Asia T-422-/10
(julkaistu otteina)
Trafilerie Meridionali SpA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Oikeasuhteisuus – Rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaate – Täysi harkintavalta
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 15.7.2015
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomisen olemassaoloa ja kestoa koskeva komission todistustaakka – Todistustaakan laajuus – Komission todisteilta edellytetty täsmällisyys – Todisteiden kokonaisuus – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, josta tuomioistuimella on epäilyksiä – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen
(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen koko rikkomisesta huolimatta sen rajoitetusta osallistumisesta – Hyväksyttävyys – Huomioon ottaminen rikkomisen vakavuuden arvioinnissa ja sakon suuruuden määrittämisessä
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen kokouksiin, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen – Olosuhteet, joissa yrityksen voidaan katsoa osallistuneen kartelliin, kun se ei ole sanoutunut irti tehdyistä päätöksistä – Komission on esitettävä todisteet osallistumisesta kokouksiin – Todisteita yrityksen osallistumisesta kokouksiin yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen kokonaiskeston tietyllä jaksolla ei ole – Seuraukset
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän määrittäminen – Rikkomisen vakavuus – Kunkin yrityksen osallistumisen vakavuus – Eroavaisuudet – Useita osia sisältävä kartelli
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen nro 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen yrityksen osallistuminen – Riittämättömät todisteet
SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Suuntaviivoissa mainittujen seikkojen ohjeellisuus
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskutapa – Seuraamuksen yksilöllistäminen sakkojen määrän määrittelyn eri vaiheissa – Velvollisuus ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset olosuhteet – Tuomioistuinvalvonta
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Tuottamuksellinen rikkominen – Todisteet, jotka eivät riitä osoittamaan tuottamuksellisuutta
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän mukauttaminen – Maksukyky – Velvollisuutta ottaa huomioon kyseessä olevan yrityksen rahoitusvaje ei ole – Yrityksen todellinen maksukyky erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa – Huomioon ottaminen – Edellytykset – Suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen huomioon ottaminen
(SEUT 101 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Laajuus – Yritysten, joille määrätään seuraamuksia, maksukyvyn arviointi
(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Laajuus – Suhteellisuusperiaatteen vastaisesti määrätyn sakon määrän alentaminen – Seuraamusten yksilöllisyyden periaatteen huomioon ottaminen
(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta ja 31 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 88–90 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 91–96 kohta)
3. Yrityksen osallistumisen kilpailunvastaiseen yhteistoimintajärjestelyyn osoittamiseksi riittävällä tavalla riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että yritys olisi selvästi vastustanut niitä. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on näytetty toteen, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys.
Tältä osin irtisanoutumisvaatimuksen osalta kokoukseen osallistumisen tapauksessa riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla.
Kun siis yritys on osallistunut yhteistoimintajärjestelyyn useiden vuosien ajan ja kun ei ole osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tämä yritys olisi suoraan tai välillisesti osallistunut kokouksiin noin yhdeksän kuukauden ajanjakson aikana, minkä vuoksi muilla jäsenillä ei ollut tarkkaa käsitystä sen markkinakäyttäytymisestä tällä ajanjaksolla, komissio ei voi todeta, että mainittu yritys on osallistunut kilpailunvastaisiin menettelytapoihin mainitulla ajanjaksolla.
(ks. 97 ja 295–297 kohta)
4. Yhteistoimintajärjestelyyn liittyvästä kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävän seuraamuksen osalta komission on, todettuaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen olemassaolon ja yksilöityään sen osapuolet, sakkoja määrätäkseen tutkittava kunkin osallistumisen suhteellinen vakavuus. Tämä ilmenee muun muassa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista, joissa mainitaan eriytetty kohtelu sakon laskentapohjan (erityisen laskentapohjan) osalta sekä se, että raskauttavat ja lieventävät olosuhteet otetaan huomioon ja että niiden perusteella sakon määrää on mahdollista mukauttaa muun muassa sen perusteella, kuinka aktiivisesti tai passiivisesti kyseessä olevat yritykset ovat osallistuneet rikkomisen toteuttamiseen.
Yritykselle ei voida kuitenkaan milloinkaan määrätä sakkoa, jonka määrä on laskettu yhteistyöhön osallistumisen perusteella, josta sen ei katsota olevan vastuussa. Samoin yritykselle voidaan määrätä seuraamus vain seikoista, joista sitä itseään moititaan.
Seuraamukset on siis yksilöllistettävä kyseessä olevien yritysten menettelyn ja ominaispiirteiden perusteella. Erityisen tarpeellista tällainen yksilöllistäminen on silloin, kun kyse on monitahoisesta rikkomisesta, joka muodostuu sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuudesta, johon on osallistunut erittäin pitkällä ajanjaksolla yrityksiä, joilla on keskenään vastakkaiset kaupalliset intressit, ja kun yhden näistä yrityksistä osallistumisessa kartelliin on siihen kuuluviin pääasiallisiin toimijoihin verrattuna useita erityispiirteitä. Tältä osin yritys, jonka on todettu olevan vastuussa yhteistoimintajärjestelyn useista osista, vaikuttaa nimittäin enemmän tämän yhteistoimintajärjestelyn tehokkuuteen ja vakavuuteen kuin kilpailusääntöjen rikkoja, joka on osallistunut ainoastaan yhteen tämän yhteistoimintajärjestelyn osaan. Näin ollen ensiksi mainittu yritys syyllistyy vakavampaan kilpailusääntöjen rikkomiseen kuin toiseksi mainittu yritys. Yrityksen osallistuminen pelkästään kartellin sisäiseen osaan on lähtökohtaisesti vähemmän vakava kuin sellaisen yrityksen rikkominen, joka ei ole osallistunut ainoastaan sisäiseen osaan vaan myös sen ulkoiseen osa-alueeseen.
(ks. 99–103, 148 ja 314 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 115, 132, 133, 135, 144, 175 ja 194 kohta)
6. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdassa mainittujen lieventävien seikkojen luettelo ei ole tyhjentävä, mistä on selvänä osoituksena se, että tämä luettelo alkaa ilmauksella ”esimerkiksi”.
(ks. 313 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 315–329 kohta)
8. Kartelleja koskevan kilpailuoikeuden rikkomisesta määrättävästä sakosta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen 29 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan komissio voi alentaa sakon perusmäärää lieventävien seikkojen perusteella, kun kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että rikkominen on ollut tuottamuksellista.
Tältä osin yrityksen osallistuminen ei ole voinut olla tuottamuksellista vaan seurausta sen tahallisesta toiminnasta, kun muiden kartellin jäsenten esittämät tiedot osoittavat, että mainittu yritys halusi liittyä niiden joukkoon. Samoin sen luonne pienenä perheyrityksenä, joka myy tuotteitaan ainoastaan kansallisilla markkinoilla eikä vie niitä, sen vaatimaton markkinaosuus, sisäisen oikeudellisen osaston puuttuminen, sen väitetty tietämättömyys kilpailuoikeutta säätelevistä periaatteista tai sen kartelliin osallistumisen erityispiirteet eivät ole seikkoja, jotka voivat osoittaa, ettei se toiminut tarkoituksellisesti, kun se liittyi kartelliin, irtisanoutui siitä ja liittyi siihen myöhemmin uudelleen.
(ks. 335–337 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 356–365, 373–376, 383 ja 392 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 366–371 kohta)
11. Kilpailuoikeudessa unionin tuomioistuimille SEUT 261 artiklan mukaisesti asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää seuraamuksen laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että kyseinen tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, kaikkien tosiseikkojen perusteella ja muuttaa esimerkiksi sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä.
Kun unionin tuomioistuimet vahvistavat sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin tuomioistuimet eivät myöskään ole sidottuja komission laskutoimituksiin eivätkä suuntaviivoihin silloin, kun ne käyttävät täyttä harkintavaltaansa, vaan niiden on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat.
Kun siis määritetään sen sakon suuruus, joka määrätään seuraamukseksi osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen, on asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti otettava huomioon rikkomisen vakavuuden lisäksi myös sen kesto, ja rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaatteen mukaan seuraamuksen määrittämisessä on otettava huomioon kunkin rikkojan erityistilanne kilpailusääntöjen rikkomiseen nähden. Näin on tehtävä erityisesti silloin, kun kyse on monitahoisesta ja pitkäaikaisesta rikkomisesta, jolle on ominaista osallistujien heterogeenisuus.
(ks. 394, 398 ja 399 kohta)