Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
16 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 45 artikla – Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – Yhdenvertainen kohtelu – Sosiaaliset edut – Asetus (EU) N:o 492/2011 – 7 artiklan 2 kohta – Perheavustus – Työntekijä, joka on luokseen tuomioistuimen päätöksellä sijoitetun lapsen huoltaja – Maassa asuva työntekijä ja ulkomailla asuva työntekijä – Erilainen kohtelu – Oikeuttamisperusteen puuttuminen
Asiassa C‑27/23 [Hocinx](i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour de cassation (ylin yleinen tuomioistuin, Luxemburg) on esittänyt 19.1.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.1.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
FV
vastaan
Caisse pour l’avenir des enfants,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe, presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa kolmannen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit N. Piçarra, N. Jääskinen (esittelevä tuomari) ja M. Gavalec,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– FV, edustajanaan J.-M. Bauler, avocat,
– Caisse pour l’avenir des enfants, edustajinaan A. Rodesch ja B. Rodesch, avocats,
– Euroopan komissio, asiamiehinään F. Clotuche-Duvieusart ja B.-R. Killmann,
kuultuaan julkisasiamiehen 25.1.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 45 artiklan sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1) 7 artiklan 2 kohdan, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) 67 artiklan ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1) 60 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain rajatyöntekijä FV ja Caisse pour l’avenir des enfants (perheavustuksista vastaava kassa, Luxemburg; jäljempänä CAE) ja jossa on kyse siitä, että CAE on kieltäytynyt myöntämästä perheavustusta lapselle, joka on sijoitettu tuomioistuimen päätöksellä FV:n kotiin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus (EU) 2019/1111
3 Tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta 25.6.2019 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2019/1111 (EUVL 2019, L 178, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan kyseistä asetusta sovelletaan asioihin, joihin voi kuulua erityisesti ”lapsen sijoittaminen hoitolaitokseen tai sijaisperheeseen”.
4 Asetuksen 2019/1111 30 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Jäsenvaltiossa annettu päätös on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.”
Asetus N:o 492/2011
5 Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.
2. Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.
– –”
Asetus N:o 883/2004
6 Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate on erityisen tärkeä työntekijöille, jotka eivät asu työskentelyjäsenvaltiossaan, mukaan lukien rajatyöntekijät.”
7 Asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
f) ’rajatyöntekijällä’ henkilöä, joka toimii palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana yhdessä jäsenvaltiossa mutta asuu toisessa jäsenvaltiossa, johon hän palaa pääsääntöisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa;
– –
z) ’perhe-etuudella’ luontois- tai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perheestä aiheutuvia kustannuksia, lukuun ottamatta liitteessä I mainittuja elatustukia sekä erityisiä synnytys- ja adoptioavustuksia.”
8 Asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.”
9 Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen seuraavia sosiaaliturvan aloja koskevaan lainsäädäntöön:
– –
j) perhe-etuudet.”
10 Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenvertainen kohtelu”, säädetään seuraavaa:
”Henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.”
Direktiivi 2004/38/EY
11 Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77) 2 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ’unionin kansalaisella’ henkilöä, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus;
2) ’perheenjäsenellä’:
a) aviopuolisoa;
b) kumppania, jonka kanssa unionin kansalainen on rekisteröinyt parisuhteen jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jos vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon, ja vastaanottavan jäsenvaltion asiaa koskevassa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti;
c) unionin kansalaisen alle 21-vuotiaita tai hänestä riippuvaisia jälkeläisiä suoraan etenevässä polvessa samoin kuin unionin kansalaisen aviopuolison tai b alakohdassa tarkoitetun kumppanin vastaavanlaisia jälkeläisiä;
d) unionin kansalaisesta riippuvaisia sukulaisia suoraan takenevassa polvessa samoin kuin unionin kansalaisen aviopuolison tai b alakohdassa tarkoitetun kumppanin vastaavanlaisia sukulaisia;
– –”
Luxemburgin oikeus
12 Asian kannalta merkitykselliset Luxembourgin oikeuden säännökset ovat sosiaaliturvakoodeksin (code de la sécurité sociale) 269 ja 270 §, sellaisina kuin niitä on sovellettu 1.8.2016 alkaen, jolloin sosiaaliturvakoodeksin ja 4.12.1967 annetun muutetun tuloverolain muuttamisesta ja lapsihyvityksestä 21.12.2007 annetun muutetun lain kumoamisesta 23.7.2016 annettu laki (Mémorial A 2016, s. 2348; jäljempänä sosiaaliturvakoodeksi) tuli voimaan.
13 Sosiaaliturvakoodeksin 269 §:ssä, jonka otsikko on ”Myöntämisedellytykset”, säädetään seuraavaa:
”Otetaan käyttöön lasten tulevaisuutta varten maksettava avustus, jäljempänä perheavustus.
Perheavustukseen oikeutettuja ovat:
a) kaikki lapset, jotka asuvat tosiasiallisesti ja jatkuvasti Luxemburgissa ja joilla on siellä laillinen kotipaikka,
b) henkilöiden, joihin sovelletaan Luxemburgin lainsäädäntöä ja jotka kuuluvat unionin asetusten tai jonkin muun sellaisen Luxemburgin sosiaaliturvan alalla tekemän kahdenkeskisen tai monenvälisen asiakirjan soveltamisalaan, jossa määrätään perheavustuksien maksamisesta työskentelymaan lainsäädännön mukaan, perheenjäsenet, sellaisena kuin heidät on määritelty 270 §:ssä. Perheenjäsenten on asuttava maassa, jota kyseessä olevat asetukset tai asiakirjat koskevat.”
14 Sosiaaliturvakoodeksin 270 §:ssä säädetään seuraavaa:
”269 §:n 1 momentin b kohtaa sovellettaessa henkilön perheenjäseninä, jotka oikeuttavat saamaan perheavustusta, pidetään kyseisen henkilön avioliitossa syntyneitä lapsia, avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja adoptiolapsia.”
15 Sosiaaliturvakoodeksin 273 §:n 4 momentissa säädetään maassa asuvien lasten osalta seuraavaa:
”Siinä tapauksessa, että lapsi sijoitetaan tuomioistuimen päätöksellä, perheavustus maksetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu ja jonka luona lapsen laillinen kotipaikka ja tosiasiallinen ja pysyvä asuinpaikka ovat.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
16 FV, joka työskentelee Luxemburgissa ja asuu Belgiassa, on rajatyöntekijä, joten häneen sovelletaan Luxemburgin perheavustusjärjestelmää. Lapsi FW sijoitettiin 26.12.2005 FV:n kotiin belgialaisen tuomioistuimen päätöksellä.
17 CAE:n johtokunta lakkautti 7.2.2017 tekemällään päätöksellä takautuvasti 1.8.2016 alkaen FV:lle lapsesta FW maksetut perheavustukset sillä perusteella, että koska lapsen ja FV:n välillä ei ollut lapsi-vanhempisuhdetta, lapsi ei ollut sosiaaliturvakoodeksin 270 §:ssä tarkoitettu perheenjäsen.
18 Conseil arbitral de la sécurité sociale (sosiaaliturva-asioiden alioikeus, Luxemburg) muutti kyseistä päätöstä ja palautti asian CAE:n käsiteltäväksi.
19 27.1.2022 Conseil supérieur de la sécurité sociale (ylin sosiaaliturva-asioiden tuomioistuin) kuitenkin muutti alioikeuden ratkaisua ja pysytti CAE:n 7.2.2017 tekemän päätöksen. FV teki kassaatiovalituksen Cour de cassationiin (ylin yleinen tuomioistuin, Luxemburg), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan maassa asuvalla lapsella on välitön oikeus perhe-etuuksiin. Sitä vastoin ulkomailla asuvien lasten tapauksessa tällainen oikeus on ainoastaan johdettu oikeus rajatyöntekijän ”perheenjäsenille”, eivätkä ”perheenjäsenten” määritelmään sisälly lapset, jotka on sijoitettu tällaisen työntekijän kotiin tuomioistuimen päätöksellä.
21 Kyseinen tuomioistuin viittaa 2.4.2020 annettuun tuomioon Caisse pour l’avenir des enfants (Rajatyöntekijän puolison lapsi) (C‑802/18, EU:C:2020:269) ja pohtii, onko tämä erilainen kohtelu unionin oikeuden mukaista. Tästä tuomiosta käy sen mukaan nimittäin ilmi, että rajatyöntekijän lapsella, joka voi saada välillisesti sosiaalisia etuja, on ymmärrettävä tarkoitettavan myös lasta, jolla on lapsi-vanhempisuhde asianomaisen työntekijän aviopuolisoon tai rekisteröityyn kumppaniin, kun tämä työntekijä huolehtii kyseisen lapsen elatuksesta.
22 Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko SEUT 45 artiklassa ja asetuksen [N:o 492/2011] 7 artiklan 2 kohdassa vahvistettu yhdenvertaisen kohtelun periaate ja [asetuksen N:o 883/2004] 67 artikla ja [asetuksen N:o 987/2009] 60 artikla esteenä sellaisille jäsenvaltion säännöksille, joiden mukaan rajatyöntekijä ei voi saada tuomioistuimen päätöksellä kotiinsa sijoitetuista lapsista perheavustusta, joka liittyy siihen, että hän tekee palkkatyötä kyseisessä jäsenvaltiossa, vaikka kaikilla tuomioistuimen päätöksellä sijoitetuilla lapsilla, jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa, on oikeus tähän avustukseen, joka maksetaan sille luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu ja jonka luona lapsen laillinen kotipaikka ja tosiasiallinen ja pysyvä asuinpaikka ovat? Voiko tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen vaikuttaa se, että rajatyöntekijä huolehtii tämän lapsen elatuksesta?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ainoalla kysymyksellään pääasiallisesti sitä, onko SEUT 45 artiklaa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ulkomailla asuva rajatyöntekijä ei voi saada perheavustusta, joka liittyy hänen toimimiseensa palkattuna työntekijänä kyseisessä jäsenvaltiossa, sellaisesta lapsesta, joka on sijoitettu hänen luokseen tuomioistuimen päätöksellä ja jonka huoltaja hän on, kun taas sellainen lapsi, joka on sijoitettu tuomioistuimen päätöksellä ja joka asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, on oikeutettu tähän avustukseen, joka maksetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu, ja vaikuttaako tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen se, että ulkomailla asuva työntekijä huolehtii luokseen sijoitetun lapsen elatuksesta.
24 Aluksi on huomautettava, että nyt käsiteltävä asia koskee ainoastaan sitä, voiko jäsenvaltio soveltaa erilaisia myöntämisedellytyksiä maassa asuvaan työtekijään ja ulkomailla asuvaan työntekijään pääasiassa kyseessä olevan perheavustuksen kaltaisen avustuksen myöntämisen osalta.
25 Näin ollen ennakkoratkaisukysymystä ei voida tarkastella asetuksen N:o 883/2004 67 artiklan ja asetuksen N:o 987/2009 60 artiklan valossa, koska nämä säännökset eivät koske itse työntekijän tilannetta vaan hänen toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä tilannetta.
26 Tämän täsmennyksen jälkeen on huomautettava aluksi SEUT 45 artiklan 2 kohdan osalta, että kyseisessä määräyksessä todetaan, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan. Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta on puolestaan näin vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen erityinen ilmaisu sosiaalisten etujen myöntämisen erityisalalla; tässä säännöksessä täsmennetään, että jäsenvaltioiden kansalaisen on saatava työntekijänä sellaisten muiden jäsenvaltioiden alueella, joiden kansalainen hän ei ole, samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, Jobcenter Krefeld, C‑181/19, EU:C:2020:794, 44 ja 78 kohta ja tuomio 21.12.2023, Chief Appeals Officer ym., C‑488/21, EU:C:2023:1013, 49 kohta).
27 Seuraavaksi unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus todeta yhtäältä, että koska pääasiassa kyseessä oleva perheavustus liittyy rajatyöntekijän toimimiseen palkattuna työntekijänä, se on asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu. Toisaalta kyseinen avustus on myös sosiaaliturvaetuus, joka kuuluu asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin perhe-etuuksiin (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, Caisse pour l’avenir des enfants (Rajatyöntekijän puolison lapsi), C‑802/18, EU:C:2020:269, 31 ja 40 kohta).
28 Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että SEUT 45 artiklan 2 kohtaan ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaan kirjatulla yhdenvertaisen kohtelun periaatteella ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää vaan myös kaikki sellaiset välillisen syrjinnän muodot, joissa tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen muita erotteluperusteita soveltamalla (tuomio 2.4.2020, Caisse pour l’avenir des enfants (Rajatyöntekijän puolison lapsi), C‑802/18, EU:C:2020:269, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Unionin tuomioistuin on jo todennut tästä periaatteesta, johon työntekijöiden vapaa liikkuvuus perustuu, että kaikkien jäsenvaltion alueella toimivien henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan, luettuna asetuksen kahdeksannen perustelukappaleen valossa, mukaan henkilö, joka on muun muassa palkkatyössä jossakin jäsenvaltiossa, on pääsääntöisesti tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen, ja hänellä on kyseisen säännöksen mukaan oltava siellä samat etuudet kuin saman jäsenvaltion kansalaisilla (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Kuten edellä 26 kohdassa on muistutettu, asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa ilmaistaan sama yhdenvertaisen kohtelun periaate säätämällä, että toisen jäsenvaltion kansalaisen on työntekijänä saatava samat sosiaaliset edut kuin maassa asuvien työntekijöiden.
31 Koska rajatyöntekijät osallistuvat vastaanottavan valtion sosiaalipolitiikan rahoitukseen niillä veroilla ja sosiaalimaksuilla, joita he maksavat tässä valtiossa siellä tekemänsä palkkatyön perusteella, heidän on voitava saada perhe-etuuksia sekä sosiaalisia ja verotukseen liittyviä etuja samoilla edellytyksillä kuin kotimaisten työntekijöiden (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, komissio v. Alankomaat, C‑542/09, EU:C:2012:346, 66 kohta; tuomio 16.6.2022, komissio v. Itävalta (Perhe-etuuksien indeksointi), C‑328/20, EU:C:2022:468, 109 kohta ja tuomio 21.12.2023, Chief Appeals Officer ym., C‑488/21, EU:C:2023:1013, 71 kohta).
32 Nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan ulkomailla asuvat työntekijät eivät saa pääasiassa kyseessä olevaa perheavustusta samoilla edellytyksillä kuin maassa asuvat työntekijät tällaisten työntekijöiden kotiin sijoitetuista lapsista, koska maassa asuvasta työntekijästä poiketen rajatyöntekijä ei saa tätä avustusta lapsesta, joka on sijoitettu hänen kotiinsa ja jonka huoltaja hän on.
33 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy nimittäin ilmi, että sosiaaliturvakoodeksin 269 §:n 1 momentin a kohdan mukaan kaikista lapsista, jotka asuvat tosiasiallisesti ja jatkuvasti Luxemburgissa ja joilla on siellä laillinen kotipaikka, on oikeus perheavustukseen. Tuomioistuimen päätöksellä sijoitettujen lasten osalta sosiaaliturvakoodeksin 273 §:n 4 momentissa täsmennetään, että kyseinen avustus maksetaan tällaisen sijoittamisen tapauksessa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu ja jonka luona lapsen laillinen kotipaikka ja tosiasiallinen ja pysyvä asuinpaikka ovat.
34 Sitä vastoin sosiaaliturvakoodeksin 269 §:n 1 momentin b kohdan ja 270 §:n mukaan rajatyöntekijällä on oikeus perheavustukseen ainoastaan sellaisista lapsista, joita pidetään viimeksi mainitun säännöksen nojalla kyseisen työntekijän perheenjäseninä, eli kyseisen henkilön avioliitossa syntyneistä lapsista, avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista ja adoptiolapsista.
35 Näin ollen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävän työntekijän kotiin sijoitetulle lapselle, jonka laillinen kotipaikka sekä tosiasiallinen ja pysyvä asuinpaikka ovat kyseisen työntekijän luona, ei voida myöntää perhe-etuutta, joka merkitsee sosiaalista etuutta rajatyöntekijälle, kun taas sijoitetut lapset, joiden laillinen kotipaikka sekä tosiasiallinen ja pysyvä asuinpaikka ovat sellaisen työntekijän luona, joka on vastaanottavan jäsenvaltion kansalainen, voivat sitä vastoin saada kyseisen etuuden. Tällainen erilainen kohtelu, joka saattaa koitua pikemminkin muiden jäsenvaltioiden kansalaisten vahingoksi, koska ulkomailla asuvat henkilöt ovat useimmiten muiden valtioiden kansalaisia, on kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää.
36 Sillä, että sijoittamispäätöksen on tehnyt muun jäsenvaltion kuin asianomaisen työntekijän vastaanottavan valtion tuomioistuin, ei ole vaikutusta tällaiseen päätelmään.
37 Luxemburgin toimivaltaisten viranomaisten on nimittäin tunnustettava toisen jäsenvaltion tekemä sijoittamispäätös ja annettava sille sama oikeudellinen arvo kuin vastaavalle kansalliselle päätökselle. Tämä ilmenee asetuksen 2019/1111 1 artiklan 2 kohdan d alakohdasta ja 30 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina. Nämä säännökset vastaavat olennaisilta osin samansisältöisiä säännöksiä, jotka sisältyivät tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1), jota sovellettiin 23.7.2016 annetun lain, jolla sosiaaliturvakoodeksia muutettiin, voimaantulopäivänä ja joka on kumottu asetuksella 2019/1111, 21 artiklan 1 kohtaan.
38 Jotta edellä 35 kohdassa tarkoitettu välillinen syrjintä olisi oikeutettua, sen on oltava omiaan takaamaan hyväksyttävän tavoitteen toteuttaminen, eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, komissio v. Alankomaat, C‑542/09, EU:C:2012:346, 55 ja 73 kohta ja tuomio 2.4.2020, Caisse pour l’avenir des enfants (Rajatyöntekijän puolison lapsi), C‑802/18, EU:C:2020:269, 56 ja 58 kohta). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole viitannut ainoaankaan hyväksyttävään tavoitteeseen, jolla tällainen välillinen syrjintä voitaisiin oikeuttaa.
39 Näin ollen on katsottava, että SEUT 45 artikla ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta ovat esteenä jäsenvaltion säännöksille, joiden nojalla ulkomailla asuva työntekijä ei voi saada maassa asuvasta työntekijästä poiketen pääasiassa kyseessä olevan perheavustuksen kaltaista sosiaalista etua lapsesta, joka on sijoitettu hänen kotiinsa, jonka huoltaja hän on ja jonka laillinen kotipaikka ja tosiasiallinen ja pysyvä asuinpaikka ovat hänen luonaan.
40 Lopuksi kysymyksestä, joka koskee sitä, vaikuttaako esitettyyn kysymykseen annettavan vastaukseen se, että ulkomailla asuva työntekijä huolehtii kotiinsa sijoitetun lapsen, jonka huoltaja hän on, elatuksesta, on riittävää todeta, että tällaista seikkaa ei voida ottaa huomioon myönnettäessä perheavustusta tällaiselle työntekijälle loukkaamatta rajatyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua, ellei sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä aseteta tällaista edellytystä tämän avustuksen myöntämiselle maassa asuvalle työntekijälle, jolle on uskottu hänen luokseen sijoitetun lapsen huolto.
41 Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 45 artiklaa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ulkomailla asuva rajatyöntekijä ei voi saada perheavustusta, joka liittyy hänen toimimiseensa palkattuna työntekijänä kyseisessä jäsenvaltiossa, sellaisesta lapsesta, joka on sijoitettu hänen luokseen tuomioistuimen päätöksellä ja jonka huoltaja hän on, kun taas sellainen lapsi, joka on sijoitettu tuomioistuimen päätöksellä ja joka asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, on oikeutettu tähän avustukseen, joka maksetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu. Se, että ulkomailla asuva työntekijä huolehtii luokseen sijoitetun lapsen elatuksesta, voidaan ottaa huomioon myönnettäessä perheavustusta tällaiselle työntekijälle hänen kotiinsa sijoitetusta lapsesta vain, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä asetetaan tällainen edellytys tämän avustuksen myöntämiselle maassa asuvalle työntekijälle, jolle on uskottu hänen kotiinsa sijoitetun lapsen huolto.
Oikeudenkäyntikulut
42 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT 45 artiklaa ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ulkomailla asuva rajatyöntekijä ei voi saada perheavustusta, joka liittyy hänen toimimiseensa palkattuna työntekijänä kyseisessä jäsenvaltiossa, sellaisesta lapsesta, joka on sijoitettu hänen luokseen tuomioistuimen päätöksellä ja jonka huoltaja hän on, kun taas sellainen lapsi, joka on sijoitettu tuomioistuimen päätöksellä ja joka asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, on oikeutettu tähän avustukseen, joka maksetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jolle lapsen huolto on uskottu. Se, että ulkomailla asuva työntekijä huolehtii luokseen sijoitetun lapsen elatuksesta, voidaan ottaa huomioon myönnettäessä perheavustusta tällaiselle työntekijälle hänen kotiinsa sijoitetusta lapsesta vain, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä asetetaan tällainen edellytys tämän avustuksen myöntämiselle maassa asuvalle työntekijälle, jolle on uskottu hänen kotiinsa sijoitetun lapsen huolto.
Allekirjoitukset