YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)
14 päivänä toukokuuta 2008 (*)
Kumoamiskanne – Vahingonkorvauskanne – Julkiset palveluhankinnat – Yhteisön tarjouspyyntömenettely – Tarjouksen hylkääminen – Päätös tarjouspyyntömenettelyn peruuttamisesta – Selvästi täysin perusteeton kanne – Lausunnon antamisen raukeaminen
Yhdistetyissä asioissa T‑383/06 ja T-71/07,
Icuna.Com SCRL, kotipaikka Braine-le-Château (Belgia), edustajinaan asianajajat J. Windey ja P. De Bandt,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään O. Caisou-Rousseau ja M. Ecker,
vastaajana,
jossa vaaditaan asiassa T-383/06 toisaalta Euroopan parlamentin 1.12.2006 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla parlamentti hylkäsi tarjouksen, jonka kantaja teki Euroopan parlamentin verkkotelevisiokanavan perustamiseen ja toteuttamiseen liittyvässä tarjouspyyntömenettelyssä EP/DGINFO/WEBTV/2006/0003 sen 2 erän osalta (lähetysten sisältö), ja toisaalta sen vahingon korvausta, joka kantajalle väitetään aiheutuneen 1.12.2006 tehdyn päätöksen johdosta, ja asiassa T-71/07 toisaalta Euroopan parlamentin 31.1.2007 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla peruutettiin Euroopan parlamentin verkkotelevisiokanavan perustamiseen ja toteuttamiseen liittyvä tarjouspyyntömenettely EP/DGINFO/WEBTV/2006/0003 sen 2 erän osalta (lähetysten sisältö), ja toisaalta sen vahingon korvaamista, joka kantajalle väitetään aiheutuneen 31.1.2007 tehdyn päätöksen johdosta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja S. Soldevila Fragoso,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä varainhoitoasetus) 100 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä nimeää tämän jälkeen tarjouskilpailun voittajan noudattaen tarjouspyyntöasiakirjoissa määriteltyjä valinta- ja ratkaisuperusteita ja julkisista hankinnoista annettuja sääntöjä.
2. Hankintaviranomaisen on ilmoitettava jokaiselle hylätylle ehdokkaalle tai tarjoajalle seikat, joiden perusteella tämän ehdokkuus tai tarjous on hylätty, sekä jokaiselle valintaperusteet täyttävän tarjouksen tehneelle, joka sitä kirjallisesti pyytää, valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä valitun tarjouksen tekijän nimi.
– –”
2 Varainhoitoasetuksen 101 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Hankintaviranomainen voi sopimuksen allekirjoittamiseen asti joko luopua sopimuksen tekemisestä tai peruuttaa hankintamenettelyn. Tässä tapauksessa ehdokkaat tai tarjoajat eivät voi vaatia minkäänlaista korvausta.
Tällainen päätös on perusteltava ja saatettava ehdokkaiden tai tarjoajien tietoon.”
3 Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1; jäljempänä soveltamissäännöistä annettu asetus), sellaisena kuin se on muutettuna komission 20.7.2005 antamalla asetuksella (EY, Euratom) N:o 1261/2005 (EUVL L 201, s. 3), 149 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Hankintaviranomaiset tiedottavat ehdokkaille ja tarjoajille viipymättä hankintasopimusta – – koskevan tarjouskilpailun ratkaisua – – koskevista päätöksistään sekä perusteista päätökselleen luopua tarjouskilpailun kohteena olleen hankintasopimuksen – – tekemisestä – – tai aloittaa menettely uudelleen.
– –
3. Toimielinten omaan lukuunsa varainhoitoasetuksen 105 artiklan mukaisesti tekemien hankintojen osalta hankintaviranomaiset ilmoittavat – – jokaiselle hylätylle ehdokkaalle ja tarjoajalle – – tarjouksen tai ehdokkuushakemuksen hylkäämisestä ja täsmentävät kussakin tapauksessa tarjouksen tai ehdokkuushakemuksen hylkäämiseen johtaneet syyt.
Hankintaviranomaiset ilmoittavat samanaikaisesti kuin hylätyille ehdokkaille tai tarjoajille ilmoitetaan hylkäämisestä, myöntöpäätöksestä tarjouskilpailun voittajalle täsmentäen samalla, ettei ilmoitettu päätös sido asianomaista hankintaviranomaista.
– –”
Riidan perustana olevat tosiseikat
4 Euroopan parlamentti julkaisi 6.5.2006 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL S 87) hankintailmoituksen, joka koski Euroopan parlamentin verkkotelevisiokanavaa. Tämä tarjouspyyntö, jonka viite on EP/DGINFO/WEBTV/2006/0003, sisälsi kaksi erää, jotka liittyivät rakenteeseen ja graafiseen suunnitteluun (1 erä) ja lähetysten sisältöön (2 erä).
5 Kantaja Icuna.Com SCRL vastasi 14.7.2006 päivätyllä kirjeellä tarjouspyyntöön 2 erän, ”lähetysten sisältö”, osalta yhdessä Parallèles productions -yhtiön kanssa, jonka kanssa kantaja aikoi muodostaa yhteenliittymän.
6 Parlamentti tiedotti kantajalle 7.8.2006 päivätyllä kirjeellä, että sopimus tehdään sen kanssa (jäljempänä 7.8.2006 tehty päätös). Vuoden 2006 elokuun loppupuolella asiasta vastaava henkilö parlamentissa ja kantaja olivat yhteydessä sen sopimiseksi, minä päivänä sopimus allekirjoitetaan. Kyseistä päivämäärää, joksi oli alun perin sovittu 1.9.2006, lykättiin kuitenkin useita kertoja.
7 Kaksi hylättyä tarjoajaa valittivat asiasta parlamentille 14. ja 18.8.2006 lähettämillään kirjeillä. Asiasta vastaava henkilö parlamentissa tiedotti 8.9.2006 lähettämällään sähköpostilla kantajalle näistä valituksista ja siitä, että asiasta olisi näin ollen järjestettävä lisätutkimus.
8 Parlamentin viestintäasioista vastaava päällikkö, joka oli tulojen ja menojen hyväksyjä kyseessä olevassa tarjouspyyntömenettelyssä, tiedotti 14.9.2006 kantajalle, että asiasta järjestetyn täydentävän tutkimuksen johdosta hän oli löytänyt viitteen siitä, että arviointikomitea oli tehnyt selvän arviointivirheen, jonka seurauksena hän oli päättänyt kumota 7.8.2006 tehdyn päätöksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen ”149 artiklan 3 kohdan hengen mukaisesti”. Tulojen ja menojen hyväksyjä päätti myös nimittää uuden arviointikomitean tutkimaan uudelleen kaikki vastaanotetut tarjoukset. Kantaja vastasi kyseiseen kirjeeseen kirjeellä 19.9.2006.
9 Parlamentti pyysi sähköpostissaan 28.9.2006 kantajaa toimittamaan rikosrekisteriotteen ja referenssilistan projekteista, jotka se on hiljattain toteuttanut, ja niihin liittyvät todistukset sekä kuvauksen teknisistä laitteista, joita käytettäisiin hankintasopimuksen kohteena olevien palvelujen suorittamiseen. Kantaja vastasi tähän pyyntöön 2.10.2006 kirjeellä, jossa se toimitti pyydetyt asiakirjat.
10 Uusi arviointikomitea päätti 26.10.2006, että Mostra-yhtiön tekemä tarjous oli taloudellisesti edullisin, ja ehdotti sopimuksen tekemistä kyseisen yhtiön kanssa.
11 Kantaja lähetti tulojen ja menojen hyväksyjälle 21.11.2006 kirjeen, jossa se ottaen huomioon, että uuden arviointikomitean on tehtävä uusi päätös, lähinnä ehdotti, että se selventää tarjoustaan tarvittaessa ja että se tekee sen hyväksyjän kanssa järjestettävässä tapaamisessa.
12 Parlamentti hylkäsi kantajan tekemän tarjouksen 1.12.2006 tekemällään päätöksellä (jäljempänä 1.12.2006 tehty päätös). Asiakirjoista selviää lisäksi, että sopimus riidanalaisesta hankinnasta tehtiin Mostra-yhtiön kanssa.
Menettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
13 Kantaja nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa 19.12.2006 rekisteriin merkityllä kannekirjelmällä (asia T-383/06) ensimmäisen kanteen, jossa se vaati 1.12.2006 tehdyn päätöksen kumoamista ja korvausta siitä vahingosta, joka kantajalle aiheutui kyseisen päätöksen johdosta.
14 Kantaja on samana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa rekisteriin merkityllä erillisellä asiakirjalla esittänyt välitoimihakemuksen (asia T-383/06 R), jossa vaaditaan 1.12.2006 tehdyn päätöksen ja parlamentin ja Mostra-yhtiön välillä mahdollisesti tehdyn sopimuksen täytäntöönpanon lykkäämistä sekä tiettyjen asiakirjojen esittämistä.
15 Parlamentti ja Mostra-yhtiö allekirjoittivat 2 erää koskevan sopimuksen aamulla 21.12.2006.
16 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti antoi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla 21.12.2006 iltapäivällä määräyksen, jossa se määräsi, että 1.12.2006 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa on lykättävä. Hän määräsi myös, että siinä tapauksessa, että parlamentti on jo tehnyt sopimuksen Mostra-yhtiön kanssa, parlamentin on lykättävä kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes asia on ratkaistu lopullisesti (asia T-383/06 R, Icuna.Com v. parlamentti, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 21.12.2006, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä 21.12.2006 annettu määräys).
17 Välitoimimenettelyn istunto asiassa T-383/06 R järjestettiin 22.1.2007. Kyseisen istunnon pöytäkirjasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti pyysi parlamenttia ”harkitsemaan mahdollisuutta peruuttaa tarjouspyyntömenettely, jota – – välitoimihakemus koskee, [varainhoito]asetuksen 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja aloittaa uusi hankintamenettely”.
18 Kantajan kirjaamolle 26.1.2007 osoittaman kirjeen jälkeen parlamentti toimitti kirjeellä 31.1.2007 kopion 30.1.2007 Mostra-yhtiön kanssa allekirjoitetusta sopimuksen muutoksesta, jonka mukaan 21.12.2006 allekirjoitettu riidanalaisen tarjouspyynnön 2 erää koskeva sopimus kumotaan siitä päivästä ja kellonajasta alkaen, kun Mostra-yhtiö sai tiedon määräyksestä, jossa määrättiin 1.12.2006 tehdyn päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, eli 21.12.2006 kello 17.14. Parlamentti mainitsi kyseisessä kirjeessä myös, että se aikoo ”seuraavaksi kumota tarjouskilpailun ratkaisemista koskevan päätöksen”.
19 Tulojen ja menojen hyväksyjä päätti 31.1.2007 tekemällään päätöksellä kumota menettelyn, jonka nojalla Mostra-yhtiön kanssa tehtiin sopimus 2 erän osalta (jäljempänä 31.1.2007 tehty päätös). Hän suositteli myös uuden tarjouspyyntömenettelyn aloittamista mahdollisimman nopeasti.
20 Kantaja ilmoitti kirjeellä 7.2.2007, että se aikoo pitää voimassa asiassa T-383/06 R tekemänsä välitoimihakemuksen, joka liittyi 1.12.2006 tehtyyn päätökseen, koska parlamentilta puuttui toimivalta tarjouspyyntömenettelyn peruuttamiseen.
21 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti katsoi asiassa T-383/06 R, Icuna.Com vastaan parlamentti, 26.2.2007 antamassaan määräyksessä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), että asiassa T-383/06 R lausunnon antaminen välitoimihakemuksen johdosta raukeaa, koska parlamentin ja Mostra-yhtiön välillä allekirjoitettu sopimus oli purettu sopimusosapuolten yhteisellä sopimuksella ja koska parlamentti oli ilmaissut selvästi, ettei se aio enää panna täytäntöön 1.12.2006 tehtyä päätöstä.
22 Kantaja nosti kirjaamossa 9.3.2007 rekisteriin merkityllä kannekirjelmällä (asia T-71/07) kanteen, jossa se vaati 31.1.2007 tehdyn päätöksen kumoamista ja korvausta siitä vahingosta, joka kantajalle aiheutui kyseisen päätöksen johdosta.
23 Kantaja esitti kirjaamossa samana päivänä rekisteriin merkityssä erillisessä asiakirjassa myös hakemuksen siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisisi asian työjärjestyksen 76 a artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä.
24 Kantaja on kirjaamossa samana päivänä rekisteriin merkityllä erillisellä asiakirjalla esittänyt lisäksi välitoimihakemuksen (asia T-71/07 R), jossa se vaati toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidenttiä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti ratkaisemaan hakemuksen ennen kuin parlamentti on esittänyt huomautuksensa ja toisaalta, että 31.1.2007 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa lykätään.
25 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL S 53) julkaistiin 16.3.2007 uusi tarjouspyyntö, joka koski riidanalaista hankintaa.
26 Parlamentti on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 22.3.2007 jätetyllä erillisellä asiakirjalla esittänyt asiassa T-71/07 työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen.
27 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toinen jaosto päätti 2.4.2007 hylätä kantajan hakemuksen siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisisi asian T-71/07 nopeutetussa menettelyssä.
28 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi asiassa T-71/07 R, Icuna.Com vastaan parlamentti, 4.5.2007 antamallaan määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) välitoimihakemuksen asiassa T-71/07 R ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
29 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä parlamentti esitti 20.12.2007 ja kantaja 7.1.2008 huomautuksensa asioiden T-383/06 ja T-71/07 mahdollisesta yhdistämisestä.
30 Toisen jaoston puheenjohtaja siirsi yhdistämispäätöksen tekemisen työjärjestyksen 50 artiklan 1 kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Koska asiassa T-383/06 ja asiassa T-71/07 nostetut kanteet liittyvät toisiinsa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ne on yhdistettävä nyt kyseessä olevan määräyksen antamista varten.
Asianosaisten vaatimukset
31 Kantaja vaatii asiassa T-383/06, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa 1.12.2006 tehdyn päätöksen
– toteaa yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja velvoittaa Euroopan parlamentin maksamaan kantajalle ensinnäkin vahingonkorvauksena 58 700 euroa tarjouspyynnöstä aiheutuneista kuluista sekä toiseksi korvaamaan kantajalle sen maineen loukkaamisesta aiheutuneen aineettoman vahingon, minkä lisäksi nimittää asiantuntijan arvioimaan sanotun vahingon
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
32 Parlamentti vaatii asiassa T-383/06, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen
– hylkää vahingonkorvausvaatimuksen sekä vaatimuksen asiantuntijan nimeämisestä
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
33 Kantaja vaatii asiassa T-71/07, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää oikeudenkäyntiväitteen selvästi perusteettomana
– toissijaisesti käsittelee oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä
– joka tapauksessa velvoittaa parlamentin maksamaan lisäkustannukset, jotka johtuvat oikeudenkäyntiväitteestä
– kumoaa 31.1.2007 tehdyn päätöksen
– toteaa yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun ja velvoittaa Euroopan parlamentin korvaamaan kantajalle kokonaisuudessaan vahingon, jonka se on kärsinyt 31.1.2007 tehdyn päätöksen johdosta, minkä lisäksi nimittää asiantuntijan arvioimaan sanotun vahingon
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
34 Asiassa T-71/07 esittämässään oikeudenkäyntiväitteessä parlamentti vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
35 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklassa määrätään, että jos kanne on selvästi täysin perusteeton, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.
36 Lisäksi työjärjestyksen 113 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi milloin tahansa omasta aloitteestaan, asianosaisia kuultuaan todeta, että kanteesta on tullut perusteeton ja lausunnon antaminen asiassa raukeaa.
1. Kanne asiassa T-71/07
37 Parlamentin asiassa T-71/07 esittämä oikeudenkäyntiväite on käsiteltävä pääasian yhteydessä työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
38 Parlamentti väittää oikeudenkäyntiväitteessään toisaalta, että 31.1.2007 tehty päätös ei koske kantajaa suoraan eikä erikseen, ja toisaalta, ettei kantajalla ole mitään tarvetta saada kumotuksi kyseistä päätöstä, joka ei ole kantajalle vastainen.
39 Parlamentti lisää, että tarjouspyyntömenettely muodostaa jakamattoman kokonaisuuden, jonka tuloksena on hankintasopimuksen tekeminen Mostra-yhtiön kanssa. Parlamentti arvioi, ettei mikään muu päätös kuin sellainen, jolla kantajan tarjous hylätään ja sopimus tehdään Mostra-yhtiön kanssa, ollut mahdollinen. Parlamentin mukaan ei joka tapauksessa ollut mahdollista tehdä sopimusta yrityksen kanssa, joka ei täyttänyt valintaperusteita. Ei ollut mahdollista, että parlamentti olisi kumonnut ainoastaan 1.12.2006 tehdyn päätöksen, jolla hylättiin kantajan tarjous, ja pitänyt voimassa sen osan arviointimenettelystä, joka oli kantajalle myönteinen.
40 Kantaja kyseenalaistaa parlamentin lausumat. Kantaja väittää toisaalta, että 31.1.2007 tehty päätös koskee sitä suoraan, koska tällä päätöksellä kumotaan 7.8.2006 tehty päätös, jolla kantaja valittiin tarjouskilpailun voittajaksi, ja koska se aiheuttaa kantajalle kustannuksia uuteen tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisen johdosta ja sen johdosta, että kantajan on puolustettava oikeuksiaan tuomioistuimessa, ja koska se estää kantajaa saamasta korvauksia asiassa T-383/06 sille 1.12.2006 tehdyn päätöksen johdosta aiheutuneesta vahingosta.
41 Kantaja katsoo toisaalta, että 31.1.2007 tehty päätös koskee sitä erikseen, koska kantaja on kyseisen päätöksen taustalla, joka tehtiin kantajan asiassa T-383/06 R vireillepaneman välitoimimenettelyn johdosta. Kantajan tilanne erosi lisäksi muiden tarjoajien tilanteesta, koska kantaja oli ainut, joka oli alun perin valittu kyseessä olevan tarjouskilpailun voittajaksi. Lopuksi kantaja toteaa, että 31.1.2007 tehty päätös vaikuttaa kielteisellä tavalla kantajan asiassa T-383/06 esittämään korvausvaatimukseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
42 EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on tehty toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.
43 Esillä olevassa asiassa on todettava, että 31.1.2007 tehtyä päätöstä ei ole osoitettu kantajalle.
44 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä henkilöä EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, edellytetään, että toimella on välittömiä vaikutuksia tämän oikeusasemaan ja että sen toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I-2309, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muut oikeushenkilöt kuin ne, joille päätös on osoitettu, voivat väittää päätöksen koskevan niitä erikseen ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, 223, Kok. Ep. I, s. 181; asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 11 kohta ja asia T-435/93, ASPEC ym. v. komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1281, 62 kohta).
46 Lopuksi on todettava, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain siltä osin kuin kantajalla on tarve saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tämän tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa, ja sitä on arvioitava sillä hetkellä, kun kanne on nostettu (ks. asia T-141/03, Sniace v. komissio, tuomio 14.4.2005, Kok. 2005, s. II-1197, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T-136/05, Salvat père & fils ym. v. komissio, tuomio 20.9.2007, 34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
47 Esillä olevassa asiassa 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan. Siltä osin kuin kyse on koko tarjouspyyntömenettelyn peruuttamisesta, on todettava, että kyseisellä 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä kumotaan 1.12.2006 tehty päätös, jolla hylättiin kantajan tarjous, mutta myös 14.9.2006 tehty päätös, jolla kumottiin päätös kantajan valinnasta tarjouskilpailun voittajaksi, sekä 7.8.2006 tehty päätös, jossa kantaja valittiin tarjouskilpailun voittajaksi. Kyseinen 31.1.2007 tehty päätös koskee näin ollen kantajaa suoraan. Samalla perusteella 31.1.2007 tehty päätös on kantajalle vastainen, ja kantajalla on näin ollen tarve saada se kumotuksi.
48 Lisäksi 31.1.2007 tehty päätös koskee kantajaa erikseen, koska kantaja oli ainoa tarjoaja, joka valittiin tarjouskilpailun voittajaksi peruutetussa tarjouspyyntömenettelyssä. Tämä seikka yksilöi kantajan verrattuna kaikkiin muihin hylättyihin tarjoajiin.
49 Näin ollen parlamentin oikeudenkäyntiväite, joka koski kantajan asiassa T-71/07 nostamaa kannetta, on hylättävä.
Kumoamisvaatimus
Kantajan lausumat
50 Kantaja esittää asiassa T-71/07 esittämänsä kumoamisvaatimuksen tueksi kaksi kanneperustetta. Ensimmäinen perustuu toimenpiteen toteuttajan toimivallan puuttumiseen ja varainhoitoasetuksen 101 artiklan rikkomiseen. Toinen kanneperuste perustuu perustelujen puutteellisuuteen. Parlamentti ei ole toimittanut vastinettaan asiassa T-71/07, eikä se ole siksi lausunut kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyistä kanneperusteista.
– Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimenpiteen toteuttajan toimivallan puuttumiseen ja varainhoitoasetuksen 101 artiklan rikkomiseen
51 Kantaja toteaa, että yhteisön oikeuden missään säännöksessä ei oikeuteta hankintaviranomaista kumoamaan hankintapäätöstä sen jälkeen, kun sopimus on allekirjoitettu tarjouskilpailun voittajan kanssa. Se toteaa erityisesti, että 21.12.2006 annettu määräys ja pyyntö, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti esitti 22.1.2007 järjestetyn välitoimia koskevan istunnon aikana, eivät voi muodostaa oikeudellista perustaa 31.1.2007 tehdylle päätökselle.
52 Vaikka 31.1.2007 tehty päätös perustuisi varainhoitoasetuksen 101 artiklaan, kyseisen säännöksen soveltamisedellytykset eivät kantajan mukaan täyty nyt esillä olevassa asiassa. Kantajan mukaan varainhoitoasetuksen 101 artiklassa nimittäin rajoitetaan hankintaviranomaisen oikeutta peruuttaa tarjouspyyntömenettely siten, että kyseisellä viranomaisella on oikeus tehdä tällainen päätös ainoastaan siihen asti, kun tarjouskilpailun voittajan kanssa allekirjoitetaan sopimus. Parlamentti on allekirjoittanut sopimuksen Mostra-yhtiön kanssa 21.12.2006 eli yli kuukausi ennen kuin päätös 31.1.2007 tehtiin.
53 Kantajan mukaan tarjouspyyntömenettelyn peruuttamista ei lisäksi enää voitu suunnitella, koska 7.8.2006 tehdyllä päätöksellä tarjouskilpailu oli jo sääntöjenmukaisesti ratkaistu kantajan hyväksi.
54 Lisäksi Mostra-yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen purkaminen ei kantajan mukaan tarkoita sitä, ettei sopimusta olisi allekirjoitettu. Lisäksi suunniteltu purkaminen ei koske kaikkia sopimuksen vaikutuksia, koska sopimus purettiin siitä päivästä ja ajankohdasta alkaen, kun Mostra-yhtiö sai tiedon sopimuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä. Kaikki sopimuksen ennen tätä tiedoksisaantia syntyneet vaikutukset jäivät siksi kantajan mukaan voimaan.
55 Kantaja väittää lisäksi, että 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä rikotaan varainhoitoasetuksen 101 artiklaa, koska tarjouspyyntömenettelyn peruuttaminen ei koske kuin 2 erää. Kantaja katsoo, että kyseisen säännöksen mukaan ei ole mahdollista peruuttaa tarjouspyyntömenettelyä osittain. Kantajan mukaan on selvää, että koska 1 ja 2 erät ovat osa samaa tarjouspyyntöä, mahdollisen peruuttamisen olisi pitänyt koskea koko menettelyä eli toisin sanoen myös 1 erää koskevaa menettelyä.
– Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin
56 Kantaja väittää, että 31.1.2007 tehdyssä päätöksessä laiminlyödään perusteluvelvollisuutta, joka on yleinen periaate, josta säädetään varainhoitoasetuksen 101 artiklassa ja soveltamissäännöistä annetun asetuksen 149 artiklan 1 kohdassa.
57 Kantajan mukaan 31.1.2007 tehdystä päätöksestä ei voida ymmärtää, millä perusteella parlamentti toteutti kyseessä olevan toimenpiteen. Viittaus ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin ”pyyntöön” ei riitä 31.1.2007 tehdyn päätöksen perusteluksi. Lisäksi kyseinen viittaus on ristiriidassa 31.1.2007 tehdyn päätöksen loppuosan kanssa, koska parlamentti katsoi, että 31.1.2007 tehty päätös ”ei ole minkäänlainen osoitus sen tunnustamisesta, että [14].9.2006 tehty päätös, jolla kumottiin tarjouskilpailun alkuperäinen ratkaisu ja nimettiin uusi arviointikomitea, ei ollut oikea tapa toimia”.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
– Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimenpiteen toteuttajan toimivallan puuttumiseen ja varainhoitoasetuksen 101 artiklan rikkomiseen
58 On katsottava, että parlamentti oli toimivaltainen tekemään 31.1.2007 tehdyn päätöksen. Kantajan päinvastainen näkemys perustuu virheelliseen tulkintaan varainhoitoasetuksen 101 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jossa tarkoituksena on säätää toisaalta tarjoajien ja tarjouskilpailun voittajan yksityisen edun ja toisaalta yleisen edun, jota hankintaviranomaisen oletetaan pyrkivän toteuttamaan, välisestä ristiriidasta sen mahdollisen tilanteen varalta, että hankintaviranomainen luopuu hankintasopimuksen tekemisestä tai peruuttaa tarjouspyyntömenettelyn. Kyseisen säännöksen soveltamisessa on erotettava kaksi vaihetta.
59 Sopimus ei ensinnäkään sido hankintaviranomaista ennen kuin se on allekirjoitettu valitun tarjoajan kanssa ja hankintaviranomainen voi siksi yleiseen etuun liittyvän tehtävänsä puitteissa luopua vapaasti sopimuksen tekemisestä tai peruuttaa tarjouspyyntömenettelyn. Tällaisessa tilanteessa hakijoilla tai tarjoajilla ei ole varainhoitoasetuksen 101 artiklan mukaan oikeutta korvaukseen tällaisen luopumisen tai peruuttamisen johdosta.
60 Toiseksi hankintaviranomainen on sopimusoikeudellisesti sidottu suhteessa tarjoajaan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Hankintaviranomainen ei siksi voi enää lähtökohtaisesti luopua sopimuksen tekemisestä tai peruuttaa tarjouspyyntömenettelyä yksipuolisesti. Luopuminen tai peruuttaminen on mahdollista ainoastaan sellaisessa poikkeustilanteessa, josta on kyse esillä olevassa asiassa, jossa sopimusosapuolet ovat päättäneet yhteisellä sopimuksella luopua sopimuksesta.
61 Kantajan varainhoitoasetuksen 101 artiklan ensimmäisen kohdan päinvastainen tulkinta, jonka mukaan hankintaviranomainen ei ole enää toimivaltainen peruuttamaan hankintamenettelyä sen jälkeen, kun tarjouskilpailun voittajan kanssa on allekirjoitettu sopimus, vaikka tarjouskilpailun voittaja on luopunut sopimuksen kautta saamastaan asemasta, voisi saattaa menettelyyn osallistujat umpikujaan nyt kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa hankintaviranomainen on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen havainnut, että sopimuksentekomenettelyssä on mahdollisesti syyllistytty sääntöjenvastaisuuksiin. Yhtäältä sopimuksen paneminen täytäntöön voisi johtaa tällaisessa tilanteessa siihen, että määrätään täytäntöönpanon lykkäämisestä, kuten esillä olevassa asiassa on määrätty täytäntöönpanon väliaikaisesta lykkäämisestä, tai siihen, että sopimuksen tekemistä koskeva päätös kumotaan hylätyn tarjoajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostaman kanteen johdosta. Toisaalta hankintaviranomainen ei voisi peruuttaa menettelyä tai luopua sopimuksen tekemisestä, vaikka tarjouskilpailun voittaja olisi valmis luopumaan sopimuksen tekemisestä, kuten tarjouskilpailun voittaja oli nyt esillä olevassa asiassa valmis tekemään. Varainhoitoasetuksen 101 artiklaa ei kuitenkaan voida tulkita siten, että siinä estetään sopimusosapuolten yhteinen tahto purkaa sopimus niin, ettei sen täytäntöönpanoa aloiteta. Tällaisessa tilanteessa hankintaviranomaisella on siksi oltava oikeus peruuttaa tarjouspyyntömenettely.
62 Näin ollen varainhoitoasetuksen 101 artiklan tarkoituksen perusteella ja oikeusvarmuuden johdosta on katsottava, että esillä olevassa tapauksessa vallinneissa olosuhteissa parlamentti oli toimivaltainen peruuttamaan tarjouspyyntömenettelyn.
63 On katsottava myös, että parlamentti ei rikkonut varainhoitoasetuksen 101 artiklaa erottaessaan kaksi erää toisistaan. Vaikka kyseiset kaksi erää ovat tietyssä määrin toisistaan riippuvaisia sitä kautta, että ne ovat osa samaa tarjouspyyntöä, ne ovat kuitenkin itsenäisiä. Nämä kaksi erää koskivat nimittäin eri asioita, eli rakennetta ja graafista suunnittelua (1 erä) ja lähetysten sisältöä (2 erä). Menettely, joka koski 1 erää, oli täysin riippumaton 2 erää koskevasta menettelystä, ja kummastakin erästä voitiin tehdä sopimus sellaisten eri tarjoajien kanssa, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa.
– Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin
64 Varainhoitoasetuksen 101 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että päätös hankintamenettelyn peruuttamisesta on perusteltava ja saatettava ehdokkaiden tai tarjoajien tietoon.
65 Soveltamissäännöistä annetun asetuksen 149 artiklan 1 kohdan mukaan hankintaviranomaiset tiedottavat ehdokkaille ja tarjoajille viipymättä hankintasopimusta koskevan tarjouskilpailun ratkaisua koskevista päätöksistään ja ilmoittavat perusteet päätökselleen luopua hankintasopimuksen tekemisestä.
66 Näiden säännösten nojalla ja yleisemmin EY 253 artiklaan perustuvan yleisen perusteluvelvollisuuden nojalla parlamentilla oli velvollisuus ilmoittaa päätöksen perustelut samaan aikaan, kun se ilmoitti päätöksestä peruuttaa tarjouspyyntö (ks. vastaavasti asia T-271/04, Citymo v. komissio, tuomio 8.5.2007, Kok. 2007, s. II-1375, 100 kohta).
67 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on tehty. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiansa ja varmistaa, onko päätös perusteltu, ja että toisaalta yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden (asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 63 kohta; asia T-109/01, Fleuren Compost v. komissio, tuomio 14.1.2004, Kok. 2004, s. II-127, 119 kohta ja asia T-195/05 R, Deloitte Business Advisory v. komissio, määräys 20.9.2005, Kok. 2005, s. II-3485, 108 kohta).
68 Lopuksi on todettava, että siltä osin kuin on kyse oikeustoimen oikeudellisen perustan mainitsemisesta, oikeuskäytännön mukaan se, ettei viitata täsmälliseen säännökseen, ei ole välttämättä olennainen virhe, jos toimen oikeudellinen perusta voidaan määrittää toimen muiden osien perusteella, koska tällainen nimenomainen viittaus on välttämätön ainoastaan, jos ilman kyseistä viittausta täsmällinen oikeudellinen perusta jää epäselväksi niille, joita toimi koskee, ja yhteisöjen tuomioistuimelle (asia 45/86, komissio v. neuvosto, tuomio 26.3.1987, Kok. 1987, s. 1493, Kok. Ep. IX, s. 55, 9 kohta).
69 Nyt esillä olevassa asiassa on aluksi todettava, että kantaja sai asiassa T-71/07 R järjestetyn välitoimimenettelyn puitteissa kopion parlamentin 31.1.2007 esittämistä huomautuksista, jotka koskivat 22.1.2007 järjestetystä välitoimimenettelyn istunnosta laadittua pöytäkirjaa, joka sisälsi muun muassa kopion päätösluonnoksesta menettelyn peruuttamiseksi sekä kopion 31.1.2007 tehdystä päätöksestä, jolla tarjouspyyntömenettely peruutettiin.
70 Kuten kantaja kuitenkin asiassa T-71/07 nostamassaan kanteessa myöntää, parlamentti ilmoitti 31.1.2007 esittämissään huomautuksissa, että se aikoo perustaa 31.1.2007 tehdyn päätöksen varainhoitoasetuksen 101 artiklaan. Lisäksi kyseisen päätöksen perustelukappaleissa lausutaan, että 21.12.2006 annetussa määräyksessä kielletään parlamenttia panemasta täytäntöön sopimusta ennen kuin asiassa on annettu lopullinen ratkaisu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti pyysi välitoimimenettelyn istunnon aikana parlamenttia tarkastelemaan mahdollisuutta peruuttaa hankintamenettely ja aloittaa uusi menettely ja että parlamentti ja Mostra-yhtiö katsoivat yhdessä, että 21.12.2006 annettu määräys teki mahdottomaksi sopimuksen täytäntöönpanon kohtuullisessa ajassa, minkä johdosta ne päättivät luopua sopimuksesta.
71 Edellä esitetyistä seikoista, jotka liittyivät 31.1.2007 tehdyn päätöksen tekemiseen, sekä kyseisen päätöksen perusteluista ilmenee näin ollen, että parlamentti katsoi, ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin peruuttaa tarjouspyyntömenettely varainhoitoasetuksen 101 artiklaan perustuen sen välttämiseksi, ettei sen verkkotelevisiota koskevan hankkeen toteutuminen viivästyisi huomattavasti. Siksi on todettava, että parlamentin 31.1.2007 tekemän päätöksen perusteluista ilmenee selvästi parlamentin päättely.
72 Tällaisten perustelujen perusteella kantaja voi puolustaa oikeuksiansa ja ensimmäisen asteen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.
73 Edellä esitetyn perusteella kantajan esittämät kaksi kanneperustetta on hylättävä ja asiassa T-71/07 esitetty kumoamisvaatimus hylättävä selvästi täysin perusteettomana.
Vahingonkorvausvaatimus
Kantajan lausumat
74 Kantaja vetoaa EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun sopimussuhteen ulkopuoliseen yhteisön vastuuseen. Kantaja katsoo, että sen kumoamisvaatimuksensa tueksi esittämien kaikkien perusteiden perusteella on selvää, että parlamentti on syyllistynyt useisiin sääntöjenvastaisuuksiin sen menettelyn aikana, joka johti päätöksen tekemiseen 31.1.2007. Nämä sääntöjenvastaisuudet yksittäin tai yhdessä tarkasteltuina ovat sellaisia, joissa on kyse yhteisön oikeuden ilmeisestä rikkomisesta.
75 Kantaja katsoo ensiksi, että sille on aiheutunut vahinkoa, koska siltä on evätty 7.8.2006 tehdyn päätöksen etuja sen johdosta, että parlamentti aloitti lainvastaisen menettelyn, joka johti sopimuksen tekemiseen toisen tarjoajan kanssa, ja teki päätöksen 31.1.2007. Tätä vahinkoa on vaikea todeta määrällisesti, mutta se koostuu kantajan mukaan välittömästi uhkaavista ja ennakoitavissa olevista, uuteen tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista. Toiseksi kantaja väittää kärsineensä aineetonta vahinkoa. Kielteinen arvio, johon vedottiin kantajan tarjouksen hylkäämisen perusteeksi 1.12.2006 tehdyssä päätöksessä, toistui 31.1.2007 tehdyssä päätöksessä, mikä johti kantajan maineen loukkaamiseen. Tämä aineeton vahinko on suuruudeltaan noin 10 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen nimittämä asiantuntija voi arvioida tarkasti kyseisen vahingon suuruuden.
76 Parlamentti ei ole toimittanut vastinettaan asiassa T-71/07, eikä se siksi ole lausunut vahingonkorvausvaatimuksen tueksi esitetyistä kanneperusteista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
77 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymisen edellytyksenä on, että seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja moititun toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia 153/73, Holtz & Willemsen v. neuvosto ja komissio, tuomio 2.7.1974, Kok. 1974, s. 675, 7 kohta ja asia T-19/01, Chiquita Brands ym. v. komissio, tuomio 3.2.2005, Kok. 2005, s. II-315, 76 kohta).
78 Koska nämä sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymisen kolme edellytystä ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen (asia C-257/98 P, Lucaccioni v. komissio, tuomio 9.9.1999, Kok. 1999, s. I-5251, 14 kohta ja asia T-43/98, Emesa Sugar v. neuvosto, tuomio 6.12.2001, Kok. 2001, s. II-3519, 59 kohta).
79 Siltä osin kuin kyseessä on ensimmäinen näistä edellytyksistä, yhteisön toimielimen lainvastaiseksi väitetyn toiminnan on perustuttava sellaisen oikeussäännön, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeiseen rikkomiseen (asia C-352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000, Kok. 2000, s. I‑5291, 42 kohta).
80 Nyt esillä olevassa asiassa kantaja vetoaa lähinnä kanneperusteisiin, jotka se on esittänyt kumoamisvaatimuksensa tueksi, esittääkseen, että oli tapahtunut sääntöjenvastaisuuksia, joissa on kyse yhteisön oikeuden riittävän ilmeisestä rikkomisesta.
81 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin edellä katsonut, että kantajan esittämä kumoamisvaatimus on selvästi täysin perusteeton, koska parlamentin toiminta ei ollut lainvastaista. Koska kyseessä olevassa asiassa esitetty korvausvaatimus perustuu samoihin perusteisiin kuin ne, jotka on esitetty kumoamisvaatimuksen tueksi, on siis katsottava, että myös kyseinen korvausvaatimus on selvästi täysin perusteeton, koska kyseessä ei ole sellaisen oikeussäännön, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen.
82 Asiassa T-71/07 esitetty korvausvaatimus on näin ollen hylättävä selvästi täysin perusteettomana.
2. Kanne asiassa T-383/06
Kumoamisvaatimus
83 Asianosaiset ovat lausuneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä asiassa T-383/06 esitetyissä toisissa kirjelmissä siitä, mitkä seuraukset 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä, jolla peruutetaan riidanalainen hankintamenettely, on kyseessä olevassa asiassa.
Asianosaisten lausumat
84 Kantaja arvioi, että 31.1.2007 tehdyn päätöksen teki toimielin, jolla ei ollut siihen toimivaltaa, ja että kyseinen päätös ei siksi voi poistaa 1.12.2006 tehdyn päätöksen oikeusvaikutuksia. Kantajan mukaan tarjouspyynnöllä ja siihen liittyvillä päätöksillä on edelleen kaikki niiden oikeusvaikutukset. Näin ollen asiassa T-383/06 esitetyllä kumoamiskanteella on edelleen kohde.
85 Kantaja on tämän käsityksensä tueksi vedonnut olennaisilta osin samoihin argumentteihin kuin joihin se vetosi asian T-71/07 ensimmäisessä kanneperusteessa esittämiensä kumoamisvaatimusten tueksi (ks. edellä 51–55 kohta).
86 Parlamentti kiistää kantajan argumentit ja katsoo ensiksi, että koko tarjouspyyntömenettelyn peruuttaminen 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä merkitsi tosiasiallisesti 1.12.2006 tehdyn päätöksen kumoamista, ja toiseksi, että se oli toimivaltainen tekemään 31.1.2007 tehdyn päätöksen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
87 Kantajan kumoamisvaatimusten kohteena on 1.12.2006 tehty päätös, joka kumottiin 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä. Tämän 31.1.2007 tehdyn päätöksen, jolla peruutettiin tarjouspyyntömenettely, lainmukaisuus on asiassa T-71/07 nostetun kumoamiskanteen kohteena. Kyseinen kanne on hylätty selvästi perusteettomana edellä 73 kohdassa.
88 Näin ollen 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä on edelleen kaikki sen oikeusvaikutukset. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan asiassa T-383/06 nostamalla kumoamiskanteella ollut tavoite hävittää 1.12.2006 tehty päätös on toteutunut, koska 1.12.2006 tehty päätös on kumottu 31.1.2007 tehdyllä päätöksellä (ks. vastaavasti asia T-26/97, Antillean Rice Mills v. komissio, tuomio 17.9.1997, Kok. 1997, s. II-1347, 15 kohta).
89 Tästä seuraa, että asiassa T-383/06 esitetystä kumoamisvaatimuksesta on tullut perusteeton ja työjärjestyksen 113 artiklan nojalla lausunnon antaminen asiassa raukeaa.
Korvausvaatimus
Asianosaisten lausumat
90 Kantaja vetoaa EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun sopimussuhteen ulkopuoliseen yhteisön vastuuseen. Kantaja katsoo, että kumoamisvaatimuksen tueksi esitettyjen kaikkien perusteiden perusteella on selvää, että parlamentti on syyllistynyt useisiin sääntöjenvastaisuuksiin sen menettelyn aikana, joka johti päätöksen tekemiseen 1.12.2006.
91 Kantaja on vedonnut asiassa T-383/06 esittämässään kumoamisvaatimuksessa toisaalta siihen, että menettely, joka johti päätöksen tekemiseen 1.12.2006, on selvästi sääntöjenvastainen, koska parlamentti ei ollut toimivaltainen ja koska varainhoitoasetuksen 101 artiklaa ja soveltamissäännöistä annetun asetuksen 149 artiklaa on rikottu. Toisaalta kantaja on vedonnut siihen, että tarjouspyynnössä ilmoitettuja perusteita ei ole noudatettu, yhdenvertaisen kohtelun ja menettelyn avoimuuden periaatteita on loukattu ja perusteluvelvollisuus on laiminlyöty.
92 Kantajan mukaan nämä sääntöjenvastaisuudet jo yksittäin tai joka tapauksessa yhdessä tarkasteluna ovat sellaisia, joissa on kyse yhteisön oikeuden ilmeisestä rikkomisesta.
93 Kantajan mukaan sille aiheutunutta vahinkoa on vaikea todeta määrällisesti. Vahinko koostuu kantajan mukaan ensinnäkin tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista, joiden suuruus on 58 700 euroa, ja toiseksi aineettomasta vahingosta, joka on välittömästi uhkaava ja ennakoitavissa oleva ja johtuu siitä, että kantajan maineelle saattaa aiheutua haittaa. Tämä aineeton vahinko on suuruudeltaan noin 10 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen nimittämä asiantuntija voi arvioida tarkasti kyseisen vahingon suuruuden.
94 Parlamentin mukaan kantajalla ei ole perusteita pyytää vahingonkorvausta sille tarjouspyyntömenettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kuluista, koska parlamentin hankintasopimuksiin sovellettavien yleisten ehtojen 4 artiklassa suljetaan nimenomaisesti pois tämä mahdollisuus ja koska kantaja ei ole esittänyt mitään seikkoja, joiden perusteella pitäisi poiketa siitä oikeuskäytäntöön perustuvasta periaatteesta, jonka mukaan tarjouspyyntöön osallistumisesta osallistujalle aiheutuneita kustannuksia ja kuluja ei voida pitää sellaisena vahinkona, josta olisi suoritettava vahingonkorvausta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
95 On todettava ensiksi, että siltä osin kuin kyse on väitetystä vahingosta, joka koostuu peruutettuun hankintamenettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista, kantaja ei ole osoittanut syy-yhteyttä parlamentin moititun toiminnan, eli sääntöjenvastaisuuksien, joihin parlamentin väitetään syyllistyneen riidanalaisessa hankintamenettelyssä, ja kyseiseen menettelyyn osallistumisesta aiheutuneista kustannuksista koostuvan vahingon välillä. Vaikka nimittäin menettely, joka johti päätösten tekemiseen 14.9. ja 1.12.2006, sekä itse päätökset olisivat sääntöjenvastaisia, jolloin kantaja voisi vielä nauttia 7.8.2006 tehdyn päätöksen, jonka mukaan kantaja voitti alun perin tarjouskilpailun, oikeusvaikutuksista, kyseisestä 7.8.2006 tehdystä päätöksestä ei seuraisi kantajalle oikeutta sopimuksen tekemiseen. Kyseisessä 7.8.2006 tehdyssä päätöksessä päinvastoin todetaan nimenomaisesti soveltamissäännöistä annetun asetuksen 149 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla, että kyseinen päätös ei sido parlamenttia millään tavalla ja että parlamentilla on sopimuksen tekevänä viranomaisena mahdollisuus peruuttaa tarjouspyyntömenettely sopimuksen allekirjoittamiseen asti ilman, että kantaja olisi tällöin oikeutettu minkäänlaiseen korvaukseen. Tätä mahdollisuutta on käytetty nyt esillä olevassa asiassa, kun tehtiin päätös 31.1.2007. Näin ollen on todettava, että parlamentin moititun toiminnan ja vahingon, johon kantaja vetoaa, välillä ei ole syy-yhteyttä.
96 Toiseksi myöskään kantajan kärsimäkseen väittämää aineetonta vahinkoa ei ole osoitettu. Kantaja toteaa, että sen tarjouksen hylkäämistä perustellaan 1.12.2006 tehdyssä päätöksessä hyvin kielteisellä arviolla, joka saattaa levitä nopeasti asianomaisissa piireissä ja siten aiheuttaa vakavaa haittaa kantajan maineelle.
97 On kuitenkin todettava, että kantaja ei täsmennä, mitkä ovat ne kielteiset arviot, jotka vahingoittavat sen mainetta. Parlamentti selittää 1.12.2006 tekemässään päätöksessä, jolla hylättiin kantajan tarjous, että kantaja ei täyttänyt valintaperusteita teknisen ja taloudellisen kapasiteettinsa osalta. On ilmeistä, että tällaiset selvennykset välttämättä johtavat kielteisiin arvioihin joko tarjouksen tai tarjoajan osalta. Tällaisista kielteisistä arvioista ei kuitenkaan periaatteessa ole johdettavissa, että ne vahingoittavat kyseessä olevan tarjoajan mainetta edellyttäen, että ne muotoillaan neutraalilla tavalla ja tosiseikkojen mukaisesti.
98 Parlamentin tehtävänä oli nimittäin sen päätöksen osalta, joka sen oli tehtävä hankintamenettelyn ratkaisemiseksi, ja etenkin kyseisen päätöksen perustelujen osalta, arvioitava, täyttävätkö tehdyt tarjoukset valintaperusteet. Tältä osin 1.12.2006 tehtyä päätöstä ei voida moittia miltään osin, koska siinä selitetään asianmukaisin termein, että kantajan johtajat, kokemus, liikevaihto sekä viimeaikainen liiketoiminnan tulos katsottiin liian heikoiksi, jotta parlamentti olisi voinut antaa kantajan toteutettavaksi hankkeen, joka oli niin laaja kuin kyseessä oleva hankinta. Tällaisia arvioita, jotka esitetään tarjouksen hylkäämisen yhteydessä, ei sellaisenaan voida pitää sellaisina, jotka vahingoittavat kantajan mainetta.
99 Edellä esitetyn perusteella kantajan asiassa T-383/06 esittämä korvausvaatimus on hylättävä selvästi täysin perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
100 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
101 Työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan. Lisäksi työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.
102 Asiassa T-383/06 nostetun kanteen kohteena oleva 1.12.2006 tehty päätös kumottiin kanteen nostamisen jälkeen päätöksellä, jonka parlamentti teki, noudattaen tarjouspyynnöistä säädettyä menettelyä. Sekä nyt kyseessä olevia asioita että vastaavia välitoimimenettelyjä koskevia asioita koskevien asiakirjavihkojen perusteella ei kuitenkaan voida sivuuttaa sitä, että parlamentti aiheutti hankintamenettelyssä omaksumallaan toiminnalla sen, että kantaja nosti kanteen asiassa T-383/06 sekä teki välitoimihakemuksen asiassa T-383/06 R. Näin ollen on päätettävä, että kantaja vastaa puolesta sen omia oikeudenkäyntikuluja asioissa T-383/06 ja T-383/06 R ja parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista.
103 Koska kantaja on hävinnyt asian T-71/07 ja parlamentti on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asiaan T-71/07 R liittyvää välitoimimenettelyä ja oikeudenkäyntiväitettä koskevat kulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Asiat T-383/06 ja T-71/07 yhdistetään määräyksen antamista varten.
2) Asiassa T-71/07 esitetty oikeudenkäyntiväite käsitellään pääasian yhteydessä.
3) Kanne asiassa T-71/07 hylätään selvästi täysin perusteettomana.
4) Lausunnon antaminen asiassa T-383/06 raukeaa.
5) Korvausvaatimus asiassa T-383/06 hylätään selvästi täysin perusteettomana.
6) Asiassa T‑383/06 parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Icuna.Com SCRL:n oikeudenkäyntikuluista, mukaan lukien välitoimimenettelyä koskevat kulut. Icuna.Com vastaa puolesta sen omia oikeudenkäyntikuluja.
7) Asiassa T-71/07 Icuna.Com vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelyä ja oikeudenkäyntiväitettä koskevat kulut.
Annettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 2008.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |