Asia T‑47/10

(julkaistu otteina)

Akzo Nobel NV ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lämpöstabilisaattorien Euroopan markkinat – Päätös, jolla todetaan kaksi EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Rikkomisten kesto – Vanhentuminen – Hallinnollisen menettelyn kesto – Käsittelyaikojen kohtuullisuus – Puolustautumisoikeudet – Rikkomisista vastuuseen joutuminen – Tytäryhtiöiden, yhteenliittymän, joka ei ole erillinen oikeussubjekti, ja tytäryhtiön toteuttamat kilpailusääntöjen rikkomiset – Sakkojen määrän laskeminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 15.7.2015 

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sakkojen vanhentuminen – Vanhentumisajan kuluminen tytäryhtiön osalta – Ei merkitystä emoyhtiön vastuun kannalta

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artikla)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuudet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Rikkominen – Seuraukset – Komission suorittama rikkomisiin osallistuneille yrityksille määrättyjen sakkojen määrän alentaminen – Alennuksen epääminen yrityksiltä, jotka ovat nostaneet tuomioistuimessa kanteet niiden osalta hallinnollisessa menettelyssä tehdyistä tietyistä päätöksistä – Tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaaminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

(EY 81 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

1.      EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisiin suoraan osallistuneet tytäryhtiöt voivat perustellusti vedota asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyyn vanhentumisajan kulumiseen omalta osaltaan, koska ensimmäiset toimet, jotka komissio suoritti kyseisten rikkomisten tutkinnan tai niitä koskevan menettelyn aloittamiseksi mainitun asetuksen N:o 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, toteutettiin sen jälkeen, kun mainittu määräaika oli näiden tytäryhtiöiden osalta päättynyt.

Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa säädettyjen vanhentumisaikojen kulumisen johdosta rikkominen ei kuitenkaan häviä eikä se estä komissiota toteamasta päätöksessä vastuuta tällaisesta rikkomisesta, vaan siitä hyötyvät ainoastaan välttyvät seuraamusten määräämiseksi aloitettavilta menettelyiltä. Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan sanamuodon, päämäärän ja asiayhteyden mukaisesta tulkinnasta ilmenee, että vanhentumisaikojen kulumisesta kyseisen säännöksen 1 kohdan nojalla hyötyy – ja siihen voi siten vedota – kukin oikeushenkilö erikseen, silloin kun ne ovat komission aloittaman menettelyn kohteena. Siten pelkästään siitä, että emoyhtiön tytäryhtiöt hyötyvät vanhentumisajan kulumisesta, ei seuraa emoyhtiön vastuun asettaminen kyseenalaiseksi eikä tätä kohtaan aloitettavien menettelyjen estyminen.

(ks. 124–126 ja 128 kohta)

2.      Komissio syyllistyi täten päätöksessään, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen sekä määrätään sakkoja, perusteettomaan erilaiseen kohteluun, kun se alensi hallinnollisen menettelyn kohtuuttoman pitkän keston johdosta kaikille EY 81 artiklan rikkomisiin osallistuneille yrityksille määrättyjen sakkojen määrää niitä yrityksiä lukuun ottamatta, jotka olivat nostaneet tuomioistuimessa kanteet niiden osalta hallinnollisessa menettelyssä tehdyistä tietyistä päätöksistä.

Nimittäin siitä riippumatta, olisivatko muut yritykset vähemmän halukkaita vetoamaan kanneteitse oikeuksiinsa, silloin kun ne ovat komission tutkinnan kohteena kilpailusääntöjen rikkomisesta, komission väite, jonka mukaan tämä erilainen kohtelu voidaan perustella objektiivisesti toisiinsa verrattavissa olevien tilanteiden erilaisuudella, sillä muista yrityksistä poiketen kyseessä olevat yritykset olivat nostaneet kanteet tuomioistuimessa, ei ole yhdenmukainen tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa.

(ks. 326, 328 ja 329 kohta)