YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)
25 päivänä toukokuuta 2005 (*)
Kilpailu – Yrityskeskittymät – Espanjan viranomaisten väitettyä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kantelu – Päätös lopettaa kantelun käsittely – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑443/03,
Sociedad Operadora de Telecomunicaciones de Castilla y León, SA (Retecal), kotipaikka Boecillo (Espanja),
Euskaltel, SA, kotipaikka Zamudio-Vizcaya (Espanja),
Telecable de Asturias, SA, kotipaikka Oviedo (Espanja),
R Cable y Telecomunicaciones Galicia, SA, kotipaikka La Coruña (Espanja), ja
Tenaria, SA, kotipaikka Cordovilla (Espanja),
edustajanaan asianajaja J. Jiménez Laiglesia,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään F. Castillo de la Torre, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
jota tukevat
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään L. Fraguas Gadea,
ja
Sogecable, SA, kotipaikka Tres Cantos, Madrid (Espanja), edustajinaan asianajajat S. Martínez Lage ja H. Brokelmann,
sekä
Telefónica, SA, kotipaikka Madrid, edustajinaan aluksi asianajajat M. Merola ja S. Moreno Sánchez, sittemmin asianajaja Merola,
väliintulijoina,
jossa kantajat vaativat kumoamaan 21.10.2003 tehdyn komission päätöksen lopettaa kantajien tekemän sellaisen kantelun käsittely, jossa väitettiin, että Espanjan viranomaiset olivat rikkoneet yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (oikaistu versio EYVL 1990, L 257, s. 13) 9 artiklan 8 kohtaa Vía Digitalin ja Sogecablen välisen yrityskeskittymän yhteydessä (asia COMP/M.2845 – Sogecable/Canal Satélite Digital/Vía Digital),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja Vilaras sekä tuomarit F. Dehousse ja D. Šváby,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna (EYVL 1990, L 257, s. 13) ja muutettuna 30.6.1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1310/97 (EYVL L 180, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 4064/89), säädetään järjestelmästä, jonka mukaisesti komissio valvoo asetuksen N:o 4064/89 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”yhteisönlaajuisia” yrityskeskittymiä.
2 Komissio voi asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan nojalla siirtää keskittymän tutkimisen jäsenvaltioille. Tässä säännöksessä säädetään erityisesti seuraavaa:
”1. Komissio voi päätöksellä, joka annetaan viipymättä tiedoksi keskittymään osallistuville yrityksille ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, seuraavin edellytyksin siirtää ilmoitettua keskittymää koskevan asian asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi.
2. Jäsenvaltio voi kolmen viikon kuluessa jäljennöksen ilmoituksesta saatuaan ilmoittaa komissiolle, joka puolestaan ilmoittaa keskittymään osallistuville yrityksille, että
a) keskittymä uhkaa luoda sellaisen määräävän aseman tai vahvistaa sellaista määräävää asemaa, jonka seurauksena tehokas kilpailu olennaisesti estyy kaikki erillisten markkinoiden tunnusmerkit täyttävillä kyseessä olevan jäsenvaltion markkinoilla
tai
b) keskittymä vaikuttaa kilpailuun kaikki erillisten markkinoiden tunnusmerkit täyttävillä kyseisen jäsenvaltion markkinoilla, jotka eivät muodosta merkittävää osaa yhteismarkkinoista.
3. Jos komissio katsoo kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen markkinat ja 7 kohdassa tarkoitetut maantieteelliset viitemarkkinat huomioon ottaen, että sellaiset erilliset markkinat ja sellainen uhka ovat olemassa:
a) se käsittelee itse tapauksen säilyttääkseen tehokkaan kilpailun kyseessä olevilla markkinoilla tai palauttaakseen sen; taikka
b) se siirtää koko tapauksen tai osan siitä kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi niin, että sovelletaan jäsenvaltion kansallista kilpailulainsäädäntöä.
Jos komissio kuitenkin katsoo, että tällaisia erillisiä markkinoita tai tällaista uhkaa ei ole olemassa, se tekee asiassa kyseessä olevalle jäsenvaltiolle osoitetun päätöksen.
Tapauksissa, joissa jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, että keskittymä vaikuttaa sen alueella oleviin erillisiin markkinoihin, jotka eivät ole merkittävä osa yhteismarkkinoita, komissio siirtää erillisiin markkinoihin liittyvän tapauksen tai osan siitä jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi, jos se katsoo keskittymän vaikuttavan tällaisiin erillisiin markkinoihin.
? ?
6. Kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava kertomus tai ilmoitus keskittymää koskevan käsittelyn tuloksesta viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun komissio on siirtänyt tapauksen sen käsiteltäväksi.
? ?
8. Tämän artiklan säännöksiä sovellettaessa kyseessä olevat jäsenvaltiot voivat toteuttaa ainoastaan toimenpiteitä, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä tehokkaan kilpailun turvaamiseksi kyseessä olevilla markkinoilla tai sen palauttamiseksi.”
Asian tausta
3 Komissio sai 3.7.2002 asetuksen N:o 4064/89 mukaisen ilmoituksen keskittymästä, jonka tuloksena Distribuidora de Televisión Digital SA (jäljempänä Vía Digital) liitettiin Sogecable SA:han Sogecablen ja Telefónica SA:n määräysvallassa olevan Grupo Admira Media SA:n 8.5.2002 tekemän sopimuksen nojalla.
4 Komissio päätti 14.8.2002 siirtää keskittymän käsittelyn Espanjan viranomaisille, jotka hyväksyivät keskittymän 29.11.2002 ja asettivat sen toteuttamiselle tiettyjä edellytyksiä.
5 Kantajat nostivat siirtopäätöksestä kanteen, joka hylättiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T‑346/02 ja T‑347/02, Cableuropa ym. vastaan komissio, 30.9.2003 antamalla tuomiolla (Kok. 2003, s. II‑4251; jäljempänä asiassa Cableuropa annettu tuomio).
6 Sogecable ja Telefónica tekivät 29.1.2003 uuden sopimuksen, jossa sovittiin Vía Digitalin liittämisestä Sogecableen. Kantajat tekivät sopimuksesta kantelun, jossa ne väittivät, että kyseessä on uusi yrityskeskittymä, josta olisi ilmoitettava komissiolle. Komissio hylkäsi kantelun 14.3.2003 tekemällään päätöksellä.
7 Kantajat nostivat viimeksi mainitusta päätöksestä toisen kanteen (asia T‑180/03). Kantajat luopuivat myöhemmin tuosta kanteesta, ja se poistettiin rekisteristä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑180/03, Auna Operadores de Telecomunicaciones ym. vastaan komissio, 4.12.2003 antamalla määräyksellä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
8 Kantajat tekivät komissioon 22.4.2003 uuden kantelun, jossa ne pyytävät komissiota vaatimaan, että Espanjan viranomaiset toimittavat sille välittömästi jäljennöksen yksityiskohtaisen suunnitelman yrityskeskittymäsopimusten täytäntöönpanosta, ja velvoittamaan Espanjan viranomaiset EY 10 artiklan ja asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan nojalla välittömästi muuttamaan näiden sopimusten täytäntöönpanolle asetettuja edellytyksiä, jotta todellinen kilpailu relevanteilla Espanjan markkinoilla voitaisiin varmistaa. Mikäli viranomaiset kieltäytyisivät tästä, kantajat vaativat komissiota nostamaan EY 226 artiklan nojalla kanteen Espanjan kuningaskuntaa vastaan.
9 Komissio ilmoitti kantajille 8.5.2003 päivätyllä vakiokirjeellä, että se oli rekisteröinyt niiden kantelun numerolla 2003/4504 SG(2003) A/4540. Kirjeen mukana oli liite, jossa kuvataan jäsenvaltiota vastaan käytävää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä.
10 Kantajat korostivat komissiolle uudessa, 11.7.2003 päivätyssä kirjeessään, että niiden kantelun ei voida katsoa koskevan yksinomaan sitä, että Espanjan kuningaskunta on jättänyt noudattamatta sille asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdassa asetettuja velvoitteita. Kirjeessään kantajat lisäsivät, että kantelussa komissiota kehotetaan toimimaan edellä mainitun säännöksen mukaisesti. Kantajat muistuttivat komissiota myös siitä, että sillä on velvollisuus käsitellä kantelu ripeästi ja puolueettomasti sekä tarvittaessa perustella päätöksensä olla ryhtymättä toimenpiteisiin.
11 Komissio vastasi 14.7.2003 päivätyllä kirjeellä kantajien 22.4.2003 päivätyssä kantelussa esitettyihin kolmeen vaatimukseen. Ensimmäisen vaatimuksen osalta komissio vastasi kantajille, että Espanjan viranomaisilta oli todella pyydetty jäljennöstä yrityskeskittymäsopimusten täytäntöönpanoa koskevasta yksityiskohtaisesta suunnitelmasta. Toisen vaatimuksen osalta komissio vahvisti, ettei sitä EY 10 artiklassa eikä asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdassa velvoiteta määräämään, että jäsenvaltio muuttaisi välittömästi hallituksensa päätöstä. Komissio korosti, että Sogecablen ja Vía Digitalin keskittymähankkeesta tehtiin myönteinen päätös neljä kuukautta aikaisemmin kuin asiassa Newscorp/Telepiù (COMP/M.2876), ja näin ollen Espanjan viranomaisten olisi ollut vaikea vaatia samoja edellytyksiä kuin komissio vaati viimeksi mainitussa asiassa. Komissio muistutti myös, että edellä mainituissa kahdessa asiassa annetut päätökset olivat markkinakohtaisten arviointien tulos. Kantajien kolmannen vaatimuksen osalta komissio korosti, että sillä ei ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklassa tarkoitettua menettelyä ja että sillä on tässä suhteessa harkintavalta. Kirjeensä lopussa komissio ilmoitti, että se aikoo lopettaa asian käsittelyn, ja antoi kantajille kuukauden aikaa esittää huomautuksensa.
12 Kantajat vastasivat kehotukseen 25.7.2003 päivätyllä kirjeellä, jossa ne käsittelevät kohta kohdalta komission esille tuomia kysymyksiä. Kirjeessä selvitetään muun muassa, millaisia seurauksia Espanjan hallituksen asettamilla edellytyksillä on ja miksi nämä edellytykset eivät takaa todellista kilpailua kyseessä olevilla markkinoilla. Kantajat muistuttavat, että komissiolla on velvollisuus käsitellä kantelu ripeästi ja puolueettomasti sekä erityisesti perustella päätöksensä olla tutkimatta asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan mahdollista rikkomista. Lopuksi kantajat kehottavat komissiota toimimaan asiassa kahden kuukauden kuluessa.
13 Komissio ilmoitti 21.10.2003 päivätyllä kirjeellään kantajille päätöksestään lopettaa kantajien esittämän kantelun käsittely. Komissio korosti, että sillä ei ole velvollisuutta aloittaa EY 226 artiklassa tarkoitettua menettelyä ja että sillä on tässä suhteessa harkintavalta, mikä sulkee pois yksityishenkilöiden oikeuden nostaa kanne komissiota vastaan, jos se on kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin. Komissio lisäsi, että kantajien olisi tarkoituksenmukaisinta turvautua kansallisiin oikeussuojakeinoihin.
Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten vaatimukset
14 Kantajat ovat nostaneet nyt esillä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 31.12.2003 jättämällään kannekirjelmällä.
15 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– ottaa kanteen käsiteltäväksi ja toteaa, että se on perusteltu
– kumoaa komission 21.10.2003 tekemän päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Komissio on 15.3.2004 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään erillisellä asiakirjalla esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen. Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– toteaa, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17 Espanjan kuningaskunta ja Sogecable ovat 1.4.2004 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämillään erillisillä asiakirjoilla esittäneet pyynnön saada osallistua väliintulijoina oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja on hyväksynyt nämä hakemukset 15.6.2004 ja 9.7.2004 antamillaan määräyksillä. Sekä Espanjan kuningaskunta että Sogecable ovat toimittaneet väliintulokirjelmänsä 4.10.2004.
18 Telefónica on 13.4.2004 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämällään kirjelmällä esittänyt pyynnön saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja on hyväksynyt tämän väliintulohakemuksen 27.7.2004 antamallaan määräyksellä. Telefónica on toimittanut väliintulokirjelmänsä 15.11.2004.
Tutkittavaksi ottaminen
19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee asianosaisen vaatimuksesta tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että sillä on asiakirja-aineiston perusteella riittävästi tietoa asiasta ja että näin ollen asiassa ei ole tarpeen aloittaa suullista käsittelyä.
Asianosaisten lausumat
20 Komissio korostaa väliintulijoiden tukemana, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo tutkinut nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tutkimuksen kohteena olevan tilanteen asiassa T‑119/02, Royal Philips Electronics vastaan komissio, 3.4.2003 antamassaan tuomiossa (Kok. 2003, s. II‑1433) sekä asiassa Cableuropa antamassaan tuomiossa. Näiden tuomioiden perusteella jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on sen mukaan ainoa komission käytettävissä oleva oikeussuojakeino sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka rikkoo asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohtaa. Kantajilla on puolestaan mahdollisuus viedä asia kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kuten ne tekivätkin.
21 Komissio katsoo väliintulijoiden tukemana, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksityisillä oikeussubjekteilla ei ole asiavaltuutta riitauttaa komission kieltäytymistä aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely jäsenvaltiota vastaan. Komissiolla on nimittäin tässä suhteessa harkintavalta.
22 Komissio esittää, että kantajien väitteessä, jonka mukaan komissiolla on yleinen huolellisuusvelvollisuus kantelujen tutkimisessa, ei lainkaan oteta huomioon tätä vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Komissio myös toteaa Telefónican ja Sogecablen tukemana, että sille kantelun tehneiden asianosaisten menettelyllinen asema on perustavalla tavalla erilainen EY 226 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä kuin 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 162, 13, s. 204) mukaisen menettelyn yhteydessä.
23 Komissio väittää, että kantajien tekemää erottelua, joka koskee komission väitettyä kieltäytymistä varmistaa, onko Espanjan hallitus rikkonut asetusta N:o 4064/89, ja komission kieltäytymistä aloittaa rikkomisesta johtuva menettely Espanjan kuningaskuntaa vastaan, ei ole juridisesti olemassa, ja että tällainen erottelu on kaiken järjen vastainen. Oikeudellisesti ei voida katsoa, että olemassa on kaksi eri päätöstä, joista toisella kieltäydytään tarkistamisesta ja toisella menettelyn aloittamisesta tarkistamisen jälkeen. Molemmissa tapauksissa ainoana mahdollisuutena olisi tehdä päätös asian käsittelyn lopettamisesta.
24 Kantajat väittävät, että komission esittämä oikeudenkäyntiväite perustuu kannekirjelmän ”laskelmoituun vääristelyyn” ja asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan erikoiseen tulkintaan.
25 Kantajien mukaan komissio ei ole ainoastaan laiminlyönyt velvollisuuttaan tutkia kantajien valitus ripeästi ja puolueettomasti, vaan se on toiminut suoraan yhteisön edun vastaisesti, kun se on sallinut sen, että asetuksen N:o 4064/89 9 artiklassa säädetyn käsittelypaikan siirtämistä koskevan menettelyn välittömänä seurauksena on kansallisten markkinoiden pirstoutuminen. Kantajien mukaan komissio on toiminut näin siitä huolimatta, että kyseisessä asetuksessa komissio velvoitetaan takaamaan kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen.
26 Kantajat väittävät, että komission oikeudenkäyntiväite perustuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Cableuropa antamassaan tuomiossa ohimennen esittämään huomautukseen. Kantajien mukaan asiassa Cableuropa annettu tuomio ei koske asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan soveltamista eikä komissio voi tehdä tuomiosta sellaista päätelmää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi katsonut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen olevan komission ainoa oikeussuojakeino sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka rikkoo asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohtaa. Komissio ei voi siis väittää oikeudenkäyntiväitettään tukeakseen, että kantajien pyyntö loukkaa oikeusvoimaisuuden periaatetta.
27 Komission sen väitteen osalta, jonka mukaan kantajat turvaavat oikeuksilleen tehokkaan suojan nostamalla kanteen Tribunal Supremossa, kantajat vetoavat ensiksikin oikeuskäytäntöön, jonka mukaan EY 230 artiklan mukaiset kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät ole millään tavoin riippuvaisia siitä, onko kansallisia oikeussuojakeinoja olemassa. Toiseksi kantajat korostavat, että on epävarmaa, voivatko ne vedota asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan rikkomiseen hyödyllisesti kansallisessa oikeudenkäynnissä. Kansallisessa oikeudenkäynnissä tyydyttäisiin nimittäin vahvistamaan kokonaisuudessaan yrityskeskittymän hyväksymisestä annettu hallinnollinen toimi, eikä Espanjan viranomaisten asettamia edellytyksiä voida siinä vahvistaa tai yksi kerrallaan kumota.
28 Komission velvollisuudesta toimia ripeästi ja puolueettomasti tutkiessaan tapauksia, joissa jäsenvaltion viranomaiset ovat rikkoneet asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohtaa, kantajat esittävät, että vaikka onkin totta, että jäsenvaltiolla on yksinomainen toimivalta sen jälkeen kun asian käsittely on siirretty, tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltio soveltaa kansallista oikeuttaan, mutta ei sitä, että jäsenvaltio olisi vapautettu yhteisön oikeuden noudattamisesta. Kantajien mielestä komission on valvottava tämän velvoitteen noudattamista asetuksen mukaisesti.
29 Kantajat katsovat, että niiden nostaman kanteen tutkimatta jättämisellä kielletään niiden oikeus oikeussuojaan ja kilpailusääntöjen rikkomista koskevan valituksen ripeään ja puolueettomaan tutkimiseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
30 Aluksi on huomautettava, että asianosaiset ovat eri mieltä kanteen kohteesta. Komissio vetoaa EY 226 artiklaan, kun taas kantajat vetoavat asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan soveltamiseen ja kilpailusääntöjen noudattamiseen sekä kanteiden ripeään ja puolueettomaan tutkimiseen.
31 Kantajien esittämässä kanteessa keskitytään siihen, että komissio on kieltäytynyt tarkistamasta, että Espanjan viranomaiset noudattavat velvollisuuksiaan. Ne tukeutuvat tältä osin velvollisuuteen tutkia kilpailua koskevat kantelut ripeästi ja puolueettomasti, mikä tarkoittaa, että niiden nostama kanne on otettava tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee komission noudattamatta jättämää velvoitetta.
32 Kantajien esittämät perustelut pohjautuvat tältä osin pääasiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑54/99, max.mobil vastaan komissio, 30.1.2002 antamaan tuomioon (Kok. 2002, s. II‑313). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti antamallaan tuomiolla kanteen tutkittavaksi ulottaen yhtäältä EY 81 ja EY 82 artiklaa sekä toisaalta EY 87 ja EY 88 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä noudatettavan, ripeää ja oikeudenmukaista tutkimista koskevan velvoitteen koskemaan EY 86 artiklaa. Asiassa C‑141/02 P, komissio vastaan max.mobil, 22.2.2005 valitukseen antamassaan tuomiossa (ei vielä julkaistu oikeustapakokoelmassa) yhteisöjen tuomioistuin kumosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion ja päätti jättää tutkimatta max.mobilin komission päätöksestä nostaman kanteen.
33 Tästä seuraa, ettei oikeuskäytännöllä, johon kantajat vetoavat, ole merkitystä nyt esillä olevassa asiassa.
34 Lisäksi nyt esillä oleva asia koskee yrityskeskittymää ja on otettu käsiteltäväksi sen jälkeen, kun asia oli päätetty siirtää kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi.
35 Kantajat ovat jo nostaneet tästä siirtopäätöksestä kanteen, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt asiassa Cableuropa antamallaan tuomiolla. Tästä tuomiosta ei ole valitettu. Päätös siirtää yrityskeskittymän käsittely kansallisille viranomaisille on siis lopullinen.
36 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kyseisen tuomion 56?59 kohdassa edellä mainitun kanteen tutkittavaksi ottamista koskevassa arvioinnissaan seuraavaa:
”56 Nyt esillä olevassa asiassa komissio on siirtäessään kyseisen keskittymän tutkimisen Espanjan kilpailuviranomaisille päättänyt asetuksen N:o 4064/89 soveltamista koskevan menettelyn, joka alkoi ilmoituksella sopimuksesta, jonka mukaan Vía Digital yhdistetään Sogecablen kanssa. Asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset soveltavat asian siirtämisen jälkeen kansallista kilpailuoikeuttaan.
57 Tästä seuraa, että kanteen kohteena oleva päätös johtaa siihen, että tämä keskittymä saatetaan Espanjan kilpailuviranomaisten yksinomaiseen valvontaan ja että ne ratkaisevat asian kansallisen kilpailuoikeutensa perusteella.
58 On todettava, että tällä tavoin riidanalainen päätös vaikuttaa kantajien oikeusasemaan ? ? .
59 Kun riidanalaisessa päätöksessä määritetään kyseessä olevan keskittymän lainmukaisuuden arviointiperusteet sekä niitä koskeva menettely ja mahdollisesti sovellettavat seuraamukset siirtämällä asia ratkaistavaksi kansallisen kilpailuoikeuden perusteella, siinä muutetaan kantajien oikeusasemaa viemällä niiltä mahdollisuus siihen, että komissio tutkisi kyseisen keskittymän lainmukaisuuden asetuksen N:o 4064/89 kannalta ? ?.”
37 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti ottaa kanteen tutkittavaksi sillä perusteella, että käsiteltävänä olevan yrityskeskittymän arviointi oli siirretty kansallisille viranomaisille, jotka soveltavat kansallista kilpailuoikeuttaan, mikä estää komissiota tutkimasta keskittymän lainmukaisuutta asetuksen N:o 4064/89 kannalta.
38 On myös todettava, että asiassa Cableuropa annetun tuomion 198 kohdasta ilmenee selvästi, että päätös yrityskeskittymän käsittelyn siirtämisestä kansallisille viranomaisille jättää komissiolle ainoaksi toimintamahdollisuudeksi kansallisia viranomaisia vastaan aloitettavan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn. Yksityisten oikeussubjektien on puolestaan käännyttävä kansallisen tuomioistuimen puoleen, jos ne haluavat riitauttaa kansallisten viranomaisten päätöksen, joka on tehty käsittelyn siirtämisen jälkeen.
39 On syytä korostaa, että kantajat todellakin riitauttivat Espanjan viranomaisten päätöksen espanjalaisessa tuomioistuimessa. Kantajat eivät voi siis väittää, ettei niiden oikeussuojaa ole varmistettu.
40 Päätöksestä siirtää yrityskeskittymän käsittely kansallisille viranomaisille seuraa, että näiden viranomaisten on sovellettava kansallista oikeuttaan yhteisön oikeuden mukaisesti. Kantajat ovat oikeassa todetessaan, että jäsenvaltion yksinomainen toimivalta sen jälkeen, kun asia on siirretty sen käsiteltäväksi, tarkoittaa, että jäsenvaltio soveltaa kansallista oikeuttaan, mutta ei sitä, että jäsenvaltio olisi vapautettu noudattamasta yhteisön kilpailuoikeutta. Kantajat ovat oikeassa myös korostaessaan, että komission tehtävänä on valvoa, että kansalliset viranomaiset noudattavat tätä velvoitetta.
41 Perustamissopimuksissa määrätään kuitenkin sellaisesta järjestelmästä, että mikäli kansalliset viranomaiset laiminlyövät velvoitteitaan, komissio voi saattaa asian EY 226 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Komissiolla ei ole velvollisuutta tehdä niin.
42 Lisäksi on syytä todeta, että asetuksessa N:o 4064/89 ei säädetä sellaisista asian käsittelyn siirtämisen jälkeisestä toimivallan jakamista koskevasta erityisestä järjestelmästä, jolla poikettaisiin perustamissopimuksissa määrätystä menettelystä. Kuten kantajat esittävät, asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdassa ei tosin nimenomaisesti suljeta pois komission toimivaltaa valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat niille yhteisön kilpailusäännöissä asetettuja velvoitteita. Vaikka kyseisessä artiklassa säädetään jäsenvaltiota koskevasta velvoitteesta, perustamissopimuksissa tai johdetussa oikeudessa ei määrätä minkäänlaisesta erityisestä valvontamenettelystä, jota komission täytyisi noudattaa.
43 Komissio voi siis valvoa velvoitteen noudattamista ainoastaan perustamissopimuksissa määrätyn menettelyn mukaisesti, kun kyse on tämän jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvasta yrityskeskittymästä. Kun yrityskeskittymän käsittely on siirretty jäsenvaltion kansallisille viranomaisille ja kun asia ei enää ole komission suorassa valvonnassa, sen ainoana keinona on vedota EY 226 artiklaan ja tarvittaessa aloittaa kyseistä jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely.
44 Vakiintuneen oikeuskäytännön (asia 247/87, Star Fruit v. komissio, tuomio 14.2.1989 (Kok. 1989, s. 291); asia C‑87/89, Sonito ym. v. komissio, tuomio 17.5.1990 (Kok. 1990, s. I‑1981, 6?9 kohta); asia C‑107/95 P, Bundesverband der Bilanzbuchhalter v. komissio, tuomio 20.2.1997 (Kok. 1997, s. I‑947, 19 kohta); yhdistetyt asiat T‑479/93 ja T‑599/93, Bernardi v. komissio, määräys 29.11.1994 (Kok. 1994, s. II‑1115, 27 ja 28 kohta); asia T‑84/94, Bilanzbuchhalter v. komissio, määräys 23.1.1995 (Kok. 1995, s. II‑101, 23?26 kohta) ja asia T‑575/93, Koelman v. komissio, tuomio 9.1.1996 (Kok. 1996, s. II‑1, 71 ja 72 kohta)) mukaan yksityisillä oikeussubjekteilla ei ole asiavaltuutta riitauttaa komission päätöstä olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely jotakin jäsenvaltiota vastaan. Komissio ei ole velvollinen aloittamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, vaan sillä on tältä osin harkintavaltaa, minkä vuoksi yksityisillä oikeussubjekteilla ei ole oikeutta vaatia komissiota määrittämään kantaansa tietynsuuntaisesti eikä nostaa kannetta komission päätöksestä olla ryhtymättä toimenpiteisiin asiassa.
45 Tältä osin on syytä todeta, että kantajien tekemän kantelun selkeänä tarkoituksena oli saada komissio määräämään, että Espanjan viranomaisten on muutettava tiettyjä edellytyksiä, ja tarvittaessa aloittamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely. On nimittäin syytä muistuttaa, että kantajat pyysivät komissiota ensinnä vaatimaan, että Espanjan kilpailuviranomaiset toimittavat sille välittömästi jäljennöksen Espanjan hallituksen 29.11.2002 tekemällä päätöksellä asetettujen edellytysten täytäntöönpanoa koskevasta yksityiskohtaisesta suunnitelmasta, ja toiseksi velvoittamaan espanjalaisviranomaiset välittömästi muuttamaan asiassa COMP/M.2845 asetettuja edellytyksiä sekä kolmanneksi, mikäli Espanjan viranomaiset kieltäytyisivät tästä, nostamaan EY 226 artiklan nojalla kanteen Espanjan kuningaskuntaa vastaan, jotta varmistettaisiin, että Espanjan kuningaskunta noudattaa asetuksen N:o 4064/89 9 artiklan 8 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
46 Edellä esitetyn perusteella komissio toimi nyt esillä olevassa asiassa perustellusti, kun se jätti kantajien tekemän kantelun käsittelemättä sillä perusteella, ettei komissiolla ole velvollisuutta nostaa EY 226 artiklassa tarkoitettua kannetta, vaan sillä on tältä osin harkintavaltaa.
47 Näin ollen komission vaatimukset on hyväksyttävä ja kanne jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
48 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian ja koska komissio on vaatinut, että ne velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajat on määrättävä korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Koska Sogecable ja Telefónica ovat vaatineet, että kantajat velvoitetaan korvaamaan niille väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, kantajat on lisäksi velvoitettava korvaamaan kullekin väliintulijalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
49 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta vastaa täten omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkittavaksi ottamatta.
2) Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission, Telefónica, SA:n ja Sogecable, SA:n oikeudenkäyntikulut.
3) Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 25 päivänä toukokuuta 2005.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |