Yhdistetyt asiat T‑346/11 jaT‑347/11
Bruno Gollnisch
vastaan
Euroopan parlamentti
Erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsen – Parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva päätös – Toiminta, joka ei liity edustajan tehtäviin – Parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva menettely – Päätös olla puolustamatta erioikeuksia ja koskemattomuutta – Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.1.2013
1. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Parlamentaarinen koskemattomuus tehtävien hoitamisen yhteydessä ilmaistujen mielipiteiden ja äänestysten osalta – Tehtävien hoidossa ilmaistun mielipiteen käsite – Ilmaistun mielipiteen ja parlamentin jäsenen ominaisuudessa hoidettujen tehtävien välillä on oltava suora ja ilmeinen yhteys – Kansallisen poliitikon ominaisuudessa ilmaistut mielipiteet – Yhteyden puuttuminen – Koskemattomuutta ei voida soveltaa
(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 ja 9 artikla)
2. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Parlamentaarinen koskemattomuus tehtävien hoitamisen yhteydessä ilmaistujen mielipiteiden ja äänestysten osalta – Laajuus – Koskemattomuutta ei voida pidättää – Parlamentin on tarkistettava, täyttyvätkö koskemattomuuden tunnustamisen edellytykset
(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 ja 9 artikla)
3. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Koskemattomuus – Koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö – Parlamentin päätöksen ulottuvuus – Pyyntö, joka on esitetty samanaikaisesti koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön kanssa
(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 ja 9 artikla)
4. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Koskemattomuus – Koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö – Parlamentin harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan laajuus
(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artikla)
5. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Koskemattomuus – Koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö – Jäsenen toiminta kansallisella alueella – Jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustettu koskemattomuus
(Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 ja 9 artikla)
6. Unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Euroopan parlamentin valiokunnan jäsenten erioikeuksia ja vapauksia koskeva tiedonanto – Tiedonanto, joka ei ole luonteeltaan parlamentin toimi – Toimi, joka ei sisällä täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä tietoja, jotka voivat muodostaa täsmällisiä vakuutteluja, joiden vuoksi on voinut syntyä perusteltu luottamus – Kyseisestä tiedonannosta poikkeava päätös – Oikeusvarmuuden periaatetta ei ole loukattu
7. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Parlamentaarinen koskemattomuus tehtävien hoitamisen yhteydessä ilmaistujen mielipiteiden ja äänestysten osalta – Mielipiteet, jotka liittyvät rotuvihaan yllyttämiseen – Koskemattomuuden pidättämistä koskeva parlamentin päätös – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen
(SEUT 296 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla; Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan kolmas kohta)
8. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Jäsenen edustajantoimen menettäminen – Kansallinen oikeudenkäyntimenettely, joka voi johtaa tähän edustajantoimen menettämiseen – Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa Euroopan parlamentille
(Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 6 kohta)
9. Euroopan unionin erioikeudet ja vapaudet – Euroopan parlamentin jäsenet – Koskemattomuus – Koskemattomuuden pidättämistä koskeva päätös – Päätös, joka on tehty täysistunnossa ilman keskustelua – Asianomaisen parlamentin jäsenen valiokunnalle esittämät huomautukset – Oikeutta tulla kuulluksi ei ole loukattu
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta; Euroopan parlamentin työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohta ja 138 artiklan 2 kohta)
10. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Kumulatiivisuus – Lainvastaisuutta ei ole tapahtunut – Syy-yhteyttä ei ole – Kanteen hylkääminen
(SEUT 340 artiklan toinen kohta)
1. Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklan sanamuodosta ilmenee, että jotta Euroopan parlamentin jäsenen mielipiteeseen sovelletaan koskemattomuutta, parlamentin jäsenen on täytynyt esittää se ”tehtäviään hoitaessaan”, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys. Asian laita ei ole täten sellaisten mielipiteiden osalta, jotka parlamentin jäsen on ilmaissut parlamentin ulkopuolella sellaisten tehtävien yhteydessä, joita hän hoitaa jäsenvaltion alueellisen elimen jäsenenä ja tämän saman elimen yhden poliittisen ryhmän puheenjohtajana.
(ks. 40, 77 ja 78 kohta)
2. Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti Euroopan parlamentti voi pidättää kyseisessä 9 artiklassa määrätyn parlamentaarisen koskemattomuuden, kun taas se ei voi pidättää 8 artiklassa tarkoitettua koskemattomuutta. Näin ollen kun kansallinen viranomainen toimittaa parlamentille koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, parlamentin on ensimmäiseksi tarkistettava, voidaanko pyynnön taustalla oleviin tosiseikkoihin soveltaa pöytäkirjan 8 artiklaa, jolloin koskemattomuutta ei voida pidättää. Jos parlamentti katsoo, ettei tätä määräystä sovelleta, sen on seuraavaksi tarkistettava, sovelletaanko asianomaiseen jäseneen pöytäkirjan 9 artiklassa tarkoitettua koskemattomuutta niitä tosiseikkoja varten, joista häntä syytetään, ja jos asia on täten, päätettävä, onko koskemattomuus pidätettävä vai ei.
(ks. 45–47 kohta)
3. Koska Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklassa määrätty Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuus ei edellytä muita toimenpiteitä ja koska se voidaan pidättää häneltä vain parlamentin päätöksellä, voi tämän koskemattomuuden puolustaminen tulla kysymykseen vain sellaisessa tapauksessa, jossa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät ole toimittaneet parlamentille parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevaa hakemusta ja jossa kyseisen jäsenen lähtöjäsenvaltion poliisiviranomaiset tai tuomioistuimet ovat kyseenalaistaneet kyseisen parlamentin jäsenen koskemattomuuden, sellaisena kuin se seuraa tämän lähtöjäsenvaltion kansallisesta oikeudesta. Tällaisissa olosuhteissa parlamentin jäsen voi pyytää parlamenttia puolustamaan koskemattomuuttaan, kuten parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdassa määrätään. Koskemattomuuden puolustaminen on täten keino, jonka avulla parlamentti voi jäsenensä hakemuksesta tulla väliin, kun kansalliset viranomaiset loukkaavat tai aikovat loukata parlamentin jäsenen koskemattomuutta.
Sitä vastoin jos kansalliset viranomaiset ovat tehneet koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, parlamentin on päätettävä, pidättääkö se koskemattomuuden vai ei. Tällaisessa tapauksessa koskemattomuuden puolustaminen menettää olemassaolonsa syyn, koska parlamentti joko pidättää koskemattomuuden, eikä sen puolustaminen tule enää kysymykseen, tai kieltäytyy siitä, jolloin koskemattomuuden puolustaminen on tarpeetonta, koska kansallisille viranomaisille ilmoitetaan, että parlamentti on hylännyt niiden tekemän pidättämistä koskevan pyynnön ja että koskemattomuus on esteenä toimenpiteille, joita kansalliset viranomaiset voivat tai haluavat toteuttaa.
(ks. 52–56 kohta)
4. Vaikka Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyllä pöytäkirjalla unionille tunnustetut erioikeudet ja vapaudet ovat luonteeltaan toiminnallisia, koska niillä pyritään välttämään, että unionin toiminta ja riippumattomuus vaarantuisivat, ne on kuitenkin myönnetty nimenomaisesti parlamentin jäsenille sekä unionin toimielinten virkamiehille ja muille toimenhaltijoille. Se, että unionin erioikeuksista ja vapauksista on säädetty unionin yleisen edun perusteella, on perusteena myös toimielimille annetulle toimivallalle tarvittaessa pidättää koskemattomuus, ja se merkitsee sitä, että kyseiset erioikeudet ja vapaudet myönnetään sekä unionille että sen virkamiehille, muille toimenhaltijoille sekä parlamentin jäsenille. Pöytäkirjalla luodaan näin ollen asianomaisten henkilöiden hyväksi subjektiivinen oikeus, jonka noudattaminen varmistetaan perussopimuksella käyttöön otetulla oikeussuojakeinojen järjestelmällä.
Parlamentilla on laaja harkintavalta sen osalta, minkä suuntaisen päätöksen se aikoo tehdä koskemattomuuden pidättämistä tai puolustamista koskevan pyynnön johdosta, koska tällainen päätös on luonteeltaan poliittinen. Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää kaiken sen tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, jonka yhteydessä unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa, että menettelysäännöksiä on noudatettu, että toimielimen huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin
(ks. 58–60 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 82–90 kohta)
6. Euroopan parlamentin pääsihteeristön yksin laatima tiedonanto, jossa toistetaan oikeudellisten asioiden valiokunnan ja sisämarkkinoiden valiokunnan asiakirja, joka koskee sen päätöskäytäntöä parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevissa asioissa ja jonka tarkoituksena on valistaa parlamentin jäseniä tästä päätöskäytännöstä, ei ole parlamentin toimi eikä se siis sido tätä. Tästä seuraa, että tällainen toimi ei sisällä parlamentilta saatuja täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä tietoja, jotka voivat muodostaa parlamentin täsmällisiä vakuutteluja, joiden vuoksi Euroopan parlamentin jäsenille on voinut syntyä perusteltu luottamus.
Lisäksi parlamentti ei tästä tiedonannosta poiketessaan loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, koska mainittu tiedonanto ei ole tämän toimielimen toimi eikä sitä voida pitää selvänä ja täsmällisenä säännöksenä, jonka avulla oikeussubjektit voivat ilman epävarmuutta saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
(ks. 107, 115 ja 124 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 109–114 kohta)
8. Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 6 kohdassa ei määrätä jäsenvaltioille velvollisuudesta ilmoittaa Euroopan parlamentille menettelystä, joka saattaa johtaa siihen, että jokin sen jäsenistä menettää edustajantoimensa. Tässä määräyksessä määrätään vain, että kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät menettelyn, joka saattaa johtaa siihen, että jäsen menettää edustajantoimensa, parlamentin puhemies pyytää näitä tiedottamaan säännöllisesti menettelyn etenemisestä ja välittää tiedot valtakirjojen tarkastuksesta vastaavalle valiokunnalle, jonka ehdotuksen perusteella parlamentti voi tehdä päätöksensä. Tässä artiklassa määrätään siis menettelystä, jota noudattaa parlamentin puhemies, eivät jäsenvaltiot. Lisäksi parlamentin työjärjestyksessä ei voida asettaa jäsenvaltioille velvollisuuksia.
Mainitun työjärjestyksen määräyksen tarkoitus on lisäksi parlamentin moitteettoman sisäisen toiminnan takaaminen, eikä se siis ole sellainen olennainen menettelymääräys parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä, jonka rikkominen voi johtaa parlamentin päätöksen kumoamiseen.
(ks. 132–137 ja 141 kohta)
9. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun puolustautumisoikeuksien noudattamisen perustavanlaatuisen periaatteen mukaisesti asianomaisella henkilöllä on pitänyt olla ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä, joiden perusteella tämä päätös on tehty. Tästä seuraa, että tämän periaatteen mukaisesti päätöstä ei voida tehdä sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella, joista asianomaisella henkilöllä ei ole ollut ennen päätöksen tekemistä mahdollisuutta esittää tehokkaasti kantaansa.
Oikeus tulla kuulluksi ei kuitenkaan välttämättä merkitse julkista keskustelua henkilöä vastaan aloitetussa menettelyssä, joka saattaa johtaa hänelle vastaiseen päätökseen. Puolustautumisoikeuksien ja kontradiktorisuuden noudattaminen ei täten merkitse, että ennen kuin parlamentti päättää jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä, asiasta on välttämättä keskusteltava täysistunnossa, vaan tällainen päätös voidaan tehdä ilman tarkistuksia ja keskustelua parlamentin työjärjestyksen 138 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Lisäksi parlamentin työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenelle, jota koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö koskee, on tarjottava mahdollisuus esittää selityksensä toimivaltaiselle parlamentin valiokunnalle, ja hän voi esittää merkityksellisenä pitämänsä määrän asiakirjoja ja arvioinnissa käytettäviä kirjallisia seikkoja.
(ks. 167 ja 175–179 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 210–212 ja 222 kohta)