Asia C‑57/15
United Video Properties Inc.
vastaan
Telenet NV
(hof van beroep te Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Teollis- ja tekijänoikeudet – Direktiivi 2004/48/EY – 14 artikla – Oikeudenkäyntikulut – Asianajokulut – Kiinteämääräinen korvaus – Enimmäismäärät – Teknisen neuvonantajan käyttämisestä aiheutuneet kulut – Korvaaminen – Edellytys, jonka mukaan oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on pitänyt toimia tuottamuksellisesti
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 28.7.2016
1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48 – Oikeudenkäyntikulut – Kansallinen lainsäädäntö, jossa asianajajan käytöstä aiheutuneille kuluille määritetään kiinteämääräisistä tariffeista koostuva järjestelmä – Sallittavuus – Edellytys – Kulujen kohtuullisuus – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle – Sellaisten takeiden, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on maksettava vähintään huomattava ja asianmukainen osa sellaisista kohtuullisista kuluista, joita oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle on aiheutunut, puuttumista ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 17 perustelukappale, 3 artiklan 1 ja 2 kohta ja 14 artikla)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48 – Oikeudenkäyntikulut – Kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään teknisen neuvonantajan käyttämisestä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta vain siinä tapauksessa, että kyse on oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen tuottamuksesta, ei voida hyväksyä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 26 perustelukappale, 13 artiklan 1 kohta ja 14 artikla)
1. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48 14 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on korvattava oikeudenkäynnin voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut, ja jossa tuomioistuimelle, jonka tehtävänä on lausua kyseisten kulujen korvaamisesta, annetaan mahdollisuus ottaa huomioon sen käsiteltävänä olevan asian erityispiirteet ja jossa asianajajan käytöstä aiheutuneille kuluille määritetään kiinteämääräisistä tariffeista koostuva järjestelmä, sillä edellytyksellä, että kyseisillä tariffeilla varmistetaan se, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen maksettavaksi tulevat kulut ovat kohtuulliset, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.
Kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin 17 perustelukappale, 3 artiklan 1 kohta ja 14 artikla, tällainen lainsäädäntö voi periaatteessa olla oikeutettu muun muassa silloin, kun sen tarkoituksena on sulkea korvattavuuden ulkopuolelle liiallisia kuluja, jotka aiheutuvat oikeudenkäynnin voittaneen osapuolen ja hänen asianajajansa välillä sovituista epätavallisen korkeista palkkioista tai siitä, että asianajaja tarjoaa palveluja, joita ei voida pitää välttämättöminä asianomaisen teollis- tai tekijänoikeuden noudattamisen varmistamiseksi. Vaatimuksella siitä, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on maksettava kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, ei sitä vastoin voida oikeuttaa lainsäädäntöä, jossa säädetään kiinteämääräisistä tariffeista, jotka ovat huomattavasti alempia kuin keskimääräiset tariffit, joita tosiasiallisesti sovelletaan asianajopalveluihin kyseisessä jäsenvaltiossa. Tällainen lainsäädäntö ei nimittäin olisi sovitettavissa yhteen direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohdan – jossa säädetään, että direktiivillä säädettyjen menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava varoittavia – kanssa, ja se vaarantaisi direktiivin 2004/48 päätavoitteen, joka on varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea taso sisämarkkinoilla.
Kyseisen direktiivin 14 artikla on kuitenkin esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kiinteämääräisistä tariffeista ja jolla sen sisältämien liian alhaisten enimmäismäärien takia ei varmisteta sitä, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on maksettava vähintään huomattava ja asianmukainen osa sellaisista kohtuullisista kuluista, joita oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle on aiheutunut. Tätä kysymystä ei nimittäin voida arvioida riippumatta niistä kuluista, joita oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle on tosiasiallisesti aiheutunut asianajoavun käyttämisestä, kunhan nämä kulut ovat kohtuulliset. Vaikka oikeasuhteisuusvaatimus ei merkitse sitä, että oikeudenkäynnin häviävän osapuolen olisi välttämättä korvattava kaikki toiselle osapuolelle aiheutuneet kulut, se edellyttää kuitenkin, että oikeudenkäynnin voittaneella osapuolella on oikeus saada korvattua vähintään huomattava ja asianmukainen osa sellaisista kohtuullisista kuluista, joita sille on tosiasiallisesti aiheutunut.
(ks. 25–27, 29 ja 32 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48 14 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöille, joissa säädetään teknisen neuvonantajan käyttämisestä aiheutuneiden kulujen korvaamisesta vain siinä tapauksessa, että kyse on oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen tuottamuksesta, silloin, kun kyseiset kulut liittyvät suoraan ja läheisesti kanteeseen, jonka tarkoituksena on varmistaa teollis- tai tekijänoikeuden noudattaminen.
Tästä on ensinnäkin todettava, että koska tutkimuksesta ja tunnistamisesta aiheutuneet kulut, jotka usein liittyvät teknisen neuvonantajan palveluihin ja joita teollis- tai tekijänoikeuden haltijalle aiheutuu, koskevat muun muassa vahingonkorvausta, joka loukkaajan tuottamuksen tapauksessa on maksettava, ja koska vahingonkorvauksesta säädetään kyseisen direktiivin säännöksessä 13 artiklan 1 kohdassa, kyseiset kulut, joita usein aiheutuu ennen oikeudenkäyntiä, eivät välttämättä kuulu mainitun direktiivin 14 artiklan soveltamisalaan.
Toiseksi on todettava, että direktiivin 2004/48 14 artiklan laajentava tulkinta, jonka mukaan kyseisessä artiklassa säädettäisiin, että oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on pääsääntöisesti korvattava muut kulut, jotka oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle on aiheutunut, ilman että kyseisten kulujen luonteen osalta esitetään mitään täsmennystä, olisi omiaan tekemään kyseisen artiklan soveltamisalasta liian laajan, mikä näin ollen poistaisi direktiivin 13 artiklan tehokkaan vaikutuksen. Kyseistä käsitettä on näin ollen tulkittava suppeasti ja on katsottava, että mainitussa 14 artiklassa tarkoitettuihin muihin kuluihin kuuluvat ainoastaan kulut, jotka suoraan ja läheisesti liittyvät asianomaiseen oikeudenkäyntiin.
Kolmanneksi direktiivin 2004/48 14 artiklaan ei sisälly yhtäkään seikkaa, jonka perusteella olisi mahdollista katsoa, että jäsenvaltiot voivat asettaa ehdoksi muiden kulujen korvaamiselle tai oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle ylipäätään oikeudenkäynnissä, jonka tarkoituksena on varmistaa teollis- tai tekijänoikeuden noudattaminen, kriteerin, joka liittyy oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen tuottamukseen.
Tässä yhteydessä on todettava, että silloin, kun teknisen neuvonantajan palvelut ovat niiden luonteesta riippumatta välttämättömiä, jotta voidaan tehokkaasti nostaa kanne, jolla tietyssä tapauksessa pyritään varmistamaan teollis- tai tekijänoikeuden noudattaminen, tällaisen neuvonantajan käyttämiseen liittyvät kulut liittyvät suoraan ja läheisesti oikeudenkäyntiin ja kuuluvat näin muihin kuluihin, jotka oikeudenkäynnin hävinneen osapuolen on direktiivin 2004/48 14 artiklan nojalla maksettava.
(ks. 35–37, 39 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)