Asia C-101/08

Audiolux SA ym.

vastaan

Groupe Bruxelles Lambert SA (GBL) ym.

ja

Bertelsmann AG ym.

(Cour de cassationin (Luxemburg) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivit 77/91/ETY, 79/279/ETY ja 2004/25/EY – Yhteisön oikeuden yleinen vähemmistöosakkaiden suojelun periaate – Periaatetta ei ole olemassa – Yhtiöoikeus – Määräysvallan hankkiminen – Pakollinen tarjous – Suositus 77/534/ETY – Käytännesäännöt

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön oikeus – Periaatteet – Vähemmistöosakkaiden suojelu

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25 johdanto-osan kahdeksas perustelukappale ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohta; neuvoston direktiivin 77/91 20 ja 42 artikla ja neuvoston direktiivin 79/279 liite; komission suosituksen 77/534 liite)

Yhteisön oikeuteen ei sisälly sellaista yleistä oikeusperiaatetta, jonka mukaan vähemmistöosakkaita suojataan pääosakkaan, joka hankkii määräysvallan yhtiössä tai käyttää sitä, velvollisuudella tarjoutua ostamaan vähemmistöosakkaiden osakkeet samoilla ehdoilla kuin ne, joista on sovittu hankittaessa tästä yhtiöstä sitä osuutta, joka antaa enemmistöosakkaalle määräysvallan tai vahvistaa sitä.

Pelkästään se seikka, että yhteisön johdetussa oikeudessa on tiettyjä vähemmistöosakkaiden suojeluun liittyviä säännöksiä, ei itsessään riitä osoittamaan yhteisön oikeuden yleisen periaatteen olemassaoloa varsinkaan, jos niiden soveltamisala on rajattu tiettyihin tarkasti määritettyihin oikeuksiin. Tällaisen periaatteen olemassaolon selvittäminen edellyttää sen tutkimista, antavatko nämä säännökset sellaisia viitteitä, joiden perusteella tutkitun periaatteen olemassaolo voidaan päätellä; näillä säännöksillä on tällaista ohjeellista arvoa vain, jos ne on laadittu sitovalla tavalla.

Ensinnäkin niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, annetun direktiivin 77/91 20 ja 42 artiklan ja arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamista koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 79/279 liitteessä olevan C luettelon 2 kohdan a alakohdan säännöksiä sovelletaan tarkasti määritettyihin ja niistä tilanteista, joissa pääosakas hankkii yhtiöstä erityisillä ehdoilla osuuden, joka antaa sille määräysvallan tai vahvistaa sitä, selvästi poikkeaviin ja tarkkaan rajattuihin yhtiöoikeudellisiin tilanteisiin, joissa asetetaan yhtiölle tiettyjä velvollisuuksia kaikkien osakkeenomistajien suojaamiseksi. Näiltä säännöksiltä puuttuu siten yleinen luonne, joka on luonteenomainen yleisille oikeusperiaatteille.

Toiseksi suositukseen 77/534 liitettyjen käytännesääntöjen kolmannen yleisen periaatteen ja 17. täydentävän periaatteen sekä julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin 2004/25 osalta on huomattava, että näissä käytännesäännöissä tai tässä direktiivissä ei nimenomaisesti esitetä vähemmistöosakkaiden suojelua koskevan yhteisön oikeuden yleisen periaatteen olevan olemassa. Käytännesääntöjen osalta on korostettava yhtäältä, että niissä suositeltujen hyvien käytänteiden mukaisilla periaatteilla on oikeuslähteenä sama arvo kuin markkinoilla käytössä olevilla periaatteilla, mikä ei sovi yhteen sen oletuksen kanssa, jonka mukaan käytännesääntöjen kolmannen yleisen periaatteen ja 17. täydentävän periaatteen taustalla olisi yhteisön oikeuden yleinen periaate. Toisaalta missään näistä käytännesäännöistä ei ilmaista osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun velvollisuutta ehdottomasti ja sitovasti. Direktiivin 2004/25 osalta voidaan todeta, että sen 1 artiklan, 5 artiklan 1 kohdan sekä 15 ja 16 artiklan säännöksiä sovelletaan erityisiin tilanteisiin eikä niistä siten voida johtaa sisällöltään täsmällistä yleistä periaatetta. Näiltä säännöksiltä myös puuttuu yleinen luonne, joka on luonteenomainen yleisille oikeusperiaatteille. Lisäksi vaikka tämän direktiivin johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa viitataan yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin, tässä perustelukappaleessa tarkoitetaan vain menettelyllisiä takeita ja se ei liity mihinkään osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Samoin ilmaisun ”yleiset periaatteet” käytöstä tämän direktiivin 3 artiklassa ei voida päätellä, että yhteisön lainsäätäjä pyrkii näin rinnastamaan tässä artiklassa esitetyt periaatteet yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin. Kyse on, kuten ilmaisusta ”tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi” ilmenee, vain jäsenvaltioita mainitun direktiivin täytäntöönpanossa ohjaavista periaatteista.

Lisäksi kohtelua, jolla asetetaan pääosakkaalle velvollisuus tehdä sopimus kaikkien vähemmistöosakkaiden kanssa samoilla ehdoilla kuin ne, joista on sovittu määräysvallan antavan tai sitä vahvistavan osuuden hankinnan yhteydessä, ja josta seuraisi kaikille osakkeenomistajille vastaava oikeus myydä osakkeensa pääosakkaalle, ei voida ymmärtää yhdenvertaisen kohtelun yleisen periaatteen erityiseksi ilmaisuksi yhtiöoikeuden alalla. Mainittu periaate ei voi itsessään synnyttää pääosakasta koskevaa erityistä velvollisuutta muiden osakkaiden hyväksi eikä sen perusteella voida määrittää erityistä tilannetta, johon tällainen velvollisuus kytkeytyisi. Sen perusteella ei voida myöskään tehdä valintaa vähemmistöosakkaiden suojaamiseksi ajateltavissa olevien eri keinojen, kuten näissä suositukseen 77/534 liitetyissä käytännesäännöissä ja mainitussa suosituksessa suosittujen keinojen, välillä. Tällainen kohtelu edellyttää lainsäädäntötason valintaa, joka perustuu asiaan liittyvien intressien punnintaan, ja täsmällisten ja yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämistä etukäteen, eikä sitä voida johtaa yhdenvertaisen kohtelun yleisestä periaatteesta. Yhteisön oikeuden yleiset oikeusperiaatteet ovat perustuslain tasoisia, kun taas mainitulle kohtelulle on luonteenomaista sellainen yksityiskohtaisuus, joka edellyttää lainsäädännössä tehtävää konkretisointia, joka yhteisön tasolla tapahtuu antamalla yhteisön johdetun oikeuden säädös. Näin ollen tätä kohtelua ei voida pitää itsenäisenä yhteisön oikeuden yleisenä periaatteena.

(ks. 34, 42–45, 50, 51, 55, 57 ja 61–64 kohta sekä tuomiolauselma)