Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JEAN RICHARD DE LA TOUR

16 päivänä toukokuuta 2024 (1)

Asia C‑185/23

protectus s.r.o., aiemmin BONUL s.r.o.,

vastaan

Výbor Národnej rady Slovenskej republiky na preskúmavanie rozhodnutí Národného bezpečnostného úradu

(Ennakkoratkaisupyyntö – Najvyšší správny súd Slovenskej republiky (Slovakian tasavallan ylin hallintotuomioistuin))

Ennakkoratkaisupyyntö – Päätös 2013/488/EU – EU:n turvallisuusluokitellut tiedot – Yhteisöturvallisuusselvitys – Turvallisuusselvityksen peruuttaminen – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla – Pääsy asian aineistoon – 51 artikla – Unionin oikeuden soveltaminen

I       Johdanto

1.        Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä 23.9.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/488/EU(2) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan(3) 47 artiklan ja 51 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2.        Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat protectus s.r.o., aiemmin BONUL s.r.o. (jäljempänä protectus tai pääasian valittaja) ja Výbor Národnej rady Slovenskej republiky na preskúmavanie rozhodnutí Národného bezpečnostného úradu (kansallisen turvallisuusviranomaisen päätösten uudelleenarvioinnista vastaava Slovakian tasavallan kansallisneuvoston erityisvaliokunta) (jäljempänä erityisvaliokunta) ja joka koskee sitä, että erityisvaliokunta on hylännyt protectusin valituksen Národný bezpečnostný úradin (kansallinen turvallisuusviranomainen, Slovakia) (jäljempänä NBÚ ) päätöksestä peruuttaa sen yhteisöturvallisuuslupa ja tämän peruuttamisen seurauksena peruuttaa myös sen yhteisöturvallisuustodistus.

3.        Slovakian oikeudessa yhteisöturvallisuuslupa oikeuttaa pääsyyn kansallisen oikeuden nojalla määriteltyihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Yhteisöturvallisuustodistus taas antaa henkilölle pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

4.        Päätös prospectusin yhteisöturvallisuusluvan peruuttamisesta perustui siihen, että osittain turvallisuusluokiteltujen tietojen perusteella oli todettu tätä yritystä koskeva turvallisuusriski. NBÚ katsoi lisäksi tässä päätöksessä, että luvan peruuttaminen edellytti välttämättä myös yrityksen yhteisöturvallisuustodistuksen peruuttamista, koska kansallisessa oikeudessa vahvistetaan näiden kahden turvallisuusselvitystyypin välinen yhteys.

5.        Unionin oikeudessa ei ole vielä annettu ulottuvuudeltaan horisontaalista lainsäädäntöä EU:n turvallisuusluokitelluista tiedoista vaan unionin toimielimet ovat antaneet tällä alalla omia päätöksiään.(4) Lisäksi EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista on säännelty unionin oikeudessa vain osittain ja rajatusti. Tällä alalla unionin oikeus perustuu jo olemassa oleviin kansallisiin järjestelmiin, joilla turvallisuusluokiteltuja tietoja suojataan vastaavan suojan tason perusteella.

6.        Unionin tuomioistuimen on jo useita kertoja ollut otettava kantaa punnintaan, joka on suoritettava tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja sellaisten intressien välillä, joihin vedotaan perusteena tiettyjen tietojen ilmaisematta jättämiselle, erityisesti silloin, kun nämä intressit liittyvät kansalliseen turvallisuuteen. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun unionin tuomioistuinta pyydetään täsmentämään tätä punnintaa EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen osalta.

7.        Vastauksena Najvyšší správny súd Slovenskej republikyn (Slovakian tasavallan ylin hallintotuomioistuin) esittämiin kysymyksiin tällaisen punninnan rajojen selventämiseksi kannatan seuraavaa näkemystä.

8.        Esitän ensinnäkin syyt, joiden vuoksi katson, että kun kansallisen tuomioistuimen on tutkittava sellaisen päätöksen laillisuus, jolla peruutetaan henkilön pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin oikeuttava turvallisuusselvitys päätöksen 2013/488 nojalla, tällainen tilanne merkitsee perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista. Mielestäni perusoikeuskirja on näin ollen sovellettavissa tässä asiassa.

9.        Toiseksi selitän, miksi mielestäni on syytä hylätä väitteet, jotka useimmat tämän asian käsittelyyn osallistuneista ovat esittäneet ja joiden mukaan perusoikeuskirjan 47 artikla ei ole sovellettavissa pääasian olosuhteissa. Asiasisällön osalta esitän syyt, joiden vuoksi katson, että kun otetaan huomioon EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseen liittyvät erityispiirteet, Slovakian lainsäädäntö tarjoaa riittävät takeet niiden henkilöiden puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi, joiden turvallisuusselvitys on peruutettu.

10.      Kolmanneksi täsmennän, että perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvat takeet eivät voi missään tapauksessa johtaa sen edellyttämiseen, että tuomioistuimella, jonka on tutkittava turvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan, osittain turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen laillisuus, olisi toimivalta antaa tämän päätöksen kohteena olevalle henkilölle pääsy tällaisia tietoja sisältävään kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon.

II     Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

11.      NBÚ antoi 6.9.2018 pääasian valittajalle yhteisöturvallisuusluvan pääsyn myöntämiseksi erittäin salaiseksi turvallisuusluokiteltuun tietoon, salaiseksi turvallisuusluokitellun tiedon siirtämiseksi paperimuodossa ja sähköisessä muodossa ja salaiseksi turvallisuusluokitellun tiedon tuottamiseksi. Lisäksi NBÚ antoi pääasian valittajalle tämän pyynnöstä 15.11.2018 turvallisuusluokan SECRET UE/EU SECRET mukaisen yhteisöturvallisuustodistuksen.

12.      Tämän jälkeen NBÚ sai selville turvallisuusluokittelemattomia tietoja, jotka osoittivat, että pääasian valittajaan tai sen johtajiin kohdistui esitutkinta, että pääasian valittaja oli tehnyt sopimuksia esitutkinnan kohteena olevien yhtiöiden kanssa, että se oli maksanut näille yhtiöille epätavallisia summia ja että sen henkilöstöllä epäiltiin olevan yhteyksiä erääseen toiseen yhtiöön, jonka kanssa se oli osallistunut hankintamenettelyihin, jolloin nämä kaksi yhtiöitä olivat tehneet tarjouksia saman määräysvallan alaisina.

13.      NBÚ sai myös muita tietoja, jotka ilmenevät turvallisuusluokitelluiksi kirjallisiksi todisteiksi nimetyistä asiakirjoista.

14.      NBÚ antoi pääasian valittajalle mahdollisuuden kommentoida joitakin tietoja, mutta ei yksittäisiä turvallisuusluokiteltuja kirjallisia todisteita tai niihin sisältyviä tietoja.

15.      NBÚ peruutti 25.8.2020 tekemällään päätöksellä pääasian valittajan yhteisöturvallisuusluvan ja yhteisöturvallisuustodistuksen. Luvan peruuttaminen perustui siihen, että pääasian valittajan todettiin muodostavan turvallisuusriskin, koska sen liikesuhde saattoi vahingoittaa Slovakian tasavallan turvallisuusetuja ja koska sen toiminta oli tämän valtion taloudellisten etujen vastaista. Päätöksen perusteluissa NBÚ viittasi yksityiskohtaisesti esittämiinsä turvallisuusluokittelemattomiin tietoihin sekä turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joiden sisältöä se ei täsmentänyt. Tässä päätöksessä NBÚ täsmensi myös, että yhteisöturvallisuusluvan peruuttaminen edellytti yhteisöturvallisuustodistuksen peruuttamista, koska tämän todistuksen voimassaolo riippui luvan voimassaolosta.

16.      Pääasian valittaja valitti NBÚ:n päätöksestä erityisvaliokuntaan. Valituksensa tueksi se vetosi lähinnä siihen, ettei sillä ollut mahdollisuutta tutustua NBÚ:n aineistoon eikä saada selville turvallisuusluokiteltujen kirjallisten todisteiden sisältöä. Pääasian valittaja riitautti myös NBÚ:n päätelmät, jotka perustuivat turvallisuusluokittelemattomiin tietoihin.

17.      Erityisvaliokunta hylkäsi valituksen 4.11.2020 tekemällään päätöksellä.

18.      Pääasian valittaja valitti tästä päätöksestä Najvyšší súd Slovenskej republikyyn (Slovakian ylin tuomioistuin).

19.      Tässä valituksessaan pääasian valittaja väittää, että sen menettelyllisiä oikeuksia, jotka liittyvät pääsyyn asian aineiston sisältöön, ei voida rajoittaa ehdottomalla tavalla pelkästään sillä yleisellä perusteella, että kyse on turvallisuusluokitelluista tiedoista. Se kritisoi myös sitä, että NBÚ:n päällikkö oli evännyt sen asianajajalta pääsyn tällaisiin tietoihin hyvin yleisluonteisin perustein. Se kyseenalaistaa myös erilaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella NBÚ ja erityisvaliokunta ovat päätelleet pääasian valittajan muodostavan turvallisuusriskin.

20.      Valituksen tekemisen jälkeen toimivalta sen käsittelemiseen siirrettiin Najvyšší správny súd Slovenskej republikylle. NBÚ toimitti 28.9.2022 sille koko asian aineiston, turvallisuusluokitellut kirjalliset todisteet mukaan lukien. Valitusta käsittelevän jaoston puheenjohtaja jätti asian aineiston nämä turvallisuusluokitellut osat tutustumista koskevan mahdollisuuden ulkopuolelle.

21.      Samana päivänä pääasian valittaja pyysi tältä tuomioistuimelta mahdollisuutta tutustua NBÚ:n toimittamiin turvallisuusluokiteltuihin kirjallisiin todisteisiin. Valitusta käsittelevän jaoston puheenjohtaja hylkäsi pyynnön 5.10.2022 päivätyllä kirjeellä, mutta pyysi NBÚ:ta harkitsemaan luvan antamista näiden todisteiden luovuttamiseen asianajajalle. NBÚ antoi 25.11.2022 päivätyllä kirjeellä luvan ainoastaan kahden turvallisuusluokitellun kirjallisen todisteen luovuttamiseen. Sen sijaan se kieltäytyi antamasta suostumustaan muiden turvallisuusluokiteltujen kirjallisten todisteiden luovuttamiseen, koska tämä luovuttaminen olisi voinut johtaa tietolähteiden paljastamiseen ja vaarantaa pääasian valittajan osalta suoritetut tutkimukset. Pääasian valittajan asianajaja pyysi 16.1.2023 päivätyllä kirjeellä uudelleen mahdollisuutta tutustua kaikkiin turvallisuusluokiteltuihin kirjallisiin todisteisiin ja vetosi muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklaan, sellaisena kuin sitä on tulkittu 22.9.2022 annetussa tuomiossa Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym.(5)

22.      Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko perusoikeuskirja sovellettavissa pääasiaan.

23.      Kyseinen tuomioistuin korostaa erityisesti, että yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaolon edellytykset määritellään Slovakian oikeudessa, jossa tällaisen todistuksen voimassaolo on sidottu yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon, mutta siinä ei säädetä tarkemmin EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelystä tai niihin pääsystä. Se tuo kuitenkin esille, että päätöksessä 2013/488 jäsenvaltioille asetetaan tiettyjä konkreettisia velvoitteita, jotka liittyvät selvityksiin hankeosapuolista, joilla tarkoitetaan tämän päätöksen lisäyksen A mukaan henkilöitä tai oikeudellisia yhteisöjä, jotka ovat oikeudellisesti kelpoisia tekemään sopimuksia. Tästä syystä kansallisten viranomaisten pitäisi ottaa huomioon kyseisestä päätöksestä johtuvat velvoitteet, kun ne myöntävät tai peruuttavat yhteisöturvallisuustodistuksia. Se, että joissakin päätöksen 2013/488 säännöksissä viitataan kansalliseen lainsäädäntöön, jota näiden viranomaisten on noudatettava, ei vaikuta tähän toteamukseen, koska jäsenvaltioiden on sovellettava päätöstä kansallisessa oikeudessa säädettyjä keinoja ja menettelyjä käyttäen.

24.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että se, että sovellettavaa Slovakian lainsäädäntöä ei ole annettu unionin oikeuden tietyn toimen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja että siinä yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaolo on sidottu kansallisen yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon, ei merkitse sitä, että tämän lainsäädännön soveltaminen ei voisi olla unionin oikeuden soveltamista. Kyseinen tuomioistuin toteaa myös, että riidanalaisen päätöksen laillisuuden arviointi, joka sen suoritettava, voi olla tilanne, jossa jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta, ja että päätöksen 2013/488 oikeusperusta tai SEUT 346 artiklan 1 kohdan a alakohta ei voi olla esteenä perusoikeuskirjan soveltamiselle.

25.      Mikäli perusoikeuskirja olisi sovellettavissa pääasiassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, ovatko turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevat Slovakian lainsäädäntö ja käytäntö yhteensopivia perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

26.      Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että tämän lainsäädännön mukaan tuomioistuimilla, joiden on ratkaistava turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvista päätöksistä tehdyt valitukset, on rajoittamaton pääsy näihin tietoihin. Valittajan asianajaja voi tutustua näihin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan kyseiset turvallisuusluokitellut tiedot selvittäneeltä viranomaiselta, eikä luvan epäämistä voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Asianajajalla on lisäksi salassapitovelvollisuus, eikä hän siis voi ilmaista asiakkaalleen niiden turvallisuusluokiteltuja tietojen sisältöä, joihin hän on saanut pääsyn.

27.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa näiden seikkojen perusteella, että tuomiosta Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. voitaisiin päätellä, onko kyseinen lainsäädäntö yhteensopiva perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.3.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU(6) 23 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 45 artiklan 4 kohdan kanssa sekä oikeutta hyvään hallintoon koskevan unionin oikeuden yleisen periaatteen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan silloin, kun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös tai tällaisen suojelun poistamista koskeva päätös perustuu tiedoille, joiden paljastaminen vaarantaisi kyseessä olevan jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, asianomainen henkilö tai hänen neuvonantajansa voivat tutustua kyseisiin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan, heille ei anneta tietoa edes tällaisten päätösten perusteiden keskeisestä sisällöstä eivätkä he joka tapauksessa voi käyttää hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuinmenettelyssä tietoja, joihin he ovat voineet tutustua.(7) Lisäksi unionin tuomioistuin täsmensi kyseisessä tuomiossa, että asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien takaamiseksi toimivaltaisen tuomioistuimen mahdollisuus tutustua asiakirja-aineistoon ei voi korvata asianomaisen henkilön tai hänen neuvonantajansa pääsyä kyseiseen asiakirja-aineistoon sisältyviin tietoihin.(8)

28.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on kuitenkin selvitettävä, voidaanko kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevia yhteisiä menettelyjä koskevasta tuomiosta Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. ilmenevää ratkaisua soveltaa täysin tässä asiassa. Toisin kuin kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa, sen mielestä ei nimittäin ole selvää, että päätökseen 2013/488 ja erityisesti sen 11 artiklaan ja liitteeseen V sisältyvät säännöt, joiden nojalla kansallinen turvallisuusviranomainen voi myöntää yhteisöturvallisuusselvityksen, voivat olla perusteena unionin oikeudessa hankeosapuolelle taatulle oikeudelle, jonka suojaan tämä voisi vedota perusoikeuskirjan 47 artiklan perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tarvittaessa myös täsmennyksiä tähän artiklaan perustuvan oikeussuojan sisällöstä ja siitä, mitä toimivaltuuksia sillä on oltava voidakseen taata kyseisestä artiklasta johtuvat oikeudet pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.

29.      Tässä tilanteessa Najvyšší správny súd Slovenskej republiky on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [perusoikeuskirjan] 51 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta tilanteessa, jossa kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin arvioi, onko jäsenvaltion parlamentin erityisvaliokunnan tekemä päätös laillinen, kun siinä on vahvistettu toisessa oikeusasteessa kansallisen turvallisuusviranomaisen hallinnollinen päätös, jolla on kumottu (peruutettu) oikeushenkilön

–        yhteisöturvallisuuslupa, joka oikeuttaa pääsyyn kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin,

kun samanaikaisesti ja yksinomaan tämän luvan peruuttamisen seurauksena myös

–        yhteisöturvallisuustodistus, joka on annettu kyseiselle oikeushenkilölle [päätöksen 2013/488] 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitetulla tavalla SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietojen saamiseksi, peruutetaan?

2)      Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [perusoikeuskirjan] 47 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle, jonka mukaan

a)      kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksessä mainitun luvan ja todistuksen kumoamisesta (peruuttamisesta) ei saa mainita turvallisuusluokiteltuja tietoja, joiden perusteella kyseinen viranomainen on todennut, että edellytykset luvan ja todistuksen kumoamiselle (peruuttamiselle) täyttyvät, vaan siinä saa ainoastaan viitata kyseisen viranomaisen asiakirja-aineistossa olevaan, kyseiset turvallisuusluokitellut tiedot sisältävään asiakirjaan

b)      asianomaisella oikeushenkilöllä ei ole pääsyä kansallisen turvallisuusviranomaisen asiakirja-aineistoon eikä yksittäisiin asiakirjoihin, jotka sisältävät turvallisuusluokiteltuja tietoja, joiden perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen on päätynyt kumoamaan (peruuttamaan) mainitun luvan ja todistuksen

c)      asianomaisen oikeushenkilön asianajajalle voidaan myöntää pääsy asiakirja-aineistoon ja asiakirjoihin, mutta vain kansallisen turvallisuusviranomaisen päällikön suostumuksella tai tapauskohtaisesti sen muun viranomaisen suostumuksella, joka on toimittanut asiakirjat kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, ja asianajaja on velvollinen pitämään asiakirja-aineiston ja asiakirjojen sisällön luottamuksellisena pääsyn myöntämisen jälkeenkin

d)      tuomioistuimella, joka arvioi ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun päätöksen lainmukaisuutta, on kuitenkin täysimääräinen pääsy kyseiseen asiakirja-aineistoon ja asiakirjoihin?

3)      Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [perusoikeuskirjan] 47 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan (tai mahdollisesti edellytetään) suoraan, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun päätöksen lainmukaisuutta arvioiva tuomioistuin ei sovella toisessa kysymyksessä tarkoitettua lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä ja myöntää asianomaiselle oikeushenkilölle tai tämän asianajajalle pääsyn kansallisen turvallisuusviranomaisen asiakirja-aineistoon tai turvallisuusluokiteltuja tietoja sisältäviin asiakirjoihin, jos tuomioistuin katsoo sen olevan tarpeen tehokkaiden oikeussuojakeinojen ja kontradiktorisen menettelyn takaamiseksi?

4.      Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [perusoikeuskirjan] 51 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että tuomioistuimen toimivalta myöntää pääsy asiakirja-aineistoon tai asiakirjoihin kolmannessa kysymyksessä tarkoitetulla tavalla koskee

–        vain niitä asiakirja-aineiston tai asiakirjojen osia, jotka sisältävät [päätöksen 2013/488] 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitettuja yhteisöturvallisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä tietoja, tai

–        myös sellaisia asiakirja-aineiston tai asiakirjojen osia, jotka sisältävät ainoastaan kansallisen lainsäädännön nojalla tehdyn yhteisöturvallisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä tietoja, eli [päätöksessä 2013/488] edellytettyjä perusteita laajemmin?”

30.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet erityisvaliokunta, Slovakian ja Viron hallitukset, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio.

31.      Istunto asianosaisten kuulemiseksi pidettiin 30.1.2024, ja siihen osallistuivat protectus, erityisvaliokunta, Slovakian ja Ranskan hallitukset, neuvosto ja komissio.

III  Asian tarkastelu

32.      Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa unionin tuomioistuimen esittävän täsmennyksiä punninnasta, joka on suoritettava tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja kansallisen turvallisuuden välillä asiassa, jossa on valitettu muun muassa turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvasta päätöksestä peruuttaa yhtäältä yhteisöturvallisuuslupa, joka antaa oikeuden tutustua jäsenvaltion turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja toisaalta yhteisöturvallisuustodistus, joka antaa oikeuden tutustua EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

33.      Voidakseen ratkaista tästä päätöksestä tehdyn valituksen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, onko Slovakian lainsäädäntö, jolla rajoitetaan asianomaisen henkilön pääsyä tämän osalta tehdyn päätöksen perusteena oleviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, yhteensopiva unionin oikeuden kanssa ja mitä toimivaltuuksia toimivaltaisella tuomioistuimella on oltava tämän henkilön oikeuksien takaamiseksi.

A       Unionin tuomioistuimen toimivalta

34.      Erityisvaliokunta väittää, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa vastata ennakkoratkaisupyyntöön, koska pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan.

35.      Siltä osin kuin esitetyillä väitteillä pyritään osoittamaan, että perusoikeuskirja ei ole sovellettavissa pääasiassa, ne voidaan tutkia vastattaessa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, joka koskee tätä kysymystä. Tämän toteamuksen tueksi on todettava, että väite, jonka mukaan unionin oikeussääntöä ei sovelleta pääasiassa, koskee tämän kysymyksen aineellista arviointia.(9)

B       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

36.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta tilanteessa, jossa kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin tutkii sellaisen päätöksen laillisuuden, jolla on peruutettu yhtäältä yhteisöturvallisuuslupa, joka antaa oikeuden tutustua jäsenvaltion turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja toisaalta yhteisöturvallisuustodistus, joka antaa oikeuden tutustua päätöksen 2013/488 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitettuihin EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

37.      Slovakian oikeudessa turvallisuusluokitelluista tiedoista, tällaisiin tietoihin tutustumisen edellytyksistä, yhteisöturvallisuusluvan myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksistä sekä siihen sovellettavasta menettelystä säädetään turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta annetussa laissa nro 215/2004 (zákon č. 215/2004 Z. z. o ochrane utajovaných skutočností).(10)

38.      Lain nro 215/2004 50 §:n 1 momentissa säädetään, että ”jos turvallisuusselvityksessä ilmenee, että elinkeinonharjoittaja täyttää 46 §:ssä säädetyt edellytykset,[(11)], [NBÚ] antaa elinkeinonharjoittajalle yhteisöturvallisuusluvan”. Kyseisen pykälän 5 momentissa säädetään, että ”jos [NBÚ] toteaa, että elinkeinonharjoittaja ei enää täytä jotakin 46 §:ssä asetetuista yhteisöturvallisuuden edellytyksistä tai että elinkeinonharjoittaja on vakavasti tai toistuvasti laiminlyönyt turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseen liittyviä velvollisuuksiaan, se peruuttaa yhteisöturvallisuusluvan voimassaolon”. Tämän viimeksi mainitun säännöksen perusteella [NBÚ] päätti peruuttaa protectusille myönnetyn yhteisöturvallisuusluvan.

39.      Yhteisöturvallisuustodistuksen myöntämisen edellytyksistä säädetään taas henkilöturvallisuudesta annetun asetuksen nro 134/2016 (vyhláška č. 134/2016 Z. z. o personálnej bezpečnosti)(12) 5 §:n 6 momentissa, jossa viitataan tämän pykälän 1–5 momentissa tarkoitettuun luonnollisen henkilön henkilöturvallisuusselvitykseen perustuvan todistuksen myöntämisen edellytyksiin. Näistä säännöksistä yhdessä luettuina ilmenee, että yhteisöturvallisuustodistuksessa mainitaan niiden EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen korkein turvallisuusluokka, joihin henkilöllä voi olla pääsy, ja ne unionin oikeuden asiaa koskevat säännökset, joiden nojalla tälle henkilölle myönnetään pääsy turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.(13) Todistuksen voimassaolo on sidottu yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon.(14)

40.      Sen selvittämiseksi, sovelletaanko unionin oikeutta tilanteessa, jossa kansallinen tuomioistuin tutkii näiden turvallisuusselvitysten peruuttamisesta edellä kuvattujen kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti tehdyn päätöksen laillisuuden, on palautettava mieleen perusoikeuskirjan soveltamisala jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta. Se on määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Tässä perusoikeuskirjan artiklassa vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin.(15) Näin ollen silloin, kun kansallinen lainsäädäntö kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuimen, jolta on pyydetty ennakkoratkaisua, on esitettävä kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset tulkintaan liittyvät seikat, jotka ovat tarpeen, jotta tämä voisi arvioida, onko kansallinen lainsäädäntö yhteensopiva niiden perusoikeuksien kanssa, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo.(16) Sen sijaan silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa.(17)

41.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsite ”unionin oikeuden soveltaminen” edellyttää sellaisen yhteyden olemassaoloa, joka ylittää kyseisten alojen läheisyyden tai niiden väliset epäsuorat vaikutukset, unionin oikeuden toimen ja kyseessä olevan kansallisen toimenpiteen välillä, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen määrittelemät arviointiperusteet.(18)

42.      Näin ollen sen määrittämiseksi, onko kansallinen toimenpide perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista, on muiden seikkojen ohessa selvitettävä, onko pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön tavoitteena unionin oikeuden säännöksen täytäntöönpano, tämän säännöstön luonne ja se, tavoitellaanko sillä eri päämääriä kuin niitä, joita unionin oikeus koskee, vaikka se voikin vaikuttaa välillisesti viimeksi mainittuun, sekä se, onko olemassa erityinen alaa koskeva tai siihen mahdollisesti vaikuttava unionin oikeuden säännöstö.(19)

43.      Olen jo todennut, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista ei vielä säännellä unionin oikeudessa ulottuvuudeltaan horisontaalisella normilla, joka kattaisi kaikki unionin toimielimet ja elimet. Tätä suojaa koskeva järjestelmä perustuu siten useisiin erillisiin unionin eri toimielinten tai elinten antamiin toimiin.

44.      Tässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa päätökseen 2013/488 pääasiassa sovellettavana unionin oikeuden normina. Koska kyseinen tuomioistuin ei ole esittänyt täsmennyksiä sille, miksi se on päättänyt pyytää tulkintaa tästä päätöksestä eikä jostain muusta, mielestäni on lähdettävä olettamasta, johon SEUT 267 artiklan mukaisella menettelyllä käyttöön otettu tuomioistuinten välinen yhteistyö perustuu, eli siitä, että kansallinen tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyynnön oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen määrittämisestä, eikä niiden paikkansapitävyyden selvittäminen ole unionin tuomioistuimen tehtävä, ja että olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen näiden seikkojen perusteella esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta.(20) Näin ollen mielestäni sitä, onko pääasiassa kyse unionin oikeuden soveltamisesta, on arvioitava kyseisen päätöksen kannalta.

45.      Sen selvittämiseksi, onko pääasian tilanteessa kyse unionin oikeuden soveltamisesta, on syytä mainita ne erilaiset velvoitteet, jotka on asetettu jäsenvaltioille neuvoston sisäistä organisointia koskevan toimivaltansa nojalla antamalla päätöksellä 2013/488.

46.      Kuten päätöksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, päätöksen tarkoituksena on perustaa ”neuvoston toiminnan kehittämiseksi kaikilla turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelyä edellyttävillä aloilla – – turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi kattava turvallisuusjärjestelmä, joka koskee neuvostoa, sen pääsihteeristöä ja jäsenvaltioita”. Tässä tarkoituksessa päätöksen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan ”jäsenvaltioiden olisi kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti ja neuvoston toiminnan edellyttämässä määrin noudatettava tätä päätöstä, kun niiden toimivaltaiset viranomaiset, henkilöstö tai hankeosapuolet käsittelevät EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja, jotta kaikki osapuolet voivat olla vakuuttuneita siitä, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisessa noudatetaan vastaavaa tasoa”.

47.      Kuten päätöksen 2013/488 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, päätöksellä ”säädetään EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevat perusperiaatteet ja vähimmäisvaatimukset”. Kyseisen artiklan 2 kohdan mukaan ”näitä perusperiaatteita ja vähimmäisvaatimuksia sovelletaan neuvostoon ja neuvoston pääsihteeristöön, jäljempänä ’pääsihteeristö’, ja jäsenvaltioiden on noudatettava niitä kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti, jotta kaikki osapuolet voivat olla vakuuttuneita siitä, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisessa noudatetaan vastaavaa tasoa”.

48.      Päätöksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”’EU:n turvallisuusluokitelluilla tiedoilla’ tarkoitetaan mitä tahansa tietoja tai aineistoja, joille on määritelty EU:n turvallisuusluokka ja joiden luvaton ilmitulo saattaisi vaihtelevassa määrin vahingoittaa Euroopan unionin tai yhden tai useamman jäsenvaltion etuja”.

49.      EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä silloin, kun talouden toimijoilla pitää olla pääsy tällaisiin tietoihin.

50.      Tässä tarkoituksessa päätöksen 2013/488 11 artiklan 1 kohdassa määritellään ”yhteisöturvallisuus” siten, että sillä tarkoitetaan ”toimenpiteiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että hankeosapuolet tai alihankkijat varmistavat EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisen sopimusta edeltävissä neuvotteluissa ja turvallisuusluokiteltujen sopimusten koko elinkaaren ajan. Tällaisiin sopimuksiin ei saa kuulua pääsyä TRÈS SECRET UE/EU TOP SECRET ‑turvallisuusluokan tietoihin”.

51.      Tällaisten toimenpiteiden toteuttamista edellytetään siltä osin kuin päätöksen 2013/488 11 artiklan 2 kohdan mukaan ”pääsihteeristö voi antaa jäsenvaltioon – – rekisteröidyille yrityksille tai muille yhteisöille sopimuksella toimeksiantoja, joihin sisältyy tai liittyy pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tai niiden käsittely tai säilyttäminen”.

52.      Tässä yhteydessä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen edellyttää muun muassa, että

–        pääsihteeristön on hankeviranomaisena varmistettava, että päätöksessä 2013/488 säädettyjä ja sopimuksessa tarkoitettuja yhteisöturvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia noudatetaan tehtäessä turvallisuusluokiteltuja sopimuksia yritysten tai muiden yhteisöjen kanssa (11 artiklan 3 kohta)

–        kunkin jäsenvaltion kansallisen turvallisuusviranomaisen, nimetyn turvallisuusviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen on kansallisten lakien ja asetusten antamien mahdollisuuksien mukaisesti varmistettava, että sen alueelle rekisteröidyt hankeosapuolet ja alihankkijat toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi sopimusta edeltävien neuvottelujen aikana tai turvallisuusluokitellun sopimuksen toimeenpanovaiheessa (11 artiklan 4 kohta), ja

–        kunkin jäsenvaltion kansallisen turvallisuusviranomaisen, nimetyn turvallisuusviranomaisen tai muun toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen on kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti varmistettava, että kyseiseen jäsenvaltioon rekisteröidyillä hankeosapuolilla tai alihankkijoilla, jotka ovat osapuolina turvallisuusluokitelluissa sopimuksissa tai alihankintasopimuksissa, jotka edellyttävät CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietojen saamista niiden toimitiloissa joko sopimusten toimeenpanovaiheessa tai sopimuksia edeltävien neuvottelujen aikana, on asiaankuuluvan turvallisuusluokitustason yhteisöturvallisuusselvitys (11 artiklan 5 kohta).

53.      Päätöksen 2013/488 lisäyksen A mukaan turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitetaan ”pääsihteeristön jonkin hankeosapuolen kanssa tekemää sopimusta, jolla toimitetaan tavaroita, toteutetaan toimeksiantoja tai tarjotaan palveluja, joiden suoritus edellyttää tai sisältää EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsemistä tai niiden tuottamista”. Yhteisöturvallisuusselvityksellä taas tarkoitetaan ”kansallisen tai nimetyn turvallisuusviranomaisen hallinnollista päätöstä, jonka mukaan toimitila tarjoaa turvallisuuden kannalta riittävän suojan tiettyyn turvallisuusluokkaan kuuluville EU:n turvallisuusluokitelluille tiedoille”.

54.      Kuten päätöksen 2013/488 15 artiklan 3 kohdassa todetaan, vastuu EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevien perusperiaatteiden ja vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta kuuluu erityisesti jäsenvaltioille.

55.      Jäsenvaltioiden on siten toteutettava ”kaikki asianmukaiset toimenpiteet kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti sen varmistamiseksi, että” tietyt henkilöt, kuten ”henkilöt, joilla on tehtäviensä vuoksi asianmukainen valtuutus päästä EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin” (15 artiklan 3 kohdan c alakohta), ja ”jäsenvaltioiden hankeosapuolet riippumatta siitä, ovatko ne kyseisten jäsenvaltioiden alueella vai ulkomailla” (15 artiklan 3 kohdan d alakohta), ”noudattavat [päätöstä 2013/488] käsitellessään tai säilyttäessään EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja”.

56.      Päätöksen 2013/488 16 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on päätöksen 15 artiklan 3 kohdan täytäntöön panemiseksi nimettävä kansallinen turvallisuusviranomainen, joka vastaa turvallisuusjärjestelyistä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi muun muassa niin, että

–        ”julkisten tai yksityisten kotimaassa tai ulkomailla toimivien kansallisten yksiköiden, elinten tai virastojen hallussa olevat EU:n turvallisuusluokitellut tiedot on suojattu tämän päätöksen mukaisesti” (16 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohta)

–        ”EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi toteutetut turvallisuusjärjestelyt tarkastetaan tai arvioidaan määräajoin” (16 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohta) ja

–        ”kaikista kansallisessa hallinnossa tai hankeosapuolen palveluksessa työskentelevistä henkilöistä, joille voidaan myöntää pääsy CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai sitä korkeamman turvallisuusluokan tietoihin, on tehty asianmukainen turvallisuusselvitys tai että heillä on tehtäviensä vuoksi muu kansallisten lakien ja asetusten mukainen asianmukainen valtuutus” (16 artiklan 3 kohdan a alakohdan iii alakohta).

57.      Näistä säännöksistä ilmenee, että päätöksessä 2013/488 asetetaan jäsenvaltioille joukko konkreettisia velvoitteita EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi. Yksi näistä velvoitteista on se, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöt, joilla on toimintansa yhteydessä pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, saavat kansalliselta turvallisuusviranomaiselta turvallisuusselvityksen.

58.      Yhteenvetona voidaan todeta, että päätöksen 2013/488 mukaan jäsenvaltioilla on yleinen vastuu siitä, että tietyt henkilöt noudattavat tätä päätöstä (15 artiklan 3 kohta), että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi tarkoitettujen säännösten soveltaminen varmistetaan (16 artiklan 3 kohta) ja että hankeosapuolilla ja alihankkijoilla, jotka ovat osapuolina turvallisuusluokitelluissa sopimuksissa, on yhteisöturvallisuusselvitys (11 artiklan 5 kohta).

59.      On huomattava, että päätöksessä 2013/488 ei pelkästään aseteta yleistä velvollisuutta henkilöille, joilla pitää toimintansa perusteella olla pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, hankkia turvallisuusselvitys kansalliselta turvallisuusviranomaiselta. Päätöksessä vahvistetaan myös tietyt säännöt, jotka koskevat turvallisuusselvitysmenettelyä ja turvallisuusselvityksen myöntämisen edellytyksiä.

60.      Päätöksen liitteessä V olevan III osaston 8–13 kohdassa todetaan seuraavaa:

”8.      Yhteisöturvallisuusselvityksen myöntää jäsenvaltion kansallinen tai nimetty turvallisuusviranomainen tai muu sen toimivaltainen turvallisuusviranomainen kansallisten lakien ja asetusten mukaisena osoituksena siitä, että yritys tai muu yhteisö pystyy suojaamaan asianomaiseen turvallisuusluokkaan (CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL tai SECRET UE/EU SECRET) kuuluvat EU:n turvallisuusluokitellut tiedot toimitiloissaan. Yhteisöturvallisuusselvitys on esitettävä hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle, ennen kuin hankeosapuolelle tai alihankkijalle taikka mahdolliselle hankeosapuolelle tai alihankkijalle voidaan luovuttaa EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja tai myöntää pääsy niihin.

9.      Asiaankuuluvan kansallisen tai nimetyn turvallisuusviranomaisen on yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämisen yhteydessä vähintään

a)      arvioitava yrityksen tai muun yhteisön eheys;

b)      arvioitava omistajuutta, valvontaa tai alttiutta epäilyttäville vaikutteille, joita voidaan pitää turvallisuusriskinä;

c)      tarkistettava, että yritys tai muu yhteisö on ottanut toimipaikassaan käyttöön turvallisuusjärjestelmän, joka kattaa kaikki asianmukaiset CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietojen tai aineistojen suojaamisen edellyttämät turvatoimet tässä päätöksessä säädettyjen vaatimusten mukaisesti;

d)      tarkistettava, että johtohenkilöstön, omistajien ja työntekijöiden, joiden tehtävät edellyttävät pääsyä CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokkaan kuuluviin tietoihin, henkilöstöturvallisuus on selvitetty tämän päätöksen vaatimusten mukaisesti; ja

e)      tarkistettava, että yritys tai muu yhteisö on nimennyt yhteisöturvallisuuspäällikön, joka on vastuussa yhteisön johdolle turvallisuuteen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta yhteisössä.

10.      Hankeviranomaisena toimivan pääsihteeristön on tarvittaessa ilmoitettava asianmukaiselle kansalliselle tai nimetylle turvallisuusviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle, että yhteisöturvallisuusselvitys vaaditaan sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa tai sopimuksen toimeenpanoa varten. Yhteisöturvallisuusselvitys tai henkilöturvallisuusselvitys vaaditaan sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, jos tarjousmenettelyn aikana on annettava CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET ‑turvallisuusluokan tietoja.

11.      Hankeviranomainen ei saa tehdä turvallisuusluokiteltua sopimusta valitun tarjoajan kanssa, ennen kuin se on saanut sen jäsenvaltion kansalliselta tai nimetyltä turvallisuusviranomaiselta tai muulta toimivaltaiselta turvallisuusviranomaiselta, johon asianomainen hankeosapuoli tai alihankkija on rekisteröity, vahvistuksen siitä, että mahdollisesti vaadittava asianmukainen yhteisöturvallisuusselvitys on myönnetty.

12.      Kansallisen tai nimetyn turvallisuusviranomaisen tai muun toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen, joka on myöntänyt yhteisöturvallisuusselvityksen, on ilmoitettava hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle yhteisöturvallisuusselvitykseen vaikuttavista muutoksista. Kun kyseessä on alihankintasopimus, kansalliselle tai nimetylle turvallisuusviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle on ilmoitettava vastaavasti.

13.      Jos asiaankuuluva kansallinen tai nimetty turvallisuusviranomainen tai muu toimivaltainen turvallisuusviranomainen peruuttaa yhteisöturvallisuusselvityksen, tämä on hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle riittävä peruste irtisanoa turvallisuusluokiteltu sopimus tai sulkea tarjoaja kilpailun ulkopuolelle.”

61.      Sen selvittämiseksi, merkitseekö pääasiassa kyseessä oleva tilanne edellä kuvattujen unionin oikeussääntöjen valossa unionin oikeuden soveltamista, on mielestäni erotettava toisistaan protectusille myönnetty selvitys, joka oikeuttaa pääsyn kansallisen oikeuden nojalla turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja selvitys, joka oikeuttaa sen pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

62.      Näin ollen tilanne, jossa NBÚ yhtäältä myönsi protectusille yhteisöturvallisuusluvan, joka antoi sille oikeuden tutustua kansallisen oikeuden nojalla turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja toisaalta peruutti tämän luvan, ei mielestäni ole unionin oikeuden soveltamista. Päätökseen 2013/488 ei sisälly säännöksiä, joilla olisi tarkoitus säännellä kansallisten viranomaisten päätöksiä, jotka koskevat pääsyä kansallisen oikeuden nojalla siinä säädettyjä tarkoituksia varten turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asian aineistosta ei myöskään ilmene, että muilla unionin lainsäädäntötoimilla pyrittäisiin millään tavoin yhdenmukaistamaan kansallisia sääntöjä, jotka koskevat tällaisten tietojen asemaa. Unionin tuomioistuin totesi äskettäin tuomiossaan NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot), että sääntöjä tietojen turvallisuusluokituksesta ja sen poistamisesta kansallisten lainsäädäntöjen nojalla ei ole yhdenmukaistettu millään tällaisia sääntöjä koskevalla unionin lainsäädäntötoimella.(21)

63.      Tästä seuraa, että yhteisöturvallisuuslupaa koskevan Slovakian lainsäädännön samoin kuin Slovakian viranomaisten toteuttamien tätä lupaa koskevien toimenpiteiden on katsottava kuuluvan yksinomaan kansallisen oikeuden piiriin ja jäävän siten unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen yhteisöturvallisuusluvan peruuttamista koskevan päätöksen laillisuuden arviointi ei ole suoraan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”unionin oikeuden soveltamisen” muoto.

64.      Sen sijaan tilanteessa, jossa NBÚ yhtäältä myönsi protectusille yhteisöturvallisuustodistuksen, joka oikeutti sen pääsyn turvallisuusluokkaan SECRET UE/EU SECRET kuuluviin EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja toisaalta peruutti tämän todistuksen, on mielestäni kyse unionin oikeuden soveltamisesta.

65.      Yhteisöturvallisuustodistuksella, jossa siis todetaan Slovakian lainsäädännön mukaisesti korkein turvallisuusluokka, johon kuuluviin EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin henkilö voi saada pääsyn, ja unionin lainsäädännön vastaavat säännökset, joiden nojalla tämän henkilön pääsy turvallisuusluokiteltuihin tietoihin sallitaan, voidaan katsoa olevan tarkoitus ja vaikutukset, jotka kattavat päätöksessä 2013/488 tarkoitetun yhteisöturvallisuusselvityksen tarkoituksen ja vaikutukset. Lisäksi tästä päätöksestä seuraa, että kansallinen turvallisuusviranomainen, tässä tapauksessa NBÚ, on vastuussa selvitysmenettelyn suorittamisesta. Slovakian lainsäädännöstä ilmenee myös, että turvallisuusselvitysmenettelyn tarkoituksena on antaa turvallisuusselvityksen saaneelle henkilölle mahdollisuus tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin Slovakian tasavaltaa sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta johtuvien tehtävien suorittamisen yhteydessä,(22) mistä voidaan päätellä, että tällä lainsäädännöllä ei ole pelkästään kansallista tavoitetta, joka eroaisi siten päätöksen 2013/488 tavoitteesta.

66.      Totean vielä, että perusteet, joilla NBÚ peruutti pääasian valittajan yhteisöturvallisuustodistuksen ja jotka liittyvät lähinnä siihen, että se muodosti turvallisuusriskin, koska sen liikesuhde saattoi vahingoittaa Slovakian tasavallan turvallisuusetuja ja koska sen toiminta oli tämän valtion taloudellisten etujen vastaista, voidaan ymmärtää siten, että pääasian valittaja ei enää täytä päätöksen 2013/488 liitteessä V(23) asetettuja yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämisen vähimmäisedellytyksiä.

67.      Se, että Slovakian lainsäädännön mukaan yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaolo on sidottu yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon,(24) ei voi mielestäni johtaa siihen, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne jäisi unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle. Molemmat turvallisuusselvitykset on nimittäin peruutettu todetun turvallisuusriskin vuoksi.

68.      Lisäksi yhteisöturvallisuustodistuksen ja yhteisöturvallisuusluvan voimassaolon välinen yhteys on nähdäkseni looginen, sillä kuten erityisvaliokunta myöntää kirjallisissa huomautuksissaan, jos asianomaisen yrityksen osalta on todettu turvallisuusriski kansallisen oikeuden nojalla, tätä riskiä ei voida rajata vain Slovakian tasavallan alueelle, vaan se on välttämättä ulotettava koskemaan kaikkia kyseisen jäsenvaltion ulkosuhteiden aloja. Tällä alalla jäsenvaltioiden edut ja unionin edut liittyvät läheisesti toisiinsa, joten on normaalia, että erityisesti kansallisen oikeuden nojalla turvallisuusluokiteltujen tietojen perusteella todettu kansallisen tason turvallisuusriski vaikuttaa suoraan EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyä koskevaan oikeuteen. Tämä jäsenvaltioiden etujen ja unionin etujen välinen yhteys ilmenee lisäksi jo päätöksen 2013/488 2 artiklan 1 kohdassa esitetystä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen määritelmästä, jossa korostetaan, että EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja ovat tiedot, ”joiden luvaton ilmitulo saattaisi vaihtelevassa määrin vahingoittaa Euroopan unionin tai yhden tai useamman jäsenvaltion etuja”.(25)

69.      Lisäksi kyseisen yrityksen haavoittuvuus voi johtua kansallisen oikeuden nojalla turvallisuusluokitelluista tiedoista, mikä ei sulje pois mahdollisuutta, että kyse on unionin oikeuden soveltamisesta siltä osin kuin henkilön pääsyn EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin oikeuttava toimi kumotaan. On myös täsmennettävä, että se, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksensä 35 ja 37 kohdassa – kansallisen yhteisöturvallisuusluvan peruuttaminen perustui yksinomaan kansallisessa lainsäädännössä määriteltyyn kriteeriin luotettavuudesta turvallisuuden kannalta, ei ole esteenä sille, että pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa on kyse unionin oikeuden soveltamisesta. Tältä osin unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka yksin jäsenvaltioiden asiana on määritellä keskeiset turvallisuusetunsa ja toteuttaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuutensa varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, pelkästään se, että kansallinen toimenpide on toteutettu kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, ei voi johtaa siihen, ettei unionin oikeutta sovelleta, ja vapauttaa jäsenvaltioita velvollisuudesta noudattaa unionin oikeutta.(26)

70.      Siltä osin kuin Slovakian lainsäädäntöä ei ole annettu erityisesti päätöksen 2013/488 soveltamiseksi, on todettava, ettei sillä, että kansallista lainsäädäntöä ei ole annettu unionin toimen saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta, ole merkitystä, koska tätä lainsäädäntöä soveltamalla tosiasiallisesti sovelletaan unionin oikeutta.(27)

71.      Mielestäni on merkityksetöntä, että päätöksessä 2013/488 annetaan jäsenvaltioille laaja harkintavalta turvallisuusriskin ja sen edellytysten toteamiseksi yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämistä, muuttamista tai peruuttamista koskevassa menettelyssä. Tämä tilanne vastaa tilannetta, jossa unionin toimella annetaan jäsenvaltioille vapaus valita useista soveltamistavoista tai harkinta- tai arviointivalta, joka on erottamaton osa kyseisellä toimella luotua järjestelmää.(28)

72.      Lisäksi se, että kansalliset viranomaiset ja menettelyt on otettu käyttöön päätöksessä 2013/488 tarkoitettujen velvoitteiden täyttämiseksi, ei estä toteamasta, että kyse on perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin oikeuden soveltamisesta. Kyseessä on vain perinteinen ilmaus säännöstä, jonka mukaan jäsenvaltioiden on kansallisissa järjestelmissään ja menettelyissään varmistettava sellaisten unionin oikeussääntöjen soveltaminen, joilla asetetaan niille velvoitteita.

73.      Mielestäni myöskään se, ettei yhteisöturvallisuusselvityksen saamiseen tai voimassa pitämiseen ole muodollista oikeutta, ei ole edellytys, joka voitaisiin asettaa perusoikeuskirjan sovellettavuudelle.

74.      Näin ollen on niin, että jäsenvaltiot ja niiden kansalliset turvallisuusviranomaiset varmistavat EU-turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisen kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti.(29) Tätä viittausta kansalliseen oikeuteen ei pidä ymmärtää siten, että jäsenvaltioille annettaisiin oikeus määrittää itsenäisesti EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevat puitteet. Jäsenvaltioiden on siten varmistettava tällainen suoja unionin oikeudessa vahvistettujen normien mukaisesti.

75.      Yleisemmällä tasolla on mielestäni mahdotonta väittää, että unionin oikeudella ei olisi merkitystä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevien sääntöjen määrittämisen ja täytäntöönpanon kannalta, vaikka näiden sääntöjen tarkoituksena on varmistaa unionin moitteeton toiminta. Tämä merkitsisi sitä, että jäsenvaltioiden voitaisiin katsoa tällaisiin tietoihin pääsyyn oikeuttavan selvityksen myöntäessään tai peruuttaessaan käyttävän niille kuuluvaa toimivaltaa, mikä jäisi unionin oikeuden ja siten perusoikeuskirjan soveltamisalan ulkopuolelle. Mielestäni turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevien kansallisten lakien ja asetusten soveltamisessa EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisen alalla on sitä vastoin noudatettava unionin oikeutta.

76.      Päättelen edellä esitetyistä seikoista, että päätöksessä 2013/488 tarkoitettujen EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevien sääntöjen kannalta kansallinen viranomainen, joka myöntää yhteisöturvallisuusselvitystä vastaavan yhteisöturvallisuustodistuksen, myöntää unionin oikeudessa säädetyn luvan. Tämän luvan, samoin kuin sen peruuttamisen, vaikutukset määritellään unionin oikeudessa, ja niiden on määrä toteutua pääasiassa asianomaisen henkilön ja unionin toimielinten välisissä suhteissa. Lisäksi toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka päättää peruuttaa yhteisöturvallisuusselvityksen, toimii suorittaessaan unionin toimielinten sille antamaa tehtävää EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisen varmistamiseksi. Kyseisen viranomaisen on sen vuoksi noudatettava unionin oikeudessa määritettyjä vähimmäisvaatimuksia.

77.      Pääasian valittajan osalta on myös korostettava, että päätöksen 2013/488 henkilöllinen soveltamisala on erityisen laaja. Tältä osin on huomattava, että päätöksen liitteessä V olevan 8 kohdan sanamuoto on yleinen, sillä siinä ei rajata henkilöitä, joille yhteisöturvallisuusselvitys on myönnettävä.(30)

78.      Tässä kohdassa todetaan myös, että ”yhteisöturvallisuusselvitys on esitettävä – – pääsihteeristölle, ennen kuin hankeosapuolelle tai alihankkijalle taikka mahdolliselle hankeosapuolelle tai alihankkijalle voidaan luovuttaa EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja tai myöntää pääsy niihin”. Tästä säännöksestä seuraa, että päätöksessä 2013/488 tarkoitettu turvallisuusselvitys voi hyödyttää mahdollista hankeosapuolta, mikä on hyvin yleistä ja voi tarkoittaa pääasian valittajan kaltaista yritystä. Vastaavasti on täsmennettävä, että hankeosapuolen käsite määritellään tämän päätöksen lisäyksessä A siten, että sillä tarkoitetaan ”henkilöä tai oikeudellista yhteisöä, joka on oikeudellisesti kelpoinen tekemään sopimuksia”, eikä henkilöä, joka on todellisuudessa sopimussuhteessa neuvostoon tai jo aloittanut toimenpiteet ryhtyäkseen sopimussuhteeseen.

79.      Siltä osin kuin kyse on protectusin tilanteesta sen mahdollisen EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyn osalta, merkitystä on sillä, että vaikka näihin tietoihin ei tosiasiallisesti olisi koskaan tutustuttu, kyseinen yritys on hakenut yhteisöturvallisuustodistusta, jonka tarkoituksena on muun muassa se, että sen saaja voi tutustua EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Lisäksi protectus ilmoitti istunnossa, että sillä oli voimassa olevia sopimuksia Ministerstvo hospodárstvan (talousministeriö, Slovakia) kanssa. Ei voida pitää poissuljettuna, että tämänkaltaisissa sopimussuhteissa voi esiintyä EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista kansallisella tasolla ja EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevien alojen limittäisyyden vuoksi.

80.      Näiden seikkojen valossa sovellettaessa unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistettuja kriteerejä pääasiassa on mielestäni todettava, toisin kuin kaikki tämän asian käsittelyyn osallistuneet protectusia lukuun ottamatta väittävät, että jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun jokin sen tuomioistuimista tutkii sellaisen päätöksen laillisuuden, jolla peruutetaan EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyyn oikeuttava yhteisöturvallisuustodistus, joka vastaa päätöksen 2013/488 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitettua yhteisöturvallisuusselvitystä. Tältä osin on merkityksetöntä, että kansallisen lainsäädännön mukaan tämän yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaololla, siltä osin kuin kyseisen todistuksen peruuttaminen perustuu toteamukseen, jonka mukaan sen haltija muodostaa turvallisuusriskin, on yhteys kansallisen yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa pääasiassa.

C       Toinen ennakkoratkaisukysymys

81.      Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, mitä menettelyllisiä takeita perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan on annettava yritykselle, jonka yhteisöturvallisuusselvityksen kansallinen turvallisuusviranomainen on peruuttanut tukeutuen osittain turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joihin tällä yrityksellä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua. Kyseinen tuomioistuin haluaa erityisesti tietää, onko tämä artikla esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei taata asianomaiselle henkilölle ja tämän asianajajalle pääsyä yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisen perusteena oleviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja jonka nojalla tuomioistuin ei voi varmistaa tällaista pääsyä, vaikka sillä itsellään on pääsy näihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

82.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että lain nro 215/2004 26 §:n 3 momentista, luettuna yhdessä tämän lain 50 §:n 6 momentin kanssa, ilmenee, että kun NBÚ päättää, ettei henkilö voi tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, sen päätöksessä on ilmoitettava sen perusteena olleet seikat, näytön arviointia ohjanneet perusteet ja maininta muutoksenhakumahdollisuudesta.

83.      NBÚ:n ja erityisvaliokunnan käytännön mukaan niiden päätösten perusteena olevat turvallisuusluokitellut tiedot eivät ilmene päätösten perusteluista. Päätöksissä ainoastaan viitataan nämä tiedot sisältävän kirjallisen todisteen tunnisteeseen.

84.      Jos kirjalliset todisteet sisältävät turvallisuusluokiteltuja tietoja, henkilöllä, joka on yhteisöturvallisuusselvitystä koskevan menettelyn kohteena, ei ole pääsyä niihin.

85.      Jos tällainen henkilö valittaa yhteisöturvallisuusluvan tai ‑todistuksen peruuttamista koskevasta päätöksestä, tätä valitusta käsittelevällä tuomioistuimella on lain nro 215/2004 34 §:n 1 momentin f kohdan nojalla rajoittamaton pääsy kaikkiin asian aineistoon sisältyviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

86.      Lain nro 215/2004 35 §:n 3 momentin mukaan myös asianomaisen henkilön asianajaja voi tutustua näihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin mutta ainoastaan kyseiset turvallisuusluokitellut tiedot selvittäneen ja niistä NBÚ:lle ilmoittaneen viranomaisen suostumuksella. Asianajajalla on tällöin näitä tietoja koskeva salassapitovelvollisuus, mikä käytännössä merkitsee sitä, ettei hän voi ilmaista niitä asiakkaalleen.

87.      Ennen kuin tarkastellaan edellä kuvattujen menettelyllisten takeiden yhteensopivuutta perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa on pohdittava, onko tämä artikla sovellettavissa pääasian tilanteessa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kehottaa unionin tuomioistuinta tekemään.

1.     Perusoikeuskirjan 47 artiklan sovellettavuus

88.      Kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, niiden on perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistettava, että muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa vahvistetuista oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin johtuvia vaatimuksia noudatetaan.(31)

89.      Ensi arviolta voisi vaikuttaa siltä, että perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin oikeuden soveltaminen johtaa siihen, että on sovellettava perusoikeuskirjan 47 artiklaa.(32) Unionin oikeuden soveltamista koskevan edellytyksen ja perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattamisen tarpeen välillä olisi siis jonkinlainen automaattinen yhteys.

90.      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tällaista automaattista yhteyttä ei näyttäisi todellisuudessa olevan.

91.      Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusoikeuskirjan 47 artiklan soveltaminen tietyssä yksittäistapauksessa edellyttää, että henkilö, joka vetoaa siihen, vetoaa unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin tai että tämä henkilö on sellaisten syytetoimien kohteena, jotka merkitsevät unionin oikeuden soveltamista.(33) Tämä edellytys on asetettu ensimmäisen kysymyksen kohteena olevan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa vahvistetun unionin oikeuden soveltamista koskevan yleisen edellytyksen lisäksi.(34)

92.      Tässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmaisee epäilyksensä siitä, voiko pääasian valittaja vedota unionin oikeudessa taattuun oikeuteen, ja pyytää unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, voivatko päätöksen 2013/488 säännöt olla perusteena unionin oikeudessa pääasian valittajalle taatulle oikeudelle, jonka turvaamiseen tämä voi vedota perusoikeuskirjan 47 artiklan perusteella.

93.      Mielestäni tämä edellytys täyttyy tässä tapauksessa.

94.      Kuten olen edellä todennut, päätöksessä 2013/488 jätetään jäsenvaltioille laaja harkintavalta sen määrittämiseksi, missä tapauksissa yhteisöturvallisuusselvitys on myönnettävä tai peruutettava. Päätöksen liitteessä V edellytetään, että jäsenvaltiot suorittavat tietyt vähimmäistarkistukset ennen yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämistä, mutta siinä ei anneta asianomaisille henkilöille oikeutta yhteisöturvallisuusselvityksen saamiseen, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Asianomaisilla henkilöillä ei myöskään ole oikeutta selvityksensä voimassa pitämiseen, vaikka nämä henkilöt täyttäisivät edelleen kyseisessä päätöksessä tarkoitetut vähimmäisvaatimukset.

95.      Katson kuitenkin, että vaikka päätöksessä 2013/488 ei anneta yritykselle oikeutta yhteisöturvallisuusselvityksen saamiseen tai sen voimassa pitämiseen, siinä annetaan tällaisen selvityksen saaneelle yritykselle erityinen oikeus osallistua neuvoston turvallisuusluokiteltuihin sopimuksiin.

96.      Vastaavasti sen selvittämiseksi, voidaanko perusoikeuskirjan 47 artiklaa soveltaa, on mielestäni otettava huomioon vaikutukset, joita yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevasta päätöksestä voi aiheutua yritykselle. Tältä osin on huomattava, että päätöksen 2013/488 liitteessä V olevan 13 kohdan mukaan tällaisen selvityksen peruuttaminen ”on hankeviranomaisena toimivalle pääsihteeristölle riittävä peruste irtisanoa turvallisuusluokiteltu sopimus tai sulkea tarjoaja kilpailun ulkopuolelle”. Kun otetaan huomioon ne kielteiset seuraukset, joita yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevasta päätöksestä voi aiheutua yritykselle, mielestäni yritys voi tällaisen päätöksen laillisuuden riitauttaessaan perustellusti vedota tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten noudattamiseen.

97.      Joka tapauksessa on huomattava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden suojelu julkisen vallan mielivaltaiselta tai suhteettomalta puuttumiselta niiden yksityisen toiminnan alaan on unionin oikeuden yleinen periaate.(35) Unionin tuomioistuimen mukaan oikeushenkilö voi vedota tähän suojaan, joka on perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu unionin oikeudessa taattu oikeus, riitauttaakseen tuomioistuimessa sille vastaisen toimen.(36)

98.      Koska perusoikeuskirjan 47 artiklan sovellettavuus on nähdäkseni osoitettu, on täsmennettävä, mitä menettelyllisiä takeita protectusin kaltainen yritys voi saada tämän artiklan perusteella pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa.

2.     Perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvat EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyä koskevat takeet

99.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset Slovakian lainsäädännössä tarkoitettujen menettelysääntöjen yhteensopivuudesta perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa perustuvat kontradiktorisen periaatteen rajoittamista turvallisuusluokiteltujen tietojen yhteydessä koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön väliseen oletettuun eroon.

100. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti 19.9.2017 antamassaan tuomiossa Regner v. Tšekki(37) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkomatta jättämistä koskevan toteamuksensa kannalta ratkaisevana sitä, että tuomioistuimella, jolla on toimivalta tutkia turvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen laillisuus, on oikeus tutustua kaikkiin tällaisen päätöksen perusteena oleviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.(38)

101. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan voisi näin ollen olla perusoikeuskirjan 47 artiklan ja tämän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa riittävää, että ainoastaan se tuomioistuin, jonka tehtävänä on oikeussuojan antaminen asianomaiselle henkilölle, voisi tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

102. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo kuitenkin esille, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tällainen ratkaisu ei välttämättä ole riittävä perusoikeuskirjan 47 artiklan kannalta. Kyseinen tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä muun muassa tuomioon Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym.

103. Unionin tuomioistuinta pyydetään siis ratkaisemaan, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevassa päätöksessä ei mainita sen perusteena olleita turvallisuusluokiteltuja tietoja, asianomaisella oikeushenkilöllä ei ole pääsyä kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon, joka sisältää tällaisia tietoja, tämän oikeushenkilön asianajaja voi saada pääsyn tähän aineistoon edellyttäen, että hän saa siihen tämän viranomaisen suostumuksen ja takaa toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden, ja kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on tutkia tämän päätöksen laillisuus, saa puolestaan pääsyn kaikkiin tähän aineistoon sisältyviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

104. Tähän kysymykseen vastattaessa on huomattava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että koska asiaa koskevissa unionin oikeussäännöissä ei täsmennetä, miten jäsenvaltioiden on taattava asianomaisen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen silloin, kun oikeutta tutustua asiakirjoihin rajoitetaan kansallisen oikeuden nojalla, tätä varten vahvistetut konkreettiset menettelysäännöt kuuluvat kunkin jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen piiriin jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden nojalla, kunhan tällaiset menettelysäännöt eivät ole epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä tilanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen muodostuu käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).(39)

105. Vastaavuusperiaatteen osalta on muistettava, että kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, lain nro 215/2004 26 §:n 3 momentista, luettuna yhdessä tämän lain 50 §:n 6 momentin kanssa, ilmenee, että kun NBÚ päättää, ettei henkilö voi tutustua kansallisen oikeuden nojalla turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, erityisesti kun tämän henkilön on todettu muodostavan turvallisuusriskin, sen päätöksessä on ilmoitettava sen perusteena olleet seikat, näytön arviointia ohjanneet perusteet ja maininta muutoksenhakumahdollisuudesta.

106. Näitä menettelyllisiä takeita, jotka muodostuvat perustellun päätöksen tekemisestä, pitäisi soveltaa myös yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevaan päätökseen, sillä muutoin vastaavuusperiaate jätettäisiin huomiotta. Nähdäkseni on selvää, että protectusin kaltaisen yrityksen, jota tällainen päätös koskee, on voitava saada tietää ainakin ne olennaiset perustelut, joihin tämä päätös perustuu, lain nro 215/2004 säännöksissä, sellaisina kuin kansalliset tuomioistuimet ovat niitä tulkinneet, säädetyin edellytyksin. Näin näyttää tapahtuvan, kun otetaan huomioon Slovakian lainsäädännössä vahvistettu yhteys yhteisöturvallisuusluvan peruuttamisen ja yhteisöturvallisuustodistuksen peruuttamisen välillä.

107. On kuitenkin todettava, ettei vastaavuusperiaatteesta voida päätellä, että henkilölle, jonka osalta on tehty päätös tämän yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisesta, olisi ilmoitettava päätöksen perusteena olevat turvallisuusluokitellut tiedot. Kuten olen edellä todennut, NBÚ:n ja erityisvaliokunnan käytännön mukaan niiden päätösten perusteena olevat turvallisuusluokitellut tiedot eivät ilmene päätösten perusteluista. Tätä näkökohtaa on siis tarkasteltava tehokkuusperiaatteen kannalta.

108. Tehokkuusperiaatteen osalta on korostettava, että sitä on noudatettu vain, jos kyseessä oleva menettelysääntö on perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukainen.(40) Jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa niiden oikeuksien tehokkuus, joita yksityisillä on unionin oikeuden perusteella, sisältyy vaatimus oikeussuojasta, joka on taattu kyseisessä 47 artiklassa, jota kansallisen tuomioistuimen on noudatettava. Tämän oikeussuojan on koskettava sekä niiden tuomioistuinten nimeämistä, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan unionin oikeuteen perustuvat asiat, että tällaisia menettelyjä koskevien sääntöjen määrittämistä.(41)

109. On myös huomattava, että kun jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, niiden on taattava perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetusta tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevasta oikeudesta johtuvien vaatimusten noudattaminen; sen osalta edellytetään tuomioistuinmenettelyssä, että asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan.(42)

110. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jonka on todettava riittävän itsessään,(43) taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden edellytyksenä on, että asianomainen voi saada tiedon häntä koskevan päätöksen perusteluista joko suoraan päätöksestä itsestään tai ilmoituksella pyynnöstään, millä ei puututa toimivaltaisen tuomioistuimen oikeuteen vaatia kyseessä olevaa viranomaista ilmoittamaan ne, jotta asianomainen voi puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko asian saattaminen toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tarkoituksenmukaista, ja jotta viimeksi mainittu kykenee täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan kansalliseen päätökseen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa.(44) Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen edellyttää sitä, että asianomaisella on mahdollisuus tutustua paitsi hänen osaltaan tehdyn päätöksen perusteluihin myös kaikkiin niihin asian aineistoon sisältyviin seikkoihin, joihin hallinto on nojautunut, jotta hän voi tosiasiallisesti ottaa kantaa näihin seikkoihin.(45)

111. Lisäksi kontradiktorinen periaate, joka kuuluu perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettuihin puolustautumisoikeuksiin, merkitsee sitä, että oikeudenkäynnin asianosaisilla on oltava oikeus tutustua kaikkiin tuomioistuimelle toimitettuihin asiakirjoihin ja huomautuksiin, joilla pyritään vaikuttamaan sen ratkaisuun, sekä keskustella niistä, mikä edellyttää, että asianomaisen henkilön on voitava saada tieto asiansa aineistosta, joka on toimitettu tuomioistuimelle, joka antaa ratkaisun tähän päätökseen kohdistetusta oikeussuojakeinosta.(46)

112. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa määrätyn mukaisesti oikeus tutustua asian aineistoon ei kuitenkaan ole perusoikeuskirjan 47 artiklan kannalta ehdoton. On siten muistutettava, että puolustautumisoikeudet eivät ole ehdottomia oikeuksia ja että niistä seuraavaa oikeutta tutustua asian aineistoon voidaan näin ollen rajoittaa punnitsemalla keskenään yhtäältä asianomaisen henkilön oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja toisaalta etuja, joihin on vedottu sen perustelemiseksi, ettei asian aineiston osaa luovuteta kyseiselle henkilölle, erityisesti kun nämä edut liittyvät kansalliseen turvallisuuteen.(47) Sekä hallinnollisessa menettelyssä että tuomioistuinmenettelyssä saattaa osoittautua välttämättömäksi, että asianomaiselle henkilölle ei ilmoiteta tiettyjä tietoja, erityisesti, kun otetaan huomioon valtion turvallisuutta koskevat näkökohdat.(48)

113. Unionin tuomioistuin katsoo kuitenkin johdonmukaisesti, että kyseessä olevan alan arkaluonteisuudesta riippumatta puolustautumisoikeudet eivät voi menettää kokonaan merkitystään. Se kehottaa kussakin tapauksessa kansallista tuomioistuinta etsimään tasapainon tehokasta oikeussuojakeinoa koskevan oikeuden ja turvallisuusvaatimusten säilyttämisen välillä.

114. Kun otetaan huomioon, että perusoikeuskirjan 47 artiklan noudattaminen on välttämätöntä, unionin tuomioistuimen mukaan punninta, joka kansallisen tuomioistuimen on suoritettava, ei voi johtaa siihen, että asianomaisen henkilön puolustautumisoikeudet menettävät täysin tehonsa ja että muutoksenhakuoikeus, joka tällä henkilöllä on kyseisen artiklan nojalla oltava, menettää sisältönsä muun muassa siten, ettei asianomaiselle henkilölle tai tarvittaessa hänen edustajalleen ilmoiteta edes niiden perusteiden olennaista sisältöä, joille hänen osaltaan tehty päätös perustuu.(49)

115. Kyseinen punninta voi kuitenkin johtaa siihen, että tiettyjä asian aineistoon sisältyviä tietoja ei luovuteta asianomaiselle henkilölle, jos näiden tietojen ilmoittaminen on omiaan vaarantamaan välittömästi ja erityisellä tavalla asianomaisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, koska sillä voidaan muun muassa saattaa henkilöiden henki, terveys tai vapaus vaaraan tai paljastaa erityisesti kansalliseen turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin erikoistuneiden asiantuntijaviranomaisten käyttämät erityiset tutkintamenetelmät ja siten haitata tulevaisuuteen nähden vakavalla tavalla näiden viranomaisten työskentelyä tai jopa estää näitä kokonaan suorittamasta tehtäviään.(50)

116. Edellä esitetystä seuraa, että vaikka unionin oikeuden mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisen turvallisuuden tätä edellyttäessä evätä asianomaiselta henkilöltä oikeuden saada tutustua suoraan asiansa aineistoon kokonaisuudessaan, unionin oikeutta ei voida tehokkuusperiaatetta, oikeutta hyvään hallintoon ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukkaamatta tulkita siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa kyseisen henkilön asemaan, jossa hän ja hänen edustajansa eivät kumpikaan voi tehokkaasti tutustua tähän aineistoon sisältyvien ratkaisevien tietojen olennaiseen sisältöön erityismenettelyssä, jolla tähdätään kansallisen turvallisuuden suojaamiseen.(51)

117. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo todennut yhtäältä, että kun aineistoon sisällytettyjen tietojen ilmaisemista on rajoitettu kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä syystä, asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ei riittävällä tavalla takaa se, että kyseisellä henkilöllä on mahdollisuus saada tietyin edellytyksin näihin tietoihin tutustumista koskeva lupa, johon liittyy täydellinen kielto käyttää näin saatuja tietoja hallinnollisessa menettelyssä tai tuomioistuinmenettelyssä.(52)

118. Arvioitaessa, onko asianomaisen henkilön puolustautumisoikeudet taattu riittävällä tavalla toimivaltaisen tuomioistuimen mahdollisuudella tutustua asian aineistoon, on korostettava, että tällainen mahdollisuus ei voi korvata asianomaisen henkilön tai hänen edustajansa oikeutta tutustua kyseiseen aineistoon sisällytettyihin tietoihin.(53) Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen tuomioistuinmenettelyssä ei siten edellytä sitä, että toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot päätöksensä tekemiseksi, vaan sitä, että asianomainen henkilö voi tarvittaessa neuvonantajan välityksellä valvoa etujaan esittämällä näkemyksensä tällaisista seikoista.(54) Toimivaltaisten tuomioistuinten oikeus tutustua asian aineistoon sisältyviin tietoihin ja sellaisten menettelyjen käyttöönotto, joilla varmistetaan, että asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan, ovat nimittäin kaksi erillistä ja kumulatiivista vaatimusta.(55)

119. Edellä esitetyn perusteella unionin tuomioistuin on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään todennut aiempien tuomioidensa mukaisesti, että hyvän hallinnon yleistä periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava yhdessä SEUT 20 artiklan kanssa siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että silloin, kun sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle annettu päätös oleskeluluvan peruuttamisesta tai epäämisestä, joka voisi saada johdetun oleskeluoikeuden SEUT 20 artiklan nojalla, perustuu tietoihin, joiden ilmaiseminen vaarantaisi kyseisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, kyseinen kolmannen maan kansalainen tai hänen edustajansa saavat tutustua näihin tietoihin vasta saatuaan siihen luvan, heille ei anneta tietoja edes niiden perusteiden olennaisesta sisällöstä, joihin tällaiset päätökset perustuvat, eivätkä he voi missään tapauksessa käyttää hallinto- tai tuomioistuinmenettelyssä tietoja, joihin he olisivat voineet saada tutustua.(56)

120. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voidaanko unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät seikat ja unionin tuomioistuimen tähän mennessä tekemät päätelmät ulottaa koskemaan EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevia asioita, mikä voisi johtaa toteamukseen, että perusoikeuskirjan 47 artikla on esteenä pääasiassa kyseessä olevalle kansalliselle lainsäädännölle.

121. Tämä kysymys on nähdäkseni perusteltu, kun otetaan huomioon EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevien asioiden erityispiirteet, jotka erottavat ne asioista, joiden osalta unionin tuomioistuin on tähän mennessä antanut ohjeita siitä, miten on punnittava tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaa oikeutta ja etuja, joihin vedotaan perusteena tiettyjen tietojen ilmaisematta jättämiselle, erityisesti silloin, kun nämä edut liittyvät kansalliseen turvallisuuteen.

122. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sitä, onko puolustautumisoikeuksia, joihin sisältyy oikeus tutustua asiakirjoihin, loukattu, on arvioitava kunkin yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden perusteella muun muassa tarkastelemalla kyseessä olevan toimen luonnetta, sen toteuttamisen asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä.(57)

123. Tässä yhteydessä on korostettava, että käsiteltävä asia eroaa asioista, joissa annettiin tuomio ZZ, tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. ja tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot). Kun kyse on joko päätöksestä, jolla rajoitetaan unionin kansalaisen vapaata liikkuvuutta yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämistä tai tällaisen suojelun poistamista koskevasta päätöksestä, joka perustuu kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvaan uhkaan, tai päätöksestä peruuttaa tai evätä kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskelulupa, joka voisi saada SEUT 20 artiklan nojalla johdetun oleskeluoikeuden, periaatteena on, että kaikki tällaisten päätösten perustelut ja niiden perusteena olevat tiedot on ilmoitettava. Tämän periaatteen rajoittamista on siten pidettävä poikkeuksena, jota on tulkittava suppeasti.(58)

124. Turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa logiikka on mielestäni käännettävä päinvastaiseksi siten, että lähtökohtaisesti tällaisia tietoja ei saa luovuttaa sivullisille. Turvallisuusluokiteltujen tietojen ilmaiseminen on siten poikkeus tästä säännöstä, ja niitä voidaan luovuttaa vain henkilöille, jotka täyttävät turvallisuusselvityksen saamiseksi tarvittavat edellytykset. Koska tällainen luovuttaminen on poikkeus, sitä voidaan perustellusti rajoittaa tiukasti.

125. Näin ollen henkilö, jonka yhteisöturvallisuusselvityksen kansallinen turvallisuusviranomainen on kyseenalaistanut, ei voi tämän selvityksen peruuttamisesta tehdyn päätöksen riitauttamista koskevassa tuomioistuinmenettelyssä vaatia pääsyä tämän päätöksen perusteena oleviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin riippumatta siitä, perustuuko turvallisuusluokitus kansalliseen oikeuteen vai unionin oikeuteen. Olisi paradoksaalista, jos henkilö, jonka turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyn oikeuttavan turvallisuusselvityksen kansallinen turvallisuusviranomainen on kyseenalaistanut, voisi saada tässä menettelyssä mahdollisuuden tutustua tällaisiin itseään koskeviin tietoihin. Tämä merkitsisi sitä, että henkilölle paljastettaisiin turvallisuusluokiteltuja tietoja, joihin päätös evätä tältä pääsy EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustui, ja siis sitä, että tämä henkilö saisi tietoonsa turvallisuusluokiteltuja tietoja osoittaakseen täyttävänsä – toisin kuin toimivaltainen kansallinen viranomainen katsoo – tällaisiin tietoihin pääsyä koskevat vaatimukset. Kun otetaan huomioon turvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen tarkoitus, sillä, että tämän päätöksen kohteena oleva henkilö saisi pääsyn turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, myös tuomioistuinmenettelyn yhteydessä, mielestäni kyseenalaistettaisiin sääntö, jonka mukaan ainoastaan henkilöt, joilla on turvallisuusselvitys, voivat tutustua näihin tietoihin.

126. Sen periaatteen noudattaminen, ettei turvallisuusluokiteltuja tietoja ilmaista henkilöille, jotka riitauttavat turvallisuusselvityksensä peruuttamisen tuomioistuinmenettelyssä, on perusteltua EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseen erottamattomasti kuuluvien ennalta varautumisen ja ennalta estämisen vaatimusten vuoksi sekä sen vuoksi, että jäsenvaltioilla on oltava laaja harkintavalta yhteisöturvallisuusselvityksen myöntämisessä tai peruuttamisessa.

127. Kuten olen edellä todennut, unionin tuomioistuin on myös korostanut tarvetta siihen, että tiettyjä asian aineistoon sisältyviä tietoja ei luovuteta asianomaiselle henkilölle, jos näiden tietojen ilmoittaminen on omiaan vaarantamaan välittömästi ja erityisellä tavalla asianomaisen jäsenvaltion kansallisen turvallisuuden, koska sillä voidaan muun muassa saattaa henkilöiden henki, terveys tai vapaus vaaraan tai paljastaa erityisesti kansalliseen turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin erikoistuneiden asiantuntijaviranomaisten käyttämät erityiset tutkintamenetelmät ja siten haitata tulevaisuuteen nähden vakavalla tavalla näiden viranomaisten työskentelyä tai jopa estää näitä kokonaan suorittamasta tehtäviään.(59) Nämä vaatimukset, jotka unionin tuomioistuin toi alun perin esille tuomiossa ZZ(60) ja joihin voidaan lisätä tarve olla vaikuttamatta meneillään olevaan esitutkintaan, joka voisi kohdistua kyseiseen henkilöön tai tämän lähipiiriin,(61) ovat mielestäni erityisen tärkeitä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa.

128. Tältä osin on pantava merkille, että turvallisuusselvitystä hakevista henkilöistä sekä turvallisuusselvityksen jo saaneista henkilöistä suoritetaan tutkimuksia, joissa pyritään selvittämään kaikki seikat, jotka voivat aiheuttaa riskin kiristyksestä tai painostuksesta, jonka tarkoituksena on pakottaa henkilöt yhteistyöhön sellaisten pahantahtoisten tahojen tai toimijoiden kanssa, jotka haluavat päästä käsiksi näiden henkilöiden hallussa oleviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Nämä tutkimukset perustuvat objektiivisiin kriteereihin ja tutkintamenetelmiin, joiden avulla voidaan selvittää, onko turvallisuusselvitystä hakeneella tai sellaisen saaneella henkilöllä käyttäytymisensä tai ympäristönsä vuoksi haavoittuvuutta, jota kolmas osapuoli voisi käyttää suojattujen tietojen saamiseksi. Viime kädessä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on määritettävä, voidaanko henkilöä pitää luotettavana turvallisuuden ja turvallisuusluokiteltujen tietojen välttämättömän luottamuksellisuuden kannalta, varmistamalla, että kyseinen henkilö on lojaali ja luotettava. Mielestäni on olennaisen tärkeää paitsi säilyttää niiden turvallisuusluokiteltujen tietojen luottamuksellisuus, joiden perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen voi todeta henkilön merkitsevän turvallisuusriskiä, myös pitää salassa todisteet ja tutkintamenetelmät, joiden avulla tällainen riski on todettu.

129. Näin ollen tutkimukset, joilla pyritään arvioimaan yhteisöturvallisuusriskiä, on tarkoitettu ehdottoman luottamuksellisiksi, varsinkin kun on huolehdittava siitä, ettei unionin oikeuden soveltamisella rajoiteta kansallisen oikeuden nojalla turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevan puhtaasti kansallisen toimivallan käyttöä.

130. Näistä seikoista seuraa, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa kansallisen tuomioistuimen, jonka on tutkittava yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen laillisuus, toimintaa on ohjattava periaate, jonka mukaan turvallisuusluokiteltuja tietoja ei saa ilmaista tällaisen päätöksen riitauttaneelle valittajalle.

131. Kuten olen jo todennut, unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö näyttää perustuvan siihen perustavanlaatuiseen ajatukseen, että kyseessä olevan alan arkaluonteisuudesta riippumatta puolustautumisoikeudet eivät saa menettää kokonaan merkitystään ja että kansallisen tuomioistuimen kaikkien asian kannalta merkityksellisten tietojen perusteella suorittamalla valvonnalla ei voida korvata sitä, että asianomainen henkilö tai tämän edustaja tosiasiallisesti käyttää näitä oikeuksia. Puolustautumisoikeudet, jotka ovat välttämättömiä, jotta yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen kohteena oleva henkilö voi ilmaista näkemyksensä ja jotta tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, edellyttävät mielestäni, että kyseinen henkilö ei ole täysin tietämätön siitä, mihin tämän väitetään syyllistyneen. Kaikki perustelut, joihin päätös yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisesta perustuu, eivät välttämättä perustu turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, kuten pääasiassa kyseessä oleva tilanne osoittaa. On lisättävä, että puolustautumisoikeuksien tosiasialliseen käyttämiseen, minkä seurauksena henkilöllä, jolta on evätty yhteisöturvallisuusselvitykseen perustuva oikeus, on oltava mahdollisuus kiistää itseään vastaan esitetyt väitteet, ei saa vaikuttaa se, että tämä henkilö ei voi vedota oikeuteen saada tällainen selvitys tai pitää se voimassa.

132. Näin ollen katson, että vaikka EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa on noudatettava periaatetta, jonka mukaan yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen kohteena olevalle henkilölle on ilmoitettava mahdollisimman vähän tietoja, tämän henkilön tai tarvittaessa tämän edustajan on saatava tietoa vähintään niiden perusteiden olennaisesta sisällöstä, joille päätös perustuu. Tämä vähimmäistae käy ilmi unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.(62) Esitän sille kuitenkin seuraavat rajat tässä asiassa kyseessä olevan alan erityisessä yhteydessä.

133. Ensinnäkin tae, jonka mukaan asianomaiselle henkilölle tai tarvittaessa tämän edustajalle on ilmoitettava ainakin niiden perusteiden olennainen sisältö, joille päätös yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamisesta perustuu, ei voi johtaa turvallisuusluokiteltujen tietojen edes osittaiseen paljastamiseen. Tässä perusteiden olennaisen sisällön ilmoittamisessa on noudatettava tämänkaltaisten tietojen ehdotonta luottamuksellisuutta. Lisäksi tällaisessa ilmoittamisessa on otettava huomioon muut aiemmin mainitsemani yleiset edut, kuten tarve olla paljastamatta tutkintamenetelmiä tai olla vaarantamatta meneillään olevaa esitutkintaa.

134. Toiseksi katson, että jotta yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeudet turvataan riittävästi, ei ole välttämätöntä, että tälle henkilölle ilmoitetaan päätöksen kaikkien perusteiden olennainen sisältö. Mielestäni riittää, että kyseinen henkilö saa tietää sen perusteen tai niiden perusteiden olennaisen sisällön, jotka kansallisen tuomioistuimen mukaan muodostavat riittävän perustan kyseiselle päätökselle, kun otetaan huomioon ennalta varautumisen ja ennalta estämisen vaatimukset sekä toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle annettava laaja harkintavalta EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa.(63)

135. Näiden seikkojen valossa katson, että Slovakian lainsäädäntö sisältää riittävät takeet, joilla voidaan yhdessä varmistaa yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen.

136. Tältä osin on muistettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan tämän päätöksen laillisuutta arvioivalla tuomioistuimella on pääsy kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon kokonaisuudessaan. Vaikka asianomaisella oikeushenkilöllä ei ole pääsyä tähän aineistoon, joka sisältää turvallisuusluokiteltuja tietoja, jotka muiden seikkojen ohella olivat päätöksen perusteena, kyseisen oikeushenkilön asianajaja voi saada pääsyn kyseiseen aineistoon edellyttäen, että hän saa siihen tämän viranomaisen suostumuksen ja takaa tiedoksi annettujen tietojen luottamuksellisuuden. On myös huomattava, että NBÚ toimitti tuomioistuinmenettelyn aikana pääasian valittajan asianajajalle tämän pyynnöstä kaksi turvallisuusluokiteltua kirjallista todistetta.

137. Näiden turvallisuusluokiteltujen tietojen lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että NBÚ sai selville turvallisuusluokittelemattomia tietoja, jotka osoittivat muun muassa, että pääasian valittajaan tai sen johtajiin kohdistui esitutkinta, että pääasian valittaja oli tehnyt sopimuksia esitutkinnan kohteena olevien yhtiöiden kanssa, että se oli maksanut näille yhtiöille epätavallisia summia ja että sen henkilöstöllä epäiltiin olevan yhteyksiä erääseen toiseen yhtiöön, jonka kanssa se oli osallistunut hankintamenettelyihin, jolloin nämä kaksi yhtiöitä olivat tehneet tarjouksia saman määräysvallan alaisina. On selvää, että pääasian valittaja saattoi ottaa kantaa NBÚ:n näin saamiin tietoihin.

138. Lisäksi se, että NBÚ peruutti yhteisöturvallisuusluvan ja sen automaattisena seurauksena yhteisöturvallisuustodistuksen, perustui siihen, että pääasian valittajan todettiin muodostavan turvallisuusriskin, koska sen liikesuhde saattoi vahingoittaa Slovakian tasavallan turvallisuusetuja ja koska sen toiminta oli tämän jäsenvaltion taloudellisten etujen vastaista. Päätöksen perusteluissa NBÚ viittasi yksityiskohtaisesti esittämiinsä turvallisuusluokittelemattomiin tietoihin sekä turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, joiden sisältöä se ei täsmentänyt.

139. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, pääasian valittaja kyseenalaistaa valituksessaan erilaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella NBÚ ja erityisvaliokunta ovat päätelleet pääasian valittajan muodostavan turvallisuusriskin, mikä viittaa siihen, että nämä seikat on annettu tiedoksi pääasian valittajalle, jolla on siten ollut mahdollisuus riitauttaa ne.

140. Päättelen näistä seikoista, että Slovakian lainsäädännössä säädettyjen takeiden nojalla pääasian valittaja ei ole tilanteessa, jossa sen tiedossa ei olisi, mihin sen väitetään syyllistyneen, vaikka sillä ei olekaan ollut käytettävissään – mielestäni aivan perustellusti – kaikkia niitä turvallisuusluokiteltuja tietoja, joihin se olisi halunnut tutustua. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella katson päinvastoin, että pääasian valittaja on saanut tiedoksi niiden perusteiden olennaisen sisällön, jotka voivat muodostaa riittävän perustan sen yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevalle päätökselle, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on luonnollisesti selvitettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kyseinen tuomioistuin katsoo, että päätöksessä esitetyt perusteet ovat riittävät päätöksen perustelemiseksi, kun otetaan huomioon laaja harkintavalta, joka toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on oltava EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa, ja että pääasian valittaja saattoi esittää näkemyksensä näistä perusteista, kuten näyttää tapahtuneen, puolustautumisoikeuksien loukkausta ei ole syytä todeta.

141. Perusoikeuskirjan 47 artiklaa on näin ollen mielestäni tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevassa päätöksessä ei mainita sen perusteena olleita turvallisuusluokiteltuja tietoja eikä asianomaisella oikeushenkilöllä ole pääsyä kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon, joka sisältää nämä tiedot, koska ensinnäkin tämän oikeushenkilön asianajaja voi saada pääsyn tähän aineistoon edellyttäen, että hän saa siihen tämän viranomaisen suostumuksen ja takaa toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden, toiseksi kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on tutkia tämän päätöksen laillisuus, saa pääsyn kaikkiin tähän aineistoon sisältyviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja kolmanneksi kyseinen oikeushenkilö on saanut tiedoksi niiden perusteiden olennaisen sisällön, jotka voivat muodostaa riittävän perustan kyseiselle päätökselle, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.

D       Kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys

142. Kolmannella ja neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että siinä edellytetään, että tuomioistuimella, jonka on tutkittava yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan, osittain turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen laillisuus, on toimivalta antaa tämän päätöksen kohteena olevalle oikeushenkilölle pääsy tällaisia tietoja sisältävään kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon. Mikäli tähän vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaisi myös selvennettävän tällaisen toimivallan ulottuvuutta.

143. On syytä täsmentää, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt kolmannen kysymyksen siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin vastaa sen toiseen kysymykseen siten, että perusoikeuskirjan 47 artikla on esteenä Slovakian lainsäädännölle. Kuten olen edellä todennut, jollei kyseisen tuomioistuimen tehtävänä olevista selvityksistä muuta johdu, mielestäni tässä lainsäädännössä säädetyt takeet näyttävät yhdessä riittävän varmistamaan yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan päätöksen kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeuksien suojan.

144. Nähdäkseni on kuitenkin hyödyllistä antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuin vastaus siihen, edellytetäänkö perusoikeuskirjan 47 artiklassa, että tuomioistuimella, jonka tehtävänä on tutkia tällaisen päätöksen laillisuus, on Slovakian lainsäädännössä säädettyjen takeiden lisäksi toimivalta antaa asianomaiselle henkilölle pääsy turvallisuusluokiteltuja tietoja sisältävään asian aineistoon kokonaisuudessaan.

145. Tältä osin ratkaisua, jonka unionin tuomioistuin antoi äskettäin tuomiossaan NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot), on sitä suuremmalla syyllä sovellettava EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevissa asioissa.(64)

146. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin tukeutui tuomioonsa ZZ(65) perustuviin oikeusohjeisiin ja totesi, että jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille toimivallan antaa tai olla antamatta tietoja perusteista tai todisteista, kunhan toimivaltaisella tuomioistuimella on toimivalta tehdä päätelmänsä näiden viranomaisten tämän osalta lopulta tekemän päätöksen osalta.(66)

147. Unionin tuomioistuimen mukaan tällaisella ratkaisulla kyetään kaikissa tapauksissa silloin, kun kansallinen viranomainen on perusteettomasti estänyt tietojen antamisen kyseessä olevan päätöksen perusteena olevista seikoista, turvaamaan perusoikeuskirjan 47 artiklan täysimääräinen noudattaminen siltä osin kuin perusoikeuskirjalla taataan se, ettei tälle viranomaiselle kuuluvien menettelyllisten velvoitteiden laiminlyönti johda siihen, että tuomioistuinratkaisu perustuu tosiseikkoihin ja asiakirjoihin, joihin hakija ei ole voinut tutustua ja joihin hänellä ei siis ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa.(67)

148. Unionin tuomioistuin päättelee tästä, ettei perusoikeuskirjan 47 artiklan voida katsoa edellyttävän, että turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen laillisuuden valvontaan toimivaltaisella tuomioistuimella on välttämättä oltava toimivalta poistaa tiettyjen tietojen turvallisuusluokitus ja ilmoittaa tiedot itse valittajalle, koska tällainen poistaminen ja ilmoittaminen eivät ole välttämättömiä tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.(68)

149. Näiden seikkojen valossa katson, että kolmanteen kysymykseen on vastattava, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että tuomioistuimella, jonka on tutkittava yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan, osittain turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen laillisuus, on toimivalta antaa tämän päätöksen kohteena olevalle oikeushenkilölle pääsy tällaisia tietoja sisältävään kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon.

150. Kun otetaan huomioon vastaus, jonka ehdotan unionin tuomioistuimen antavan kolmanteen kysymykseen, neljättä kysymystä ei mielestäni ole tarpeen tarkastella.

IV     Ratkaisuehdotus

151. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Najvyšší správny súd Slovenskej republikyn esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti:

1)      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa unionin oikeutta, kun jokin sen tuomioistuimista tutkii sellaisen päätöksen laillisuuden, jolla peruutetaan EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin pääsyyn oikeuttava yhteisöturvallisuustodistus, joka vastaa EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä 23.9.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/488 11 artiklassa ja liitteessä V tarkoitettua yhteisöturvallisuusselvitystä. Tältä osin on merkityksetöntä, että kansallisen lainsäädännön mukaan tämän yhteisöturvallisuustodistuksen voimassaololla, siltä osin kuin kyseisen todistuksen peruuttaminen perustuu toteamukseen, jonka mukaan sen haltija muodostaa turvallisuusriskin, on yhteys kansallisen yhteisöturvallisuusluvan voimassaoloon.

2)      Perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevassa päätöksessä ei mainita sen perusteena olleita turvallisuusluokiteltuja tietoja eikä asianomaisella oikeushenkilöllä ole pääsyä kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon, joka sisältää nämä tiedot, koska ensinnäkin tämän oikeushenkilön asianajaja voi saada pääsyn tähän aineistoon edellyttäen, että hän saa siihen tämän viranomaisen suostumuksen ja takaa toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden, toiseksi kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on tutkia tämän päätöksen laillisuus, saa pääsyn kaikkiin tähän aineistoon sisältyviin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja kolmanneksi kyseinen oikeushenkilö on saanut tiedoksi niiden perusteiden olennaisen sisällön, jotka voivat muodostaa riittävän perustan kyseiselle päätökselle.

3)      Perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että tuomioistuimella, jonka on tutkittava yhteisöturvallisuusselvityksen peruuttamista koskevan, osittain turvallisuusluokiteltuihin tietoihin perustuvan päätöksen laillisuus, on toimivalta antaa tämän päätöksen kohteena olevalle oikeushenkilölle pääsy tällaisia tietoja sisältävään kansallisen turvallisuusviranomaisen aineistoon.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      EUVL 2013, L 274, s. 1.

3      Jäljempänä perusoikeuskirja.

4      Ks. mm. EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä 13.3.2015 annettu komission päätös (EU, Euratom) 2015/444 (EUVL 2015, L 72, s. 53) ja luottamuksellisten tietojen käsittelyä Euroopan parlamentissa koskevista säännöistä 15.4.2013 tehty Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös (EUVL 2014, C 96, s. 1). On syytä mainita myös neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 4.5.2011 tehty sopimus Euroopan unionin edun vuoksi vaihdettujen turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta (EUVL 2011, C 202, s. 13).

5      C‑159/21, EU:C:2022:708; jäljempänä tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym.

6      EUVL 2013, L 180, s. 60.

7      Ks. tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (60 kohta).

8      Ks. tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (57 kohta).

9      Ks. mm. tuomio 25.4.2024, NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (C‑420/22 ja C‑528/22, EU:C:2024:344, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; jäljempänä tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot)).

10      Jäljempänä laki nro 215/2004.

11      Lain nro 215/2004 46 §:n c kohdassa säädetään muun muassa, että elinkeinonharjoittajan yhteisöturvallisuuslupa voidaan myöntää ainoastaan ”turvallisuuden kannalta luotettavalle” elinkeinonharjoittajalle.

12      Jäljempänä asetus nro 134/2016.

13      Ks. asetuksen nro 134/2016 5 §:n 1 momentin d kohta.

14      Ks. asetuksen nro 134/2016 5 §:n 4 momentin a kohta.

15      Ks. mm. tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson (C‑617/10, EU:C:2013:105, 17 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 5.5.2022, BPC Lux 2 ym. (C‑83/20, EU:C:2022:346, 25 ja 26 kohta) ja tuomio 25.1.2024, Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova. ym. (C‑58/22, EU:C:2024:70, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

16      Ks. mm. tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson (C‑617/10, EU:C:2013:105, 19 kohta) ja tuomio 13.12.2017, El Hassani (C‑403/16, EU:C:2017:960, 33 kohta).

17      Ks. mm. tuomio 25.1.2024, Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova ym. (C‑58/22, EU:C:2024:70, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18      Ks. mm. tuomio 6.10.2016, Paoletti ym. (C‑218/15, EU:C:2016:748, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 24.2.2022, Glavna direktsia ”Pozharna bezopasnost i zashtita na naselenieto” (C‑262/20, EU:C:2022:117, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19      Ks. mm. tuomio 5.5.2022, BPC Lux 2 ym. (C‑83/20, EU:C:2022:346, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20      Ks. mm. tuomio 30.11.2023, Ministero dell’Istruzione ja INPS (C‑270/22, EU:C:2023:933, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (103 kohta).

22      Ks. lain nro 215/2004 60 §:n 7 momentti, jota yhdessä asetuksen nro 134/2016 5 §:n 6 momentin kanssa sovelletaan yhteisöturvallisuustodistukseen.

23      Ks. erityisesti tässä liitteessä olevan 9 kohdan a ja b alakohta.

24      Ks. asetuksen nro 134/2016 5 §:n 4 momentin a kohta.

25      Kursivointi tässä. Päätöksen 2013/488 lisäyksestä B, joka koskee turvallisuusluokkien vastaavuutta, ilmenee myös kansallisten luokkien ja unionin luokkien läheinen yhteys.

26      Ks. mm. tuomio 15.7.2021, Ministrstvo za obrambo (C‑742/19, EU:C:2021:597, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27      Ks. analogisesti tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson (C‑617/10, EU:C:2013:105, 28 kohta).

28      Ks. tuomio 19.11.2019, TSN ja AKT (C‑609/17 ja C‑610/17, EU:C:2019:981, 50 kohta).

29      Ks. mm. päätöksen 2013/488 1 artiklan 2 kohta, 11 artiklan 4–6 kohta ja 15 artiklan 3 kohta. Vastavuoroisuuden vuoksi tämän päätöksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden tuodessa unionin rakenteisiin tai verkostoihin turvallisuusluokiteltuja tietoja, joissa on kansallinen turvallisuusluokitusmerkintä, neuvosto ja neuvoston pääsihteeristö noudattavat kyseisten tietojen suojaamisessa vastaavan tason EU:n turvallisuusluokiteltuihin tietoihin sovellettavia vaatimuksia lisäyksessä B olevan turvallisuusluokkien vastaavuustaulukon mukaisesti”.

30      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 60 kohta.

31      Ks. mm. tuomio 22.6.2023, K.B. ja F.S. (Ottaminen huomioon viran puolesta rikosasiassa) (C‑660/21, EU:C:2023:498, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32      Ks. mm. tuomio 17.5.2023, Funke (C‑626/21, EU:C:2023:412, 76 kohta).

33      Ks. mm. tuomio 22.2.2022, RS (Perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutus) (C‑430/21, EU:C:2022:99, 34 kohta); tuomio 17.11.2022, Harman International Industries (C‑175/21, EU:C:2022:895, 32 kohta) ja tuomio 4.5.2023, Agenția Națională de Integritate (C‑40/21, EU:C:2023:367, 84 kohta).

34      Ks. tuomio 16.5.2017, Berlioz Investment Fund (C‑682/15, EU:C:2017:373, 42 ja 51 kohta).

35      Ks. mm. siitä, onko oikeushenkilöllä, jolle toimivaltainen kansallinen viranomainen on osoittanut tiettyjen tietojen antamiseen velvoittavan päätöksen tai kyseisen päätöksen noudattamatta jättämisestä määrättyä seuraamusta koskevan päätöksen, oltava perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tällaisten päätösten yhteydessä, tuomio 16.5.2017, Berlioz Investment Fund (C‑682/15, EU:C:2017:373, 51 kohta); tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön) (C‑245/19 ja C‑246/19, EU:C:2020:795, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 25.11.2021, Luxemburgin valtio (Verovelvollisten ryhmää koskevat tiedot) (C‑437/19, EU:C:2021:953, 87 kohta).

36      Ks. mm. tuomio 6.10.2020, Luxemburgin valtio (Muutoksenhakuoikeus verotietopyyntöön) (C‑245/19 ja C‑246/19, EU:C:2020:795, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 25.11.2021, Luxemburgin valtio (Verovelvollisten ryhmää koskevat tiedot) (C‑437/19, EU:C:2021:953, 87 kohta).

37      CE:ECHR:2017:0919JUD003528911. Asian taustalla oli se, että Národní bezpečnostní úřad (kansallinen turvallisuusviranomainen, Tšekki) (jäljempänä viranomainen) oli päättänyt peruuttaa turvallisuusluvan, joka oli myönnetty valittajalle, jotta tämä voisi hoitaa Prvního náměstka ministra obranyn (apulaispuolustusministeri, Tšekki) tehtävää, koska kyseinen henkilö muodosti riskin kansalliselle turvallisuudelle. Päätöksessä ei kuitenkaan mainittu sen perusteena olleita luottamuksellisia tietoja. Koska tiedot oli luokiteltu luottamuksellisiksi, niitä ei lain mukaan saanut luovuttaa asianomaiselle henkilölle. Městský soud v Praze (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki), jolle viranomainen toimitti kyseiset asiakirjat, hylkäsi valittajan esittämän kumoamisvaatimuksen. Valittaja ja tämän asianajaja eivät saaneet oikeutta tutustua asiakirjoihin. Valittajan tämän jälkeen tekemät valitukset eivät menestyneet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa valittaja vetosi (Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleen rikkomiseen. Hän piti hallintomenettelyä epäoikeudenmukaisena, koska hän ei saanut tutustua ratkaisevaan todisteeseen, joka oli katsottu luottamukselliseksi tiedoksi ja jonka vastaaja oli antanut tuomioistuinten käyttöön.

38      Ks. tuomion 152 kohta. Valittajan kansallisissa tuomioistuimissa vireille saattamaa menettelyä oli rajoitettu kahdella tapaa suhteessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamista koskeviin yleisesti sovellettaviin oikeussääntöihin: yhtäältä turvallisuusluokitellut asiakirjat ja tiedot eivät olleet valittajan itsensä tai tämän asianajajan saatavilla ja toisaalta siltä osin kuin peruuttamispäätös perustui tällaisiin asiakirjoihin, päätöksen perusteita ei ollut annettu valittajalle tiedoksi (150 kohta). Tarkastellessaan menettelyä kokonaisuudessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta ollut rikottu. Tämän johtopäätöksen tehdessään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti erityisesti huomioon kansallisille tuomioistuimille annetut toimivaltuudet. Tuomioistuimilla oli oikeus tutustua rajoituksetta kaikkiin turvallisuusluokiteltuihin asiakirjoihin, joihin viranomainen oli perustanut päätöksensä. Niillä oli mahdollisuus tutustua perusteellisesti syihin, joihin viranomainen vetosi perusteluina turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen toimittamatta jättämiselle, ja määrätä tiedoksi annettavaksi asiakirjat, joiden turvallisuusluokitusta ne eivät pitäneet tarpeellisena. Tuomioistuimet saattoivat myös arvioida turvallisuusluvan peruuttamista koskevan viranomaisen päätöksen perusteltavuutta ja määrätä tarvittaessa seuraamuksia mielivaltaisesta päätöksestä (152 kohta). Niiden toimivalta kattoi kaikki asiaan liittyvät tosiseikat eikä rajoittunut vain valittajan esittämien perusteiden tutkimiseen; tuomioistuimet kuulivat valittajaa, ja tämä saattoi esittää myös kirjalliset vaatimuksensa (153 kohta). Näiden seikkojen perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että asiaa käsittelevät tuomioistuimet olivat käyttäneet asianmukaisesti valvontavaltuuksiaan, jotka niillä on tällaisissa menettelyissä, sekä turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen luottamuksellisuuden säilyttämisen että valittajan turvallisuusluvan peruuttamisen perustelujen osalta, ja perustelleet ratkaisunsa asian konkreettiset olosuhteet huomioon ottaen (154 kohta).

39      Ks. analogisesti tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja 87 kohta).

40      Ks. tästä julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus An tAire Talmhaíochta Bia agus Mara ym. (C‑64/20, EU:C:2021:14, 41 kohta), jonka mukaan ”tehokkuusvaatimus, joka ymmärretään menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen soveltamisedellytykseksi – –, on – – käytännössä päällekkäinen perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvan tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan perusoikeuden kanssa”.

41      Ks. mm. tuomio 17.7.2014, Sánchez Morcillo ja Abril García (C‑169/14, EU:C:2014:2099, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 22.4.2021, Profi Credit Slovakia (C‑485/19, EU:C:2021:313, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, ettei tehokkuusperiaatteesta ”johdu – – vaatimuksia, jotka ylittäisivät perusoikeuksista, kuten perusoikeuskirjassa taatusta oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan, johtuvat vaatimukset” (ks. tuomio 26.9.2018, Staatssecretaris van Veiligheid en justitie (Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus) (C‑180/17, EU:C:2018:775, 43 kohta)).

42      Ks. mm. tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Ks. mm. tuomio 14.5.2020, Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság (C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU, EU:C:2020:367, 140 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 20.2.2024, X (Irtisanomisperusteiden puuttuminen) (C‑715/20, EU:C:2024:139, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että ”perusoikeuskirjan 47 artikla riittää itsessään eikä sitä täydy täsmentää unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden säännöksillä, jotta yksityiset saisivat oikeuden, johon he voivat vedota sellaisenaan”.

44      Ks. mm. tuomio 24.11.2020, Minister van Buitenlandse Zaken (C‑225/19 ja C‑226/19, EU:C:2020:951, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48      Ks. vastaavasti mm. tuomio 4.6.2013, ZZ (C‑300/11, EU:C:2013:363, 54 kohta; jäljempänä tuomio ZZ).

49      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51      Ks. analogisesti tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Ks. tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (59 kohta).

56      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (101 kohta).

57      Ks. mm. tuomio 16.5.2017, Berlioz Investment Fund (C‑682/15, EU:C:2017:373, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58      Ks. tuomio ZZ (49 kohta). Unionin tuomioistuin täsmensi kuitenkin tässä kohdassa, että tämä suppea tulkinta ei saa poistaa kyseistä poikkeusta koskevan unionin oikeuden säännöksen tehokasta vaikutusta. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen oli määritettävä, sallitaanko, ja jos sallitaan, missä määrin Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77) 30 artiklan 2 kohdassa ja 31 artiklassa, joita on tulkittava yhdenmukaisesti perusoikeuskirjan 47 artiklasta johtuvien vaatimusten kanssa, se, että tämän direktiivin 27 artiklan nojalla tehtyyn päätökseen liittyviä seikkoja ei ilmoiteta täsmällisesti ja täydellisinä (50 kohta). Ks. yleisemmin säännöstä, jonka mukaan poikkeuksia on tulkittava suppeasti, tuomio 8.11.2022, Deutsche Umwelthilfe (Moottoriajoneuvon tyyppihyväksyntä) (C‑873/19, EU:C:2022:857, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

59      Ks. mm. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60      Ks. tuomion 66 kohta.

61      Ks. tästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.9.2017, Regner v. Tšekki (CE:ECHR:2017:0919JUD003528911, 157 kohta), jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että valittajaa vastaan oli nostettu syyte osallistumisesta järjestäytyneeseen rikollisuuteen, avunannosta vallan väärinkäyttöön, avunannosta varojen väärinkäyttöön julkisissa hankinta- ja tarjouskilpailumenettelyissä sekä avunannosta taloudellisia suhteita koskevien pakottavien sääntöjen rikkomiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti näin ollen ymmärrettävänä, että tällaisten epäilyjen vuoksi viranomaiset katsovat tarpeelliseksi toimia nopeasti odottamatta esitutkinnan valmistumista ja välttää samalla paljastamasta varhaisessa vaiheessa asianomaisiin henkilöihin kohdistuvia epäilyjä, mikä voisi vaarantaa esitutkinnan.

62      Ks. tuomio ZZ (65, 68 ja 69 kohta); tuomio Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság ym. (51, 53 ja 60 kohta) ja tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (95, 97, 101, 111 ja 116 kohta). Huomattakoon myös, että 19.9.2017 antamassaan tuomiossa Regner v. Tšekki (CE:ECHR:2017:0919JUD003528911, 160 kohta) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että henkilöllä, jonka turvallisuusselvitys on peruutettu, olisi oltava edes pääpiirteittäin tietoa siitä, mihin hänen väitetään syyllistyneen, edellyttäen että se on yhteensopivaa luottamuksellisuuden säilyttämisen ja tutkimusten moitteettoman suorittamisen kanssa.

63      Unionin tuomioistuin voisi tältä osin tukeutua rajoittavista toimenpiteistä 18.7.2013 antamassaan tuomiossa komissio ym. v. Kadi (C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 130 kohta) esittämäänsä toteamukseen, jonka mukaan näiden toimenpiteiden ennalta ehkäisevän luonteen perusteella on niin, että jos unionin tuomioistuimet katsovat riidanalaista päätöstä koskevan laillisuusvalvontansa yhteydessä, että ainakin yksi pakotekomitean toimittamassa tiivistelmässä mainituista perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voisi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista. Päinvastaisessa tapauksessa unionin tuomioistuimet kumoavat riidanalaisen päätöksen.

64      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (102–116 kohta).

65      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (106–112 kohta).

66      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (113 kohta).

67      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (114 kohta).

68      Ks. tuomio NW ja PQ (Turvallisuusluokitellut tiedot) (115 kohta).