Language of document : ECLI:EU:C:2010:803

Asia C-77/09

Gowan Comércio Internacional e Serviços Lda

vastaan

Ministero della Salute

(Tribunale amministrativo regionale del Lazion esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Kasvinsuojeluaineet − Direktiivi 2006/134/EY − Pätevyys − Fenarimolin käyttöä tehoaineena koskevat rajoitukset

Tuomion tiivistelmä

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Pätevyyden arviointi – Tutkittavaksi ottaminen – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä

(EY 234 artikla)

2.        Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414

(Neuvoston direktiivin 91/414 19 artikla ja liite I; komission direktiivi 2006/134)

3.        Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414

(Neuvoston direktiivin 91/414 19 artikla ja liite I; komission direktiivi 2006/134)

4.        Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414

(SEUT 168 artikla ja SEUT 191 artiklan 1 ja 2 kohta; neuvoston direktiivin 91/414 liite I; komission direktiivi 2006/134)

5.        Maatalous – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen – Direktiivi 91/414

(Neuvoston direktiivin 91/414 5 artiklan 5 kohta ja liite I; komission direktiivi 2006/134)

1.        Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen ainoastaan, jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä unionin oikeussäännön tulkitsemisella tai pätevyyden tutkimisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.

Näin ei ole silloin, kun yhtäältä unionin tuomioistuimessa ei ole kiistetty sitä, että kysymyksellä direktiivin pätevyydestä on merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, ja kun toisaalta kansallinen tuomioistuin on esittänyt epäilevänsä sen pätevyyttä etenkin direktiivillä aineen käytölle asetettujen rajoitusten ja tätä ainetta koskevien teknisten ja tieteellisten tutkimusten, jotka ovat olleet yleisesti positiivisia, välisen ristiriidan vuoksi, joten unionin tuomioistuimella on riittävästi tietoja tutkiakseen direktiivin pätevyyttä pääasian kohteena olevassa tilanteessa.

(ks. 25–27 kohta)

2.        Kuten kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 johdanto-osan viidennestä, kuudennesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, sillä pyritään yhteisön sisäisen kasvinsuojeluaineiden kaupan rajoitusten poistamiseen pitämällä kuitenkin yllä korkea ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden suojelun taso. Komissiolla on oltava paljon harkintavaltaa, jotta se voi tehokkaasti tavoitella sille asetettua päämäärää, kun otetaan huomioon ne monitahoiset tieteelliset arvioinnit, jotka sen on tehtävä, kun se arvioi tehoaineiden sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I koskevien hakemusten yhteydessä näiden aineiden käytön aiheuttamia vaaroja.

Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin valvoa, että menettelysäännöksiä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Erityisesti sen tarkastamiseksi, onko toimivaltainen toimielin tehnyt ilmeisen arviointivirheen, unionin tuomioistuinten on tutkittava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat.

(ks. 54–57 kohta)

3.        Vaikka komission on kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 puitteissa otettava huomioon esittelevän jäsenvaltion tekemä tieteellinen arviointi, tämä arviointi ei sido komissiota tai tilanteen mukaan neuvostoa, joilla on tämän direktiivin 19 artiklassa säädetyssä menettelyssä oikeus hyväksyä esittelevän jäsenvaltion ehdottamista toimenpiteistä eroavia riskinhallintatoimenpiteitä.

Direktiivin 91/414 muuttamisesta fenarimolin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena annetusta direktiivistä 2006/134 on todettava, että koska yhtäältä ilmoittajan toimittamat tiedot vahvistivat esittelevän jäsenvaltion alkuperäisen arvioinnin kohtuuttoman vaaran puuttumisesta ja työryhmä nimeltä ”arviointi” on hyväksynyt ne ja koska toisaalta mainitussa direktiivissä 2006/134 ei kumota tämän tehoaineen aiheuttamien vaarojen tieteellisen arvioinnin tuloksia, sillä jälkimmäinen direktiivi johtaa sen käytön sallimiseen kasvinsuojeluaineissa, ei ole mitään seikkaa, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että direktiiviä 2006/134 koskee ilmeinen komission arviointivirhe.

Näin ollen komissiota ei voida moittia siitä, ettei se olisi ottanut huolellisesti ja puolueettomasti huomioon esittelevän jäsenvaltion esittämiä tieteellisiä seikkoja fenarimolin käytön aiheuttamien vaarojen arvioinnissa.

(ks. 60, 62, 63, 65 ja 67 kohta)

4.        Kun sen vuoksi, että suoritettujen tutkimusten tulokset eivät ole riittäviä, vakuuttavia tai selviä, osoittautuu mahdottomaksi ratkaista varmasti, onko väitetty vaara olemassa tai kuinka merkittävä se on, mutta todellinen vahinko kansanterveydelle on todennäköinen siinä tilanteessa, että vaara toteutuisi, ennalta varautumisen periaatteen nojalla on oikeus toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä, kunhan ne ovat syrjimättömiä ja objektiivisia.

Menettelystä, jossa fenarimoli sisällytettiin kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 liitteeseen I, on todettava, että valmistettaessa päätösehdotusta fenarimolin sisällyttämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I, kävi ilmi, että fenarimolin toksisesta vaikutuksesta mukaan luettuina sen mahdolliset hormonitoimintaa häiritsevät ominaisuudet on edelleen tiettyjä huolia, jotka oikeuttavat näin ollen sen, että sitä ei pitäisi voida käyttää rajoituksetta. Ei voida katsoa, että tällaiset huolet perustuvat täysin hypoteettisiin näkökohtiin.

Näissä olosuhteissa, jotka viittaavat siihen, että on yhä olemassa tiettyjä tieteellisiä epävarmuuksia fenarimolin kaltaisten aineiden hormonitoimintaa koskevien vaikutusten arvioinnista, ei voida katsoa, että komissio on soveltanut ilmeisen virheellisesti ennalta varautumisen periaatetta, kun se on asettanut tämän aineen hyväksymiselle käyttöä koskevia rajoituksia.

(ks. 76–79 kohta)

5.        Komissiolle on jätettävä laaja harkintavalta, kun se toteuttaa aineen sisällyttämistä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun direktiivin 91/414 liitteeseen I koskevan menettelyn yhteydessä riskinhallintatoimenpiteitä.

Siltä osin, voidaanko fenarimolin käytön rajoittamistoimilla saavuttaa direktiivillä 91/414 tavoitellut päämäärät, direktiivin 91/414 muuttamisesta fenarimolin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena annetun direktiivin 2006/134 antamiseen johtaneesta menettelystä sekä tämän direktiivin perustelukappaleista ilmenee, että komissio on pyrkinyt tasapainoon direktiivin 91/414 päämäärien, jotka liittyvät kasvintuotannon parantamiseen sekä ihmisten ja eläinten terveyden, pohjavesien ja ympäristön vaalimiseen, ja ilmoittajan intressin saada fenarimoli sisällytetyksi direktiivin 91/414 liitteeseen I tämän aineen aiheuttamien vaarojen tieteellisen arvioinnin päätteeksi, välillä. Kun otetaan huomioon huolet fenarimolin mahdollisista hormonitoimintaa häiritsevistä ominaisuuksista ja niihin liittyvät tieteelliset epävarmuudet, joiden perusteella komissio on voinut vedota ennalta varautumisen periaatteeseen, direktiivissä 2006/134 tämän aineen käytölle asetetut rajoitukset eivät vaikuta näihin tavoitteisiin soveltumattomilta.

Kyseisen toimenpiteen tarpeellisuudesta on todettava, että vaikka fenarimoli on sisällytetty direktiivin 91/414 liitteeseen I lopulta vain 18 kuukaudeksi, direktiivin 2006/134 johdanto-osan 11 perustelukappaleesta ilmenee, ettei tämä ajallinen rajoitus estä sisällyttämisen uudistamista direktiivin 91/414 5 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti. Samoin direktiivin 2006/134 kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee nimenomaisesti, että fenarimolin sallimisen rajoittaminen pelkkään todella arvioituun ja direktiivin 91/414 edellytysten mukaiseksi katsottuun käyttöön ei estä sitä, että tämän direktiivin liitteeseen I sisällytetään muita käyttötarkoituksia niiden kattavan arvioinnin jälkeen.

Näin ollen ei voida katsoa, että fenarimolin käytön rajoittamista koskevat toimenpiteet ylittävät sen, mikä voidaan katsoa tarpeelliseksi tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Tästä seuraa, ettei direktiivi 2006/134 ole pätemätön suhteellisuusperiaatteen perusteella.

(ks. 82–87 kohta)