Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 9.6.2023 – SIA A v. C, D ja E
(Asia C-365/23, Arce 1 )
Oikeudenkäyntikieli: latvia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Augstākā tiesa (Senāts)
Pääasian asianosaiset
Valittaja ja ensimmäisen oikeusasteen kantaja: SIA A
Kassaatiomenettelyn muut osapuolet ja vastaajat ensimmäisessä oikeusasteessa: C, D ja E
Ennakkoratkaisukysymykset
Kuuluuko urheilijan valmennuksen ja uran tukemiseen liittyvien palvelujen suorittamista koskeva sopimus, jonka osapuolina ovat yhtäältä elinkeinonharjoittaja, joka harjoittaa ammatillista toimintaansa urheilijoiden valmentamisen ja harjoittelun alalla, ja toisaalta vanhempiensa edustama alaikäinen, joka ei sopimuksen tekohetkellä työskennellyt ammattilaisena kyseisessä urheilulajissa, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY1 (jäljempänä direktiivi 93/13) soveltamisalaan?
Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivi 93/13 esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jossa tulkitaan lainsäädäntöä, jolla kyseinen direktiivi otetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, siten, että siihen sisältyviä kuluttajan oikeuksia puolustavia säännöksiä sovelletaan myös tällaisiin sopimuksiin?
Mikäli ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko kansallinen tuomioistuin arvioida sopimusehdon kohtuuttomuutta direktiivin 93/13 3 artiklan nojalla, kun siinä määrätään, että nuori urheilija sitoutuu maksamaan sopimuksessa yksilöityjen urheilijan valmennuksen ja uran tukemiseen liittyvien palvelujen suorittamisesta korvauksen, jonka suuruus on 10 prosenttia tuloista, joita hän saa seuraavien 15 vuoden aikana, eikä katsoa, että kyseinen ehto kuuluu niihin, joiden kohtuuttomuutta ei arvioida direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan nojalla?
Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sopimusehto katsottava laaditun direktiivin 93/13 5 artiklassa tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi, kun siinä määrätään, että nuori urheilija sitoutuu maksamaan sopimuksessa yksilöityjen urheilijan valmennuksen ja uran tukemiseen liittyvien palvelujen suorittamisesta korvauksen, jonka suuruus on 10 prosenttia tuloista, joita hän saa seuraavien 15 vuoden aikana, kun otetaan huomioon, että nuorella urheilijalla ei ollut sopimuksentekohetkellä selkeitä tietoja suoritettavan palvelun arvosta eikä summasta, joka hänen pitäisi maksaa kyseisestä palvelusta, jotta hän olisi kyennyt niiden perusteella arvioimaan taloudellisia seurauksia, joita siitä voisi aiheutua hänelle?
Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko katsottava, että sopimusehto, jossa määrätään, että nuori urheilija sitoutuu maksamaan sopimuksessa yksilöityjen urheilijan valmennuksen ja uran tukemiseen liittyvien palvelujen suorittamisesta korvauksen, jonka suuruus on 10 prosenttia tuloista, joita hän saa seuraavien 15 vuoden aikana, on direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ehto, joka aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille, kun otetaan huomioon, että kyseisessä kohdassa ei sidota suoritetun palvelun arvoa kustannuksiin, joita siitä aiheutuu kuluttajalle?
Mikäli viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, olisiko kansallisen tuomioistuimen tuomio direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan vastainen, jos sillä alennettaisiin määrää, joka kuluttajaa voidaan vaatia maksamaan palvelujen tarjoajalle, vastaamaan todellisia kustannuksia, joita tälle on aiheutunut palvelujen suorittamisesta kuluttajalle sopimuksen nojalla?
Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi ja mikäli sopimusehdon, jossa määrätään, että kuluttaja sitoutuu maksamaan sopimuksessa yksilöityjen urheilijan valmennuksen ja uran tukemiseen liittyvien palvelujen suorittamisesta korvauksen, jonka suuruus on 10 prosenttia tuloista, joita hän saa seuraavien 15 vuoden aikana, joita hän saa seuraavien 15 vuoden aikana, kohtuuttomuutta ei arvioida direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan nojalla, voidaanko kyseinen sopimuslauseke todeta kansallisen lainsäädännön perusteella kohtuuttomaksi, jos tuomioistuin katsoo, että korvauksen määrä on ilmeisessä epäsuhteessa palvelujen tarjoajan suoritukseen?
Mikäli seitsemänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tiedot, joita jäsenvaltio on kyseisen direktiivin 8 a artiklan nojalla antanut Euroopan komissiolle jäsenvaltion kyseisen direktiivin 8 artiklan nojalla antamista säännöksistä otettava huomioon siinä tapauksessa, että kuluttajan kanssa tehtiin sopimus ennen kuin direktiivin 93/13 8 a artikla oli vielä tullut voimaan, ja, mikäli näin on, rajoittavatko kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa tiedot, joita jäsenvaltio on antanut direktiivin 93/13 8 a artiklan nojalla, kun jäsenvaltio on ilmoittanut, että sen lainsäädännössä ei mennä pidemmälle kuin kyseisen direktiivin säännöksissä on vahvistettu vähimmäistasoksi?
Mikäli ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mikä merkitys on sillä, että ajankohtana, jona kyseinen sopimus palvelujen suorittamisesta tehtiin 15 vuodeksi, nuori urheilija oli alaikäinen, ja että tästä syystä kyseisen sopimuksen tekivät hänen vanhempansa alaikäisen nimissä ja siinä vahvistettiin hänelle velvoite maksaa korvaus, jonka suuruus on 10 prosenttia kaikista tuloista, joita hän saisi seuraavien 15 vuoden aikana, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan valossa, kun sitä luetaan yhdessä kyseisen perusoikeuskirjan 24 artiklan kanssa, sovellettaessa lainsäädäntöä, jolla direktiivin 93/13 säännökset on otettu osaksi kansallista lainsäädäntöä?
Mikäli ensimmäiseen tai toiseen kysymyksen vastataan kieltävästi, onko alaikäisen nuoren urheilijan kanssa palvelujen suorittamisesta 15 vuodeksi tehty sopimus – jonka hänen vanhempansa ovat tehneet hänen nimissään – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdan kanssa, vahvistettujen perusoikeuksien vastainen, kun siinä velvoitetaan kyseinen alaikäinen maksamaan korvaus, jonka suuruus on 10 prosenttia kaikista tuloista, joita hän saa seuraavien 15 vuoden aikana, kun otetaan huomioon, että urheilutoiminta kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan?
____________
1 Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.
1 EYVL 1993, L 95, s. 29.