Language of document :

Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

SIC-Sociedade Independente de Comunicaçao, S.A.:n 31.12.2003 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-442/03)

(Oikeudenkäyntikieli: portugali)

SIC-Sociedade Indenpende de Comunicaçao, S.A., kotipaikka Carnaxide (Portugal) on nostanut 31.12.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana ovat asianajajat Carlos Botelho Moniz, Eduardo Maia Cadete ja Margarida Rosado da Fonseca ja prosessiosoite on rua Castilho, n° 75,1.°, 1250-068 Lissabon (Portugal).

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa Portugalin soveltamista toimenpiteistä RTP:n hyväksi 15.10.2003 tehdyn Euroopan yhteisöjen komission päätöksen C(2003)352 lopull.

Kanneperusteet ja pääasialliset perustelut

Huolenpitovelvollisuuden ja puolueettomuusvelvollisuuden laiminlyöminen,

tosiseikkoja koskeva virhe,

perustelujen puuttuminen riidanalaisessa päätöksessä "investointikustannusten" huomioon ottamisen yhtedyessä,

oikeudellien virhe siltä osin kuin tietyt toimenpiteet on jätetty luokittelematta valtiontueksi,

EY 86 artiklan 2 kohdan virheellinen soveltaminen.

Kantaja väittää huolenpitovelvollisuuden ja puolueettomuusvelvollisuuden laiminlyönnin osalta, että riidanaisessa päätöksessä kulminoituu komission salamyhkäinen, puolueellinen ja hätiköity menettely, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen, ja jossa tavoitteena oli oikeuttaa menettelyyn oikeuttamattomat seikat ja jättää ottamatta huomioon ne tosiseikat, jotka olivat ratkaisevia sen arvioimiseksi, miten RTP oli "noudattanut" julkisten palvelujen velvoitteitaan. Kantaja väittää, että komissio ei ollut menetellyt riippumattomasti eikä puolueettomasti asiassa kyseessä olevien intressien suhteen, koska sen toteuttamat toimenpiteet eivät olleet tuloksena oikeudellisesti suojattujen intressien tyhjentävästä punninnasta.

Tosiseikkoja koskevasta virheestä kantaja väittää muun muassa, että julkisoikeudelliselle toimijalle vuonna 1998 myönnettyjä valtiontukia ei oltu otettu huomioon, mutta sitä vastoin "investointikustannuksina" otettiin huomioon määrät, joita riippumattomat ulkopuoliset tilintarkastajat eivät pitäneet ratkaisevina.

Kantajan mukaan komissio ei myöskään ole selvittänyt, suorittaako RTP tosiasiallisesti julkisia palveluja.

Kantaja väittää, että "investointikustannusten" huomioon ottaminen riidanalaisessa päätöksessä ei ole perusteltua, koska komissio ei ilmoita syitä, joiden vuoksi se ottaa lopullisessa päätöksessä huomioon mainitut määrät eikä sitä, minkä vuoksi se ei epäjohdonmukaisesti ota huomioon määriä, jotka perustuvat "kertomuksiin" RTP:n "julkisista palveluista", mutta jotka ilmenevät "rahoitustileistä", eikä se selitä, miten on mahdollista ottaa huomioon investointikustannuksina kulut, jotka liittyvät sellaisten tavaroiden hankintaan, joiden olemassaolosta tilintarkastajien mukaan ole edes todistetta.

Kantaja vetoaa oikeudelliseen virheeseen sen osalta, että tiettyjä toimenpiteitä ei ole luokiteltu EY 87 artiklan 1 kohdan mukaiseksi valtiontueksi; näihin toimenpiteisiin kuuluu vapauttaminen maksuista, televisioverkoston käyttämiseen liittyvien maksujen keventäminen ja lainojen myöntäminen.

Kantaja väittää myös, että riidanalaisessa päätöksessä on EY 86 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytyksiä koskeva oikeudellinen virhe, koska Portugalin valtio ei myöntänyt televisiopalveluja koskevaa toimilupaa RTP:lle avoimessa ja syrjimättömässä menettelyssä.

Komissio ei myöskään ole noudattanut EY 86 artiklan 2 kohdan soveltamisperusteita sellaisena kuin se itse ne määritteli valtiontukia koskevien määräysten soveltamisesta julkisoikeudelliseen yleisradiotoimintaan antamassaan tiedonannossa. Lisäksi kantaja väittää RTP:n suorittamien julkisten palvelujen osalta, että komission päätöksen tueksi ei ole mitään kirjallista todistetta siitä, että RTP tosiasiallisesti suorittaa julkisia palveluja, jotka valtion on antanut sen tehtäväksi, sillä käytännössä kaikki menettelyssä esitetyt tosiseikat tukevat sitä olettamaa, että riita-asiassa kyseessä olevan aikana yhtään sellaista palvelua, jonka suorittamiseen RPL:llä piti olla sopimuksen perusteella velvollisuus, ei tosiasiallisesti oltu suoritettu.

____________