Asia T‑236/12

Airbus SAS

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin NEO rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdottomat hylkäysperusteet – Erottamiskyvyn puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta – Kuvailevuus – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta – Valituslautakunnan suorittaman tutkinnan laajuus – Tutkinta, jonka edellytyksenä on valituksen tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen N:o 207/2009 59 artikla ja 64 artiklan 1 kohta – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen N:o 207/2009 75 artikla – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Asetuksen N:o 207/2009 76 artikla

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 3.7.2013

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valitus valituslautakunnissa – Valituslautakuntien toimivalta – Tutkinta kokonaisuudessaan uudelleen edellyttää sitä, että valitus otetaan tutkittavaksi

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 59 artiklan ensimmäinen virke ja 64 artiklan 1 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia – Käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia – Tavoite – Vapaana pitämisen tarve – Tutkinnan laajuus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdissa mainittujen perusteiden soveltamisalojen päällekkäisyys

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Viraston päätökset – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Hyvän hallinnon periaate – Viraston aikaisempi päätöskäytäntö – Laillisuusperiaate – Tiukan ja kattavan tutkinnan tarpeellisuus jokaisessa konkreettisessa tapauksessa

7.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Sen merkitys, että tavaramerkki on rekisteröity aikaisemmin joissakin jäsenvaltioissa

8.      Yhteisön tavaramerkki – Muuttaminen kansalliseksi tavaramerkkihakemukseksi – Hakemus, jonka tarkoituksena on kansallisen menettelyn vireille paneminen – Velvollisuutta tehdä yksityiskohtainen analyysi merkin erottamiskyvystä kaikissa jäsenvaltioissa ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artikla ja 112 artiklan 2 kohdan b alakohta)

9.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Uuden tavaramerkin rekisteröiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Todistustaakka

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohta ja 76 artiklan 1 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta tekee päätöksen valituksesta ja se voi tällöin käyttää kiistetyn päätöksen tehneen osaston toimivaltaa. Tästä säännöksestä ilmenee, että rekisteröinnin epäävästä tutkijan päätöksestä tehdyn valituksen johdosta valituslautakunta voi tutkia uudelleen rekisteröintihakemuksen sekä oikeudellisten että tosiseikkojen osalta. Tämä toimivalta edellyttää kuitenkin sitä, että valituslautakunta ottaa valituksen tutkittavaksi.

Asetuksen N:o 207/2009 59 artiklan ensimmäisessä virkkeessä täsmennetään tästä, että ˮpäätökseen johtaneen menettelyn osapuoli, jolle päätös on vastainen, voi hakea muutosta tähän päätökseenˮ. Tästä säännöksestä seuraa, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) menettelyn asianosaiset eivät voi hakea valituslautakunnassa muutosta alemman asteen tekemään päätökseen kuin siltä osin kuin tässä päätöksessä hylättiin heidän vaatimuksensa. Sitä vastoin siltä osin kuin alemman asteen päätös on asianosaiselle myönteinen, sillä ei ole oikeutta valittaa valituslautakuntaan.

Asetuksen N:o 207/2009 59 artiklan ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, että kun tutkija on hylännyt yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen vain mainitussa hakemuksessa mainittujen tavaroiden osalta mutta hyväksynyt rekisteröinnin tässä hakemuksessa tarkoitettujen palvelujen osalta, tavaramerkin hakijan valituslautakunnalle tekemä valitus ei pääsääntöisesti voi koskea kuin tutkijan kieltäytymistä hyväksyä rekisteröinti hakemuksessa tarkoitetuille tavaroille. Mainittu hakija ei sitä vastoin voi pätevästi valittaa valituslautakunnalle siitä, että tutkija hyväksyi haetun tavaramerkin rekisteröinnin palvelujen osalta.

(ks. 21–24 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 32 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 33 kohta)

4.      Sanamerkki NEO, jonka rekisteröintiä on haettu Nizzan sopimuksen mukaisiin luokkiin 7 ja 12 kuuluvia tavaroita varten, kuvailee yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla yhteisön tavaramerkkihakemuksessa mainittuja tavaroita nykykreikkaa osaavan kohdeyleisön näkökulmasta.

Merkin NEO käytöstä nykykreikan kielessä rekisteröintihakemuksen kattamille tavaroille on todettava, että kyseinen kuluttaja johtaa itse sanasta monimutkaisia pohdintoja tekemättä, että se viittaa johonkin uuteen, moderniin tai viimeisen teknologisen kehityksen mukaiseen ja että tällä kielellä tämä merkki on pelkästään kehuva ja tarkoitettu korostamaan rekisteröintihakemuksen kattamien tavaroiden positiivisia ominaisuuksia.

Tältä osin on merkityksetöntä, että kohdeyleisön tarkkaavaisuuden taso on korkea. Tältä osin on myös merkityksetöntä, onko rekisteröitäväksi haettu merkki kirjoitettu suurin kirjaimin ja käytetäänkö sitä todennäköisesti mainoslauseena. On nimittäin muistettava, että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sanamerkki on tavaramerkki, joka koostuu yksinomaan kirjaimista, sanoista tai sanojen yhdistelmistä, jotka on kirjoitettu painokirjaimin tavanomaisella kirjasinlajilla ilman erityisiä graafisia osatekijöitä. Suoja, joka johtuu sanamerkin rekisteröinnistä, koskee rekisteröintihakemuksessa mainittua sanaa eikä erityisiä graafisia tai tyylillisiä seikkoja, joita tämä tavaramerkki voi mahdollisesti sisältää.

Pelkästään tämä toteamus merkin NEO kuvailevuudesta riittää, jotta voidaan katsoa, että siltä myös puuttuu rekisteröintihakemuksen kattamien tavaroiden osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky nykykreikan kielellä ja kohdeyleisön näkökulmasta.

(ks. 37–40 ja 44 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalat ovat tietyllä tavalla päällekkäisiä, sikäli kuin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilta kuvailevilta merkeiltä puuttuu myös tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky. Viimeksi mainittu näistä säännöksistä eroaa ensimmäisestä, koska se kattaa kaikki olosuhteet, joissa merkki ei voi erottaa yrityksen tavaroita tai palveluja muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

(ks. 42 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 50 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 53 kohta)

8.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa velvoitetaan sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ainoastaan noudattamaan sellaisen viraston päätöksen sisältöä, jonka mukaan jäsenvaltiossa on peruste hakemuksen tai yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin estymiselle, peruuttamiselle tai mitättömyydelle.

Tällä säännöksellä ei sitä vastoin voida poiketa asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohdasta, jossa säädetään, että mainitun säännöksen 1 kohdassa mainittuja ehdottomia hylkäysperusteita sovelletaan, vaikka hylkäämisperusteet olisivat olemassa vain osassa unionia. Asetuksen N:o 207/2009 112 artiklan 2 kohdan b alakohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan valituslautakunnalla on tehdessään ratkaisun tutkijan sellaisesta päätöksestä tehdystä valituksesta, jolla hylättiin rekisteröintihakemus asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetun tavaramerkin kuvailevuuden ja erottamiskyvyn puuttumisen vuoksi, velvollisuus tehdä yksityiskohtainen analyysi merkin erottamiskyvystä kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka on ilmeistä, että se on kohdeyleisön näkökulmasta rekisteröintihakemuksessa mainittujen tavaroiden ja palvelujen osalta kuvaileva yhden jäsenvaltion kielellä, vääristäisi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn säännön sisältöä.

Tästä seuraa, ettei ole mitään perustetta olettaa, että asetuksen N:o 207/2009 112 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä mainitun asetuksen 75 artiklan kanssa, on myös tarkoitus asettaa valituslautakunnalle sen tehdessä ratkaisun tutkijan sellaisesta päätöksestä tehdystä valituksesta, jolla hylättiin rekisteröintihakemus siksi, että tavaramerkki oli kuvaileva ja siltä puuttui erottamiskyky asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetulla tavalla unionin osassa, velvollisuus tehdä yksityiskohtainen analyysi merkin erottamiskyvystä hakemuksessa mainittujen palvelujen ja tavaroiden osalta kaikissa jäsenvaltioissa.

(ks. 56–58 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 62 kohta)