UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kahdeksas jaosto)
21 päivänä maaliskuuta 2012 (*)
Kumoamiskanne – Valtiontuki – Tukiohjelma, jonka perusteella omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuva liikearvo voidaan kirjata kuluksi – Päätös, jossa tukiohjelma todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi mutta jossa ei määrätä tukia takaisin perittäviksi – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑174/11,
Modelo Continente Hipermercados, SA, sucursal en España, kotipaikka Madrid (Espanja), edustajinaan asianajajat J. Buendía Sierra, E. Abad Valdenebro, M. Muñoz de Juan ja R. Calvo Salinero,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal ja C. Urraca Caviedes,
vastaajana,
jossa on kyse Espanjan soveltamasta, omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) 28.10.2009 tehdyn komission päätöksen 2011/5/EY (EUVL 2011, L 7, s. 48) 1 artiklan 1 kohdan kumoamista koskevasta vaatimuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Truchot (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. E. Martins Ribeiro ja A. Popescu,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Euroopan parlamentin jäsenet esittivät useilla vuosien 2005 ja 2006 aikana esittämillään kirjallisilla kysymyksillä (E‑4431/05, E‑4772/05, E‑5800/06 ja P‑5509/06) Euroopan yhteisöjen komissiolle tiedusteluja Espanjan yhtiöverolain 12 §:n 5 momenttiin verotuksellisista, hallinnollisista ja sosiaalisista toimenpiteistä 27.12.2001 annetulla lailla 24/2001 (Ley 24/2001, de Medidas Fiscales, Administrativas y del Orden Social; BOE nro 313, 31.12.2001, s. 50493) lisätyn ja uudistetun yhtiöverolain hyväksymisestä 5.3.2004 annettuun kuninkaan asetukseen 4/2004 (Real Decreto Legislativo 4/2004, por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Impuesto sobre Sociedades; BOE nro 61, 11.3.2004, s. 10951) otetun ohjelman (jäljempänä riidanalainen tukiohjelma) luokittelemisesta valtiontueksi. Komissio vastasi kysymyksiin pääasiallisesti, että sillä olevien tietojen perusteella riidanalainen tukiohjelma ei näyttänyt kuuluvan valtiontukisääntöjen soveltamisalaan.
2 Komissio kehotti Espanjan viranomaisia 15.1. ja 26.3.2007 lähettämillään kirjeillä toimittamaan sille tietoja riidanalaisen tukiohjelman ulottuvuuden ja vaikutusten arvioimista varten. Espanjan kuningaskunta toimitti pyydetyt tiedot komissiolle 16.2. ja 4.6.2007 lähettämillään kirjeillä.
3 Yksityinen toimija, jonka mukaan riidanalaista tukiohjelmaa oli pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomana valtiontukena, teki 28.8.2007 faksitse komissiolle kantelun.
4 Komissio aloitti 10.10.2007 tekemällään päätöksellä (tiivistelmä EUVL C 311, s. 21) muodollisen tutkintamenettelyn riidanalaisesta tukiohjelmasta.
5 Espanjan kuningaskunta esitti 5.12.2007 lähettämällään kirjeellä komissiolle huomautuksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä. Lisäksi 32 asianomaista kolmatta osapuolta esitti komissiolle huomautuksia 18.1. ja 16.6.2008 välisenä aikana. Espanjan kuningaskunta esitti 30.6.2008 ja 22.4.2009 lähettämillään kirjeillä näkemyksensä asianomaisten kolmansien osapuolten huomautuksista.
6 Espanjan viranomaisten kanssa pidettiin teknisluonteiset kokoukset 18.2.2008, 12.5.2009 ja 8.6.2009. Asiassa pidettiin myös muita teknisluonteisia kokouksia, joihin osallistuivat tietyt mainituista 32 asianomaisesta kolmannesta osapuolesta.
7 Espanjan kuningaskunta toimitti komissiolle lisätietoja 14.7.2008 päivätyllä kirjeellä ja 16.6.2009 lähetetyllä sähköpostiviestillä.
8 Komissio päätti menettelyn Euroopan unionissa toteutettuja omistusosuuksien hankkimisia koskevilta osin Espanjan soveltamasta, omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 (ex NN 51/07, ex CP 9/07) 28.10.2009 tehdyllä komission päätöksellä 2011/5/EY (EUVL 2011, L 7, s. 48; jäljempänä riidanalainen päätös).
9 Riidanalaisessa päätöksessä todetaan riidanalainen tukiohjelma, joka koostuu verotuksellisesta edusta, jonka perusteella espanjalaiset yhtiöt voivat kirjata omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa yhtiöissä johtuvan liikearvon kuluksi, yhteismarkkinoille soveltumattomaksi siltä osin kuin sitä sovelletaan Euroopan unioniin sijoittautuneissa yhtiöissä hankittuihin omistusosuuksiin.
10 Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan riidanalaista tukiohjelmaa voidaan kuitenkin edelleen soveltaa luottamuksensuojan periaatteen nojalla omistusosuuksien hankkimisiin, jotka on toteutettu ennen kuin muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 21.12.2007, ja omistusosuuksien hankkimisiin, joiden toteuttamisesta, joka edellyttää lupaa sääntelyviranomaiselta, jolle on ilmoitettu toimenpiteestä ennen 21.12.2007, on sovittu peruuttamattomasti ennen tätä ajankohtaa.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja, Modelo Continente Hipermercados, SA, sucursal en España, nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.3.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä.
12 Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.5.2011 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen.
13 Kantaja esitti 8.7.2011 huomautuksensa komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä.
14 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– ottaa kanteen tutkittavaksi ja määrää, että oikeudenkäyntiä on jatkettava
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
16 Työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jatkokäsittely on suullinen, jollei unionin yleinen tuomioistuin päätä toisin. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on asian asiakirjojen perusteella riittävästi tietoa asiasta, ja päättää, ettei suullista käsittelyä ole tarpeen aloittaa.
17 Komissio väittää, että nyt käsiteltävä kanne on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, ettei kantaja ole osoittanut oikeussuojan tarvettaan eikä sitä, että riidanalainen päätös koski sitä erikseen.
18 On syytä tutkia aluksi komission toiseksi esittämä oikeudenkäyntiväite.
19 SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.
20 Koska riidanalainen päätös tehtiin muodollisen tutkintamenettelyn seurauksena eikä sitä ole osoitettu kantajalle, sitä, koskeeko kyseinen toimi kantajaa erikseen, on arvioitava asiassa 25/62, Plaumann vastaan komissio, 15.7.1963 annetussa tuomiossa (Kok., s. 197, Kok. Ep. I, s. 181) vahvistettujen arviointiperusteiden perusteella. Kantajan on siis osoitettava, että riidanalainen päätös vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan täten yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (ks. vastaavasti asia C‑298/00 P, Italia v. komissio, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-4087, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Kantaja vetoaa asemaansa riidanalaisen tukiohjelman edunsaajana osoittaakseen, että riidanalainen päätös, jossa kyseinen tukiohjelma todetaan laittomaksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi siltä osin kuin sitä sovelletaan Euroopan unionissa hankittuihin omistusosuuksiin, koskee sitä erikseen.
22 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yritys ei voi pääsääntöisesti nostaa kumoamiskannetta toimialakohtaisen tukiohjelman kieltämisestä tehdystä komission päätöksestä, jos päätös koskee tätä yritystä vain sen takia, että yritys toimii kyseisellä alalla ja on mahdollisesti kyseisen tukiohjelman edunsaaja. Tällainen päätös on nimittäin kyseisen yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, joka koskee objektiivisesti määriteltyjä tilanteita ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään (ks. em. asia Italia v. komissio, tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑309/02, Acegas v. komissio, tuomio 11.6.2009, Kok., s. II‑1809, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Silloin, kun asianomainen päätös ei koske kantajana olevaa yritystä vain siksi, että yritys toimii kyseisellä alalla ja on mahdollisesti kyseisen tukiohjelman edunsaaja, vaan myös siksi, että se on tosiasiallisesti saanut tämän tukiohjelman mukaisesti myönnetyn yksittäisen tuen, jonka komissio oli määrännyt takaisin perittäväksi, kyseinen päätös kuitenkin koskee sitä erikseen ja sen päätöksestä nostama kanne on otettava tutkittavaksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑15/98 ja C‑105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, tuomio 19.10.2000, Kok., s. I‑8855, 34 ja 35 kohta ja asia T‑75/03, Banco Comercial dos Açores v. komissio, tuomio 10.9.2009, 44 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
24 On siis selvitettävä, onko kantaja riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun tukiohjelman perusteella myönnetyn ja komission takaisin perittäväksi määräämän yksittäisen tuen tosiasiallinen saaja (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑71/09 P, C‑73/09 P ja C‑76/09 P, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, tuomio 9.6.2011, Kok., s. I‑4727, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑221/10, Iberdrola v. komissio, tuomio 8.3.2012, 27 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
25 Kantaja väittää, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen Portugaliin sijoittautuneessa yhtiössä hankitun omistusosuuden perusteella. Kantaja täsmentää, että sen Portugaliin sijoittautunut emoyhtiö on tehnyt 26.7.2007 alankomaalaisen yhtiön kanssa ostosopimuksen, jonka edellytyksenä on Portugalin kilpailuviranomaisen lupa. Kilpailuviranomainen on hyväksynyt kyseisen liiketoimen 27.12.2007 sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu, että kantajan emoyhtiön ”sopimusoikeudellinen asema” oli luovutettu kantajalle ostosopimuksen mukaisesti. Liiketoimi on toteutettu loppujen lopuksi 31.12.2007, ja kantaja on esittänyt kannekirjelmän liitteenä useita asiakirjoja, jotka osoittavat sen soveltaneen riidanalaista tukiohjelmaa tähän liiketoimeen. Kantaja on siis osoittanut olleensa riidanalaisen tukiohjelman tosiasiallinen edunsaaja. Kantaja kuitenkin mainitsee, että sille ei ole asetettu velvollisuutta palauttaa tukea.
26 Kantaja väittää tältä osin oikeuskäytäntöön tukeutuen, ettei toimen voida katsoa koskevan laittomaksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tukiohjelman perusteella myönnetyn tuen saajaa erikseen ainoastaan siinä tapauksessa, että tuensaaja on määrätty palauttamaan asianomainen tuki. Kantajan mukaan takaisinperimisvelvollisuutta on nimittäin tutkittu oikeuskäytännössä vain täydentävästi.
27 Tämä väite on hylättävä. Edellä 23 kohdassa mainituissa asioissa ja kantajan mainitsemissa päätöksissä asetetaan samaa sanamuotoa käyttäen sen, että päätös, jossa tukiohjelma todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, koskee kantajaa erikseen, edellytykseksi sen osoittaminen, että kantaja on kyseisen tukiohjelman perusteella myönnetyn ja komission takaisin perittäväksi määräämän yksittäisen tuen tosiasiallinen saaja (asia T‑136/05, Salvat père & fils ym. v. komissio, tuomio 20.9.2007, Kok., s. II‑4063, 70 kohta; asia T‑292/02, Confservizi v. komissio, tuomio 11.6.2009, Kok., s. II‑1659, 44 kohta ja asia T‑301/02, AEM v. komissio, tuomio 11.6.2009, Kok., s. II‑1757, 45 kohta). Tämän sanamuodon, jossa takaisinperimisvelvollisuudelle annetaan sama arvo kuin kantajan asemalle tuen tosiasiallisena saajana, perusteella ei voida päätellä, että tällaista velvollisuutta koskeva edellytys olisi merkitykseltään toissijainen tai jopa tarpeeton.
28 Lisäksi on todettava, että yhdistetyissä asioissa T‑254/00, T‑270/00 ja T‑277/00, Hôtel Cipriani ym. vastaan komissio, 28.11.2008 annetussa tuomiossa (Kok., s. II‑3269, 84 kohta), johon kantaja on myös viitannut, tyydytään toistamaan edellä mainitut kaksi edellytystä ja jopa painotetaan erityisesti takaisinperintämääräystä siten, että kyseisessä tuomiossa katsotaan, että yksilöinti johtuu kyseisessä asiassa takaisinperintämääräyksen erityisestä vaikutuksesta tämän suljetun piirin täysin tunnistettavissa olevien jäsenten etuihin. Kyseisestä tuomiosta tehtyä valitusta käsitellyt unionin tuomioistuin katsoi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli aivan oikein katsonut, että kantajayrityksillä oli asiavaltuus, sillä riidanalainen päätös koski niitä erikseen sen vuoksi, että kyseisen tuen takaisinperintämääräys vaikutti erityisesti niiden oikeudelliseen asemaan (em. yhdistetyt asiat Comitato ”Venezia vuole vivere” ym., tuomion 51 kohta).
29 Lisäksi, toisin kuin kantaja väittää, edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. vastaan komissio annetun tuomion 56 kohdasta ei voida päätellä, että unionin tuomioistuin vahvistaa kiistattomasti, että edun periminen takaisin ei ole välttämätön edellytys sille, että toimen katsotaan koskevan kantajaa erikseen. Unionin tuomioistuin nimittäin toteaa kyseisessä kohdassa, että takaisinperintämääräys koskee jo erikseen kaikkia kyseisen tukiohjelman edunsaajia, sillä ne ovat riidanalaisen päätöksen tekoajankohdasta lähtien alttiina sille riskille, että niiden saamat edut peritään takaisin, ja tämä vaikuttaa näin niiden oikeudelliseen asemaan, eikä sellaisiin tilanteisiin liittyviä lisäedellytyksiä, joissa komission päätökseen ei sisälly takaisinperintämääräystä, ole tarpeen tutkia. Se täsmentää myös samassa kohdassa, että se mahdollisuus, että laittomiksi todettuja etuja ei myöhemmin perittäisi takaisin niiden saajilta, ei sulje pois sitä, etteikö päätöksen voitaisi katsoa koskevan erikseen näitä saajia. Unionin tuomioistuin siis tyytyy toteamaan, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvä takaisinperintämääräys riittää yksilöimään kyseiset edunsaajat, eikä sitä, onko kyseisellä määräyksellä vaikutuksia kansallisella tasolla, ole tarpeen tutkia.
30 Tästä seuraa, että kun riidanalaisessa toimessa edellytetään tukiohjelman perusteella myönnetyn tuen perimistä takaisin, kyseinen toimi koskee erikseen ainoastaan niitä kantajia, joita takaisinperimisvelvollisuus koskee.
31 Koska kantajalle ei ole asetettu velvollisuutta palauttaa tukea, riidanalaisen päätöksen ei näin ollen voida katsoa koskevan kantajaa erikseen.
32 Vaikka kantajan väitettä, jonka mukaan siltä evätään oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, jos nyt käsiteltävä kanne jätetään tutkimatta, on siitä huolimatta, että se kuuluu oikeussuojan tarvetta koskeviin kantajan väitteisiin, tulkittava siten, että siihen on vedottu myös sen tueksi, että päätös koskee kantajaa erikseen, on syytä muistuttaa, että unioni on oikeusunioni, jossa sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toimien yhteensopivuus perussopimuksen ja perusoikeudet sisältävien yleisten oikeusperiaatteiden kanssa. Näin ollen yksityisten oikeussubjektien on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille unionin oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvien oikeuksien osalta. Nyt käsiteltävässä tapauksessa kantajaa ei kuitenkaan missään tapauksessa ole jätetty täysin ilman tehokasta oikeussuojaa tuomioistuimissa. Vaikka nimittäin käsiteltävänä oleva kanne jätetään tutkimatta, mikään ei estä kantajaa ehdottamasta kansalliselle tuomioistuimelle sen käsitellessä asioita, joiden vireilläoloon kantaja vetoaa ja joissa sen mukaan vedotaan kanneperusteisiin, joilla voidaan saattaa riidanalainen päätös kyseenalaiseksi siltä osin kuin kantajalle ei johdu siitä palauttamisvelvoitetta, että kyseinen kansallinen tuomioistuin esittäisi SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyynnön riidanalaisen päätöksen pätevyydestä siltä osin kuin siinä todetaan riidanalainen tukiohjelma yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑443/08 ja T‑455/08, Freistaat Sachsen ym. v. komissio, tuomio 24.3.2011, Kok., s. II‑1311, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisin kuin kantaja väittää, se, että unionin yleisessä tuomioistuimessa on nostettu muita kanteita riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdasta, ei vaaranna tällaista tehokasta oikeussuojaa. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin joko kumoaa kyseisen säännöksen ja kyseinen kumoaminen sitoo kansallista tuomioistuinta tai hylkää kanteet ja kansallisen tuomioistuimen velvollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta ratkaisua ennakkoratkaisukysymykseen, jos se epäilee kyseisen säännöksen pätevyyttä, pysyy voimassa (ks. vastaavasti asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok., s. 4199, 4225, 15 kohta).
33 Kanne on siis jätettävä tutkimatta, eikä ole tarpeen tutkia komission ensimmäistä oikeudenkäyntiväitettä, joka perustuu siihen, ettei kantajalla ole oikeussuojan tarvetta.
Oikeudenkäyntikulut
34 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne hylätään.
2) Modelo Continente Hipermercados, SA, sucursal en España, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä maaliskuuta 2012.