Asia T‑47/15

Saksan liittotasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Uusiutuva energia – Uusituvista energialähteistä annetun muutetun Saksan lain (vuoden 2012 EEG-laki) tiettyjen säännösten perusteella myönnetyt tuet – Tuki uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle sähkölle ja alennettu EEG-lisämaksu energiaintensiivisille yrityksille – Päätös, jossa tuet todetaan osittain sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Valtiontuen käsite – Etu – Valtion varat 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 10.5.2016

1.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohta)

2.      Valtiontuki – Käsite – Valtiolta peräisin olevien etujen myöntäminen – Laissa käyttöön otetun mekanismin, jolla kompensoidaan tiettyjen verkko-operaattoreiden hyväksi sähkön määrät, jotka ylittävät sähköntoimittajien niiden alueella sijaitseville loppukuluttajille toimittaman määrän, kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

3.      Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Valtion toimenpiteen, jolla kevennetään maksuja, jotka rasittavat normaalisti yrityksen budjettia, kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

4.      Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen rahoittamiseksi perittävän lisämaksun pienentämisen kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

5.      Valtiontuki – Käsite – Valtion toimenpiteet, joilla pyritään lähentämään kilpailuolosuhteita toisissa jäsenvaltioissa vallitseviin edellytyksiin nähden – Vaikutuksen puuttuminen valtiontueksi luokittelun kannalta

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

6.      Valtiontuki – Käsite – Edun myöntäminen tuensaajille – Toimenpide, jolla pyritään kompensoimaan rakenteellinen haitta – Vaikutuksen puuttuminen valtiontueksi luokittelun kannalta

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

7.      Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista peräisin olevat tuet – Uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuottajien tukemista koskeva julkinen politiikka – Veroon rinnastettavien varojen, jotka on saatu aikaan tämäntyyppisen energian toimittajille määrätyllä lisämaksulla ja joita valtion määräysvallassa olevat siirtoverkonhaltijat, jotka ovat rinnastettavissa valtion konsessiota hoitavaan yksikköön, yhdessä hallinnoivat, kuuluminen käsitteen soveltamisalaan

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 25 ja 26 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 36, 37 ja 40 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49 kohta)

4.      Kansallinen säännöstö, jossa otetaan käyttöön yläraja tuotantoalan sähköintensiivisille yrityksille uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen rahoittamiseksi perittävälle lisämaksulle ja jossa estetään siten siirtoverkonhaltijoita ja sähköntoimittajia perimästä osa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisesta aiheutuneista lisäkustannuksista näiltä yrityksiltä, vapauttaa mainitut yritykset maksusta, joka niiden pitäisi normaalisti maksaa, ja se sisältää etua näille yrityksille.

(ks. 52 ja 55 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 56 kohta)

6.      Toimenpidettä ei voida jättää luokittelematta valtiontueksi vain siksi, että sillä poistetaan tukea saavilta yrityksiltä rakenteellinen haitta.

(ks. 61 kohta)

7.      SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena on pidettävä ainoastaan suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja. Kansallinen säännöstö, joka koskee uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähköntuotannon (EEG-sähkö) tukemiseksi annettuja oikeudellisia puitteita ja jossa säädetään yhtäältä EEG-sähkön tuottajien hyväksi syöttötariffien ja markkinapreemioiden kautta annettavaa tukea koskevasta järjestelmästä, joka rahoitetaan sähköntoimittajien maksettavaksi tulevalla, siirtoverkonhaltijoiden perimällä ja hallinnoimalla EEG-lisämaksulla, joka voidaan vyöryttää loppukuluttajille, ja toisaalta erityiskorvausjärjestelmästä, jolla vahvistetaan yläraja EEG-lisämaksulle, jonka sähköntoimittajat voivat vyöryttää energian suurkuluttajille, merkitsee mainitussa määräyksessä tarkoitettujen valtion varojen kyseessä olemista.

Tältä osin ensinnäkin siirtoverkonhaltijoiden perimän ja hallinnoiman mainitun lisämaksun, joka koostuu myytyjen määrien mukaisessa suhteessa laskettavan sähkön myynnin yhteydessä saadun hinnan ja sen taloudellisen rasitteen välisestä erotuksesta, joka koituu lainmukaisesta velvollisuudesta maksaa laissa vahvistettujen sellaisten tariffien, joita sähköntoimittajilla on oikeus vaatia loppukuluttajilta, mukainen korvaus EEG-sähköstä, tarkoituksena on loppujen lopuksi kansallisessa säännöstössä säädettyjen syöttötariffien ja markkinapreemion aikaansaamien kustannusten kattaminen takaamalla EEG-sähkön tuottajien sähkölle markkinahintaa korkeampi hinta, joten sillä pannaan pääasiallisesti täytäntöön EEG-sähköntuottajien julkinen tukipolitiikka, jonka valtio on vahvistanut lailla.

Toiseksi siirtoverkonhaltijoiden tehtävänä on kyseessä olevan säännöstön perustella hallinnoida EEG-sähkön tuotannon tukijärjestelmää. Tätä varten niillä on joukko velvoitteita ja toimivaltuuksia ja ne ovat vastuussa tämän järjestelmän hallinnointitehtävistä, jotka ovat rinnastettavissa vaikutuksiltaan valtion myöntämään konsessioon. Tämän säännöstön toimintaan liitettyjä varoja hallinnoidaan yksinomaan julkisen edun mukaisesti ja kyseessä olevan kansallisen lainsäätäjän ennalta määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Mainitut varat, jotka muodostuvat loppukuluttajille vyörytetyistä lisäkustannuksista, jotka sähkönjakelijat maksavat siirtoverkonhaltijoille EEG-sähköstä, jonka hinta ylittää markkinoilta ostetun sähkön hinnan, eivät siirry suoraan loppukuluttajilta tämäntyyppisen sähkön tuottajille eli itsenäisten talouden toimijoiden välillä, vaan tähän tarvitaan välittäjiä, joiden tehtävänä on erityisesti kyseisten maksujen kantaminen ja hallinnointi. Mainitusta lisämaksusta saadut varat, joita siirtoverkonhaltijat yhdessä hallinnoivat, pysyvät näin ollen julkisen vallan määräysvallassa.

Kolmanneksi kyseessä olevat varat, jotka syntyvät mainitusta lisämaksusta ja jotka on tarkoitettu sekä EEG-sähkön tukijärjestelmään että korvausjärjestelmän rahoittamiseen, on loppujen lopuksi saatu kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä yksityisille oikeussubjekteille asetettujen maksujen perusteella. Siinä säädetään siirtoverkonhaltijoiden vaihtoehdosta määrätä lisähinta toimittajille, jotka voivat sitten vyöryttää sen loppukuluttajille erityisesti laskujen avoimuutta koskevien, samassa lainsäädännössä määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, ja nämä toimittajat vyöryttävät käytännössä EEG-lisämaksusta johtuvan taloudellisen rasitteen loppukuluttajille, pyrkien mainittuun velvollisuuteen liittyvien kustannusten korvaamiseen. Koska tämä rasite vastaa 20‐25 prosenttia keskivertoloppukuluttajan laskun kokonaismäärästä, sen vyöryttämistä loppukuluttajille on siis pidettävä kyseessä olevan kansallisen lainsäätäjän säätämänä ja organisoimana seurauksena.

Sähkön loppukuluttajilla on siis juuri tämän säännöstön vuoksi tosiasiallisesti velvollisuus maksaa tämä lisähinta tai lisäkustannus. Kyseessä on valtion EEG-sähköntuottajien tukipolitiikan puitteissa yksipuolisesti määräämä rasite, joka on vaikutuksiltaan rinnastettavissa sähkönkulutusta kyseessä olevassa jäsenvaltiossa koskevaan veroon. Viranomainen on määrännyt tämän rasitteen yleisen edun eli ilmaston ja ympäristön suojelemisen vuoksi varmistamalla sähkönjakelun kestävän kehityksen, kehittelemällä EEG-sähkön tuotantoteknologioita ja objektiivisen kriteerin mukaisesti sähkönjakelijoiden loppukuluttajilleen toimittamien sähkömäärien perusteella. Siten kyseessä olevat määrät on luokiteltava veroon rinnastettaviksi valtion varoiksi.

Tämä päätelmä pätee myös energian suurkuluttajille myönnettyyn etuun, koska kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetty korvausmekanismi muodostaa lisärasitteen siirtoverkonhaltijoille. EEG-lisämaksun pienentämisen seurauksena on juuri sähköntoimittajien suurkuluttajilta keräämien määrien pienentyminen ja sen voidaan katsoa johtavan siirtoverkonhaltijoiden tulojen menetykseen. Nämä menetetyt tulot kuitenkin saadaan takaisin tämän jälkeen muilta toimittajilta ja itse asiassa muilta loppukuluttajilta näin aiheutuneiden tappioiden kompensoimiseksi. Siten keskivertoloppukuluttaja Saksassa osallistuu tietyllä tavalla EEG-lisämaksun ylärajasta hyötyvien sähköintensiivisten yritysten subventointiin.

Sillä, että valtiolla ei tosiasiallisesti ole pääsyä kyseessä olevasta lisämaksusta saatuihin varoihin siinä mielessä, etteivät ne kierrä valtion budjetin kautta, ei ole vaikutusta siihen, että valtiolla on määräysvalta näiden varojen käyttöön, eikä sen kykyyn päättää alkuvaiheessa kyseessä olevan säännöstön avulla tavoiteltavista päämääristä ja mainittujen varojen käytöstä kokonaisuudessaan.

(ks. 81, 92–96, 106, 108, 110–112, 118, 127 ja 128 kohta)