Asia T-276/13

Growth Energy ja Renewable Fuels Association

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Kumoamiskanne – Järjestö – Toimi ei koske jäseniä suoraan – Tutkimatta jättäminen – Koko maata koskeva polkumyyntitulli – Yksilöllinen kohtelu – Otanta – Puolustautumisoikeudet – Syrjimättömyys – Huolellisuusvelvoite

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 9.6.2016

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Ammattijärjestön, jonka tehtävänä on jäsentensä intressien puolustaminen ja edustaminen, nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Jäsenen sananaikaisesti nostama kanne – Järjestön kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen

(EY 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Ammattijärjestön, jonka tehtävänä on jäsentensä intressien puolustaminen ja edustaminen, nostama kanne – Äänioikeutta vailla olevien jäsenten edustajana nostettu kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja – Eri yrityksille määrätyt erisuuruiset tullit – Kullakin yrityksellä on oikeus nostaa kanne vain erityisesti sitä koskevista säännöksistä

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetus N:o 157/2013)

4.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Ammattijärjestön, jonka tehtävänä on jäsentensä intressien puolustaminen ja edustaminen, nostama kanne – Sen jäseniin kohdistuvat kumoamisen vaikutukset – Ulottuvuus

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

5.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Ammattijärjestön, jonka tehtävänä on jäsentensä intressien puolustaminen ja edustaminen, nostama kanne – Erikseen nostettu kanne – Kanne, joka koskee järjestön menettelyoikeuksien suojaamista – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 7 kohta, 19 artiklan 1 ja 2 kohta ja 20 artiklan 2, 4 ja 5 kohta)

6.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Edellytykset – Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja – Asetus koskee suoraan tuottajia, jotka eivät ole vienet tuotetta, johon polkumyyntitulli kohdistuu

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

7.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Edellytykset – Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja – Asetus koskee erikseen tuottajia, jotka eivät ole vieneet tuotetta, johon polkumyyntitulli kohdistuu

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

8.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Sillä, että olemassa on muita oikeussuojakeinoja, ei ole vaikutusta

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

9.      Tuomioistuinmenettely – Väliintulo – Oikeudenkäyntiväite, jota vastaaja ei ole esittänyt – Tutkimatta jättäminen – Tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttuminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142 artiklan 3 kohta)

10.    Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja – Ammattijärjestön, jonka tehtävänä on jäsentensä intressien puolustaminen ja edustaminen, oikeussuojan tarve

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

11.    Kansainväliset sopimukset – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus – Vuoden 1994 GATT – WTO:n sopimuksiin ei voida vedota unionin toimen laillisuuden riitauttamiseksi – Poikkeukset – Unionin toimi, jonka tarkoituksena on WTO:n sopimusten täytäntöönpano tai jossa on nimenomainen ja täsmällinen viittaus niihin

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, ”vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen”, 6.10 ja 9.2 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohta)

12.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien määrääminen – Velvollisuus määrätä kullekin toimittajalle yksilöllinen tulli – Ulottuvuus – Tulkitseminen GATT:n vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen valossa – Yksilöllisten tullien määrääminen viejille tai tuottajille, jotka on valittu otokseen ja jotka ovat tehneet yhteistyötä tutkinnan aikana

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, ”vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen”, 6.10 ja 9.2 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohta ja 17 artiklan 1 ja 3 kohta)

13.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkinnan kulku – Otanta – Otoksen koostumuksen muuttaminen – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 17 artikla)

14.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien määrääminen – Velvollisuus määrätä kullekin toimittajalle yksilöllinen tulli – Poikkeukset – Tulkitseminen vuoden 1994 GATT:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen valossa – Vaikeudet yksilöllisen vientihinnan määräämisessä tuottajalle, joka on valittu otokseen ja joka on tehnyt yhteistyötä tutkinnan aikana, eivät kuulu poikkeuksen piiriin

(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, ”vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen”, 6.10 ja 9.2 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohta)

15.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Noudattaminen hallinnollisessa menettelyssä – Polkumyynnin vastainen menettely – Loukkaaminen – Edellytykset – Kyseessä olevan yrityksen mahdollisuus puolustautua paremmin, jos menettelyä koskevaa säännöstenvastaisuutta ei olisi tapahtunut

16.     Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja – Toimielimellä ei ole velvollisuutta esittää perusteluja kantansa kehittymiselle hallinnollisen menettelyn aikana

(SEUT 296 artikla)

17.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeusriidan kohteen yksilöiminen – Kanneperusteiden selvä ja täsmällinen esittäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen (1991) 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

18.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Oikeus saada tutustua menettelyn asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia – Loukkaaminen – Riidanalaisen polkumyynnin vastaisen asetuksen kumoaminen – Edellytys – Kyseisen yrityksen mahdollisuus siihen, että hallinnollisessa menettelyssä olisi päädytty erilaiseen lopputulokseen, jos kyseistä loukkaamista ei olisi tapahtunut

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 6 artiklan 7 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 ja 49–51 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 52–55 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58 ja 59 kohta)

4.      Asetuksen kumoamisen vaikutukset voivat kohdistua vain kaikkiin kumoamiskanteen nostaneen ammattijärjestön, jonka tehtävänä on jäsentensä puolustaminen ja edustaminen, jäseniin, mikäli kyseisten jäsenten kanteet olisi otettu tutkittaviksi.

Muussa tapauksessa ammattijärjestö voisi vedota tiettyjen jäsentensä asiavaltuuteen saadakseen asetuksen kumotuksi kaikkien jäsentensä, mukaan lukien niiden, jotka eivät henkilökohtaisesti täytä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, edun mukaisesti. Tämä merkitsisi niiden sääntöjen kiertämistä, jotka liittyvät kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin.

(ks. 60 ja 61 kohta)

5.      Koska polkumyynnin vastaisessa perusasetuksessa N:o 1225/2009 myönnetään menettelyllisiä takeita henkilöille, jotka ovat osallistuneet polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetun asetuksen antamismenettelyyn, järjestöillä, jotka edustavat tällaisen asetuksen kattaman teollisuudenalan intressejä ja ovat osallistuneet polkumyyntimenettelyyn, on katsottava olevan menettelyn osapuolina asiavaltuus nostaa kumoamiskanne kyseisestä asetuksesta sillä perusteella, että asetus koskee niitä suoraan ja erikseen, siltä osin kuin niiden kumoamiskanteet koskevat niiden menettelyoikeuksien suojaamista.

On nimittäin niin, että se, että tietty henkilö osallistuu jollain tavalla menettelyyn, joka johtaa unionin toimen antamiseen, yksilöi tämän henkilön kyseiseen toimeen nähden ainoastaan, kun sovellettavassa unionin lainsäädännössä myönnetään hänelle tiettyjä menettelyllisiä takeita.

(ks. 81, 82 ja 87 kohta)

6.      Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, koskee SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan polkumyyntitullin kattaman tuotteen tuottajia, jotka eivät osallistu tämän tuotteen unioniin suuntautuvaan vientiin, kun osoitetaan, että suuri määrä kyseisiltä tuottajilta peräisin olevaa tuotetta vietiin säännöllisesti unioniin tutkimusajanjaksolla.

Asetuksesta, jossa määrätään polkumyyntitulleista, nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen ei nimittäin riipu kantajana olevan tahon tuottajan tai viejän asemasta. Koska polkumyyntitullit liittyvät vietyihin tuotteisiin, tällaisten polkumyyntitullien määrääminen kyseessä olevalle unioniin tuotavalle tuotteelle voi vaikuttaa merkittävästi tuottajaan, vaikka se ei ole kyseisten tuotteiden viejä.

Vaikka viejät vastaisivat polkumyyntitullista ja vaikka ilmenisi, että kyseessä olevan tuotteen myyntiketju on katkennut siten, etteivät ne kykene vyöryttämään polkumyyntitullia tuottajille, polkumyyntitullin käyttöön ottaminen muuttaa oikeudellisia edellytyksiä, joissa kyseisen tuotteen myynti tapahtuu unionin markkinoilla. Näin ollen se vaikuttaa joka tapauksessa suoraan ja merkittävästi kyseisten tuotteiden tuottajien oikeudelliseen asemaan unionin markkinoilla.

Kyseessä olevan tuotteen myyntiketjun talouden toimijoiden sopimusjärjestelyjen rakenne ei vaikuta mitenkään siihen, koskeeko asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, kyseisen tuotteen tuottajaa suoraan. Myöskään se, että tuottaja tietää täsmälleen mitä sen tuottamista tavaroista viedään unioniin, ei vaikuta siihen, koskeeko asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli, sitä suoraan.

(ks. 97, 104, 108, 110, 114, 116 ja 117 kohta)

7.      Asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitullia, koskee SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen polkumyyntitullin kattaman tuotteen tuottajia, jotka eivät osallistu tuotteen unioniin kohdistuvaan vientiin, tilanteessa, jossa ensinnäkin ne voivat osoittaa, että ne on yksilöity komission tai neuvoston toimissa tai että ne ovat olleet mukana valmistelevissa tutkimuksissa, ja jossa toiseksi kyseisen asetuksen kohteena oleva polkumyyntitulli vaikuttaisi merkittävästi niiden asemaan markkinoilla.

Tältä osin sillä, kuka täsmälleen pani täytäntöön kyseessä olevat polkumyyntikäytännöt, ei ole merkitystä määritettäessä sitä, koskeeko asetus, jolla otetaan käyttöön polkumyyntitulli kansallisella tasolla kyseessä olevan tuotteen unioniin suuntautuvassa tuonnissa, tuottajia erikseen. Polkumyyntikäytäntöjen syyksi lukemisen seuraukset vaikuttavat nimittäin kyseessä oleviin tuottajiin, vaikka näitä käytäntöjä ei lueta niiden syyksi.

Polkumyyntikäytäntöjen lukeminen sellaisen yrityksen syyksi, jonka asiavaltuutta tutkitaan, ei ole välttämätön edellytys sille, että asetuksen todetaan koskevan sitä erikseen. Se, että polkumyyntikäytäntö luetaan tuottajan tai viejän syyksi, on tekijä, joka voi yksilöidä sen, muttei ole edellytyksenä näiden talouden toimijoiden osalta.

Myöskään se, että toimielimet ovat päättäneet olla käyttämättä kyseessä olevien tuottajien toimittamia tietoja niiden yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskennassa, ei voi sulkea pois näiden tuottajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista.

(ks. 122, 134, 135 ja 139 kohta)

8.      Kun kyse on SEUT 263 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisesta, kysymyksellä siitä, olisiko kantajalla muita oikeussuojakeinoja vedotakseen oikeuksiinsa, ei ole mitään merkitystä tutkittaessa sitä, koskeeko riidanalainen toimi sitä suoraan ja erikseen.

(ks. 147 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 157 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 158–160 kohta)

11.    Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimukset, joihin tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT‑sopimus) VI artiklan soveltamisesta tehty sopimus (polkumyynnin vastainen sopimus) kuuluu, eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin tuomioistuimet valvovat unionin toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta. Unionin tuomioistuinten on valvottava kyseessä olevan unionin toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä unionin toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin.

Kun kyse on WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen toimeenpanemisesta unionin oikeudessa, jo polkumyynnin vastaisen perusasetuksen muuttamisesta annetun asetuksen N:o 765/2012 antamisesta seuraa, että unionin lainsäätäjä katsoo, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohdalla unionilla oli tarkoitus panna täytäntöön erityinen WTO:n puitteissa hyväksytty velvoite, joka sisältyy WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 ja 9.2 artiklaan.

Kun lisäksi otetaan huomioon se, ettei unionin lainsäätäjä antaessaan asetusta N:o 765/2012 WTO:n riitojenratkaisuelimen suositusten ja päätösten toimeenpanemiseksi katsonut tarpeelliseksi muuttaa ilmaisua ”sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, jonka on todettu tapahtuvan polkumyynnillä ja aiheuttavan vahinkoa” tai ilmaisuja ”toimittaja” ja ”ei ole käytännöllistä”, jotka sisältyvät polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaan, on todettava, että kyseisiä ilmaisuja on tulkittava WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 ja 9.2 artiklan mukaisesti.

(ks. 175, 177, 178, 180, 183 ja 184 kohta)

12.    Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohdassa säädetään ja tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT‑sopimus) VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (polkumyynnin vastainen sopimus) 9.2 artiklassa määrätään, että lähtökohtaisesti polkumyyntitulli on määrättävä yksilöllisesti kullekin toimittajalle sellaisen mistä tahansa tulevan tuonnin osalta, jonka on todettu tapahtuvan polkumyynnillä ja aiheuttavan vahinkoa. Näiden säännösten ja määräysten sanamuodosta ilmenee, että toimijalla, jonka ei katsota olevan ”toimittajan” asemassa, ei ole mitään oikeutta siihen, että sen osalta määrätään yksilöllinen polkumyyntitulli.

Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeuden mukaan kaikki sellaiset viejät tai tuottajat, jotka on valittu otokseen ja jotka siis ovat tehneet yhteistyötä tutkinnasta vastaavan viranomaisen kanssa koko tutkinnan ajan, täyttävät edellytykset sille, että niiden katsotaan olevan WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.2 artiklassa tarkoitettuja toimittajia.

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen säännösten osalta on todettava, että kyseisen asetuksen 9 artiklan 5 kohtaa on tulkittava WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen määräysten mukaisesti. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 3 kohdasta, tulkittuna WTO:n oikeuden mukaisesti, ilmenee myös, että jos jopa tuottajat, joita ei ole valittu alkuperäiseen otokseen, voivat perustellusti hyötyä yksilöllisen marginaalin laskennasta, tämä koskee sitä suuremmalla syyllä myös tähän otokseen valittuja tuottajia. Tältä osin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan viimeisessä virkkeessä muistutetaan, että yksilöllisiä tulleja sovelletaan tuontiin, jonka viejiä tai tuottajia käsitellään yksilöllisesti kyseisen asetuksen 17 artiklan mukaisesti.

Tästä seuraa, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen säännösten mukaisesti kaikki sellaiset viejät tai tuottajat, jotka on valittu polkumyynnin kohteena olevan tuotteen toimittajien otokseen ja jotka siis ovat tehneet yhteistyötä toimielinten kanssa koko tutkinnan ajan, täyttävät edellytykset sille, että niiden katsotaan olevan kyseisen asetuksen 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja toimittajia.

(ks. 187 ja 192–194 kohta)

13.    Kun komissio polkumyyntiä koskevan tutkinnan yhteydessä päättää käyttää otantamenetelmää, vientiä harjoittavien tuottajien otoksen luomisen tavoitteena on määrittää rajallisen tutkinnan aikana mahdollisimman tarkasti unionin teollisuuteen kohdistunut hintapaine. Näin ollen komissiolla on toimivalta muuttaa milloin hyvänsä otoksen koostumusta tutkinnan tarpeiden mukaan. Missään Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyynnin vastaisen sopimuksen määräyksessä tai polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 1225/2009 säännöksessä ei nimittäin velvoiteta toimielimiä säilyttämään alun perin polkumyynnin kohteena olevan tuotteen toimittajien otokseen valittuja tuottajia, jos ne katsovat, etteivät ne ole toimittajan asemassa tai ne eivät ole sellaisen tuonnin lähteitä, joka tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa vahinkoa.

Kun kyse on siitä, onko toimija säilytettävä otoksessa, komissiolla on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita sen on arvioitava, ovat monitahoisia.

(ks. 195 kohta)

14.    Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 1225/2009 9 artiklan 5 kohdassa käytettyä ilmaisua ”ei ole käytännöllistä” on tulkittava tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT‑sopimus) VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (polkumyynnin vastainen sopimus) 6.10 ja 9.2 artiklassa käytetyn vastaavan ilmaisun mukaisesti.

Näin ollen on niin, että kun viranomainen käyttää otantamenetelmää, polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa käytetyllä ilmaisulla ”ei ole käytännöllistä” hyväksytään lähtökohtaisesti yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseen ja yksilöllisten polkumyyntitullien määräämiseen tutkinnassa yhteistyötä tehneille toimijoille kaksi poikkeusta eli ensinnäkin sellaisten tuottajien tai viejien tapaus, joita ei ole valittu otokseen, lukuun ottamatta niitä, joiden osalta polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetään yksilöllisestä polkumyyntimarginaalista, ja toiseksi yhden ainoan kokonaisuuden muodostavien toimijoiden tapaus. Toisin sanoen siltä osin kuin toimielimet ovat käyttäneet otantamenetelmää, lähtökohtaisesti poikkeus yksilöllisten polkumyyntimarginaalien määrittämiseen ja yksilöllisten polkumyyntitullien määräämiseen on mahdollinen ainoastaan sellaisten yritysten osalta, jotka eivät kuulu otokseen ja joilla ei ole muutoin oikeutta saada omaa yksilöllistä polkumyyntitullia. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa ei varsinkaan sallita mitään poikkeusta velvollisuuteen määrätä yksilöllinen polkumyyntitulli otokseen valitulle tuottajalle, joka on tehnyt yhteistyötä tutkinnan aikana, kun toimielimet katsovat, etteivät ne kykene vahvistamaan sille yksilöllistä vientihintaa.

Näin ollen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdasta ilmenee, että kun tuottajat ja/tai viejät kuuluvat otokseen, toimielinten on täsmennettävä kunkin toimittajan maksettaviksi kuuluvat polkumyyntitullit.

(ks. 232 ja 233 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 250–252, 269, 278, 296, 307 ja 338 kohta)

16.    Kun asetus, jossa otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, on osa järjestelmällistä toimenpidekokonaisuutta, ei voida vaatia, että sen perusteluissa olisi eriteltävä ne – toisinaan hyvin lukuisat ja monitahoiset – tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joita se koskee, tai että toimielinten olisi otettava kantaa kaikkiin asianomaisten osapuolten esittämiin väitteisiin. Sitä vastoin on riittävää, että toimen toteuttanut toimielin esittää ne tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat, jotka ovat riitautetun asetuksen systematiikassa olennaisen tärkeitä.

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden yhteydessä perusteluvelvollisuus ei merkitse sitä, että toimielinten pitäisi selittää, miltä osin polkumyynnin vastaisen menettelyn tietyssä vaiheessa esitetty kanta mahdollisesti oli perusteeton.

(ks. 253 ja 289 kohta)

17.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 254, 265, 266, 281 ja 335 kohta)

18.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 314–320 ja 327 kohta)