Language of document : ECLI:EU:T:2011:343

Asia T-113/07

Toshiba Corp.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu − Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt − Kaasueristeisiä kytkinlaitteita koskevien hankkeiden markkinat − Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen − Markkinoiden jakaminen – Puolustautumisoikeudet − Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta − Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen − Sakot − Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto − Perustelut − Sakon laskentapohja − Viitevuosi

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Se, että asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi – Seuraukset

(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Väitetiedoksiantoon annettujen vastausten antaminen tiedoksi – Edellytykset – Rajat

(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)

3.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yhtiön työntekijöiden kirjalliset todistajanlausunnot – Todistusarvo – Arviointi

(EY 81 artiklan 1 kohta)

4.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Menettely kilpailuasioissa

(EU 6 artiklan 2 kohta; EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Vetoaminen joukkoon välillisiä todisteita

(EY 81 artiklan 1 kohta)

6.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Eri todisteiden todistusarvon arviointi – Arviointiperusteet

(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

8.      Kilpailu – Sakot − Sakkojen määrä − Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen määräämättä jättäminen tai alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 kohta)

9.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Rikkomiseen osallistuneiden yritysten yksilöllinen vastuu koko rikkomisesta – Edellytykset

(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)

10.    Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Selvitysvelvollisuuden laajuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä − Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Rikkominen, johon ovat syyllistyneet useat yritykset

(EY 81 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Komission harkintavalta

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohta)

1.      Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirjoihin merkitsee hallinnollisessa menettelyssä kilpailusääntöjen soveltamisalalla sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.

Se, että asiakirjaa, johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, ei ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asianomaista vastaan puhuva asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.

Mikäli kyseessä on tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseistä sen puolesta puhuvaa asiakirjaa puolustuksessaan, eli se osoittaa, että jos se olisi kyennyt vetoamaan siihen hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuudesta ja kestosta ja samalla sakon määrästä.

(ks. 41, 46 ja 47 kohta)

2.      Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi aloitetussa menettelyssä asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta hallinnollisen menettelyn kontradiktorisen vaiheen alussa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio nojautuu tässä menettelyn vaiheessa, ja tällä yrityksellä on tällöin oikeus tutustua asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Näin ollen muiden kartelliin osallistuneiden yritysten väitetiedoksiantoon antamat vastaukset eivät lähtökohtaisesti kuulu niihin tutkinta-aineiston asiakirjoihin, joihin osapuolet voivat tutustua.

Jos komissio aikoo perustaa kantansa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen otteeseen tai tällaiseen vastaukseen liitettyyn asiakirjaan näyttääkseen EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamismenettelyssä toteen, että kilpailusääntöjä on rikottu, muille tässä menettelyssä mukana oleville yrityksille on kuitenkin annettava mahdollisuus ottaa kantaa tällaiseen todisteeseen. Tällaisissa olosuhteissa väitetiedoksiantoon annetun vastauksen kyseinen ote tai tähän vastaukseen liitetty asiakirja on todellisuudessa niitä yrityksiä vastaan puhuvaa näyttöä, jotka ovat mahdollisesti osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen.

On todettava vastaavasti, että jos väitetiedoksiantoon annetun vastauksen ote tai tällaiseen vastaukseen liitetty asiakirja voivat olla merkityksellisiä yrityksen puolustautumiselle siten, että yritys voi vedota niihin komission tuossa vaiheessa tekemien päätelmien vastaisina seikkoina, ne ovat puolustuksen puolesta puhuvia seikkoja. Kyseisen yrityksen on tällöin voitava tutkia kyseinen vastauksen ote tai asiakirja ja lausua niistä.

(ks. 42−44 kohta)

3.      Yhtiön työntekijöiden kirjallisia todistajanlausuntoja, jotka on laadittu yhtiön valvonnan alaisena ja jotka se on esittänyt puolustautuakseen kilpailusääntöjen rikkomista koskevan komission johtaman hallinnollisen menettelyn aikana, ei voida pääsääntöisesti pitää saman yhtiön lausumista erillisinä ja itsenäisinä todisteina. Yhtiön näkemys tosiseikoista, joista komissio sitä moittii, perustuu nimittäin yleensä ensisijaisesti sen työntekijöiden ja johtajien tietoihin ja mielipiteisiin.

(ks. 58 kohta)

4.      Tuomioistuimen ollessa epävarma sen on ratkaistava asia sen yrityksen eduksi, jolle päätös, jolla EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen todetaan, on osoitettu. Tuomioistuin ei siis voi todeta, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt kyseessä olevan kilpailusääntöjen rikkomisen, jos se ei ole saavuttanut täyttä varmuutta tämän kysymyksen osalta, ja näin on erityisesti silloin, kun kyse on sakkopäätökseen kohdistuvasta kumoamiskanteesta.

Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, sellaisena kuin se ilmenee erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta, sillä se kuuluu perusoikeuksiin, jotka sisältyvät yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen.

(ks. 79 ja 80 kohta)

5.      Kilpailuasioissa komission on esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet näyttääkseen toteen kilpailusääntöjen rikkomisen. Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että välilliset todisteet, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo voidaan siis päätellä tietyistä yhteensattumista ja seikoista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Jos komissio lisäksi tukeutuu yksinomaan kyseessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla todetakseen EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen, viimeksi mainittujen tarvitsee vain osoittaa sellaisten seikkojen olemassaolo, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä. Tätä sääntöä voidaan soveltaa myös silloin, kun todisteet, joihin komissio tukeutuu, ovat riittämättömät. Rikkomisen olemassaoloa ei nimittäin tällöin voida todeta yksiselitteisesti ja ilman tulkinnan tarvetta mainittujen todisteiden perusteella.

Tätä sääntöä ei sitä vastoin voida soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa rikkominen on näytetty toteen muihin seikkoihin perustuvilla päätelmillä tai epäsuorilla tai ei-kirjallisilla todisteilla. Todistuskeinoista, joihin voidaan vedota EY 81 artiklan rikkomisen näyttämiseksi toteen, on nimittäin todettava, että yhteisön oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate.

(ks. 81, 82 ja 85−87 kohta)

6.      EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomismenettelyssä ainoa merkityksellinen peruste esitettyjen todisteiden todistusarvon arvioinnissa on niiden uskottavuus. Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen todistusarvo riippuu sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällöstä.

Kun on kyse yritysten lausunnoista, erityisen vahvana näyttönä voidaan lisäksi pitää lausuntoja, jotka ovat ensinnäkin luotettavia, toiseksi on annettu yrityksen nimissä, kolmanneksi on antanut henkilö, joka on työnsä puolesta velvoitettu toimimaan kyseisen yrityksen intressissä, neljänneksi ovat lausunnon antajan intressien vastaisia, viidenneksi antaa henkilö, joka on havainnut välittömästi lausunnoissa mainitut seikat, ja kuudenneksi on toimitettu kirjallisesti ja annettu tarkoituksellisesti ja tarkan harkinnan jälkeen.

Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei puolestaan voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita, mutta vaatimukset muista todisteista voivat olla kyseisten lausuntojen luotettavuuden vuoksi lievempiä.

(ks. 90−93 kohta)

7.      Vaikka lainvastaisen kartellin pääosallistujien vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin on yleensä asianmukaista suhtautua tietyllä tavalla epäluuloisesti, kun otetaan huomioon se mahdollisuus, että kyseiset osallistujat ovat taipuvaisia toimittamaan kilpailijoidensa toiminnasta mahdollisimman paljon näitä vastaan puhuvia seikkoja, on kuitenkin niin, että se, että pyydetään sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon soveltamista sakosta vapauttamiseksi tai sen lieventämiseksi, ei välttämättä kannusta esittämään kartellin muihin osanottajiin nähden vääristeltyjä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötä koskevasta tiedonannosta.

Etenkin todistajien lausunnoista on todettava, että on kyllä mahdollista, että sakkoimmuniteettia pyytäneen yrityksen työntekijät, joiden on toimittava yrityksen edun mukaisesti, haluavat esittää mahdollisimman paljon asianosaisia vastaan puhuvia seikkoja, kun otetaan myös huomioon, että heidän yhteistyöllään menettelyssä voi olla positiivinen vaikutus heidän ammatilliseen tulevaisuuteensa. Vaikka tilanne olisi tällainen, kyseiset työntekijät ovat kuitenkin myös tietoisia paikkansapitämättömien todisteiden esittämisen mahdollisista negatiivisista seurauksista, jotka ovat todennäköisempiä muita todisteita koskevan vaatimuksen vuoksi.

(ks. 94 ja 111 kohta)

8.      Jotta komissio voi alentaa sakkoja sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 21 kohdan perusteella, kyseisillä todisteilla on oltava merkittävä näyttöarvo suhteessa komissiolla jo oleviin todisteisiin. Näin ollen on perusteltua, että yritys, joka toivoo sakkojen alentamista, keskittyy väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen esittämässään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa hakemuksessa seikkoihin, joita ei sen mielestä ole siihen mennessä vielä näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, voidakseen lisätä merkittävästi todisteidensa arvoa. Tämä voi nimittäin selittää, miksi kyseinen yritys jättää mainitsematta seikat, jotka on sen mielestä näytetty kiistatta toteen aiemmin esitetyillä todisteilla.

On myös todettava, että yhteistyötä koskevan tiedonannon 21 kohdan perusteella ei voida sulkea pois sitä, että sellaisten todisteiden esittäminen, joilla on tietty näyttöarvo mutta jotka koskevat jo muilla todisteilla toteen näytettyjä seikkoja, ei johda sakkojen alentamiseen.

(ks. 146 ja 147 kohta)

9.      EY 81 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA) 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat perustuvat väistämättä useiden sellaisten yritysten myötävaikutukseen, jotka ovat kaikki mukana rikkomisessa mutta joiden osallistumisella voi olla eri ilmenemismuotoja, etenkin kyseisten markkinoiden erityispiirteiden ja kunkin yrityksen markkina-aseman, tavoiteltujen päämäärien sekä valittujen tai suunniteltujen täytäntöönpanotoimien perusteella. Kuitenkaan pelkästään se, että kukin yritys osallistuu kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella tavalla, ei riitä sulkemaan pois sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan eikä myöskään käyttäytymisestä, jonka ovat todellisuudessa toteuttaneet muut rikkomiseen osallistuneet yritykset mutta jolla on sama kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus.

Yritys, joka on osallistunut tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, joka kuuluu EY 81 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sellaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan, jolla on kilpailua rajoittava tarkoitus, käsitteeseen ja jonka tarkoituksena on myötävaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen toteutumiseen kokonaisuudessaan, on siksi vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen, kun kyseisen yrityksen näytetään tienneen muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta tai voineen kohtuullisesti ennakoida sen ja olleen valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.

Tilanne on tämä, kun on kyse kolmannen valtion yrityksestä, jolla on ollut vain passiivinen rooli yhteisessä järjestelyssä, jossa tiettyjen hankkeiden jakaminen ETA:lla on varattu eurooppalaisille tuottajille, koska kyseinen yritys on sitoutunut olemaan saamatta hankkeita, koska se oli tietoinen asianomaisesta järjestelystä ja koska sen passiivinen rooli ei johtunut sen tekemästä valinnasta vaan sen osallistumismuodosta ETA:n markkinoita koskevaan sopimukseen, sillä sen osallistuminen oli ennakkoedellytys sille, että hankkeet voitiin jakaa ETA:lla eurooppalaisten tuottajien kesken.

(ks. 218−222 kohta)

10.    Kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, vaatimus oikeusvarmuudesta, joka taloudellisilla toimijoilla on oltava, merkitsee sitä, että komission, jolla on todistustaakka toteamiensa rikkomisten osalta, on esitettävä asianmukainen näyttö, jolla se oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa rikkomisen muodostavien tosiseikkojen olemassaolon. Kun kyse on rikkomisen väitetystä kestosta, sama oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että ellei ole näyttöä, jolla rikkomisen kesto voitaisiin suoraan osoittaa, komission on esitettävä näyttöä ainakin ajallisesti riittävän lähellä toisiaan olevista tosiseikoista, joiden perusteella voidaan kohtuudella todeta, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tiettyjen kahden ajankohdan välillä.

Lisäksi se, että näyttöä tapahtuneen jatketun rikkomisen olemassaolosta ei ole esitetty tiettyjen ajanjaksojen osalta, ei ole esteenä sille, että rikkomisen katsotaan tapahtuneen kyseisiä ajanjaksoja pidemmällä kokonaisajanjaksolla, jos tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin todisteisiin. Usean vuoden ajalle ulottuvassa rikkomisessa se, että kartelli ilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiä aikoja, ei vaikuta tämän kartellin olemassaoloon, kunhan toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.

(ks. 235 ja 236 kohta)

11.    Usean yrityksen rikottua EY 81 artiklan 1 kohtaa on tutkittava kunkin yrityksen osuuden suhteellinen vakavuus. Arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja määritettäessä sakkoa on näin ollen otettava huomioon se, ettei yritys ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin, tai sen vähäinen osuus niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut.

Kun on erityisesti kyse sopimuksesta, jossa kolmannen valtion yritykset ovat sitoutuneet jäämään pois Euroopan talousalueen (ETA) markkinoilta ja eurooppalaiset yritykset ovat puolestaan jakaneet eri hankkeet näillä samoilla markkinoilla aktiivisin kollusiivisin toimin, kolmannen valtion yritysten toiminnan vakavuus on verrattavissa eurooppalaisten yritysten toiminnan vakavuuteen, koska se, että ne eivät osallistuneet hankkeiden jakamiseen ETA:lla, ei ollut niiden valinnan tulos vaan pelkkä seuraus tavasta, jolla ne osallistuivat asianomaiseen sopimukseen.

(ks. 258 ja 260−262 kohta)

12.    EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomismenettelyssä komissiolla on harkintavaltaa sakkojen määrän vahvistamisessa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä.

Komissio vahvistaa sakon suuruuden kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja tarvittaessa sen keston perusteella. Rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden kriteerien perusteella, joihin kuuluvat asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennaltaehkäisevä vaikutus. Objektiivisia tekijöitä, kuten kilpailunvastaisten menettelytapojen sisältö ja kesto, niiden lukumäärä ja intensiteetti, asianomaisten markkinoiden laajuus ja talouselämän perusteille aiheutunut vahinko on otettava huomioon. Arvioinnissa on otettava huomioon myös vastuussa olevien yritysten suhteellinen merkitys ja markkinaosuus sekä mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen.

(ks. 280 ja 281 kohta)

13.    Joka kerta, kun komissio päättää kilpailuoikeuden nojalla määrätä sakkoja, sen on noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluu myös yhdenvertaisen kohtelun periaate, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet. Tämä periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.

Jos määrättävien sakkojen suhteen määrittelemiseksi on nojauduttava useiden samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneiden yritysten liikevaihtoon, huomioon otettava ajanjakso on näin ollen rajattava siten, että käytettävät luvut ovat mahdollisimman vertailukelpoisia. Kun komissio tukeutuu eri vuosiin tiettyjen yritysten maailmanlaajuisen myynnin arvon määrittämiseksi ja määrittää niille määrättävien sakkojen laskentapohjan ajanjaksolta, jona ne osallistuivat kartelliin erillisinä yrityksinä, niiden eri vuosien liikevaihtojen perusteella, se ei kohtele kyseisiä yrityksiä samalla tavalla. Jos komission mainitsema päämäärä, jonka avulla voidaan verrata yhteisyrityksen osakkaiden kykyä haitata kilpailua yhteisyrityksen perustamista edeltävänä aikana, on perusteltu, se ei kuitenkaan tee tällaisesta eriarvoisesta kohtelusta perusteltua, kun on kuitenkin ilmeistä, että komissio olisi voinut käyttää päämääränsä saavuttamiseksi muitakin menetelmiä, joissa yrityksiä ei olisi kohdeltu viitevuoden valinnassa eriarvoisesti.

(ks. 282, 283, 286, 287 ja 290−292 kohta)