. Tässä yhteydessä ei siis ole lähtökohtaisesti mahdollista, että oikeudelliset näkemykset hyväksyttäisiin sellaisten seikkojen perusteella, joista asianosaisilla ei ole ollut mahdollisuutta esittää huomautuksia. Jos osastossa käytävän keskustelun päätteeksi esitetään lopulta päätelmä, jonka mukaan oikeusriita on ratkaistava sellaisen oikeussäännön mukaisesti, jota asianosaiset eivät ole maininneet ja josta ei ole keskusteltu kontradiktorisessa menettelyssä, tällaisen oikeudellisen näkemyksen täytäntöönpano edellyttäisi suullisen vaiheen käymistä uudelleen puolustautumisoikeuksiin kuuluvan kontradiktorisen periaatteen noudattamiseksi. Tämä ei merkitse sitä, ettei osaston tuomareiden kesken käytävä keskustelu voisi koskea sellaista oikeuskäytäntöä, jota asianosaiset eivät ole maininneet, tai ettei siihen voisi sisältyä analogista päättelyä, joka tehdään oikeussäännöstä, josta ei ole kyse asian ratkaisevan jaoston käsittelemässä asiassa. Tämä puhtaasti oikeudellisesta kysymyksestä käytävä keskustelu kuuluu kuitenkin olennaisesti tuomarin työhön.
78. Jos myönnetään, että oikeussäännön tulkinta ja soveltaminen on erotettava toisistaan, ei edellä kuvatuissa olosuhteissa voida katsoa, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa vaatimusta olisi rikottu.
c) Oikeus saada asiansa käsitellyksi laillisesti perustetussa tuomioistuimessa
79. Unionin tuomioistuin on korostanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön tukeutuen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvällä ilmaisulla ”laillisesti perustettu” pyritään välttämään se, että tuomioistuinlaitoksen organisaatio jäisi toimeenpanovaltaa käyttävien elinten harkintavaltaan, ja varmistamaan, että tätä alaa säännellään lailla, jonka lainsäätäjä on antanut sen toimivallan käyttöä koskevien sääntöjen mukaisesti. Tämä ilmaisu kuvastaa erityisesti oikeusvaltion periaatetta, eikä sillä tarkoiteta pelkästään tuomioistuimen olemassaolon oikeudellista perustaa vaan myös tuomioistuimen kokoonpanoa kussakin asiassa sekä kaikkia muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa se, että jonkin tai joidenkin tuomareiden osallistuminen asian käsittelyyn on sääntöjenvastaista, ja niihin sisältyy erityisesti asianomaisen tuomioistuimen jäsenten riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia säännöksiä.(58)
80. Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut muun muassa, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa taattu oikeus ”laillisesti perustettuun tuomioistuimeen” on itsenäinen oikeus, viimeksi mainitulla on kuitenkin hyvin läheinen yhteys tässä määräyksessä tarkoitettuihin riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeisiin. Kyseinen tuomioistuin on näin ollen muun muassa katsonut, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen institutionaalisilla vaatimuksilla pyritään kullakin täsmälliseen tavoitteeseen, mikä tekee niistä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin erityisiä takeita, niille on yhteistä se, että niillä pyritään kunnioittamaan oikeusvaltion ja vallanjaon perusperiaatteita, ja täsmentänyt tältä osin, että kaikkien näiden vaatimusten perustana on, että on välttämätöntä säilyttää se luottamus, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä, ja tuomiovallan riippumattomuus muista valtiovallan muodoista.(59)
81. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöissä mainitut kansallisen lainsäädännön säännökset eivät koske Visoki trgovački sud Republike Hrvatsken varsinaista olemassaoloa tai toimivaltaa, joiden oikeudellinen perusta on näytetty toteen, vaan ne koskevat kontradiktoriseen menettelyyn kuuluvan kirjallisen käsittelyn ja tarvittaessa suullisen käsittelyn päätyttyä tapahtuvaa päätöksentekomenettelyä, jonka päätteeksi annetaan lopullinen tuomioistuimen ratkaisu, jolla asianosaisten sen käsiteltäväksi saattama oikeusriita ratkaistaan, ja erityisesti niitä olosuhteita, joissa tuomareiden osasto ja rekisteröintituomari puuttuvat tähän menettelyyn. Kun huomioon otetaan ne perustavanlaatuiset seuraukset, joita kyseisellä menettelyllä on oikeuslaitoksen moitteettomalle toiminnalle ja legitimiteetille demokraattisessa valtiossa, jota oikeusvaltioperiaate säätelee, tällainen menettely kuuluu erottamattomasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun laillisesti perustetun tuomioistuimen käsitteeseen.(60)
82. On huomautettava niin ikään, että ennakkoratkaisupyynnöissä esille otettu ongelma ei koske sellaisten sisäisten sääntöjen noudattamatta jättämistä, joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siitä, onko ratkaisukokoonpano täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, voidaan sivuuttaa,(61) vaan se koskee sellaisten oikeussääntöjen olemassaoloa, joilla säännellään neuvotteluvaihetta ja jotka voivat synnyttää tällaisen perustellun epäilyksen.
83. Tuon tältä osin esille, että kaikki tuomareiden osaston toimintaan liittyvät säännöt ovat peräisin tuomioistuimista annetusta laista. Osaston osallistuminen ratkaisukokoonpanon neuvotteluvaiheeseen perustuu siis kiistatta oikeusperustaan, joka tarjoaa riittävän ennakoitavuuden ja varmuuden tason asianomaisen vaatimuksen täyttämiseksi.(62) Lisäksi kuten edellä todettiin, kyseisen oikeusperustan yksityiskohtaiset soveltamissäännöt eivät voi synnyttää yksityisissä perusteltuja epäilyksiä ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden riippumattomuudesta.
84. Myös rekisteröintituomarin olemassaolosta säädetään tuomioistuimista annetulla lailla, ja rekisteröintituomarin tehtävänantoon sisältyy määritelmä hänen toimintansa tarkoituksesta, joka on oikeuskäytännön seuraaminen ja tutkiminen. Asioiden siirtäminen viimeksi mainitulle, ennen kuin ratkaisu lähetään tuomarin toimistosta, perustuu selvästi tuomioistuinten työjärjestyksen 177 §:n 3 momenttiin, ja tuomioistuinten työjärjestys on edellä mainitun lain soveltamissäädös, jonka on antanut oikeusministeri edellä mainitun lain 76 §:ssä annetun toimivallan nojalla.(63) Kyseisen tehtävän täsmällistä sisältöä ei kuitenkaan luetella sen enempää edellä mainitussa laissa kuin edellä mainitussa työjärjestyksessäkään, sillä kyse on erityisesti toimivallasta lykätä ratkaisukokoonpanon antaman ratkaisun rekisteröintiä. Tämä toimivalta vastaa tuomioistuinkäytäntöä tai saa Kroatian hallituksen mukaan tukea tuomioistuimen sisäisen asiakirjan sanamuodosta.
85. On kuitenkin muistettava, että rekisteröintituomarin tehtävänä on huolehtia oikeuskäytännön seuraamisesta, panna merkille samankaltaiset asiat niiden yhdenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi ja, jos yhdenmukainen käsittely ei toteudu, hänen tehtävänään on viime kädessä tehdä tästä ilmoitus – mikä on pelkkä oikeuslaitoksen hallinnollinen toimi – tuomareiden osaston puheenjohtajalle, jotta kokous kutsuttaisiin koolle ja jotta keskustelujen päätteeksi voitaisiin määräenemmistöllä hyväksyä sitova oikeudellinen näkemys. Päätöksentekomenettelyä luonnollisesti lykätään tämän oikeudellisen näkemyksen hyväksymisen ajaksi.
86. Lisäksi rekisteröintituomarin tehtävä liittyy läheisesti niihin perusteisiin, joilla osaston kokous voidaan kutsua koolle ja jotka koskevat tuomioistuimista annetun lain 40 §:n 1 momentin mukaan sitä, että osastojen, jaostojen tai tuomareiden näkemyksissä on eroja lain soveltamiseen liittyvien kysymysten osalta, tai sitä, että yksittäisen osaston jaosto tai tuomari poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta oikeudellisesta näkemyksestä. Rekisteröintituomarin puuttuminen asiaan lisää sellaisen järjestelmän johdonmukaisuutta ja tehokkuutta, jolla varmistetaan asianomaisen tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys.
87. Tässä tilanteessa rekisteröintituomarin yksittäinen puuttuminen päätöksentekomenettelyyn ei ole ulottuvuudeltaan lainkaan verrattavissa siihen, että osasto puuttuu oikeusriidan käsittelyn päätteeksi annettavan tuomioistuinratkaisun sisältöön, ja nähdäkseni siihen ei pidä soveltaa – toisin kuin jälkimmäiseen – vaatimusta, joka sisältyy ilmaisuun ”laillisesti perustettu”.(64)
3. Välipäätelmä
88. Edellä esitetyistä syistä katson, että SEU 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasioissa kyseessä olevan kaltaiselle järjestelmälle, jolla pyritään varmistamaan tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys. Tämä päätelmä on nähdäkseni perusteltu myös seuraavien kahden huomautuksen suhteen.
89. Ensinnäkin on korostettava, ettei SEU 2 artiklassa, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai missään muussakaan unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä edellytetä jäsenvaltioilta mitään tiettyä perustuslaillista mallia, jolla säänneltäisiin valtiovallan käyttäjien välisiä suhteita ja vuorovaikutusta etenkään siltä osin, kuin kyse on niiden toimivallan määrittelemisestä ja rajaamisesta, eikä myöskään oikeuslaitoksen järjestämistä koskevaa institutionaalista mallia.(65) Viimeksi mainitun määrittäminen, oikeusprosessin neuvotteluvaiheen kulku mukaan lukien, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja jäsenvaltioilla on jonkin verran harkintavaltaa varmistaa oikeusvaltioperiaatteiden toteutuminen,(66) erityisesti kun kyseessä on toisen oikeusasteen tuomioistuimissa sovellettavien oikeusvarmuuden vaatimusten yhteensovittaminen kyseisten tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa. Kuten julkisasiamies Bobek on korostanut, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä pyritään määrittämään vähimmäisvaatimukset, jotka kansallisten järjestelmien on täytettävä.(67)
90. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on täsmentänyt puolestaan, että säädännäiseen oikeuteen perustuvissa maissa oikeuslaitoksen järjestämistä ei voida jättää oikeusviranomaisten harkintavaltaan, mikä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että niille tunnustetaan tiettyä toimivaltaa tulkita asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Toimivallan delegoiminen oikeuslaitoksen järjestämistä koskevissa asioissa on lisäksi hyväksyttävää niissä rajoissa, joissa tämä mahdollisuus sisältyy asianomaisen valtion kansalliseen oikeuteen, mukaan lukien sen perustuslain asiaa koskevat säännökset.(68)
91. Toiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että oikeusvarmuuden ja yksityisten luottamuksensuojan turvaamisen vaatimukset eivät ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä koskeva saavutettu oikeus. Oikeuskäytännön muuttuminen ei ole sinällään ristiriidassa hyvän lainkäytön kanssa, sillä dynaamisesta ja kehittyvästä lähestymistavasta luopuminen voisi estää kaiken uudistuksen tai parannuksen.(69) Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevassa järjestelmässä nämä vaatimukset on nähdäkseni sovitettu suhteellisen asianmukaisella tavalla yhteen sen välttämättömän seikan kanssa, että oikeuden pitää pystyä mukautumaan yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin oikeuskäytäntöä kehittämällä. On muistettava, että toisen oikeusasteen tuomioistuinten tuomarien kokouksessa hyväksytyt oikeudelliset näkemykset eivät sido ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimia, ne voivat olla vastakkaisia rekisteröintituomarin esittämän näkemyksen kanssa eivätkä ne missään tapauksessa estä ylimmän oikeusasteen tuomioistuinta huolehtimasta sääntelytehtävästään kansallisen oikeuden soveltamisessa kumoamalla tarvittaessa käsiteltäväkseen saatetun toisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisun oikeuskäytäntöä muuttamalla.
V Ratkaisuehdotus
92. Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, että Visoki trgovački sud Republike Hrvatsken esittämät ennakkoratkaisupyynnöt voidaan ottaa tutkittaviksi, ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Visoki trgovački sud Republike Hrvatskelle seuraavasti:
SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle, jonka mukaan toisessa oikeusasteessa käytävän tuomioistuinmenettelyn neuvotteluvaiheessa, kun ratkaisukokoonpano on antanut oikeusriidassa ratkaisun,
– tuomioistuimen presidentti tai tietystä erityisalasta vastaavan osaston puheenjohtaja voi saattaa asian laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi kyseisen ratkaisun vuoksi silloin, kun tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys on vaarassa tai sitä on rikottu, jotta laajennettu kokoonpano hyväksyy äänten enemmistöllä yhteisen näkemyksen siitä, millainen yleisluonteinen ja teorian tasolla esitettävä tulkinta on annettava asiassa sovellettavasta oikeussäännöstä, josta asianosaiset ovat keskustelleet tätä edeltävästi, ja alkuperäisen ratkaisukokoonpanon on otettava tämä näkemys huomioon oikeusriidan asiakysymyksen ratkaisussa
– tuomioistuimen oikeuskäytännön seurannasta vastaava tuomari voi ilmoittaa tuomioistuimen presidentille tai tietystä erityisalasta vastaavan osaston puheenjohtajalle, että tuomioistuimen oikeuskäytännön yhtenäisyys on vaarassa tai sitä on rikottu, koska ratkaisukokoonpano on pysyttänyt alkuperäisen ratkaisunsa, ja hän voi lykätä ratkaisukokoonpanon antaman ratkaisun julkistamista ja antamista tiedoksi asianosaisille, kunnes edellä mainittu oikeudellinen näkemys on hyväksytty.