Asia T‑24/11

Bank Refah Kargaran

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 6.9.2013

1.      Tuomioistuinmenettely – Päätös, jolla oikeudenkäynnin aikana korvataan tällä välillä peruutettu riidanalainen päätös – Uusien vaatimusten tutkittavaksi ottaminen – Rajat – Hypoteettiset toimet, joita ei ole vielä annettu

2.      Tuomioistuinmenettely – Toimet, joilla oikeudenkäynnin aikana kumotaan ja korvataan riidanalaiset toimet – Kumoamisvaatimusten mukauttamista koskeva pyyntö, joka on esitetty oikeudenkäynnin aikana – Hyväksyttävyys

(SEUT 263 artikla)

3.      Euroopan unionin oikeus – Perusoikeudet – Henkilöllinen soveltamisala – Oikeushenkilöiden, jotka ovat kolmansien valtioiden ilmentymiä, kuuluminen henkilölliseen soveltamisalaan – Kolmannen valtion vastuu perusoikeuksien kunnioittamisesta alueellaan – Vaikutuksettomuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirja)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Velvollisuus antaa perustelut asianomaiselle tiedoksi – Rajat – Unionin ja jäsenvaltioiden turvallisuus tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitaminen – Ainoa peruste, jossa ei täsmennetä sitä, miten kantaja on ottanut lainvastaiset pankkiliiketoimet hoitaakseen – Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP 24 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohta, neuvoston asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohta)

5.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Kahden toimen, jotka sisältävät samanlaisia rajoittavia toimenpiteitä, kumoaminen kahtena eri ajankohtana – Vaara oikeusvarmuuden vakavasta loukkaamisesta – Ensimmäisen toimen vaikutusten pitäminen voimassa siihen asti, kunnes toisen toimen kumoaminen tulee voimaan

(SEUT 264 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäinen kohta ja 60 artiklan toinen kohta; neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liite II; neuvoston asetuksen N:o 267/2012 liite IX)

6.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset –       Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annettujen asetuksen ja päätöksen osittainen kumoaminen – Se, että asetuksen kumoaminen tulee voimaan muutoksenhakua varten asetetun ajan kuluttua tai muutoksenhaun hylkäämisestä – Kyseisen määräajan soveltaminen päätöksen kumoamisen voimaantuloon

(SEUT 264 artiklan toinen kohta ja SEUT 280 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäinen kohta ja 60 artiklan toinen kohta; neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liite II; neuvoston asetuksen N:o 961/2010 liite VIII, neuvoston asetus N:o 1245/2011 ja neuvoston asetuksen N:o 267/2012 liite IX)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 31 ja 32 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 47 ja 49 kohta)

3.      Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja perussopimuksissa ei ole määräyksiä, joissa evättäisiin oikeushenkilöiltä, jotka ovat valtion ilmentymiä, perusoikeuksien suoja. Tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 34 artikla on menettelymääräys, jota ei sovelleta unionin tuomioistuimissa käytäviin menettelyihin, sillä mainitun määräyksen tarkoituksena on estää se, että kyseisen sopimuksen sopijapuolena oleva valtio voisi olla mainitussa tuomioistuimessa samanaikaisesti sekä valittajana että vastapuolena. Lisäksi sillä seikalla, että valtion on taattava perusoikeuksien kunnioittaminen alueellaan, ei ole merkitystä niiden oikeuksien laajuuden kannalta, joita kyseisen valtion ilmentymiä olevilla oikeushenkilöillä voi olla kolmansien valtioiden alueella. Lopuksi se, että valtio omistaa suurimman osan oikeushenkilöstä, ja se, että kyseisen oikeushenkilön tarjoamat pankkipalvelut ovat valtion talouden toiminnan kannalta tarpeellisia, eivät tee tästä toiminnasta julkista palvelua eivätkä merkitse sitä, että tällainen oikeushenkilö osallistuu julkisen vallan käyttöön.

(ks. 57, 59, 61 ja 65 kohta)

4.      Neuvostolla on velvollisuus saattaa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan yhteisön tietoon ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella se katsoo, että toimenpiteet on toteutettava, elleivät unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai niiden kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt estä tiettyjen seikkojen ilmoittamista. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska arvioitaessa sitä, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon paitsi niiden sanamuoto myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Tässä tilanteessa ainoa peruste, joka on oikeuttanut kantajan merkitsemisen luetteloon yhteisöistä, jotka osallistuvat ydinaseiden levittämiseen, minkä seurauksena kantajan varat ja taloudelliset resurssit on jäädytetty, ja joka perustuu siihen, että kantaja on ottanut hoitaakseen toisen oikeushenkilön, joka oli jo merkitty tällaisiin luetteloihin ja on myös tällaisten rajoittavien toimenpiteiden kohteena, pankkiliiketoimet, ei ole riittävän täsmällinen, koska siinä ei täsmennetä, mitä tällaisella hoidettavaksi ottamisella tarkoitetaan, eikä sitä, mitkä kyseisen pankin liiketoimet kantaja oli ottanut hoitaakseen, eikä sitä, mitkä olivat ne kolmannet osapuolet, jotka hyötyivät kyseisistä liiketoimista.

(ks. 72, 73, 77 ja 80 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 86, 89 ja 90 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 87 ja 88 kohta)