Asia T-341/02

Regione Siciliana

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

EAKR − Asetus (ETY) N:o 4253/88 − Taloudellisen tuen päättäminen − Kumoamiskanne − Yksityistä suoraan koskeva päätös − Tutkimatta jättäminen

Määräyksen tiivistelmä

Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Jäsenvaltiolle osoitettu komission päätös Euroopan aluekehitysrahastosta maksetun taloudellisen tuen lopullisesta päättämisestä – Alueellisen viranomaisen nostama kanne – Päätös ei koske yksityistä suoraan – Tutkimatta jättäminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) maksettua taloudellista tukea koskeva jäsenvaltiolle osoitettu komission päätös, jolla hylätään kyseisen jäsenvaltion esittämä pyyntö jatkaa tämän tuen lopullisen maksuvaatimuksen esittämiselle varattua määräaikaa ja päätetään tuki lopullisesti pelkästään ennen tätä määräaikaa aiheutuneiden menojen perusteella, ei koske alueellisen viranomaisen kaltaista alueellista julkishallinnon yksikköä suoraan.

Tällaisella päätöksellä on välittömiä vaikutuksia edellä mainitun yksikön oikeusasemaan vain siinä tapauksessa, että − ilman, että kyseisellä jäsenvaltiolla olisi tältä osin harkintavaltaa − tälle on kieltäydytty maksamasta tämän päätöksen perusteella tukikelvottomiin menoihin kohdistuvia summia, joita koskeva maksusitoumus oli peruutettu ja joita ei ollut vielä vastaanotettu EAKR:sta kyseessä olevana tukena, ja toisaalta se on velvoitettu palauttamaan aiheettomasti maksetut summat, jotka vastasivat tukena jo vastaanotettuja summia ja jotka oli tarkoitettu tukikelvottomien menojen maksamista varten. EAKR:n taloudellisen tuen päättämistä koskevalla komission päätöksellä tai millään yhteisön oikeuden säännöksellä, joka voisi säännellä tällaisen päätöksen vaikutusta, ei ole tällaisia seurauksia. Alueelliselle julkishallinnon yksikölle maksettujen yhteisön tukien palauttamista koskeva mahdollinen vaatimus ei ole suoraan komission päätöksestä johtuva seuraus vaan seuraus sellaisesta toimesta, jonka jäsenvaltio on pannut täytäntöön kansallisen lainsäädännön nojalla tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ja täyttääkseen tätä asiaa koskevien yhteisön säädösten sille asettamat velvoitteet.

(ks. 54, 57, 58 ja 70 kohta)