Kanne 4.4.2012 - Deutsche Post v. komissio

(Asia T-152/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Post AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Sedemund, T. Lübbig ja M. Klasse)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Saksan liittotasavallan Deutsche Post AG:n hyväksi toteuttamasta toimenpiteestä C 36/2007 (ex NN 25/2007) 25.1.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen (komission asiakirja nro K(2012) 184 lopull.) 1 ja 2 artiklan sekä 4-6 artiklan

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteensä 13 kanneperusteeseen.

A.    Kantaja vetoaa 25.1.2012 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan sekä 4-6 artiklan kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi 10 kanneperusteeseen:

Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen,

koska aikaisemman valtionyrityksen erityisten eläkerasitteiden (Pensions-Altlasten) osittainen valtionrahoitus on virheellisesti ja Combus-tapauksen² kanssa ristiriitaisesti luokiteltu valtiontueksi.

Toinen kanneperuste:     SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999⁴ 1 artiklan b alakohdan i alakohdan rikkominen,

koska erityisten eläkerasitteiden osittainen valtionrahoitus on luokiteltu "uudeksi" valtiontueksi.

Kolmas kanneperuste:     SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen,

koska säänneltyjä kustannuksia on käsitelty virheellisesti tukina ristiriidassa PreussenElektra-tapauksen kanssa sekä pelkkää (väitetysti) perusteetonta kustannusten kohdentamista kahden tuoteryhmän välillä on pidetty valtiontukena.

Neljäs kanneperuste:         Toimivalta- ja arviointivirhe sekä syrjintäkiellon rikkominen ja lojaalin yhteistyövelvollisuuden loukkaaminen,

koska on puututtu taannehtivasti kansalliseen kustannusten sääntelyyn huolimatta siitä, että komissio on ollut tästä sääntelystä tietoinen jo pitkään ja siihen puuttuminen on ristiriidassa koko tähänastisen komission päätöskäytännön kanssa.

Viides kanneperuste:     SEUT 107 artiklan 1 ja 3 kohdan rikkominen,

koska on vahvistettu virheellisesti yksityisten kilpailijoiden vastuulla olevat sosiaalikustannukset (Benchmark) sekä korotettu fiktiivisesti virkamiesten tosiasiallisia bruttoansioita "Benchmarkin" soveltamisen määräytymisperusteena.

Kuudes kanneperuste:     SEUT 296 artiklan mukaisten perustelujen puuttuminen,

koska riidanalaisen päätöksen äärimmäisen laaja sisältö on osittain epäselvä, ristiriitainen tai käsittämätön eikä siitä voida yksiselitteisesti saada selville yksittäisten osien välistä yhteyttä.

Seitsemäs kanneperuste:     Laillisuusperiaatteen loukkaaminen ja SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen,

koska takaisin maksettavan määrän määräytymisperusteen kuvaus on ristiriitainen ja siltä puuttuu tunnistettavuus.

Kahdeksas kanneperuste:     On loukattu oikeutta "asian käsittelyyn kohtuullisessa ajassa", joka on osa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaista "hyvän hallinnon periaatetta", ja rikottu asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 1 kohtaa,

koska on kestänyt yli 12 vuotta siitä, kun vuonna 1999 tehtiin päätös menettelyn aloittamisesta siihen, että riidanalainen päätös tehtiin 25.1.2012.

Yhdeksäs kanneperuste:     Perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaan perustuvan "hyvää hallintoa" koskevan oikeuden loukkaaminen ja asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan rikkominen,

koska on jätetty täysin toimimatta PostG:n 20 §:n 2 momentin mukaisen kustannussääntelyn osalta, josta komissio on viimeistään vuodesta 1999 lähtien ollut tietoinen, mutta jota koskevan menettelyn se aloitti vasta yli 11 vuotta myöhemmin 10.5.2011 tekemällään laajentamispäätöksellä.

Kymmenes kanneperuste:    Perusoikeuksina suojattujen oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaaminen sekä asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 1 kohdan rikkominen.

koska on sivuutettu se lopullinen luonne, joka on vuoden 2002 päätöksellä, jolla ei vastoin asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 1 kohdan pakottavaa säännöstä komission mukaan säännelty "lopullisesti" menettelyn kohteena olevia valtion toimenpiteitä, joihin myös eläkekustannukset olisivat kuuluneet.

B.    Kantaja vetoaa 25.1.2012 tehdyn komission päätöksen 2 artiklan kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi kolmeen seuraavaan kanneperusteeseen:

11. kanneperuste:         Hyvän hallinnon ja asian kohtuullisen käsittelyajan periaatteiden loukkaaminen,

koska on lainvastaisesti jätetty tutkimatta "tasauskorvauksesta" johtuvan "ylikompensaation" olemassaolo vuodesta 1999 lähtien, sellaisena kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen jo asiassa T-266/02, Deutsche Post vastaan komissio, 1.7.2008 antamassaan tuomiossa on todennut.

12. kanneperuste:         SEUT 106 artiklan 2 kohdan rikkominen,

koska ei ole riittävästi perusteltu sitä seikkaa, ettei Altmark-tapauksen mukainen neljäs kriteeri täyty nyt käsiteltävässä asiassa.

13. kanneperuste:         Tuen olemassaolon määrittämistekijän virheellinen soveltaminen SEUT 107 artiklan 1 kohtaan,

koska "tasauskorvaus" täyttää SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun edellytykset.

____________

¹ - Asia T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio, tuomio 16.3.2004 (Kok., s. II-917).

² - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

³ - Asia C-379/98, PreussenElektra, tuomio13.3.2001 (Kok., s. I-2099).

⁴ - Asia C-280/00, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, tuomio 24.6.2003 (Kok., s. I-7747).