Valitus, jonka Carla Faita on tehnyt 26.11.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-92/11, Faita v. ETSK, 16.9.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-619/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Carla Faita (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, M. Abreu Caldas ja J.-N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan ja päättämään, että

virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-92/11, Faita vastaan ETSK, 16.9.2013 antama tuomio kumotaan,

ETSK velvoitetaan maksamaan kantajalle 15 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut nimittävän viranomaisen huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

ETSK velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja hyvän hallinnon periaatteen tarkoitukseen liittyen, koska virkamiestuomioistuin ei määrännyt seuraamuksia siitä, että valituksen hylkäävän päätöksen perustelut olivat sanasta sanaan samat kuin vaatimuksen hylkäävän päätöksen, josta valituksessa oli kyse, perustelut, vaikka valituksessa esitettiin eri perustelut kuin vaatimuksessa (valituksenalaisen tuomion 44 ja 65–67 kohta).

Toinen valitusperuste, joka perustuu yhtäältä puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska valittajalla ei ollut mahdollisuutta esittää niistä näkemyksiä virkamiestuomioistuimessa käydyn menettelyn yhteydessä kun virkamiestuomioistuin katsoi, että nimittävä viranomainen käytti valittajan vaatimuksen hylkäämisestä tekemässään päätöksessä viidettä, implisiittistä perustetta, ja toisaalta oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin arvioi Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä valvoessaan henkilöstösääntöjen 24 artiklan lainmukaisuutta ja soveltamista.