Asia T‑456/10
Timab Industries
ja
Cie financière et de participations Roullier (CFPR)
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan rehufosfaattimarkkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Myyntikiintiöiden jakaminen, hintojen ja myyntiehtojen koordinointi sekä arkaluonteisten liiketoimintatietojen vaihtaminen – Kantajien vetäytyminen sovintomenettelystä – Sakot – Perusteluvelvollisuus – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto – Yhteistyö – Sovintomenettelyssä ilmoitetun sakkojen vaihteluvälin soveltamatta jättäminen
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 20.5.2015
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sovintomenettely – Menettely, jossa kaikki kartelliin osallistuneet yritykset eivät ole mukana – Yrityksen vetäytyminen sovintomenettelystä – Komissio tekee kaksi päätöstä, joilla on eri adressaatit ja jotka tehdään kahden eri menettelyn päätteeksi – Sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen sovellettavuus – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003; komission asetuksen N:o 773/2004 10 a artikla ja komission asetus N:o 622/2008; komission tiedonannot 2006/C 210/02 ja 2008/C 167/01)
2. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakon määrän alentaminen vastineena yhteistyöstä – Yrityksen on tehtävä yhteistyötä kyseessä olevaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä – Toimitettujen tietojen laadun ja hyödyllisyyden arviointi
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannot 2002/C 45/03 ja 2006/C 210/02)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Niiden tärkeimpien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen ilmoittaminen, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen – Ilmoittamisen riittävyys sen kannalta, että yrityksellä on oikeus tulla kuulluksi sakon määrän määrittämisestä
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 ja 27 artikla)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Väliaikaisuus – Komissio ei ole velvollinen selittämään lopullisessa päätöksessään poikkeamia sen ja komission alustavien arviointien välillä
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artikla)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sovintomenettely – Sakkojen määrän vaihteluvälin ilmoittaminen – Yrityksen vetäytyminen sovintomenettelystä – Sen hyväksyttävyys, ettei komissio sovella mainittua vaihteluväliä lopullisessa päätöksessä
(Komission asetuksen N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohta ja komission asetus N:o 622/2008; komission tiedonannot 2002/C 45/03, 2006/C 210/02 ja 2008/C 167/01)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Muiden kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten ilmoitusten todisteena käyttämisen hyväksyttävyys – Kartellin pääosallistujien yhteistyötiedonannon soveltamiseksi vapaaehtoisesti esittämien todisteiden todistusvoima
(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen
(SEUT 101 ja SEUT 296 artikla)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi – Toiminnan tahallisuuden ensisijaisuus sen vaikutuksiin nähden
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Rikkomisen vakavuus – Sakon määrän vahvistaminen suhteessa rikkomisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Sakkojen määrän alentaminen vastineena rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Komission harkintavalta – Todistustaakka
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus
(SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
1. Kartelliasioissa on niin, että jos kaikki kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneet yritykset eivät ole mukana sovintomenettelyssä esimerkiksi yhden yrityksen vetäydyttyä siitä, komissio tekee yhtäältä myönnytyksiä tehneille yrityksille osoitetun päätöksen, joka vastaa kunkin niistä antamia sitoumuksia, yksinkertaistetun menettelyn (sovintomenettely) päätteeksi ja toisaalta niille kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneille yrityksille, jotka eivät ole tehneet myönnytyksiä, osoitetun päätöksen tavanomaisen menettelyn päätteeksi.
Tällaisessa kaksijakoisessa tilanteessa, jossa on annettava kaksi päätöstä, joilla on eri adressaatit ja jotka tehdään kahden eri menettelyn päätteeksi, on kuitenkin kyse yhden ja saman kartellin jäsenistä, jolloin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on noudatettava. Kyseinen periaate edellyttää, ettei toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.
Tästä seuraa, että sovintomenettely on tavanomaiseen – kontradiktoriseen – hallintomenettelyyn nähden vaihtoehtoinen ja erillinen hallinnollinen menettely, jolla on tiettyjä erityispiirteitä, kuten aikaistettu väitetiedoksianto ja todennäköisen sakkojen määrän vaihteluvälin ilmoittaminen. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja sovelletaan kuitenkin täysimääräisesti myös sovintomenettelyn yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että sakon suuruutta määritettäessä yrityksiä, jotka ovat olleet osallisina samassa kartellissa, ei saada kohdella syrjivästi ottamalla sakkojen laskennassa huomioon eri tekijöitä ja soveltamalla eri laskentatapoja, elleivät ne aiheudu sovintomenettelyyn kiinteästi kuuluvista erityispiirteistä, kuten sovinnon perusteella myönnettävästä 10 prosentin alennuksesta.
(ks. 71–74 kohta)
2. Sakon määrän alentaminen hallinnollisessa menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi on perusteltua vain, jos komissio on kyseessä olevan yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan.
Jos hakemus sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon soveltamisesta koskee eri kartellia kuin se, jota komissio käsittelee, ja on lisäksi vanhentunut, lisäarvoa ei synny eikä komissiolla ole velvollisuutta hyvittää tällaista yhteistyötä, koska se ei edesauta tutkintaa. Tätä arviointia voidaan soveltaa myös muuhun kuin sakoista vapauttamiseksi ja sakkojen lieventämiseksi tehtävään yhteistyöhön.
(ks. 92 ja 93 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 98 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 99 kohta)
5. Kilpailuasioissa sakkojen määrän vaihteluväli on yksinomaan ja erityisesti sovintomenettelyyn kuuluva väline. [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 10 a artiklan 2 kohdassa annetaan komission yksiköille nimenomaisesti mahdollisuus ilmoittaa sovintoon tähtääviin keskusteluihin osallistuville osapuolille arvio niille määrättävän sakon määrästä, kun asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa, sovintomenettelyn toteuttamisesta asetuksen N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi kartelliasioissa annetussa tiedonannossa ja sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetussa tiedonannossa olevat ohjeet otetaan huomioon tarpeellisin osin.
Jos yritys ei esitä sovintoehdotusta ja vetäytyy näin sovintomenettelystä, lopulliseen päätökseen johtavaan menettelyyn sovelletaan sovintomenettelyä koskevien säännösten sijaan asetuksen N:o 773/2004 yleisiä säännöksiä. Tässä on näin ollen kyse ˮtabula rasaˮ -tilanteesta, jossa vastuut on vielä näytettävä toteen. Tästä seuraa, ettei sovintomenettelyssä ilmoitetulla sakkojen määrän vaihteluvälillä ole merkitystä, sillä se on sovintomenettelylle ominainen väline. Niinpä olisi epäloogista ja jopa epäasianmukaista, jos komissiolla olisi väitetiedoksiannossa velvollisuus soveltaa toiseen, sittemmin lopetettuun, menettelyyn kuuluvaa sakkojen määrän vaihteluväliä tai käyttää sitä viitteenä. Sakkojen määrän vaihteluvälin ilmoittaminen jo väitetiedoksiannossa olisi nimittäin tällaisen toimen valmistelevan toimen luonteen vastaista ja veisi komissiolta mahdollisuuden määrätä uusiin, päätöksentekoajankohtana vallitseviin olosuhteisiin sopeutettu sakko, vaikka sen on otettava huomioon sen tiedoksi tavanomaisen hallinnollisen menettelyn aikana esitetyt uudet väitteet ja seikat, joilla voi olla vaikutusta määrättävän sakon määrään.
Saman logiikan mukaan komission perusteluvelvollisuus ei voi olla raskaampi silloin, kun se soveltaa riita-asioiden ratkaisemisen helpottamiseen tarkoitettua mutta sittemin lopetettua sovintomenettelyä, kuin silloin, kun se tekee päätöksen tavanomaisessa menettelyssä.
(ks. 100, 101 ja 104–107 kohta)
6. Unionin oikeudessa vallitsee vapaan todistusharkinnan periaate ja ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus. Mikään unionin oikeuden säännös tai yleinen periaate ei kiellä komissiota hyödyntämästä muiden yritysten ilmoituksia toista yritystä vastaan. Sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (yhteistyötä koskeva tiedonanto) soveltamista koskevan hakemuksen yhteydessä esitetyillä lausunnoilla on huomattava todistusarvo. Tällainen arviointi voidaan ulottaa koskemaan yhteistyötä koskevan tiedonannon soveltamista pyytäneelle yritykselle itselleen epäedullisia lausuntoja. Niinpä jos tällainen yritys muuttaa lausuntoaan tai antaa siitä myöhemmin toisenlaisen tulkinnan, komission – ja myöhemmin tuomioistuimen – on muun näytön puuttuessa vaikeaa ottaa kyseistä lausuntoa huomioon sen vähentyneen todistusarvon vuoksi. Tällaisessa tilanteessa komission ei välttämättä odoteta käyttävän yritystä vastaan sen ensimmäisiä lausuntoja.
(ks. 115 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 132 ja 133 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 154 ja 155 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 161 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 177, 178 ja 184 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 215 kohta)