Yhdistetyt asiat C-101/07 P ja C-110/07 P

Coop de France bétail et viande, aiemmin Fédération nationale de la coopération bétail et viande (FNCBV) ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Naudanlihan markkinat – Naudankasvattajien ja teurastamoiden kansallisten järjestöjen välinen sopimus naudanlihan tuonnin keskeyttämisestä ja vähimmäisostohinnan vahvistamisesta – Sakot – Asetus N:o 17 – 15 artiklan 2 kohta – Järjestöjen jäseninä olevien yritysten liikevaihdon huomioonottaminen

Tuomion tiivistelmä

1.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Neuvoston asetus N:o 17; komission asetuksen N:o 99/63 4 artikla)

2.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen implisiittiset perustelut – Sallittavuus

(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 51 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artikla)

3.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Huomioon otettu liikevaihto – Yritysten yhteenliittymään kuuluvien yritysten kokonaisliikevaihto – Hyväksyttävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

4.        Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja järjestölle, johon kuuluu yritysten yhteenliittymiä, sekä tämän järjestön jäsenille – Ne bis in idem -periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)

1.        Silloin kun komissio väitetiedoksiannossaan nimenomaisesti ilmoittaa aikovansa tutkia, onko yrityksille määrättävä sakkoja, ja kun se myös ilmoittaa ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen, kuten oletetun rikkomisen vakavuuden ja keston sekä sen, että kilpailusääntöjä on rikottu ”tahallaan tai tuottamuksesta”, se täyttää velvoitteensa kunnioittaa yritysten oikeutta tulla kuulluiksi. Tällöin se antaa yrityksille tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat puolustautua paitsi sitä vastaan, että niiden vahvistetaan rikkoneen kilpailusääntöjä, myös sakkojen määräämistä vastaan.

Kuitenkin se, että määrättäväksi aiottujen sakkojen suuruudesta ilmoitettaisiin väitetiedoksiannossa, ennen kuin yritykset ovat voineet esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä, merkitsisi sitä, että komission päätöstä ennakoitaisiin epäasianmukaisella tavalla.

(ks. 47 ja 49 kohta)

2.        Toteuttaakseen asianmukaisesti oikeusriidan tosiseikkojen arviointia koskevan tehtävänsä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava tarkasti kaikkia asianosaisten sille toimittamia asiakirjoja ja otettava ne huomioon, mukaan lukien asiakirjat, jotka on toimitettu asiakirjavihkoon suullisen käsittelyn jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisen prosessinjohtotoimenpiteen yhteydessä.

Perusteluvelvollisuus ei kuitenkaan velvoita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta esittämään perusteluja, joissa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi kyseiset toimenpiteet on toteutettu, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

(ks. 74 ja 75 kohta)

3.        Silloin kun yritysten yhteenliittymän jäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti kilpailua rajoittavan sopimuksen täytäntöönpanemiseen, näiden jäsenten liikevaihdot voidaan ottaa huomioon seuraamusta määritettäessä, vaikka kyseessä olevalla yhteenliittymällä ei ole mahdollisuutta tehdä jäseniään sitovia päätöksiä. Tällainen huomioon ottaminen on perusteltua tapauksissa, joissa yhteenliittymän kilpailusääntöjen rikkominen koskee sen jäsenten toimintaa ja joissa yhteenliittymä toteuttaa kyseessä olevan kilpailunvastaisen toiminnan suoraan jäsentensä hyväksi ja niiden kanssa yhteistyössä, koska yhteenliittymällä ei ole objektiivia ja sen jäsenten eduista riippumattomia intressejä.

Muunlainen tulkinta olisi yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättyjen seuraamusten ehkäisevän vaikutuksen takaamista koskevan tarpeen vastaista. Komissiolla oleva mahdollisuus määrätä suuruudeltaan asianmukaisia sakkoja kyseessä olevien kilpailusääntöjen rikkomisten toteuttajille voisi muuten joutua kyseenalaiseksi, koska yritysten yhteenliittymille, joiden liikevaihto on hyvin pieni mutta joihin kuuluu suuri määrä yrityksiä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on merkittävä, ja jotka eivät voi tehdä jäseniään muodollisesti sitovia päätöksiä, voitaisiin määrätä vain hyvin pieniä sakkoja, vaikka näiden yhteenliittymien toteuttamilla kilpailusääntöjen rikkomisilla on voinut olla huomattava vaikutus kyseessä olevilla markkinoilla.

(ks. 97 ja 98 kohta)

4.        Komission päätös, jolla määrätään sakkoja järjestölle, johon kuuluu yritysten yhteenliittymiä, sekä sen jäsenjärjestöille kunkin järjestön osallistumisen vuoksi ja sen mukaan, mikä on kullekin niistä kuuluva osavastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta, ei loukkaa ne bis in idem -periaatetta. Se seikka, että nämä järjestöt ovat ensiksi mainitun järjestön jäseniä, ei nimittäin merkitse sitä, että niille olisi määrätty useampi seuraamus samasta rikkomisesta, sillä koska ne ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, koska niillä on erilliset talousarviot ja tavoitteet, jotka eivät aina vastaa toisiaan, ja koska ne vastaavat omasta toiminnastaan ja puolustavat omia erityisiä etujaan, ne bis in idem -periaatteen soveltamiselle välttämätön edellytys siitä, että sääntöjen rikkojien on oltava samat, ei täyty.

Tämä päätös ei loukkaa myöskään suhteellisuusperiaatetta, vaikka komissio on ottanut huomioon kunkin yhteenliittymän jäsenten liikevaihdon asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun 10 prosentin enimmäismäärän määrittämiseksi. Järjestöjen, joille on määrätty seuraamus, suorille tai välillisille jäsenille ei näin ollen ole määrätty kaksinkertaisia sakkoja yhdestä ja samasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, koska tämän liikevaihdon ottaminen huomioon ei merkitse, että järjestön jäsenille on määrätty sakko tai edes että kyseessä olevalla järjestöllä on velvollisuus vyöryttää sakon kustannukset jäsenilleen.

(ks. 127–130 kohta)