Kanne 9.7.2021 – PB v. komissio

(asia T-407/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: PB (edustajat: asianajajat L. Levi ja M. Vandenbussche)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan esillä olevan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

tämän seurauksena

kumoamaan 5.5.2021 tehdyn ja 10.5.2021 tiedoksi annetun komission päätöksen periä takaisin (i) 4 241 507 euroa (hankintasopimus TACIS/2006/101-510) (pääoma) tai 4 674 256,92 euroa (pääoma korotettuna viivästyskorolla 30.4.2021) ja (ii) 1 197 055,86 euroa (hankintasopimus CARDS/2008/166-429) (pääoma) tai 1 298 608,85 euroa (pääoma korotettuna viivästyskorolla 30.4.2021), josta on vähennettävä 399 825 euroa

määräämään maksettavaksi takaisin kaikki komission kyseisen päätöksen perusteella mahdollisesti takaisin perimät summat korotettuna viivästyskorolla, joka on Euroopan keskuspankin soveltama korko korotettuna seitsemällä prosenttiyksiköllä

määräämään maksettavaksi vahingonkorvausta 10 000 euroa, jota voidaan myöhemmin tarkistaa

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu varainhoitoasetuksen rikkomiseen, sillä komissiolla ei ole mitään saatavia kantajalta eikä missään tapauksessa mitään selvää saatavaa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa taattujen huolellisuusvelvollisuuden ja puolueettomuusperiaatteen noudattamatta jättämiseen. Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä esitettiin takaisinperintämenettelyn aloittamisen perusteeksi, ettei kantaja ollut hyväksynyt veloituslaskua, muistutusta eikä virallista kehotusta. Vastaaja ei kuitenkaan tässä yhteydessä yhtäältä täsmentänyt, että kantaja oli riitauttanut nämä asiakirjat, eikä toisaalta maininnut, että belgialainen tuomioistuin oli katsonut olevansa toimivaltainen tutkimaan HB:n sen käsiteltäväksi kahden sopimuksen perusteella saattaman asian. Kantaja lisää, ettei vastaaja noudattanut myöskään perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei selittänyt perusteita, joiden perusteella se päätyi käsiteltävässä asiassa tekemäänsä ratkaisuun. Kantaja katsoo viimein, ettei komissio tarkastellut käsiteltävän asian kaikkia merkityksellisiä seikkoja huolellisesti eikä puolueettomasti.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissiolla ole toimivaltaa antaa täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, sekä oikeudellisen perustan puuttumiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantaja väittää, ettei komissiolla ollut toimivaltaa antaa kahta täytäntöönpanokelpoista päätöstä sellaisen saatavan takaisinperimiseksi, jonka komissio väittää sillä olevan taloudelliselta toimijalta, jonka hallituksen jäsen kantaja on, ja josta se katsoo kantajan olevan yhteisvastuussa, sillä niiden väliseen sopimukseen ei sisälly välityslauseketta, jolla unionin tuomioistuimille annettaisiin toimivalta niiden välisissä sopimukseen perustuvissa riita-asioissa. Kantaja katsoo, että jos komissiolla ei ole toimivaltaa antaa näitä kyseistä toimijaa koskevaa kahta päätöstä, sillä ei myöskään voi olla toimivaltaa toimia näin kantajan osalta, koska sen toiminta on luonteeltaan sopimukseen perustuvaa.

____________