Asia C-214/16
Conley King
vastaan
The Sash Window Workshop Ltd
ja
Richard Dollar
(Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Direktiivi 2003/88/EY – Työajan järjestäminen – 7 artikla – Pitämättä jääneestä vuosilomasta työsuhteen päättyessä maksettu korvaus – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan työntekijän on otettava vuosilomansa ilman, että vuosilomapalkkaa olisi määritetty
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.11.2017
1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Tarkoitus – Kansallista säännöstöä, jossa säädetään velvollisuudesta ottaa tällainen loma ennen kuin työntekijä tuntee oikeutensa saada sen ajalta palkkaa, ei voida hyväksyä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)
2. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Kansallista säännöstöä, jonka mukaan työntekijä ei saa siirtää ja mahdollisesti kerryttää kumulatiivisesti siihen asti, kun hänen työsuhteensa päättyy, sellaisia palkallista vuosilomaa koskevia oikeuksia, jotka ovat jääneet käyttämättä usealta peräkkäiseltä lomavuodelta sen vuoksi, että työnantaja on kieltäytynyt maksamasta tämän loman ajalta palkkaa, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)
1. Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa työntekijän ja hänen työnantajansa välillä on riitaa siitä, onko työntekijällä näistä artikloista ensimmäisen mukainen oikeus palkalliseen vuosilomaan, ne ovat esteenä sille, että työntekijän on ensin otettava lomansa ennen kuin hän saa tietää, onko hänellä oikeus saada sen ajalta palkkaa.
Palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden tarkoituksena itsessään on näet mahdollistaa se, että työntekijä voi levätä ja että hänellä on lepo- ja vapaa-aikaa (ks. mm. tuomio 20.1.2009, Schultz-Hoff ym., C-350/06 ja C-520/06, EU:C:2009:18, 25 kohta ja tuomio 30.6.2016, Sobczyszyn, C-178/15, EU:C:2016:502, 25 kohta).
Silloin kun asiasta on riitaa työnantajan kanssa, niistä muutoksenhakukeinoista, jotka työntekijällä on oltava käytettävinään, jotta hän voi vedota oikeuteensa saada palkallista vuosilomaa direktiivin 2003/88 nojalla, on todettava, ettei kyseisessä direktiivissä tosin ole mitään tätä koskevaa säännöstä. On kuitenkin selvää, että jäsenvaltioiden on myös tässä asiayhteydessä taattava tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden, sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa, kunnioittaminen (ks. analogisesti tuomio 15.9.2016, Star Storage ym., C-439/14 ja C-488/14, EU:C:2016:688, 46 kohta).
(ks. 37, 41 ja 47 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Direktiivin 2003/88 7 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille tai käytännöille, joiden mukaan työntekijä ei saa siirtää ja mahdollisesti kerryttää kumulatiivisesti siihen asti, kun hänen työsuhteensa päättyy, sellaisia palkallista vuosilomaa koskevia oikeuksia, jotka ovat jääneet käyttämättä usealta peräkkäiseltä lomavuodelta sen vuoksi, että työnantaja on kieltäytynyt maksamasta tämän loman ajalta palkkaa.
Se, että tällaisessa tilanteessa hyväksyttäisiin työntekijän saavuttamien palkallista vuosilomaa koskevien oikeuksien lakkaaminen, merkitsisi näet sellaisen menettelyn vahvistamista päteväksi, joka johtaa työnantajan oikeudettomaan hyötymiseen sen mainitun direktiivin itse tarkoituksen kustannuksella, jona on työntekijän terveyden kunnioittaminen.
(ks. 64 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)