Asia T‑122/14

Italian tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan unionin tuomioistuimen tuomion noudattamatta jättäminen – Uhkasakko – Uhkasakon maksettavaksi tuomitseminen – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperimisessä sovellettava korkojen laskentatapa – Koronkorko

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 9.6.2016

Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Tukea edeltäneen tilanteen palauttamistarpeen oikeuttama korkojen maksaminen – Koron laskeminen korolle – Asetus N:o 794/2004 – Ajallinen soveltamisala – Sääntöjenvastaisten tukien takaisin perimiseen ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa sovellettavan korkojen laskentatavan määrittäminen – Viittaaminen kansalliseen oikeuteen

(SEUT 108 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 794/2004 11 artiklan 2 kohta ja 13 artikla)

Vaikka [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 794/2004 11 artiklan 2 kohdassa säädetään, että korolle lasketaan korkoa tuen takaisinperimispäivään saakka ja että edellisen vuoden aikana kertyneelle korolle lasketaan korkoa kunakin seuraavana vuonna, on kuitenkin todettava, että tätä säännöstä sovelletaan kyseisen asetuksen 13 artiklan viidennen kohdan mukaan vain takaisinperimispäätöksiin, jotka on annettu tiedoksi mainitun asetuksen voimaantulon jälkeen eli 20.5.2004 jälkeen. Kyseisen asetuksen 11 artiklan 2 kohtaa sellaisenaan ei siten ole ajallisesti sovellettava sääntöjenvastaisen tuen takaisin perittäväksi määräämistä koskevaan päätökseen, joka on annettu tiedoksi jäsenvaltiolle ennen kyseistä päivää.

Alaa koskevan unionin oikeuden säännöksen puuttuessa on tältä osin määriteltävä kansallisessa oikeudessa, onko korko nyt käsiteltävässä asiassa yksinkertainen vai onko korolle laskettava korkoa. Asetuksen N:o 794/2004 voimaantuloa edeltävien takaisinperintäpäätösten yhteydessä voidaan näin ollen ottaa huomioon korolle laskettava korko vain siinä tapauksessa, että tämä on kansallisessa oikeudessa normaalisti sovellettavan järjestelmän mukaista.

(ks. 59–61, 64 ja 65 kohta)