UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

8 päivänä heinäkuuta 2010

Asia T-160/08 P

Euroopan komissio

vastaan

Françoise Putterie-De-Beukelaer

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Urakehitystä koskevan kertomuksen kumoaminen ensimmäisessä oikeusasteessa – Vuoden 2005 arviointikierros – Sovellettava lainsäädäntö – Kohta ”Kyvykkyys” – Arviointimenettely – Todistusmenettely

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-31/07, Putterie-De-Beukelaer vastaan komissio, 21.2.2008 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-53 ja II-A-1-261) kumoamista.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-31/07, Putterie-De-Beukelaer vastaan komissio, 21.2.2008 antama tuomio (Kok. H., s. I-A-1-53 ja II-A-1-261) kumotaan. Asia palautetaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Peruste, joka koskee päätöksen laatijan toimivallan puuttumista ja menettelysääntöjen noudattamatta jättämistä – Toteaminen viran puolesta

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Tuomioistuimen velvollisuus kunnioittaa asianosaisten määrittelemää riita-asian kohdetta

3.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Virkamiehen kyvykkyyden arvioiminen komissiossa käytävää todistusmenettelyä varten

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Asianomaiselle vastaisen päätöksen laatijan toimivallan puuttuminen on ehdoton peruste, joka unionin tuomioistuinten on tarvittaessa viran puolesta tutkittava.

Asianomaiselle vastaisen päätöksen tekemistä koskevien menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, minkä unionin tuomioistuimet voivat tutkia jopa viran puolesta. Kieltäydyttäessä tutkimasta sisäistä valitusta, josta on säädetty asianomaiselle vastaisen päätöksen tekemiseen sovellettavissa menettelysäännöissä, rikotaan mitä ilmeisimmin olennaisia menettelymääräyksiä, ja virkamiestuomioistuin voi siten tutkia kieltäytymisen viran puolesta.

(ks. 61 ja 63 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 14/59, Société des Fondéries de Pont-à-Mousson v. korkea viranomainen, 17.12.1959 (Kok., s. 445 ja 473) ja asia C‑210/98 P, Salzgitter v. komissio, 13.7.2000 (Kok., s. I‑5843, 56 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑182/94, Marx Esser ja Del Amo Martinez v. parlamentti, 24.9.1996 (Kok. H., s. I‑A‑411 ja II‑1197, 42 ja 44 kohta); asia T‑165/04, Vounakis v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑155 ja II‑A‑2‑735, 30 kohta); asia T‑113/05, Angelidis v. parlamentti, 13.12.2007, Kok. H., s. I-A-2-237 ja II-A-2-1555, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja yhdistetyt asiat T‑300/05 ja T‑316/05, Kypros v. komissio, 2.10.2009, 206 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

2.      Vaikka tuomioistuimen tarvitsee ottaa kantaa vain asianosaisten, joiden asiana on määrittää oikeusriidan laajuus, vaatimuksiin, se ei ole sidottu pelkästään niihin argumentteihin, jotka asianosaiset vaatimustensa tueksi esittävät, sillä muuten se saattaisi joutua perustamaan ratkaisunsa virheellisiin oikeudellisiin näkökohtiin.

(ks. 65 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑470/02 P, UER v. M6 ym., 27.9.2004, 69 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C‑172/05 P, Mancini v. komissio, 13.6.2006, 41 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa

3.      Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä, jotka komissio on antanut 23.12.2004, ja Hallinnollisista tiedotteista nro 1-2006 ilmenee, että ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisesta kiinnostuneen viranhaltijan urakehitystä koskevassa kertomuksessa olevan kohdan ”Kyvykkyys” tarkoituksena on lähinnä saada arviointi ylemmän ura-alueen tehtävistä, joita kyseinen virkamies on todellisuudessa hoitanut päivittäisten työtehtäviensä yhteydessä urakehitystä koskevan kertomuksen kattaman ajanjakson aikana, jotta hän voisi erityisesti läpäistä todistusmenettelyn.

Kun otetaan huomioon, että virkamiehen kyvykkyyttä koskevan arvioinnin kohteena on virkamiehen toiminnan osa ja suoritusten laatu urakehitystä koskevan kertomuksen kohteena olevana ajanjaksona todellisuudessa suoritetuissa ylemmän ura-alueen tehtävissä, kyseinen arviointi näyttää kuuluvan erottamattomasti arviointiin, jonka tarkoituksena on arvioida virkamiehen työkokemusta ja ansioita, jotka heijastuvat väistämättä ainakin hänen pätevyytensä arviointiin samana ajanjaksona.

Näin ollen viranomaiset, joilla on oikeus arviointimenettelyssä arvioida virkamiehen ansioita urakehitystä koskevassa kertomuksessa mainittujen eri kohtien perusteella, eli arvioija ja arvioinnin vahvistaja, – jollei arvioinnin tarkastajan mahdollisesta asiaan puuttumisesta muuta johdu – ovat oikeutettuja myös arvioimaan niiden virkamiesten ”kyvykkyyttä”, jotka ovat pyytäneet arvioijaa täyttämään sitä koskevan kohdan.

Silloin, kun nimittävä viranomainen ottaa huomioon virkamiehillä olevat ylemmän ura-alueen tehtävien hoitamisessa vaadittavat ominaisuudet, se ei suorita itse kyseisen kyvykkyyden arviointia, vaan perustaa kantansa edellisen vuoden urakehitystä koskevan kertomuksen vastaavassa kohdassa oleviin tietoihin.

Vaikka kohdalla ”Kyvykkyys” on seurauksia todistusmenettelyn kannalta, se on osa virkamiesten arviointia. Ilman nimenomaista säännöstä, jonka mukaan kyseinen kohta kuuluisi todistusmenettelyssä tehtävään arviointiin, sitä ei voida irrottaa arviointimenettelystä, jotta se kuuluisi yksinomaan nimittävän viranomaisen toimivaltaan todistusmenettelyssä.

(ks. 78–80, 87 ja 90 kohta)