YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
5 päivänä lokakuuta 2009
Asia T-58/08 P
Euroopan yhteisöjen komissio
vastaan
Anton Pieter Roodhuijzen
Valitus – Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä – Avopuolison kuuluminen järjestelmän piiriin
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-122/06, Roodhuijzen vastaan komissio, 27.11.2007 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Anton Pieter Roodhuijzenin oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.
Tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Kanne – Yhteisöjen tuomioistuinten toimivalta – Rajat – Kielto lausua ultra petita
2. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Henkilöllinen soveltamisala – Virkamiehen avopuoliso – Käsite – Yhteisöjen tuomioistuinten tulkintatoimivalta
(Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohta ja liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan ii alakohta)
3. Yhteisön oikeus – Tulkinta – Periaatteet – Itsenäinen tulkinta – Rajat – Viittaaminen jäsenvaltioiden oikeuteen tietyissä tapauksissa
4. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Henkilöllinen soveltamisala – Virkamiehen avopuoliso – Käsite – Itsenäinen henkilöstösääntöjen mukainen käsite
(Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohta ja liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohta)
1. Koska yhteisöjen tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi kumoamiskanne on saatettu, eivät voi ratkaista asiaa ultra petita, niillä ei ole toimivaltaa määritellä uudelleen kanteen pääasiallista kohdetta tai esittää kanneperustetta viran puolesta lukuun ottamatta niitä erityistapauksia, joissa yleinen etu edellyttää niiden toimivan näin. Vaikka yhteisöjen tuomioistuinten tarvitsee asianosaisten rajaaman asian yhteydessä ottaa kantaa vain asianosaisten vaatimuksiin, ne eivät ole sidottuja pelkästään asianosaisten vaatimustensa tueksi esittämiin väitteisiin, sillä muuten ne mahdollisesti joutuisivat tekemään päätöksensä virheellisten oikeudellisten arvioiden pohjalta.
Asiassa, jossa asianosaiset kiistelevät yhteisön oikeuden säännöksen tulkinnasta ja soveltamisesta, yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on soveltaa riidan ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä oikeussääntöjä asianosaisten niille esittämiin seikkoihin. Sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan tuomioistuimen on viran puolesta tunnettava lain sisältö (iura novit curia -periaate), lain merkityksen määrittäminen ei kuulu sen periaatteen soveltamisalaan, että asianosaiset voivat vapaasti määrätä riidan kohteen, eikä yhteisöjen tuomioistuimilla ole siis velvollisuutta ilmoittaa asianosaisille siitä, minkälaiseen tulkintaan ne aikovat päätyä, jotta asianosaiset voisivat lausua kantansa tältä osin.
(ks. 34–36 kohta)
Viittaukset: julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus asiassa C‑252/96 P, parlamentti v. Gutiérrez de Quijano y Lloréns, 19.11.1998 (Kok., s. I‑7421, I‑7422, 36 kohta); julkisasiamies Cosmasin ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C‑174/98 P ja C‑189/98 P, Alankomaat ja van der Wal v. komissio, 11.1.2000 (Kok., s. I‑1, I‑3, 95 ja 96 kohta); asia C‑470/02 P, UER v. M6 ym., 27.9.2004 (69 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia C‑172/05 P, Mancini v. komissio, 13.6.2006 (41 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia T‑246/99, Tirrenia di Navigazione ym. v. komissio, 20.6.2007 (102 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) sekä yhdistetyt asiat T‑90/07 P ja T‑99/07 P, Belgia v. Genette, 18.12.2008 (72–75 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)
2. Henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdassa ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”muu parisuhde kuin avioliitto” tulkitseminen ja soveltaminen kuuluu virkamiestuomioistuimelle, koska näissä säännöksissä ei edellytetä päätöstä, jonka tekeminen kuuluu vain asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaan ja johon sovelletaan tämän valtion oikeusjärjestykseen kuuluvaa tuomioistuinvalvontaa.
”Muun parisuhteen kuin avioliiton” käsitteen itsenäinen tulkinta ei vaikuta yksinomaiseen toimivaltaan, joka jäsenvaltioilla on henkilö- ja perheoikeudelliseen asemaan ja siihen perustuviin etuuksiin liittyvissä asioissa. Siltä osin kuin määritelmä liittyy henkilöstösääntöjen mukaiseen käsitteeseen, henkilöstösääntöjen asiayhteys välttämättä rajaa sen soveltamisalan. Määritelmällä säädellään vain tiettyjen henkilöstösäännöissä Euroopan yhteisöjen virkamiehille tai toimihenkilöille myönnettyjen sosiaalietuuksien myöntämistä, eikä sillä ole minkäänlaisia vaikutuksia jäsenvaltioissa, jotka päättävät vapaasti sellaisten oikeudellisten järjestelyiden käyttöön ottamisesta, joilla tunnustetaan oikeudellisesti erityyppiset muut liitot kuin avioliitot.
(ks. 44, 45 ja 87 kohta)
Viittaukset: asia 59/85, Reed, 17.4.1986 (Kok., s. 1283, 13–15 kohta); asia C‑267/06, Maruko, 1.4.2008 (Kok., s. I‑1757, 59 ja 73 kohta) ja em. asia Belgia v. Genette, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
3. Sellaiselle yhteisön oikeuden säännökselle tai määräykselle, joka ei sisällä minkäänlaista nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen kyseisen säännöksen tai määräyksen merkityksen ja ulottuvuuden selvittämiseksi, on yleensä annettava sellainen itsenäinen tulkinta, jossa otetaan huomioon kyseisen säännöksen tai määräyksen asiayhteys sekä kyseessä olevan lainsäädännön tavoite. Kun nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen ei ole, yhteisön oikeuden soveltaminen voi kuitenkin tarvittaessa edellyttää turvautumista jäsenvaltioiden oikeuteen silloin, kun yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi saada yhteisön oikeudesta tai sen yleisistä periaatteista selville sellaisia seikkoja, joiden perusteella ne voisivat täsmentää yhteisön säännöksen tai määräyksen sisällön ja ulottuvuuden itsenäisellä tulkinnalla.
(ks. 70 kohta)
Viittaukset: asia 327/84, Ekro, 18.1.1984 (Kok., s. 107, 11 kohta); asia T‑43/90, Díaz García v. parlamentti, 18.12.1992 (Kok. 1992, s. II‑2619, 36 kohta) ja asia T‑85/91, Khouri v. komissio, 18.12.1992 (Kok. 1992, s. II‑2637, 32 kohta)
4. Kun tarkastellaan oikeuksia henkilöstösääntöjen 72 artiklan 1 kohdassa säädettyihin sairausvakuutusetuuksiin, ”muun parisuhteen kuin avioliiton” käsite on yhtenäinen. Kun otetaan huomioon, että kansallisissa lainsäädännöissä on otettu käyttöön hyvin erilaisia oikeudellisia järjestelyitä, joilla tunnustetaan oikeudellisesti erityyppiset liitot, jotka eivät ole avioliittoja, henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan ensimmäisessä virkkeessä olevaa käsitettä ”virkamies, joka on rekisteröity muun vakiintuneen parisuhteen kuin avioliiton osapuoleksi”, ei sellaisenaan voida tulkita niin, että siinä viitattaisiin ”rekisteröidyn parisuhteen” järjestelmään, joka on selkeästi tunnistettavissa kaikissa jäsenvaltioissa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ja erilaisten kansallisten oikeusjärjestysten kehityksen nykytilassa ”rekisteröidyn parisuhteen” käsite eroaa näin ollen ”avioliiton” käsitteestä, jonka rajat on selkeästi määritelty kaikissa jäsenvaltioissa.
Tästä seuraa, että henkilöstösäännöissä tarkoitettu ”rekisteröidyn parisuhteen” käsite voidaan määritellä vain kaikkien henkilöstösääntöjen merkityksellisten säännösten perusteella erityisesti niiden tietojen valossa, jotka ovat seurausta henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa asetetuista edellytyksistä. Koska ”rekisteröidylle parisuhteelle” ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää, vain tämän artiklan ensimmäisessä virkkeessä oleva viittaus tällaiseen parisuhteeseen ei tarjoa riittäviä tietoja siitä, miten tämä käsite on määriteltävä. Lisäksi mainitussa ensimmäisessä virkkeessä käytetty sana ”rekisteröity” viittaa vain tiettyihin muotoseikkoihin, jotka täsmennetään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa asetetussa ensimmäisessä edellytyksessä, eikä sitä voida näin ollen ymmärtää siten, että siinä asetettaisiin erityinen ”rekisteröimisen” edellytys, tai siten, että edellytettäisiin, että avioliiton tavoin parisuhteesta ”säädetään lailla”.
Lisäksi ”muun parisuhteen kuin avioliiton” käsitettä, sellaisena kuin se määritellään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten perusteella, on tulkittava ottaen huomioon asetuksen N:o 723/2004 kahdeksas perustelukappale, jonka mukaan yhteisön lainsäätäjä on halunnut tietyin edellytyksin ulottaa aviopareille myönnetyt etuudet koskemaan ”virkamiehiä, jotka elävät muussa sellaisessa parisuhteessa kuin avioliitossa, jonka jäsenvaltio tunnustaa vakiintuneeksi parisuhteeksi”.
Näin ollen henkilöstösääntöjen mukaisen muun parisuhteen kuin avioliiton olemassaolo merkitsee yhtäältä kahden henkilön liittoa – pois luettuina huollettavana olevat henkilöt, joita tarkoitetaan muissa henkilöstösääntöjen säännöksissä – ja toisaalta muodollisia seikkoja, kuten sellaisen virallisen asiakirjan toimittamista, jossa todistetaan asianomaisten henkilöiden asema muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina, ja sitä, että tämä asiakirja on asianomaisen jäsenvaltion viralliseksi tunnustama.
Kaikista näistä toteamuksista seuraa, että henkilöstösääntöjen merkityksellisten säännösten avulla ”muun parisuhteen kuin avioliiton” käsite voidaan määritellä siten, että se on tietyiltä osin avioliiton kaltainen. Näissä säännöksissä ei kuitenkaan edellytetä, että ”muu parisuhde kuin avioliitto” olisi voitava rinnastaa avioliittoon. Tällaisella vaatimuksella asetettaisiin ylimääräinen edellytys, josta henkilöstösäännöissä ei säädetä, mistä aiheutuisi tiettyjen virkamiesten syrjintää heidän parisuhteensa abstraktin muodon takia, vaikka kyseinen parisuhde on tunnustettu sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä ja vaikka henkilöstösäännöissä asetetut edellytykset täyttyvät. Vaikka henkilöstösäännöissä ”muun parisuhteen kuin avioliiton” tunnustamiselta edellytetään todisteen esittämistä yhteisestä elämästä, jolle on ominaista tietty vakiintuneisuus, siinä ei edellytetä, että erityisten vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien olisi sidottava avopuolisoita. Henkilöstösäännöissä edellytetty samankaltaisuus avioliiton kanssa johtuu nimenomaisesti tällaisesta yhteisestä elämästä ja muotoseikkoja koskevasta vaatimuksesta.
(ks. 73, 75–77, 81–86, 91 ja 96 kohta)