Valitus, jonka Mario Paulo da Silva Tenreiro on tehnyt 24.1.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-120/11, da Silva Tenreiro v. komissio, 14.11.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-32/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Mario Paulo da Silva Tenreiro (Kraainem, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, J.-N. Louis ja D. Abreu Caldas)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan, että

virkamiestuomioistuimen (asiassa F-120/11, da Silva Tenreiro v. komissio) 14.11.2012 antama tuomio, jolla se hylkäsi valittajan kanteen, kumotaan

antamaan asiassa uuden ratkaisun

toteamaan, että

Euroopan komission päätös, jolla valittajan hakemus oikeusasioiden pääosaston (DG) osaston A "yksityisoikeus" avoinna olleeseen johtajan virkaan, hylättiin, ja päätös, jolla tähän virkaan nimitettiin Y, kumotaan

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeudenkäyntiasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen huomioonottamiseen vääristyneellä tavalla:

yhtäältä virkamiestuomioistuin on katsonut, että riidanalaisen menettelyn avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olleella käsitteellä "background" viitattiin kokemukseen eikä koulutukseen. Valittaja katsoo, että erityisesti komission julkaisemista avoimia virkoja koskevista ilmoituksista käy ilmi, että jos vaaditaan ammattikokemusta, käytetään käsitettä "kokemus" eikä käsitettä "background"

toisaalta siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut, että käsitteellä "sääntely" ei viitattu sääntelymekanismeihin vaan lainsäädäntöprosessiin.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka virkamiestuomioistuin on tehnyt tutkiessaan harkintavallan väärinkäyttöä koskevat indisiot erillään eikä kokonaisvaltaisesti yrittämättä selvittää, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa riitautettujen päätösten laillisuusolettama mahdollista asettaa kyseenalaiseksi silloin, kun indisioita käsitellään yhdessä ja otetaan huomioon niiden lukumäärä.

Valittaja esittää lisäksi, että virkamiestuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon siihen nähden, ettei asianosaisten välillä ole prosessuaalista yhdenmukaisuutta, oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kieltäytyessään toteuttamasta prosessijohtotoimia, jotka olisivat vahvistaneet harkintavallan väärinkäyttöä koskevia indisioita ja joilla olisi saatu näyttö sellaisesta seikasta, joka olisi voitu näyttää ainoastaan tällaisella keinolla.

____________