Language of document : ECLI:EU:T:2012:673

Asia T‑352/09

Novácke chemické závody a.s.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Teräs- ja kaasuteollisuuden käyttöön tarkoitetun kalsiumkarbidin ja magnesiumin markkinat ETA:lla Irlantia, Espanjaa, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Sakot – Perusteluvelvollisuus – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Maksukyky

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.12.2012

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittavuus – Komission harkintavalta – Rajat – Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen – Suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Muille yrityksille, jotka eivät ole voineet esittää huomautuksiaan asiasta, määrätyn sakon korottaminen jää harkintavallan ulkopuolelle

(SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittavuus – Komission harkintavalta – Saman prosenttiosuuden soveltaminen kaikkiin kartelliin osallistujiin – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 4, 19, 21 ja 25 kohta)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittavuus – Erityinen korottaminen, kun on kyse yrityksistä, joiden liikevaihto on erityisen merkittävä – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 30 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat – Rikkomisen johtajan rooli – Käsite – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Tietämättömyys kartellin, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, kilpailusääntöjä rikkovasta luonteesta – Tahallinen kilpailusääntöjen rikkominen jää soveltamisalan ulkopuolelle

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema – Seikka, jota ei mainita uusissa suuntaviivoissa – Komission harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

8.      Unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Komission leniency-tiedonannon mukaisesti saamien yrityksen lausumien käyttäminen tuomioistuinmenettelyssä – Kyseisen yrityksen oikeutta olla esittämättä omaa syyllisyyttään tukevia seikkoja ei loukata

(Komission tiedonanto 2002/C 45/03 ja komission tiedonannon 2006/C 298/11 31 kohta)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Rikkomiseen syyllistyneen yrityksen leniency-tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella tapahtuvan yhteistyön kuuluminen soveltamisalaan – Edellytykset

(EY 81 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03 ja komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamat suuntaviivat – Komission mahdollisuus poiketa suuntaviivoista – Rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Yrityksen erityisten ominaispiirteiden huomioiminen muun muassa suhteettoman sakon vaaran näkökulmasta

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Pienelle tai keskisuurelle yritykselle määrätty sakko – Sakko, joka prosenttiosuutena liikevaihdosta on suurempi kuin samaan rikkomiseen osallistuneille suuremmille yrityksille määrätty sakko – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Enimmäismäärä – Pienelle tai keskisuurelle yritykselle määrätty sakko – Sakko, joka prosenttiosuutena on hyvin lähellä kymmenen prosentin enimmäismäärää sen liikevaihdosta – Suurempi prosenttiosuus kuin muille kartelliin osallistuneille määrätty prosenttiosuus – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu yksinomaan tästä syystä

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Velvollisuutta ottaa huomioon asianomaisen yrityksen tappiollinen taloudellinen tilanne ei ole – Yrityksen todellinen maksukyky erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa – Huomioon ottaminen – Edellytykset

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)

14.    Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Niiden arviointiperusteiden ilmoittaminen, joiden perusteella komissio saattoi arvioida rikkomisen vakavuutta ja kestoa – Riittävä ilmoittaminen

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrän asianmukaisuus – Tuomioistuinvalvonta – Seikat, jotka unionin tuomioistuimet voivat ottaa huomioon – Tietojen, jotka eivät sisälly sakon määräämispäätökseen ja joita sen perustelut eivät edellytä, kuuluminen soveltamisalaan

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 ja 31 artikla)

16.    Kilpailu – Unionin säännöt – Tavoitteet – Komission päätös, jolla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta – EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ei ole rikottu

(EY 3 artiklan 1 kohta ja EY 81 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 43−48 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49−51, 55 ja 56 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58−61 kohta)

4.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 30 kohdassa annetaan komissiolle oikeus muttei velvollisuutta korottaa sellaiselle yritykselle määrättyä sakkoa, jonka liikevaihto muista kuin niistä tavaroista ja palveluista, joihin rikkominen liittyy, on erityisen merkittävä.

Vaikka kyseisestä kohdasta ilmenee, että tällainen korottaminen voi osoittautua tarpeelliseksi sen varmistamiseksi, että kyseisen sakon pelotevaikutus on riittävä, siitä ei sitä vastoin seuraa, että sakolla, joka ei edusta huomattavaa prosenttiosuutta asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihdosta, ei olisi riittävää pelotevaikutusta tähän yritykseen. Suuntaviivoissa määriteltyä menetelmää noudattaen vahvistettu sakko edustaa lähtökohtaisesti huomattavaa prosenttiosuutta yrityksen, jolle on määrätty seuraamus, myynnin arvosta alalla, jota rikkominen koskee. Sakon vuoksi asianomaisen yrityksen voitto kyseisellä alalla siis pienenee huomattavasti tai se jopa kirjaa tappioita. Vaikka kyseisen yrityksen liikevaihto alalla olisi vain pieni osuus sen kokonaisliikevaihdosta, ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois sitä, että kyseisellä alalla saadun voiton pienenemisellä tai jopa sen muuttumisella tappioksi on pelotevaikutus, koska lähtökohtaisesti kaupallinen yritys toimii tietyllä alalla voittoa saadakseen.

Kun yritys ei esitä – epämääräistä viittausta kartellin tiettyjen jäsenten väitetysti huomattavaan kokonaisliikevaihtoon lukuun ottamatta – mitään konkreettisia seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että komission olisi pitänyt käyttää tätä oikeutta, komissiota ei näin ollen voida tällä perusteella moittia yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta.

(ks. 62−64 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 76−80 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 84−89 kohta)

7.      Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdassa vahvistetaan sakon perusmäärän mukauttaminen kullekin asianomaiselle yritykselle ominaisten lieventävien seikkojen mukaan. Kyseisessä kohdassa vahvistetaan erityisesti avoin luettelo lieventävistä seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon. Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema rikkomisen toteuttamisessa ei kuitenkaan esiinny tässä avoimessa luettelossa, vaikka se vahvistettiin nimenomaisesti lieventävänä seikkana asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa.

Tästä on todettava, että vaikka komissio ei voi poiketa itselleen asettamistaan säännöistä, se voi puolestaan vapaasti muuttaa näitä sääntöjä tai korvata ne toisilla. Uusien sääntöjen soveltamisalaan kuuluvassa tapauksessa komissiota ei voida moittia siitä, ettei se ottanut huomioon lieventävää seikkaa, jota ei vahvisteta kyseisissä uusissa säännöissä, yksinomaan sillä perusteella, että se vahvistettiin vanhoissa säännöissä. Se seikka, että komissio on aiemmassa päätöskäytännössään pitänyt joitakin seikkoja lieventävinä seikkoina sakkojen suuruutta määritettäessä, ei merkitse, että sillä olisi velvollisuus tehdä samoin myöhemmässä päätöksessä.

On kuitenkin niin, että suuntaviivojen 29 kohdassa mainittujen lieventävien seikkojen, jotka komissio voi ottaa huomioon, luettelo ei ole tyhjentävä. Näin ollen se, että suuntaviivoissa ei luetella lieventävänä seikkana rikkomiseen osallistuneen yrityksen passiivisuutta, ei estä tämä seikan huomioimista tällä perusteella, jos sillä voidaan osoittaa, että kyseisen yrityksen rikkomiseen osallistuminen ei suhteellisesti tarkasteltuna ollut yhtä vakavaa kuin muiden osallistujien.

(ks. 92−94 kohta)

8.      Yhteistyö sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun vuoden 2002 tiedonannon perusteella on täysin vapaaehtoista asianomaiselle yritykselle. Yrityksellä ei nimittäin ole minkäänlaista pakkoa esittää selvitystä oletetusta kartellista. Sen yhteistyön määrä, jota yritys haluaa tarjota hallinnollisen menettelyn kuluessa, perustuu siis yksinomaan sen valinnanvapauteen, eikä siihen velvoiteta millään tavoin kyseisessä tiedonannossa.

Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun vuoden 2006 tiedonannon julkaisemisen jälkeen yritys, joka päättää antaa lausuman sakon määrän alentamiseksi, on tietoinen siitä, että vaikka sille myönnetään alennus vain siinä tapauksessa, että komission näkemyksen mukaan tiedonannossa vahvistetut alennusedellytykset täyttyvät, lausuma kuuluu joka tapauksessa asiakirja-aineistoon ja siihen voidaan vedota todisteena myös sen antajaa vastaan, kun otetaan huomioon kyseisen tiedonannon 31 kohta.

Kun asianomainen yritys on siis vapaasti ja asiasta täysin tietoisena päättänyt antaa tällaisen lausuman, se ei voi tehokkaasti vedota periaatteeseen, joka koskee sitä, että kenenkään ei tarvitse esittää omaa syyllisyyttään tukevia seikkoja, ja jonka mukaan komissio ei voi vaatia yritystä antamaan sellaisia vastauksia, joiden seurauksena sen olisi myönnettävä sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, josta komission on hankittava selvitys. Yritys, joka on toimittanut leniency-hakemuksen omasta tahdostaan ja olematta velvollinen tekemään näin, ei siis voi moittia komissiota siitä, että tämä on tukeutunut kyseiseen hakemukseen kirjelmissään unionin yleisessä tuomioistuimessa.

(ks. 110−113 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 114 ja 115 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 135−148 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks.158−160 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 161−164 kohta)

13.    Komissio ei lähtökohtaisesti ole velvollinen ottamaan sakon suuruutta määrittäessään huomioon yrityksen tappiollista taloudellista tilannetta, sillä tällaisen velvollisuuden hyväksyminen merkitsisi perusteettoman kilpailuedun antamista niille yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen.

Unionin oikeudessa ei lisäksi sellaisenaan kielletä sitä, että unionin viranomaisen toteuttama toimenpide johtaa tietyn yrityksen konkurssiin tai selvitystilaan. Vaikka yrityksen tällaisella selvitystilaan asettamisella kyseisessä oikeudellisessa muodossaan voidaankin vahingoittaa omistajien tai osakkeiden taikka osuuksien omistajien taloudellisia etuja, se ei merkitse kuitenkaan sitä, että myös yrityksen henkilöstö sekä aineelliset ja aineettomat osatekijät menettäisivät arvonsa.

Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 35 kohdan hyväksyessään komissio ei asettanut itselleen velvoitetta, joka olisi vastoin näitä periaatteita. Tästä on osoituksena se, että kyseisessä kohdassa ei viitata yrityksen konkurssiin vaan se koskee tilannetta, joka tapahtuu ”erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa”, joissa sakon määrääminen ”vaarantaisi väistämättä kyseisen yrityksen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi”.

Pelkästään se, että sakon määrääminen kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi saattaa aiheuttaa asianomaisen yrityksen konkurssin, ei näin ollen riitä, kun on kyse suuntaviivojen 35 kohdan soveltamisesta. Vaikka konkurssi vahingoittaisi asianomaisten omistajien tai osakkeiden omistajien taloudellisia etuja, se ei merkitse kuitenkaan välttämättä sitä, että asianomainen yritys häviäisi. Yritys voi jatkaa olemassaoloaan sellaisenaan joko tilanteessa, jossa konkurssiin julistettu yritys pääomitetaan, kyseisen yrityksen toiminnan ylläpitämisestä vastaavana oikeushenkilönä tai tilanteessa, jossa toinen yksikkö ottaa haltuunsa kaikki sen omaisuuserät ja siis yrityksen, taloudellista toimintaa harjoittavana yksikkönä. Tämä haltuun ottaminen voi tapahtua joko konkurssissa olevan yhtiön omaisuuserien ostamisella vapaaehtoisesti tai niiden pakkomyynnillä siten, että toiminnan harjoittaminen jatkuu.

Suuntaviivojen 35 kohta on näin ollen erityisesti siinä olevan viittauksen, joka koskee asianomaisen yrityksen omaisuuserien muuttumista täysin arvottomiksi, osalta ymmärrettävä siten, että se koskee tilannetta, jossa yrityksen tai ainakin sen omaisuuserien ostaminen kokonaan vaikuttaa epätodennäköiseltä tai jopa mahdottomalta. Tällaisessa tilanteessa konkurssissa olevan yrityksen omaisuuserät muodostavat tekijät tarjotaan yksitellen myyntiin, ja on todennäköistä, että monet niistä eivät löydä ostajaa tai ne myydään parhaimmassa tapauksessa vain huomattavasti alennettuun hintaan, joten vaikuttaa perustellulta puhua niiden muuttumisesta arvottomiksi, kuten suuntaviivojen 35 kohdassa tehdään.

Suuntaviivojen kyseistä kohtaa sovelletaan lisäksi sen sanamuodon mukaisesti ”erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa”. Tällaiset olosuhteet muodostuvat seurauksista, joita sakon maksamisella voisi olla etenkin työttömyyden kasvun tai kyseisen yrityksen ala- ja yläpuolella tuotantoketjussa olevien talouden alojen heikentymisen kannalta.

(ks. 186−190 ja 192 kohta)

14.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 203, 204 ja 207 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 212 kohta)

16.    Koska EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määrätään järjestelmästä, jolla taataan, että kilpailu ei vääristy yhteismarkkinoilla, siinä edellytetään sitäkin suuremmalla syyllä, että kilpailua ei poisteta. Tämä vaatimus on niin olennainen, että ilman sitä perustamissopimuksen useat määräykset menettäisivät merkityksensä. Tällä vaatimuksella asetetaan näin ollen rajat niille kilpailun rajoituksille, jotka kyseisessä perustamissopimuksessa sallitaan tietyin edellytyksin perustamissopimuksen erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisen tarpeen vuoksi, ja jos nämä rajat ylitetään, kilpailun heikkeneminen saattaa vaarantaa yhteismarkkinoiden päämäärät.

Näillä seikoilla ei kuitenkaan ole merkitystä silloin, kun on kyse seuraamuksen määräämisestä yritykselle, joka on rikkonut kilpailusääntöjä osallistumalla yritysten väliseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Se, että komissio määrää seuraamuksia todetessaan kilpailusääntöjen rikkomisen, on keino, jolla pyritään nimenomaan EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määrättyyn tavoitteeseen, minkä vuoksi on ilmeistä, että sitä ei voida pitää kyseisen määräyksen rikkomisena.

(ks. 235−237 kohta)