Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (muutoksenhakujaosto)

16 päivänä joulukuuta 2010

Asia T-52/10 P

Giorgio Lebedef

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Vuosiloma – Siirtäminen henkilöstön edustajan tehtäviin puolipäiväisesti – Luvaton poissaolo – Vuosilomaoikeuden vähentäminen – Henkilöstösääntöjen 60 artikla

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-54/09, Giorgio Lebedef vastaan komissio, 30.11.2009 antaman määräyksen (Kok. H., s. I‑A‑1‑505 ja II‑A‑1‑2735) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Giorgio Lebedef vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Tehoton valitusperuste

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 9 artikla)

2.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudellisen virheen määrittämättä jättäminen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)

4.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Virkamiestuomioistuimen käyttämät implisiittiset perustelut – Hyväksyttävyys – Edellytykset

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)

1.      Valituksessa esitetty peruste virkamiestuomioistuimen antaman tuomion sellaisia perusteluja vastaan, jotka eivät ole valituksen kohteena olevan päätöksen välttämättömiä perusteluja, on tehoton ja se on hylättävä.

(ks. 34 kohta)

Viittaukset:

Union yleinen tuomioistuin: asia T‑355/08 P, De Fays v. komissio, 19.1.2010, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 11 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Valitus, jossa ei esitetä lainkaan sellaisia väitteitä, joilla nimenomaisesti yksilöidään kyseessä olevaa tuomiota tai määräystä rasittava oikeudellinen virhe, ei täytä tätä edellytystä.

Lisäksi väitteet, jotka ovat liian yleisluonteisia ja epätäsmällisiä, jotta niitä voitaisiin arvioida oikeudellisesti, on katsottava väitteiksi, joiden tutkittavaksi ottamisen perusteet selvästi puuttuvat.

(ks. 35 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑290/08 P, Correia de Matos v. komissio, 10.2.2009, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

Union yleinen tuomioistuin: asia T‑100/08 P, Kerelov v. komissio, 6.5.2010, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.     Kuten unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 11 artiklasta ilmenee, muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Ainoastaan virkamiestuomioistuin on toimivaltainen toteamaan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi sille toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että virkamiestuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi muutoksenhakutuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

(ks. 73 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑449/99 P, EIP v. Hautem, 2.10.2001 (Kok., s. I‑6733, 44 kohta); asia C‑121/01 P, O’Hannrachain v. parlamentti, 5.6.2003 (Kok., s. I‑5539, 35 kohta) ja asia C‑230/05 P, L v. komissio, 27.4.2006, 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

4.     Velvollisuus perustella tuomiot perustuu unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan, jota sovelletaan perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla virkamiestuomioistuimeen. Virkamiestuomioistuimen tuomioiden on oltava riittävän perusteltuja, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa. Tämän velvollisuuden ei kuitenkaan voida katsoa edellyttävän sitä, että sen on käsiteltävä yksityiskohtaisesti kaikkia kantajan esittämiä väitteitä varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön. Perustelut voivat olla implisiittiset, kunhan se, jota asia koskee, saa niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin ei ole hyväksynyt sen väitteitä, ja muutoksenhakutuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 82–84 kohta)

Viittaukset:

Union yleinen tuomioistuin: asia T‑248/08 P, Doktor v. neuvosto, 2.3.2010, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑91/09 P, Skareby v. komissio, 1.9.2010, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen