Kanne 28.1.2010 - GEA Group AG v. komissio

(Asia T-45/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: GEA Group AG (Bochum, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Kallmayer, I. du Mont ja G. Schiffers)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

On kumottava päätöksen 1 artiklan 2 kohta sikäli kuin siinä todetaan, että kantaja rikkoi SEUT 101 artiklan 1 kohtaa (entinen EY 81 artiklan 1 kohta) ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa

on kumottava päätöksen 2 artikla sikäli kuin siinä määrätään kantajalle sakko

toissijaisesti on vähennettävä kantajan väitetyn rikkomisen kestoa siitä, millaiseksi se on määritetty päätöksen 1 artiklan 2 kohdassa, sekä alennettava kantajalle saman päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon määrää

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee asiassa COMP/38589 11.11.2009 tehtyä komission päätöstä K (2009) 8682 - Lämpöstabilisaattorit lopullinen. Riidanalaisessa päätöksessä määrätään kantajalle ja tietyille muille yrityksille sakko EY 81 artiklan rikkomisen ja - 1.1.1994 alkaen - ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen vuoksi. Komission mukaan kantaja osallistui useisiin sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelyihin, jotka koskivat hintojen määräämistä, markkinoiden jakamista toimituskiintiöiden muodossa, asiakkaiden jakamista ja määräämistä sekä erityisesti asiakkaita sekä tuotanto- ja myyntimääriä koskevien arkaluontoisten taloudellisten tietojen vaihtamista lämpöstabisaattoreiden ESBO/esterit markkinoilla koko ETA:n alueella. Komissio katsoo kantajan olevan yhteisvastuullisesti vastuullinen sellaisten kahden muun yrityksen kanssa, jotka ovat tulleet kilpailua rajoittaviin sopimuksiin väitetysti osallistuneiden yritysten sijaan.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että komissio teki virheen, kun se katsoi, että yrityksellä, jonka sijaan kantaja on tullut, oli ratkaiseva vaikutus kyseessä oleviin yrityksiin. Kantaja väittää tältä osin, että riidanalainen päätös perustuu paikkaansa pitämättömille tosiseikkoja koskeville toteamuksille ja syyksi luettavuutta oikeudellisten edellytysten ja erityisesti niiden edellytysten, joiden perusteella ratkaiseva vaikutus on pääteltävissä, virheelliselle soveltamiselle.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että komission toimivalta määrätä sakko on vanhentunut asetuksen (EY) N:o 1/2003· 25 artiklan 1 ja 5 kohdan nojalla. Kantaja esittää tältä osin, että komissio ei ole osoittanut kyseisten yritysten rikkomista vuoden 1996/97 jälkeiseltä ajalta eikä missään tapauksessa vuosilta 1999 ja 2000. Kantaja väittää lisäksi, että siitä, että komissio keskeytti menettelyn yhdistetyissä asioissa T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, ei seuraa se, että vanhentumisaika olisi keskeytynyt kantajaan nähden.

Lopuksi kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Kantaja katsoo tältä osin, että komissio keskeytti tutkinnan perusteetta noin neljän vuoden ajaksi, mikä johti siihen, että tutkinnan aloittamisen jälkeen kului viisi vuotta ennen kuin kantajalle ilmoitettiin asiasta ja noin kuusi vuotta ennen kuin väitetiedoksianto toimitettiin kantajalle. Kantaja väittää lisäksi, että komissio ei suorittanut tutkintaa tosiseikkojen selvittämiseksi kaikilta osin kyseessä olevien henkilöiden ja taloudellisen yksikön osalta. Kantajan katsoo, että syyllistyessään näihin laiminlyönteihin komissio riisti siltä mahdollisuuden todisteiden turvaamiseen ja puolustautumiseen tehokkaalla tavalla.

____________