Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN RICHARD DE LA TOUR
16 päivänä toukokuuta 2024 (1)
Asia C‑156/23 [Ararat] (i)
K,
L,
M ja
N
vastaan
Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid
(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Den Haag, zittingsplaats Roermond (Haagin alioikeus, Roermondin istuntopaikka, Alankomaat))
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen – Direktiivi 2008/115/EY – 5 artikla – Palauttamiskiellon (non-refoulement) periaate – Toimi, jolla toimivaltainen kansallinen viranomainen hylkää kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen ja viittaa aiempaan palauttamispäätökseen, josta on tullut lainvoimainen – Palauttamispäätöksen täytäntöönpanon laillisuus – Velvollisuus tehdä ajantasainen arviointi maastapoistamiseen liittyvistä riskeistä – 13 artikla – Oikeussuojakeinot – Oikeusviranomaisen velvollisuus todeta viran puolesta palauttamiskiellon (non-refoulement) periaatteen loukkaaminen – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 19 artiklan 2 kohta – Suojeleminen maastapoistamisen yhteydessä – 47 artikla – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin
I Johdanto
1. Palauttamiskiellon (non-refoulement) periaatteen noudattamiseen laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen palauttamisen yhteydessä liittyy erityisiä ongelmia silloin, kun jäsenvaltio ei pane kyseisestä henkilöstä tekemäänsä palauttamispäätöstä täytäntöön ensi tilassa. Ajan kuluessa käy näet niin, että vaikka päätös on lainvoimainen kyseisen kansalaisen osalta, sen perusteena oleva arviointi ja erityisesti kyseiseen kansalaiseen kohdemaahan palauttamisen vuoksi kohdistuvien riskien arviointi vanhentuu.
2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Ledi Bianku on todennut tältä osin, että ”palauttamiskielto (non-refoulement) ja tuomioistuinten rooli sen täytäntöönpanossa on [aiheena] erityisen hankala, koska se liittyy asioihin, joissa on kyse ennen kaikkea [ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyllä yleissopimuksella(2)] suojatuista absoluuttisista oikeuksista. Lisäksi kansallisten ja kansainvälisten tuomioistuinten on lausuttava tilanteista, jotka ovat niille hyvin vieraita ja joita ne eivät välttämättä tunne suoraan eivätkä kattavasti. Lisäksi palauttamiskieltoon liittyvät asiat koskevat yleensä tilanteita, jotka elävät ja muuttuvat.”(3)
3. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY(4) 5 ja 13 artiklan tulkintaa; kyseisissä artikloissa säädetään palauttamiskiellon periaatteen noudattamisesta sekä näiden kansalaisten tehokkaasta oikeussuojasta.
4. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa asianosaisina ovat Armenian kansalaiset K, L, M ja N sekä Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (oikeus- ja turvallisuusministeriön valtiosihteeri, Alankomaat; jäljempänä valtiosihteeri) ja joka koskee sen toimen laillisuutta, jolla valtiosihteeri hylkäsi kantajien Alankomaiden lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen ja jatkoi palauttamismenettelyä viitaten aiempaan palauttamispäätökseen, josta on tullut lainvoimainen.
5. Ennakkoratkaisupyyntö sisältää lähinnä kaksi kysymystä.
6. Ensinnäkin rechtbank Den Haag, zittingsplaats Roermond (Haagin alioikeus, Roermondin istuntopaikka, Alankomaat) tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko toimivaltainen kansallinen viranomainen velvollinen ennen palauttamismenettelyn jatkamista tekemään ajantasaisen arvioinnin riskeistä, joita kohdistuu kolmannen maan kansalaiseen, jos tämä palautetaan kohdemaahan, kun kyseinen viranomainen toteaa tämän kansalaisen oleskelun olevan laitonta ja hänestä on tehty aiemmin palauttamispäätös, josta on tullut lainvoimainen.
7. Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko oikeusviranomaisen todettava viran puolesta sille toimitettujen asiakirjojen perusteella harjoittaessaan laillisuusvalvontaa käsiteltäväkseen saatetussa asiassa, ettei palauttamiskiellon (non-refoulement) periaatetta ole noudatettu, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen ei ole tehnyt tällaista arviointia.
8. Ehdotan tässä ratkaisuehdotuksessa, että unionin tuomioistuin toteaa, että silloin, kun palauttamismenettely on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on selvitettävä ennen aiemman palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa, ettei kolmannen maan kansalaisen tilanne ole muuttunut niin, että on olemassa painavia perusteita uskoa, että kyseiseen kansalaiseen kohdistuisi asianomaisen päätöksen täytäntöönpanon vuoksi kidutuksen tai epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vaara kohdemaassa. Esitän myös syyt, joiden perusteella katson, että kansallisen tuomioistuimen on tällaisen arvioinnin puuttuessa todettava viran puolesta, jos sillä on käytettävissään tätä tukevat todisteet, että palauttamiskiellon periaatetta loukataan, vaikkei asianomainen kansalainen ole siihen vedonnut.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
9. Direktiivin 2008/115 5 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on – – tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan – – noudatettava palauttamiskiellon periaatetta”.
10. Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 ja 6 kohdan sanamuoto on seuraava:
”1. Jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–5 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista.
– –
6. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltiota tekemästä laillisen oleskelun päättämistä koskevaa päätöstä palauttamispäätöksen ja/tai maastapoistamispäätöksen ja/tai maahantulokiellon yhteydessä yhdellä hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä tai toimenpiteellä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta III luvun ja yhteisön ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien muiden säännösten mukaisten menettelyllisten takeiden soveltamista.”
11. Kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on lykättävä maastapoistamista
a) silloin, kun se loukkaisi palauttamiskiellon periaatetta – –”
12. Saman direktiivin 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle on annettava mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta hän voi hakea muutosta 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun palauttamiseen liittyvään päätökseen tai hakea päätöksen uudelleen käsittelyä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä, jonka jäsenet ovat puolueettomia ja riippumattomia.
2. Edellä 1 kohdassa mainitulla viranomaisella tai elimellä on toimivalta tutkia 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen palauttamiseen liittyvien päätösten laillisuus sekä mahdollisuus väliaikaisesti lykätä niiden täytäntöönpanoa, jollei väliaikaista lykkäystä jo sovelleta kansallisen lainsäädännön nojalla.”
B Alankomaiden oikeus
13. 4.6.1992 annetun yleisen hallinto-oikeuslain (Algemene wet bestuursrecht)(5) 8:69 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, antaa ratkaisunsa kannekirjelmän, esitettyjen asiakirjojen, alustavan tutkinnan ja istunnossa esitetyn perusteella.
2. Tuomioistuin täydentää oikeudelliset perusteet viran puolesta.
3. Tuomioistuin voi täydentää tosiseikkoja viran puolesta.”
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
14. Kantajina ovat saman perheen kaksi sisarta, K ja L, sekä heidän vanhempansa, M ja N, jotka kaikki ovat Armenian kansalaisia ja jotka olivat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen 16.3.2011. Hakemus hylättiin 9.8.2012 tehdyllä päätöksellä. Lisäksi kantajille annettiin tiedoksi palauttamispäätös, jonka tekemistä oli edeltänyt niiden riskien arviointi, joita kantajille aiheutuisi Armeniaan palauttamisesta. Kyseisestä päätöksestä tuli lainvoimainen.
15. Kantajat tekivät 10.5.2015 Alankomaiden lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen. Hakemus hylättiin 16.6.2016 tehdyllä päätöksellä, josta tuli niin ikään lainvoimainen kantajien tekemän oikaisuvaatimuksen hylkäämisen jälkeen.
16. Kantajat hakivat 18.2.2019 toista, niin ikään Alankomaiden lainsäädännön mukaista oleskelulupaa, joka voidaan myöntää pitkään maassa asuneille lapsille (afsluitingsregeling langdurig verblijvende kinderen, pitkään oleskelleita lapsia koskeva lopullinen järjestelmä).(6) Valtiosihteeri hylkäsi heidän hakemuksensa 8.10.2019 päivätyllä toimella, jossa todettiin yhtäältä heidän oleskelunsa olevan laitonta ja toisaalta heidän osaltaan 9.8.2012 tehdyn palauttamispäätöksen olevan pätevä (jäljempänä riidanalainen toimi). Kyseinen toimi vahvistettiin 12.11.2020 sen jälkeen, kun kantajien tekemä oikaisuvaatimus hylättiin.
17. Kantajat nostivat kyseistä hylkäämistä koskevan kanteen rechtbank Den Haag, zittingsplaats Roermondissa, joka on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1. Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan[(7)] 47 artiklaa, luettuna yhdessä – – perusoikeuskirjan 4 artiklan ja 19 artiklan 2 kohdan ja [direktiivin 2008/115] 5 artiklan kanssa, tulkittava siten, että oikeusviranomaisen on viran puolesta todettava palauttamiskiellon (non-refoulement) periaatteen mahdollinen noudattamatta jättäminen sille toimitettujen asiakirjojen perusteella, sellaisina kuin niitä on täydennetty tai täsmennetty kontradiktorisessa menettelyssä? Riippuuko tämän velvollisuuden laajuus siitä, onko kyseinen kontradiktorinen menettely pantu vireille kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella, ja onko tämän velvollisuuden laajuus näin ollen erilainen sen mukaan, arvioidaanko palauttamisen riskiä maahantulon vai palauttamisen yhteydessä?
2. Onko [direktiivin 2008/115] 5 artiklaa, luettuna yhdessä – – perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että kun palauttamisesta tehdään päätös menettelyssä, jota ei ole pantu vireille kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella, sen arvioiminen, onko palauttamiskielto (non-refoulement) esteenä palauttamiselle, on tehtävä ennen palauttamista koskevan päätöksen tekemistä, ja onko todettu palauttamisen (refoulement) riski silloin esteenä palauttamispäätöksen tekemiselle, vai onko todettu palauttamisen (refoulement) riski tällaisessa tilanteessa esteenä maasta poistamiselle?
3. Onko palauttamispäätös jälleen täytäntöönpanokelpoinen, jos palauttamispäätöksen täytäntöönpano on keskeytetty sellaisen uuden menettelyn vuoksi, jota ei ole pantu vireille kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella, vai onko [direktiivin 2008/115] 5 artiklaa, luettuna yhdessä – – perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että jos palauttamisen (refoulement) riskiä ei ole arvioitu laittoman oleskelun uuteen toteamiseen johtaneessa menettelyssä, palauttamisen (refoulement) riskiä on arvioitava ajantasaisesti, ja onko palauttamisesta tällöin tehtävä uusi päätös? Onko tähän kysymykseen vastattava toisin, jos kyseessä ei ole palauttamispäätös, jonka täytäntöönpano on keskeytetty, vaan palauttamispäätös, jonka kolmannen maan kansalainen ja viranomaiset ovat jättäneet pitkäksi aikaa panematta täytäntöön?”
18. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Alankomaiden, Saksan ja Sveitsin hallitukset sekä Euroopan komissio. Alankomaiden hallitus ja komissio sekä kantajat ja Tanskan hallitus osallistuivat 21.3.2024 pidettyyn istuntoon, jonka aikana ne vastasivat suullisesti myös unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.
IV Alustava huomautus
19. Ennen ennakkoratkaisukysymysten tarkastelua on mielestäni hyödyllistä esittää alustava huomautus kysymysten kohteesta, tutkittavaksi ottamisesta ja siitä, missä järjestyksessä tarkastelen niitä.
20. Ensin on nähdäkseni vastattava kolmanteen kysymykseen, joka koskee palauttamismenettelyn hallinnollista vaihetta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee nimittäin, miten se, että kolmannen maan kansalainen tekee kansallisen lainsäädännön mukaisen uuden oleskelulupahakemuksen, vaikuttaa kyseisen kansalaisen osalta aiemmin aloitettuun palauttamismenettelyyn ja erityisesti siihen, onko toimivaltaisella kansallisella viranomaisella velvollisuus tehdä ajantasainen arviointi maastapoistamiseen liittyvistä riskeistä.
21. Sitten on vastattava ensimmäiseen kysymykseen, joka koskee erityisesti palauttamismenettelyn tuomioistuinvaihetta ja oikeusviranomaisen velvollisuutta todeta viran puolesta mahdollinen palauttamiskiellon periaatteen noudattamatta jättäminen, kun se harjoittaa laillisuusvalvontaa käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan tässä yhteydessä direktiivin 2008/115 5 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 4 artiklan ja 19 artiklan 2 kohdan valossa, ehdotan, että tätä kysymystä tarkastellaan suhteessa kyseisen direktiivin 13 artiklan säännöksiin, joissa vahvistetaan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan kyseisen menettelyn täytäntöönpanon yhteydessä.
22. Toinen ennakkoratkaisukysymys on jätettävä nähdäkseni tutkimatta, koska se ei vaikuta liittyvän mitenkään pääasian kohteeseen, minkä lisäksi se on muotoiltu epäselvästi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää näet unionin tuomioistuinta täsmentämään erinäisiä menettelysääntöjä, jotka liittyvät palauttamiskiellon periaatteen noudattamiseen silloin, kun palauttamispäätöstä ei ole vielä tehty. Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että kantajista on tehty palauttamispäätös 9.8.2012. Kyseisestä päätöksestä on tullut lainvoimainen. Pääasiassa on siis kyse asianomaisen periaatteen noudattamisesta palauttamispäätöksen tekemiseen liittyvän asiayhteyden sijaan kyseisen päätöksen täytäntöönpanoon liittyvässä asiayhteydessä, jossa palauttamismenettelyä mahdollisesti jatketaan.
23. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kyseistä kysymystä ei siten voida tutkia, koska siinä pyydetään unionin tuomioistuinta antamaan neuvoa-antava lausunto hypoteettisesta kysymyksestä, mikä on vastoin sille SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa tuomioistuinten välisessä oikeudellisessa yhteistyössä kuuluvaa tehtävää.(8)
V Asian tarkastelu
24. Riidanalaisen toimen laillisuus on riitautettu tuomioistuimessa, ja sen kohdetta on täsmennettävä.
25. Riidanalainen toimi on sekaluonteinen toimi. Se kuuluu sekä Alankomaiden lainsäädännön soveltamisalaan, koska sillä evätään kantajilta kyseisen lainsäädännön mukainen oleskelulupa, että unionin oikeuden soveltamisalaan, koska se aiheuttaa kantajien osalta alun perin aloitetun palauttamismenettelyn jatkamisen, kun siinä todetaan 9.8.2012 tehdyn palauttamispäätöksen pätevyys.(9)
26. Unionin tuomioistuimelle esitetyt kysymykset koskevat yksinomaan kyseisen päätöksen täytäntöönpanon laillisuutta siltä osin kuin kyseessä on direktiivin 2008/115 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu palauttamispäätös.(10)
A Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen velvollisuus tehdä ajantasainen arviointi maastapoistamiseen liittyvistä riskeistä (kolmas ennakkoratkaisukysymys)
27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta kolmannella kysymyksellään olennaisin osin, onko silloin, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen toteaa kolmannen maan kansalaisen oleskelun laittomaksi ja tästä kansalaisesta on aiemmin tehty palauttamispäätös, josta on tullut lainvoimainen, direktiivin 2008/115 5 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että kyseisen viranomaisen on jatkettava palauttamismenettelyä kyseisen päätöksen täytäntöönpanovaiheesta, vai onko kyseisen viranomaisen tehtävä tätä ennen ajantasainen arviointi riskeistä, joita kyseiseen kansalaiseen kohdistuu, jos hänet palautetaan kohdemaahan, kun otetaan huomioon, että menettely on ollut keskeytyneenä pitkään.
28. Tuon alkuun esille, ettei unionin oikeuteen eikä etenkään direktiiviin 2008/115 sisälly oikeussääntöjä, joissa määritetään nimenomaisesti vaikutukset, joita kolmannen maan kansalaisen tekemällä kansallisen lainsäädännön mukaisella oleskelulupahakemuksella ja tämän hakemuksen hylkäämisellä on oltava kyseisestä kansalaisesta aiemmin tehtyyn palauttamispäätökseen.
29. Unionin tuomioistuin on esittänyt muutamia periaatteita 15.2.2016 antamassaan tuomiossa N.,(11) mutta kyseinen tuomio annettiin toisenlaisessa asiayhteydessä. Sen taustalla olleessa asiassa asianomaisen henkilön osalta aloitettu palauttamismenettely oli keskeytetty kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen – ei kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen – perusteella. Raad van State (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat) korosti ennakkoratkaisupyynnössään, että sen oman oikeuskäytännön mukaisesti tällaisen hakemuksen jättäminen johtaa siihen, että asianomaisen menettelyn yhteydessä aiemmin tehty palauttamispäätös raukeaa ilman eri toimenpiteitä. Unionin tuomioistuin katsoi sitä vastoin, että kun direktiivin 2008/115 perusteella aloitettu menettely, jonka yhteydessä on tehty palauttamispäätös, on keskeytetty kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisen johdosta, jäsenvaltioiden on heti kyseisen hakemuksen hylkäämisen jälkeen jatkettava asianomaista menettelyä siitä vaiheesta, jossa se keskeytettiin.(12) Unionin tuomioistuin perusteli arviointiaan unionin lainsäätäjän asettamilla palauttamismenettelyn täytäntöönpanoon liittyvillä tehokkuusvaatimuksilla ja erityisesti jäsenvaltioille kuuluvalla velvollisuudella toteuttaa maastapoistaminen viipymättä.
30. Nyt käsiteltävässä asiassa valtiosihteeri ei vaikuta aloittaneen kantajien osalta aiemmin aloitettua palauttamismenettelyä alusta vaan jatkaneen sitä siitä vaiheesta, jossa menettely keskeytettiin, kun se totesi aiemman palauttamispäätöksen päteväksi.
31. Tällaisessa tilanteessa 15.2.2016 annettuun tuomioon N.(13) perustuvan periaatteen soveltaminen vastaa erityisesti direktiivin 2008/115 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa asetettua tehokkuusvaatimusta, mutta sillä ei voida varmistaa palauttamiskiellon periaatteen noudattamista.
32. Tämä seikka liittyy ensinnäkin haetun oleskeluluvan luonteeseen. Vaikka direktiivin 2011/95/EU(14) 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on noudatettava palauttamiskiellon periaatetta kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta käsitellessään, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan Alankomaiden oikeudellisessa käytännössä ei ole sen sijaan tapana arvioida viran puolesta riskejä, joita henkilöön kohdistuu, jos hänet poistetaan maasta Alankomaiden lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkäämisen johdosta.
33. Toiseksi kyseinen seikka liittyy palauttamismenettelyn keskeytyneenä olemisen kestoon. Vaikka tässä tapauksessa kantajien poistaminen heidän alkuperämaahansa oli palauttamiskiellon periaatteen kannalta laillista silloin, kun valtiosihteeri teki palauttamispäätöksen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseinen menettely oli ollut keskeytyneenä seitsemän vuotta eli huomattavan pitkään, ennen kuin sitä jatkettiin viimeisen oleskelulupahakemuksen hylkäämisen vuoksi. On ilmeistä, että näin pitkän ajan kuluessa asianomaisen kansalaisen tilanteessa ja/tai kohdemaassa vallitsevissa olosuhteissa tapahtuu todennäköisesti muutoksia.
34. Direktiivin 2008/115 tarkoituksena on sellaisen maastapoistamis- ja palauttamispolitiikan käyttöönotto, joka on tehokas ja jota harjoitetaan kyseessä olevien henkilöiden perusoikeuksia sekä ihmisarvoa kunnioittaen.(15)
35. Direktiivin 2008/115 6 artiklan 1 kohdan perusteella tehdyssä ja sen 8 artiklan 1 kohdan perusteella täytäntöön pannussa palauttamispäätöksessä on noudatettava perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia, joihin kuuluvat perusoikeuskirjan 4 artikla ja 19 artiklan 2 kohta.(16) Viimeksi mainituissa kielletään kidutus sekä epäinhimillinen tai halventava kohtelu ja rangaistus samoin kuin karkottaminen maahan, jossa henkilöllä on suuri vaara joutua tällaisen kohtelun kohteeksi.(17) Unionin tuomioistuimen mukaan tämä kielto on ”yksi unionin ja sen jäsenvaltioiden perusarvoista” ja sillä on ehdoton luonne, koska se liittyy läheisesti perusoikeuskirjan 1 artiklassa tarkoitettuun ihmisarvon kunnioittamiseen.(18)
36. Tässä asiayhteydessä direktiivin 2008/115 5 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat palauttamiskiellon periaatetta menettelyn ”kaikissa vaiheissa”(19) asianomaisen henkilön maastapoistamiseen (eli kuljettamiseen pois jäsenvaltiosta) saakka.(20) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltioiden on siten sallittava kyseessä olevien henkilöiden vedota palauttamispäätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneisiin kaikkiin sellaisiin olosuhteiden muutoksiin, joilla olisi merkittävä vaikutus asianomaisen henkilön tilanteen arviointiin kyseisen direktiivin ja erityisesti sen 5 artiklan perusteella,(21) sillä direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on lykättävä maastapoistamista ”silloin, kun se loukkaisi palauttamiskiellon periaatetta”.
37. Silloin, kun palauttamismenettely on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, on välttämätöntä, että toimivaltainen kansallinen viranomainen tekee ennen palauttamismenettelyn jatkamista uuden arvioinnin riskeistä, joita asianomaiseen henkilöön kohdistuu, jos hänet poistetaan maasta, ja tämän arvioinnin on oltava erillinen siitä arvioinnista, joka tehtiin aiemman palauttamispäätöksen tekemisen yhteydessä. Menettelyn keskeytyminen niin pitkäksi ajaksi estää näet toimivaltaista kansallista viranomaista tekemästä lopullista päätelmää kyseiseen henkilöön kohdemaassa kohdistuvista riskeistä, tai muussa tapauksessa palauttamiskiellon periaatetta ei noudateta.(22) Jos tällaista arviointia ei tehdä, paluuvelvoite ei täytä välttämättä enää unionin oikeuden mukaisia laillisuusvaatimuksia eikä täytäntöönpanon edellytyksiä, jos olemassa on painavia perusteita uskoa, että asianomaiseen henkilöön kohdistuu todellinen kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vaara, jos hänet poistetaan kyseiseen maahan.
38. Jos uudessa arvioinnissa saadaan vahvistus päätelmille, joita toimivaltainen kansallinen viranomainen on tehnyt aiemman palauttamispäätöksen tekemisen yhteydessä, on kyseisen viranomaisen jatkettava palauttamismenettelyä siitä vaiheesta, jossa se keskeytettiin, ja pantava paluuvelvoite täytäntöön.
39. Jos käy päinvastoin, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on lykättävä asianomaisen henkilön poistamista kohdemaahan direktiivin 2008/115 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.(23) Mikään ei kuitenkaan estä viranomaista käsittelemästä aiempaa palauttamispäätöstä uudelleen tai tekemästä uutta palauttamispäätöstä kansallisessa oikeudessa säädettyjen oikeussääntöjen mukaisesti edellyttäen, että kyseisessä direktiivissä säädettyjä aineellisia ja menettelyllisiä takeita noudatetaan.(24)
40. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että kun toimivaltainen kansallinen viranomainen toteaa kolmannen maan kansalaisen oleskelun laittomaksi ja tästä kansalaisesta on tehty aiemmin palauttamispäätös, josta on tullut lainvoimainen, direktiivin 2008/115 5 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseisen viranomaisen on selvitettävä ennen palauttamismenettelyn jatkamista, kun otetaan huomioon, että kyseinen menettely on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, onko kyseisen kansalaisen tilanne muuttunut siten, että on olemassa painavia perusteita uskoa, että häneen kohdistuisi kohdemaassa kidutuksen tai epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vaara, jos kyseinen päätös pannaan täytäntöön.
B Oikeusviranomaisen velvollisuus todeta viran puolesta palauttamiskiellon periaatteen loukkaaminen (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)
41. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensimmäisellä kysymyksellään olennaisin osin, onko direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan sekä perusoikeuskirjan 4 artiklan, 19 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan kanssa, tulkittava silloin, kun tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa on kyse sellaisen toimen laillisuusvalvonnasta, jolla toimivaltainen kansallinen viranomainen jatkaa palauttamismenettelyä, joka on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, tekemättä ajantasaista arviointia riskeistä, joita kyseiseen kolmannen maan kansalaiseen kohdistuu, jos hänet poistetaan maasta, siten, että kansallisen tuomioistuimen on todettava viran puolesta kyseistä laillisuusvalvontaa harjoittaessaan sille toimitettujen asiakirjojen perusteella, sellaisina kuin niitä on täydennetty tai täsmennetty kontradiktorisessa menettelyssä, että palauttamiskiellon periaatetta on loukattu, vaikkei kyseinen kansalainen ole vedonnut tähän seikkaan.
42. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan olisi näet mahdoton ajatus, että oikeusviranomainen pysyisi vaiti, jos palauttamiskiellon periaatteen noudattamatta jättämisen vaara voi olla olemassa tai sitä ei ole arvioitu eivätkä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset kolmannen maan kansalaiset ole tietoisia tästä vaarasta eivätkä he vetoa siihen oleskelulupahakemuksensa tueksi tai riitauttaessaan palauttamispäätöksen tai päätöksen, jossa heidän oleskelunsa todetaan laittomaksi.(25)
43. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään, vaihteleeko kyseisen velvollisuuden laajuus sen mukaan, perustuuko palauttamispäätös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämiseen vai kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen.
1. Velvollisuuden olemassaolo
44. Unionin oikeudessa ei edellytetä lähtökohtaisesti, että kansallinen tuomioistuin tutkii viran puolesta unionin oikeussääntöjen rikkomista koskevan perusteen, jos tuomioistuimen olisi tällaisen perusteen tutkimiseksi ylitettävä asianosaisten rajaaman riita-asian kohde. Tämä kansallisen tuomioistuimen toimivallan rajoitus perustuu periaatteeseen, jonka mukaan aloitteen tekeminen oikeudenkäynnissä on asianosaisten tehtävä. Tästä seuraa unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että kyseinen tuomioistuin voi toimia viran puolesta vain poikkeuksellisissa tilanteissa yleisen edun sitä edellyttäessä.(26)
45. Direktiivin 2008/115 osalta unionin tuomioistuin on myöntänyt kansallisen tuomioistuimen olevan velvollinen tutkimaan viran puolesta palauttamismenettelyn täytäntöönpanon yhteydessä määrätyn säilöönottotoimenpiteen laillisuuden edellytykset. Unionin tuomioistuin on todennut 8.11.2022 antamassaan tuomiossa Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Säilöönoton tutkiminen viran puolesta),(27) johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa nimenomaisesti, että oikeusviranomaisen on otettava huomioon kaikki tietoonsa saatetut seikat, muiden muassa tosiseikat, sellaisina kuin niitä täydennetään tai selvennetään sellaisten menettelyllisten toimenpiteiden yhteydessä, joiden toteuttamista se pitää tarpeellisena kansallisen oikeutensa nojalla, ja kyseisten seikkojen perusteella sen on otettava tarvittaessa esiin se, että jotakin unionin oikeudesta johtuvaa laillisuusedellytystä ei ole noudatettu, vaikka asianomainen henkilö ei olisikaan ottanut tällaista noudattamatta jättämistä esiin. Tätä varten unionin tuomioistuin viittasi perusoikeuskirjan 6 artiklassa vahvistetun vapautta koskevan oikeuden tärkeyteen sekä tähän oikeuteen puuttumisen, jota säilöönotto merkitsee, vakavuuteen ja korkeatasoisen oikeussuojan edellytykseen.(28) Lisäksi unionin tuomioistuin erotti toisistaan oikeusriidan, joka koskee unionin lainsäätäjän tiukasti rajaamaa kolmannen maan kansalaisen säilöönottoa, ja hallinnollisen riita-asian, jossa aloitteen tekeminen oikeusriidassa ja tämän riidan rajaaminen kuuluvat asianosaisille.(29)
46. Tällainen päättely voidaan nähdäkseni ulottaa tilanteeseen, jossa tuomioistuin toteaa tietoonsa saatettujen seikkojen perusteella, että kolmannen maan kansalaisesta tehdyn palauttamispäätöksen täytäntöönpanossa ei noudateta palauttamiskiellon periaatetta. Samankaltaisista syistä kuin ne, jotka otin esille kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa,(30) kyseisen periaatteen suojaaminen edellyttää, että kansallinen viranomainen voi todeta viran puolesta, ettei toimivaltainen kansallinen viranomainen ole tehnyt ajantasaista arviointia niistä riskeistä, joita liittyy palauttamiseen palauttamispäätöksessä mainittuun kohdemaahan.
47. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35 ja 36 kohdassa on kerrattu palauttamiskiellon periaatteen luonne ja laajuus palauttamispäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä. Sen on todettu olevan luonteeltaan pakottava, ja sen tärkeyttä on painotettu. On myös muistutettu, että jäsenvaltioiden on taattava kyseisen periaatteen noudattaminen ”menettelyn kaikissa vaiheissa” eli niin menettelyn hallinnollisessa vaiheessa, jossa palauttamiseen liittyvät päätökset tehdään, kuin tuomioistuinvaiheessa, jonka aikana kyseisten päätösten laillisuus tutkitaan, eikä palauttamismenettely pääty, ennen kuin asianomainen henkilö on tosiasiallisesti poistunut alkuperämaahan, kauttakulkumaahan tai muuhun maahan.
48. Lisäksi perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on varmistettava tehokas oikeussuoja unionin oikeusjärjestyksestä johdetuille yksityisten oikeuksille.(31) Palauttamiseen liittyvien päätösten laillisuusvalvonnan osalta direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on annettava asianomaiselle mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaisen oikeussuojakeinon piirteet on määriteltävä siten, että ne vastaavat perusoikeuskirjan 47 artiklaa, noudattaen perusoikeuskirjan 18 artiklassa ja 19 artiklan 2 kohdassa vahvistettua palauttamiskiellon periaatetta.(32) Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palauttamispäätökseen kohdistuvalla muutoksenhaulla on oltava lykkäävä vaikutus, kun kyseisen päätöksen täytäntöönpano voi altistaa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen todelliselle vaaralle joutua epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, ja tällä varmistetaan kyseisen kansalaisen osalta perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan vaatimusten noudattaminen.(33)
49. Lisäksi direktiivin 2008/115 13 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella, jossa palauttamiseen liittyvän päätöksen laillisuus on riitautettu, on toimivalta tutkia kyseisen päätöksen laillisuus ja lykätä palauttamista tarvittaessa.(34) Kyseessä on pakottava säännös, minkä osoittaa kyseisen kohdan englanninkielisessä toisinnossa käytetty ilmaisu ”shall have the power” (eikä ”may have the power”).
50. Direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa tällä tavoin määriteltyjen menettelysääntöjen tarkoituksena on taata, ettei henkilöä, jonka osalta palauttamispäätös on tehty, poisteta kohdemaahan, jos kyseisen direktiivin 5 artiklassa luetellut laillisuusvaatimukset, joihin kuuluu palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen, eivät täyty tai eivät täyty enää kyseisen päätöksen tekemisen jälkeisten olosuhteiden perusteella.
51. Perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytetty oikeussuoja ei olisi tehokas eikä kattava, ellei kansallinen tuomioistuin olisi velvollinen toteamaan viran puolesta palauttamiskiellon periaatteen noudattamatta jättämistä silloin, kun sen tietoon saatetut seikat osoittavat palauttamispäätöksen perustuvan vanhentuneeseen riskien arviointiin, eikä tekemään tämän perusteella kyseisen päätöksen täytäntöönpanoon liittyviä johtopäätöksiä ja vaatimaan toimivaltaista kansallista viranomaista tekemään ajantasaisen arvioinnin kyseisistä riskeistä ennen päätöksen täytäntöönpanoa. Muussa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen toimivallan rajaaminen voisi johtaa siihen, että tällainen päätös pantaisiin täytäntöön ja asianomaiseen henkilöön olisi vaarassa joutua kohdemaassa perusoikeuskirjan 4 artiklassa ehdottomasti kielletyn kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi.
52. Alankomaiden hallitus väittää tältä osin huomautuksissaan, että oikeusviranomaisen olisi saatettava asianomaista henkilöä koskeva asia kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä vastaavan viranomaisen eli direktiivin 2013/32/EU(35) 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetun ”määrittävän viranomaisen” käsiteltäväksi, jotta tämä arvioisi maastapoistamiseen liittyvät riskit. Vaikka toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tätä koskeva päätös kuuluu kunkin jäsenvaltion menettelyllisen autonomian piiriin ja vaikka määrittävällä viranomaisella on – kuten Alankomaiden hallitus tuo esille – asianmukaiset resurssit ja pätevä henkilöstö, direktiivin 2008/115 5 artiklassa vahvistetun palauttamiskiellon periaatteen täysimääräisen noudattamisen takaamiseksi ei voida kuitenkaan edellyttää, että asianomainen henkilö jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.
53. Korostan lisäksi, että tällainen lähestymistapa edellyttää väistämättä, että oikeusviranomainen pystyy toteamaan palauttamiskiellon periaatteen noudattamatta jättämisen ja arvioimaan laajamittaisesti sen kohtelun luonnetta ja vakavuutta, jota asianomaiseen henkilöön on vaara kohdistua kohdemaassa, ennen kuin tätä henkilöä kehotetaan jättämään kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Kuten Alankomaiden hallitus totesi istunnossa, on näet niin, että jos tällainen hakemus asetettaisiin etusijalle,(36) tässä tapauksessa se johtaisi siihen, että asianomaisen henkilön osalta aloitettua palauttamismenettelyä lykättäisiin jälleen,(37) mikä pidentäisi sitä väliaikaista asiaintilaa, että asianomainen henkilö oleskelee jäsenvaltion alueella oikeudettomasti ilman oleskelulupaa.
54. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan sekä perusoikeuskirjan 4 artiklan, 19 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan kanssa, on tulkittava silloin, kun tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa on kyse sellaisen toimen laillisuusvalvonnasta, jolla toimivaltainen kansallinen viranomainen jatkaa palauttamismenettelyä, joka on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, tekemättä kuitenkaan ajantasaista arviointia riskeistä, joita tähän kolmannen maan kansalaiseen kohdistuu, jos hänet poistetaan maasta, siten, että kansallisen tuomioistuimen on todettava viran puolesta kyseisen laillisuusvalvonnan yhteydessä tietoonsa saatettujen asiakirjojen perusteella, sellaisina kuin niitä on täydennetty tai täsmennetty kontradiktorisessa menettelyssä, että palauttamiskiellon periaatetta on loukattu, vaikkei kyseinen kansalainen ole vedonnut tähän seikkaan.
2. Velvollisuuden laajuus
55. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään, vaihteleeko palauttamiskiellon periaatteen loukkaamisen toteamista viran puolesta koskevan velvollisuuden laajuus sen mukaan, onko palauttamispäätöksen perusteena kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vai kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkääminen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on nimittäin noudatettava kyseistä periaatetta joka kerta, kun se tutkii kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, ja näin on direktiivin 2011/95 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti; Alankomaiden oikeudellisessa käytännössä ei kuitenkaan ole tapana, että kyseinen viranomainen arvioi viran puolesta tämän periaatteen noudattamisen ennen Alankomaiden lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkäämistä.
56. Nähdäkseni kolmannen maan kansalaisesta tehdyn palauttamispäätöksen laillisuudesta lausuvan oikeusviranomaisen rooli ja kyseiselle oikeusviranomaiselle kuuluva velvollisuus todeta palauttamiskiellon periaatteen loukkaaminen viran puolesta eivät saisi vaihdella haetun oleskeluoikeuden luonteen mukaan eivätkä etenkään sen mukaan, perustuuko kyseinen päätös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vai kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen.
57. Perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdasta ja erityisesti ilmaisusta ”ketään ei saa palauttaa” ilmenee nimittäin, että palauttamiselta suojelemista sovelletaan täysimääräisesti kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin heidän asemastaan tai palauttamisen taustalla olevista syistä riippumatta.
58. Lisäksi unionin tuomioistuin on muistuttanut 3.6.2021 antamassaan tuomiossa Westerwaldkreis,(38) että direktiivin 2008/115 soveltamisala määritellään pelkästään viittaamalla tilanteeseen, jossa kolmannen maan kansalainen oleskelee laittomasti, riippumatta tämän tilanteen taustalla olevista syistä tai toimenpiteistä, joita kyseisen kolmannen maan kansalaisen osalta voidaan toteuttaa.(39) Direktiivin 2008/115 6 artiklan 6 kohdasta ja 19.6.2018 annetun tuomion Gnandi (40) 60 kohdasta ilmenee, että jos palauttamispäätös voidaan tehdä samanaikaisesti kuin kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään tai välittömästi tämän jälkeen, kyseessä on kaksi erillistä päätöstä, ja kaikkien palauttamispäätösten osalta on noudatettava kyseisen direktiivin III luvussa säädettyjä menettelyllisiä takeita sekä muita unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden mukaisia merkityksellisiä säännöksiä.
59. Tätä havainnollistetaan täydellisesti 6.7.2023 annetussa tuomiossa Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl (Törkeän rikoksen tehnyt pakolainen).(41) Unionin tuomioistuin toteaa näet kyseisessä tuomiossa, että pakolaisaseman peruuttamisesta direktiivin 2011/95 14 artiklan 4 kohdan nojalla ei voida katsoa, että se merkitsisi kannanottoa siihen erilliseen kysymykseen, voidaanko asianomainen henkilö poistaa maasta alkuperämaahansa, ja että seurauksia, jotka asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle aiheutuvat kansalaisen mahdollisesta palauttamisesta alkuperämaahansa, ei ole tarkoitus ottaa huomioon tehtäessä päätös pakolaisaseman peruuttamisesta, vaan ne on otettava tarvittaessa huomioon silloin, kun toimivaltainen viranomainen aikoo tehdä palauttamispäätöksen kyseisestä kolmannen maan kansalaisesta.(42)
60. Tämän perusteella palauttamiskiellon periaatetta on noudatettava aina, kun jäsenvaltio toteaa kolmannen maan kansalaisen oleskelevan laittomasti alueellaan ja tekee palauttamispäätöksen, ja näin on palauttamispäätöksen tekemisen taustalla olevien syiden luonteesta tai toimen muodosta riippumatta.
61. Näin ollen katson, että kolmannen maan kansalaisesta tehdyn palauttamispäätöksen täytäntöönpanon laillisuudesta lausuvan oikeusviranomaisen rooli ja kyseiselle oikeusviranomaiselle kuuluvan, palauttamiskiellon periaatteen loukkaamisen toteamista viran puolesta koskevan velvollisuuden laajuus eivät voi vaihdella sen mukaan, perustuuko kyseinen päätös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vai kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen.
VI Ratkaisuehdotus
62. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa rechtbank Den Haag, zittingsplaats Roermondin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 5 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan kanssa,
on tulkittava siten, että
kun toimivaltainen kansallinen viranomainen toteaa kolmannen maan kansalaisen oleskelun laittomaksi ja tästä kansalaisesta on tehty aiemmin palauttamispäätös, josta on tullut lainvoimainen, kyseisen viranomaisen on selvitettävä ennen palauttamismenettelyn jatkamista, kun otetaan huomioon, että menettely on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, onko kyseisen kansalaisen tilanne muuttunut siten, että on olemassa painavia perusteita uskoa, että häneen kohdistuisi kohdemaassa kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vaara, jos kyseinen päätös pannaan täytäntöön.
2) Direktiivin 2008/115 13 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan sekä perusoikeuskirjan 4 artiklan, 19 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan kanssa,
on tulkittava siten, että
kun tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa on kyse sellaisen toimen laillisuusvalvonnasta, jolla toimivaltainen kansallinen viranomainen jatkaa palauttamismenettelyä, joka on ollut keskeytyneenä huomattavan pitkään, tekemättä kuitenkaan ajantasaista arviointia riskeistä, joita kolmannen maan kansalaiseen kohdistuu, jos hänet poistetaan maasta, kansallisen tuomioistuimen on todettava viran puolesta kyseisen laillisuusvalvonnan yhteydessä tietoonsa saatettujen asiakirjojen perusteella, sellaisina kuin niitä on täydennetty tai täsmennetty kontradiktorisessa menettelyssä, että palauttamiskiellon periaatetta on loukattu, vaikkei kyseinen kansalainen ole vedonnut tähän seikkaan.
Kolmannen maan kansalaisesta tehdyn palauttamispäätöksen täytäntöönpanon laillisuudesta lausuvan oikeusviranomaisen rooli ja kyseiselle oikeusviranomaiselle kuuluvan, palauttamiskiellon periaatteen loukkaamisen toteamista viran puolesta koskevan velvollisuuden laajuus eivät voi vaihdella sen mukaan, perustuuko kyseinen päätös kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen vai kansallisen lainsäädännön mukaisen oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen.