Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Irlannin 8.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-56/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Irlanti on nostanut 8.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on D.J. O'Hagan, avustajinaan barrister P. Callagher ja barrister P. McGarry, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa (kokonaan tai osittain) komission 29.11.2004 tekemän päätöksen C (2004) 4447, jolla vähennetään koheesiorahastosta myönnettävää sellaista tukea hankkeeseen 96/07/61/007 (Dublinin alueen vedenjakelusuunnitelma - 3 vaihe), joka on myönnetty komission 15.12.1997 tekemällä päätöksellä C(97)4090 ja jolla vähennetään koheesiorahaston sellaista tukea hankkeeseen nro 95/07/65/007, (N1 Dunleer - Dundalk Road 2 vaihe), joka on myönnetty komission 29.7.1996 tekemällä päätöksellä C (96) 2113, yhteisöjen tuomioistuimen määrittämän kauden ja määrien osalta;

-    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission 15.12.1997 tekemällä päätöksellä C(97) 4090 koheesiorahastosta myönnettiin tukea hankkeeseen nro 96/07/61/007 (Dublinin alueen vedenjakelusuunnitelma - III vaihe) Irlannissa. Komission 29.7.1996 tekemällä päätöksellä C (96) 2113 koheesiorahastosta myönnettiin tukea hankkeeseen nro 95/07/65/007, (N1 Dunleer - Dundalk Road II vaihe), myös Irlannissa. Riidanalaisella päätöksellä komissio pienensi kahdella aikaisemmalla päätöksellä myönnetyn tuen kokonaismäärää vedoten kyseisten hankkeiden tutkimuksen aikana todettuihin eri säännönvastaisuuksiin. Komissio päätti myös, että 797 886 euroa oli saatu perusteettomasti ja olisi maksettava takaisin.

Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi kantaja esittää ensinnäkin, että riidanalainen päätös on pätemätön, koska se on tehty asetuksen N:o 1386/2002¹ 18 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 1164/1994² liitteessä II olevan H artiklan 2 kohdan vastaisesti yli kolme kuukautta suullisen tapaamisen jälkeen. Kantajan mukaan näin rikotaan olennaista muotomääräystä ja loukataan oikeusvarmuuden periaatetta.

Kantaja väittää myös, että komissio loukkasi oikeusvarmuuden periaatetta myös siltä osin, kuin se sovelsi taannehtivasti uusia tukikelpoisuutta koskevia ohjeita muuttaen tulkintaansa siitä, kenet se katsoi "lopulliseksi edunsaajaksi" ja siten poisti tukikelpoisuuden kuluilta, jotka ovat syntyneet muulloin kuin merkityksellisen kauden aikana. Kantajan mukaan tällä loukattiin myös luottamuksensuojan periaatetta.

Kantajan mielestä oikeusvarmuuden periaatetta loukattiin myös, koska kiinteää taloudellista korjausta sovellettiin takautuvasti. Kantajan väitteen mukaan käsite kehitettiin ja ilmaistiin ensimmäisen kerran komission vuonna 2002 käyttöön ottamissa suuntaviivoissa.

Lopuksi kantaja esittää, että oikeusvarmuuden periaatetta loukattiin lisäksi siten, että komission uutta asennoitumista käytäntöön, jonka mukaan kulut, joihin ei myönnetä tukea, korvataan tukikelpoisilla, sovellettiin takautuvasti. Kantajan mukaan komissio päätti vasta vuoden 2002 suuntaviivoissa, ettei korvaaminen enää ollut sallittua. Kantaja kuitenkin väittää, että tätä asennoitumista ei voitu soveltaa vuosina 1996 ja 1997 aloitettuihin hankkeisiin.

____________

¹ - Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä koheesiorahastosta myönnettävään tukeen liittyvien hallinto- ja valvontajärjestelmien ja rahoitusoikaisumenettelyn osalta 29 päivänä heinäkuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1386/2002, EYVL L 201, s. 5.

² - Koheesiorahastosta 16 päivänä toukokuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1164/94, EYVL L 130, s. 1.