Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

Wieland Werke AG:n, Buntmetall Amstetten Ges.m.b.H:n ja Austria Buntmetall AG:n 18.1.2005

Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(asia T-11/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Wieland Werke AG, Ulm (Saksa), Buntmetall Amstetten Ges.m.b.H., Amstetten (Itävalta) ja Austria Buntmetall AG, Enzesfeld (Itävalta), ovat nostaneet 18.1.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat R. Bechtold ja U. Soltész.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa 3.9.2004 tehdyn, 20.10.2004 oikaistun komission päätöksen (asia COMP/E-1/38.069, kupariset asennusputket), tai

vaihtoehtoisesti pienentää kantajalle riidanalaisessa päätöksessä määrättyä sakkoa;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio määräsi kantajalle sakon EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta sopimuksin ja yhtenäistetyin menettelytavoin hintasopimusten ja markkinoiden jaon muodossa kuparisten asennusputkien markkinoilla.

Kantajat vaativat päätöstä kumottavaksi väittäen, että uusi sakkojen määrääminen esillä olevassa menettelyssä on vastoin ne bis in idem -periaatetta, koska komissio teollisuusputkimenettelyn COMP/E-1/38.240 yhteydessä oli jo pääpiirteissään arvioinut saman tosiseikaston ja määrännyt seuraamuksia. Kantajat katsovat, että komission olisi tullut sakon suuruutta määrätessään ottaa huomioon ainakin jo määrätyt sakot ja että yhtenäisen kupariputkimenettelyn jako teollisuusputkimenettelyyn ja asennusputkimenettelyyn ei ole hyväksyttävissä.

Kantajat väittävät lisäksi sakkoa liian korkeaksi ja että sitä määrättäessä ei ole noudatettu sitovia menettelyperiaatteita, kuten EY 253 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta. Tätä väitettään kantajat perustelevat mm. sillä, että

- teon vakavuuden määritys nojautuu virheelliseen ja riittämättömään arvioon rikkomisen tavasta, vaikutuksista markkinoihin ja sopimusten laajuudesta

- komission olisi tullut eritellyn tarkastelunsa yhteydessä ottaa huomioon osallisina olleiden yritysten markkinaosuuden ohella näiden absoluuttinen koko

- komissio ei ole päätöksessään perustellut, minkä periaatteiden mukaan se on määrittänyt konkreettisen perussakon, eikä yksiselitteisesti selittänyt, miksi se on pitänyt lähtökohtana erityisen vakavaa kilpailusääntöjen rikkomista

- komissio on sakkoa rikkomisen keston perusteella korottaessaan soveltanut väärin sakkojen määritystä koskevia suuntaviivojaan¹ ja jättänyt huomiotta, että jotkin keskeiset tosiseikkakokonaisuudet olivat jo vanhentuneita

- komissio on sivuuttanut olennaisia lieventämisperusteita, kuten vaikean markkinatilanteen ja vähäisen tuoton kupariputkialalla sekä sen, että sopimuksista luovuttiin heti etsintöjen jälkeen.

Lisäksi komissio on loukannut yhdenvertaisuutta alentaessaan muiden osallisena olleiden yritysten sakkoja näiden yhteistyön vuoksi avaintodistajasäännöstön perusteella.

Kantajat väittävät myös, että sakon perusosan vahvistamista koskeva asetuksen (EY) N:o 1/2003² 23 artiklan 2 kohta, joka jättää komissiolle käytännössä rajoittamattoman harkintavallan, on oikeusvarmuuden periaatteen eli normihierarkkisesti ylemmän yhteisön oikeuden vastainen.

____________

¹ - Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL C 9, 14.1.1998, s. 3).

² - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).