Asia T‑52/12 R

Helleenien tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Väliaikainen oikeussuoja – Valtiontuki – Kreikan maatalouden vakuutusjärjestelmästä vastaavan viraston (ELGA) vuosina 2008 ja 2009 maksamat korvaukset – Päätös, jolla tuet todetaan soveltumattomiksi sisämarkkinoille ja määrätään niiden takaisinperimisestä – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Intressivertailu

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 19.9.2012

1.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Yhtäaikaisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Välitoimista päättävän tuomarin harkintavalta

(SEUT 256 artiklan 1 kohta, SEUT 278 artikla ja SEUT 279 artikla: unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Pääasian kanteen tueksi esitettyjen perusteiden pintapuolinen tutkiminen – Kanne komission päätöksestä, jolla tuki todetaan sääntöjenvastaiseksi ja jolla se määrätään perittäväksi takaisin – Peruste, joka liittyy tuen takaisinperinnän estävien poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaoloon – Peruste, joka ei ole ilmeisesti perusteeton

(SEUT 107 artiklan 1 kohta ja 3 kohdan b alakohta sekä SEUT 278 artikla)

3.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka – Komission päätös, jolla tuki määrätään perittäväksi takaisin – Takaisinperintä, joka saattaa aiheuttaa yleisen järjestyksen häiriön jäsenvaltiossa, joka on vakavassa talous- ja finanssikriisissä – Kuuluminen soveltamisalaan

(SEUT 278 artikla ja SEUT 279 artikla)

4.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Vahinko, johon jäsenvaltio voi vedota

(SEUT 278 artikla ja SEUT 279 artikla)

5.      Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Komission päätös, jolla tuki määrätään perittäväksi takaisin

(SEUT 278 artikla)

1.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 10 ja 11 kohta)

2.      Fumus boni juris ‑edellytys täyttyy välitoimimenettelyssä, jos ainakin jokin kantajan pääasian kanteen tueksi esittämistä perusteista vaikuttaa ilmeisen merkitykselliseltä eikä ainakaan ilmeisen perusteettomalta, koska siitä ilmenee, että kyseessä on hankala oikeudellinen ongelma, joka ei ole ratkaistavissa suoralta kädeltä ja joka siis ansaitsee perusteellisen tarkastelun, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa vaan joka on tehtävä pääasian menettelyssä, minkä vuoksi kanteelta ilmeisestikään ei puutu vakavasti otettavaa perustetta.

Käsiteltäessä valtiontuen sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan komission päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseen liittyvää hakemusta fumus boni juris ‑edellytys täyttyy ensi arviolta sellaisten perustelujen osalta, joissa tuodaan esille oikeuskäytännössä avoimeksi jätetty kysymys siitä, voidaanko katsoa, että jäsenvaltion kansantalouden tosiasialliselle tilanteelle jo usean vuoden ajan ominaisiin säästötoimiin liittyvien täysin erityisten ja poikkeuksellisten vaikeuksien vuoksi tukea saanut kansallinen ala ei ole alttiina voimakkaalle kilpailulle eikä suuntautunut kansainväliseen kauppaan, mikä sulkee pois sen, että kyseinen tuki oli luonteeltaan sellainen, että se vaikutti merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vaikka lisäksi oletettaisiin, että kyseinen tuki olisi täyttänyt kaikki kyseisessä määräyksessä asetetut edellytykset, oikeuskäytännössä jätetään avoimeksi kysymys siitä, voiko asianomainen jäsenvaltio vedota pätevästi sellaisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella tuen takaisinperiminen on kohtuutonta, koska sen oli kamppailtava kansantaloudessaan olevan SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vakavan häiriön korjaamiseksi, sekä siitä, olisiko komission pitänyt tämän primäärioikeuden määräyksen perusteella pitäytyä vaatimasta takaisinperintää tämän häiriön pahasti heikentämältä alalta.

(ks. 13, 29–31 ja 34 kohta)

3.      Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimen määräämistä hakevalle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Kyseisen asianosaisen asiana on esittää selvä näyttö siitä, ettei se voi odottaa kanteen perusteella käydyn oikeudenkäynnin ratkaisua ilman, että sille itselleen aiheutuu tällaista vahinkoa. Vaikka vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottomalla varmuudella, sen toteutumisen on kuitenkin oltava riittävällä todennäköisyydellä ennalta arvattavissa. Välitoimen määräämistä hakeva asianosainen on joka tapauksessa velvollinen näyttämään toteen ne tosiseikat, joihin sen väite vakavasta ja korjaamattomasta vahingosta perustuu ja joiden perusteella välitoimista päättävä tuomari voi arvioida ne täsmälliset seuraukset, joita vaadittujen välitoimien määräämättä jättämisellä todennäköisesti on, kun otetaan huomioon, ettei välitoimia voida myöntää puhtaasti hypoteettisen vahingon, joka perustuu tulevien ja epävarmojen tapahtumien ilmenemiseen, perusteella.

Näin on silloin kun sääntöjenvastaisen tuen välitön takaisinperiminen tuhansilta edunsaajilta johtaisi sellaisiin hallinnollisiin vaikeuksiin, jotka voivat aiheuttaa jäsenvaltiolle, jonka yleinen finanssitilanne on erittäin vaikea, vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa kuten vaaran siitä, että verohallinto estyisi keskittymästä ensisijaisiin tehtäviinsä veronkierron torjunnassa, kun otetaan huomioon, että tuen takaisinperintään mainituilta edunsaajilta tarvittaisiin erittäin monien verohallinnon toimijoiden myötävaikutusta, ja vaaran yleisen järjestyksen häiriöstä, koska kyseisen tuen välitön takaisinperintä voi laukaista jopa väkivaltaisiksi kehittyviä mielenosoituksia, jollaisia on jo ollut vastaavissa tilanteissa.

(ks. 36, 43 ja 47–50 kohta)

4.      Jäsenvaltion tekemästä välitoimihakemuksesta on muistettava, että vastuu kansallisesti yleisiksi katsotuista eduista kuuluu jäsenvaltioille, ja ne voivat puolustaa näitä etuja välitoimimenettelyssä. Jäsenvaltiot voivat hakea välitoimien määräämistä muun muassa vetoamalla siihen, että riitautettu toimenpide saattaa vakavasti vaarantaa niiden valtiollisten tehtävien hoitamisen ja yleisen järjestyksen.

(ks. 37 kohta)

5.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 52–54 kohta)