Kanne 18.2.2014 – PT Pelita Agung Agrindustri v. neuvosto

(Asia T-121/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PT Pelita Agung Agrindustri (Medan, Indonesia) (edustajat: asianajajat F. Graafsma ja J. Cornelis)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin siinä asetetaan kantajalle polkumyyntitulli ja

velvoittamaan vastaaja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen mukaan kustannuksia ei voida oikaista yksinkertaisesti siksi, että ne ovat alhaisempia kuin muilla markkinoilla, tai siksi, että ne ovat ”vääristyneitä” hallituksen väliintulon vuoksi. On näin ollen katsottava, ettei polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 5 kohtaa voida soveltaa siltä osin kuin siinä säädetään tällaisessa mahdollisuudesta kustannusten oikaisuun.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan raa’an palmuöljyn kustannusten oikaiseminen merkitsee tässä asiassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan rikkomista. Kantaja esittää täsmällisemmin seuraavat väitteet:

Tarvittavia todisteita, joiden perusteella katsottiin, että raa’an palmuöljyn hinnat ovat vääristyneitä Indonesian markkinoilla, ei ole, ja neuvosto ja Euroopan komissio (jäljempänä toimielimet) tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että raa’an palmuöljyn hinnat ovat vääristyneitä Indonesian markkinoilla

Käyttäessään viennin viitehintaa (HPE) kustannusten oikaisuun toimielimet eivät oikaisseet kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaista ”kohtuullista perustetta” ja/tai ”lähteitä, joihin tämänkaltaiset vääristymät eivät vaikuta”, käyttämällä ja

Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa ei sallita kustannusten oikaisua tilanteissa, joissa hinnat ovat pelkästään ja väitetysti ”alhaiset”.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan toimielimet tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan raa’an palmuöljyn ostohinnat etuyhteydessä olevilta osapuolilta ovat vääristyneitä. Toimielimet tekivät täsmällisemmin sanottuna ilmeisen arviointivirheen, koska ne katsoivat, että kantajan raa’an palmuöljyn ostohinnoista etuyhteydessä olevien yhtiöiden kanssa ei ollut sovittu tavanomaisin markkinaehdoin.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kohtuullista voittomarginaalia määrittäessään neuvosto ei noudattanut perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdassa olevaa oikeudellista velvoitetta. Kyseisen artiklan mukaan kohtuullisen voiton määrä ei voi ylittää voittoa, jonka muut viejät tai tuottajat tavallisesti saavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla.

Viides kanneperuste, jonka mukaan toimielimet esittivät ilmeisen virheellisesti tosiseikat ja rikkoivat perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa, kun ne kieltäytyivät tekemästä asianmukaista oikaisua RED-vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen liittyvän hintalisän vuoksi, koska kantajan vientihintoja ei vertailtu objektiivisesti unionin tuotannonalan tavoitehintaan. Toimielimet lisäksi syrjivät lainvastaisesti kantajaa muihin indonesialaistuottajiin verrattuna, koska ne kieltäytyivät tekemästä tarvittavaa oikaisua RED-vaatimustenmukaisuuden osoittamisen vuoksi.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan toimielimet rikkoivat perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa ja tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kaksinkertaista laskentaa koskevat asetukset eivät myötävaikuttaneet unionin tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan toimielimet eivät tarkastelleet kantajan tutkinnan aikana esittämiä tietoja ja argumentteja. Näin tehdessään ne paitsi laiminlöivät huolellisuusvelvoitettaan ja jättivät huomiotta hyvän hallinnon vaatimukset, koska ne eivät tutkineet huolellisesti ja puolueettomasti kaikkea niille esitettyä selvitystä, myös laiminlöivät perusasetuksen 20 artiklan 5 kohtaan sisältyvää velvoitetta ja SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta.