UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
12 päivänä huhtikuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien suojelu – Erityisten suojelutoimien alueet – 6 artiklan 3 kohta – Selvitys sen määrittämiseksi, onko tarpeen arvioida suunnitelman tai hankkeen vaikutukset erityisten suojelutoimien alueeseen – Toimenpiteet, jotka voidaan ottaa tässä tarkoituksessa huomioon
Asiassa C-323/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) on esittänyt 10.5.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.5.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
People Over Wind ja
Peter Sweetman
vastaan
Coillte Teoranta,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit C. Toader (esittelevä tuomari) ja E. Jarašiūnas,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– People Over Wind ja Peter Sweetman, edustajinaan O. Clarke, solicitor, O. Collins, BL, ja J. Devlin, SC,
– Coillte Teoranta, edustajinaan J. Conway, solicitor, S. Murray, BL, ja D. McGrath, SC,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hermes ja E. Manhaeve,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä People Over Wind, joka on valtiosta riippumaton ympäristönsuojelujärjestö, ja Peter Sweetman ja toisaalta Irlannin valtion omistama yhtiö Coillte Teoranta (jäljempänä Coillte), joka harjoittaa toimintaansa metsätalouden alalla, ja jossa on kyse tuulivoimapuiston sähköverkkoon liittävän kaapelin asentamiseen tarvittavista töistä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Luontodirektiivin johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”suunnitelmat tai ohjelmat, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi suojelualueeksi osoitetun tai myöhemmin osoitettavan alueen suojeluun, on arvioitava asianmukaisella tavalla”.
4 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.
2. Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.
3. Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.”
5 Mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ’Natura 2000’. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.
– –”
6 Saman direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.
3. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.
4. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.
Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”
Irlannin oikeus
7 High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) täsmentää, että lupaa säännellään kaavoitusta ja kehittämistä koskevilla laeilla (Planning and Development Acts) sekä kyseisten lakien nojalla annetuilla asetuksilla. Toimivaltainen viranomainen on paikallinen kaavoitusviranomainen, ja muutosta haetaan An Bord Pleanálalta (kaavoitusasioita käsittelevä kansallinen muutoksenhakuelin, Irlanti).
8 Tietyt hanketyypit on luokiteltu erivapauden piiriin kuuluviksi hankkeiksi, ja niihin ei tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta vaadita kaavoitusta ja kehittämistä koskevien lakien mukaista lupaa. Esimerkki erivapauden piiriin kuuluvasta hankkeesta on ”sähkötöihin valtuutetun urakoitsijan suorittama hankkeen toteutus, johon kuuluvat maan alle asennettavat pääjohdot, johdot, kaapelit ja muut laitteet hanketta varten”.
9 Erivapauden piiriin kuuluviin hankkeisiin saatetaan kuitenkin edellyttää toisenlaista lupaa tai hyväksymisprosessia. Vuoden 2011 Euroopan yhteisöjen lintu- ja luontotyyppisäädöksiä (European Communities (Birds and Natural Habitats) Regulations 2011, jäljempänä vuoden 2011 säädökset) sovelletaan muihin hankkeisiin kuin hankkeisiin, joihin edellytetään kaavoitusta ja kehittämistä koskevissa laeissa tarkoitettua lupaa. Lisäksi erivapauden piirin kuuluvien hankkeiden ryhmään kuuluvaan hankkeeseen edellytetään kuitenkin lupaa kaavoitusta ja kehittämistä koskevien lakien mukaisesti silloin, kun on tehtävä asianmukainen arviointi luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla.
10 Vuoden 2011 säädösten 42 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Viranomaisen on selvitettävä tarve tehdä asianmukainen arviointi suunnitelmasta tai hankkeesta, jota koskeva lupahakemus on saatu tai johon viranomainen haluaa sitoutua tai jonka se haluaa hyväksyä ja joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön eurooppalaisena alueena tai ole sen kannalta tarpeellinen, arvioidakseen parhaan tieteellisen tietämyksen ja alueen suojelutavoitteiden kannalta, onko kyseinen suunnitelma tai hanke omiaan vaikuttamaan eurooppalaiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
2. Viranomaisen on selvitettävä tarve tehdä asianmukainen arviointi 1 momentin mukaisesti ennen kuin lupa suunnitelmalle tai hankkeelle annetaan tai ennen kuin päätös suunnitelmaan tai hankkeeseen sitoutumisesta tai suunnitelman tai hankkeen hyväksymisestä tehdään.
– –
6. Viranomaisen on määrättävä, että suunnitelman tai hankkeen asianmukainen arviointi vaaditaan silloin, kun hanke tai suunnitelma ei liity suoranaisesti alueen käyttöön eurooppalaisena alueena tai ole sen kannalta tarpeellinen ja kun tämän pykälän mukaisesta selvityksestä saatujen objektiivisten tieteellisten tietojen perusteella ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa eurooppalaiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.
7. Viranomaisen on määrättävä, että suunnitelman tai hankkeen asianmukaista arviointia ei vaadita silloin, kun hanke tai suunnitelma ei liity suoranaisesti alueen käyttöön eurooppalaisena alueena tai ole sen kannalta tarpeellinen ja kun tämän pykälän mukaisesta selvityksestä saatujen objektiivisten tieteellisten tietojen perusteella voidaan sulkea pois se mahdollisuus, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa eurooppalaiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
11 Pääasia koskee niiden vaikutusten arviointia, joita tuulivoimapuiston sähköverkkoon liittävän kaapelin asentamisesta mahdollisesti aiheutuu kahdelle eurooppalaiseen ekologiseen verkostoon Natura 2000 kuuluvalle erityisten suojelutoimien alueelle, joista yksi on Barrow-joki ja toinen on Nore-joki (Irlanti). Kyseinen alue on jokihelmisimpukan irlantilaisen alalajin (margaritifera durrovensis, jäljempänä Noren jokihelmisimpukka) elinympäristö. Laji on mainittu luontodirektiivin liitteessä II. Kyseisen simpukan olemassa oleva täysikasvuinen kanta käsittää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien arvioiden mukaan ainoastaan 300 yksilöä, kun vuonna 1991 yksilöitä oli jopa 20 000. Kunkin yksilön elinajanodote on noin 70–100 vuotta, mutta Noren jokihelmisimpukka ei ole lisääntynyt enää vuoden 1970 jälkeen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan viimeaikaiset seurantatutkimukset ovat vahvistaneet, että kyseinen laji on häviämässä Noren maakerrosten suuren sedimentoitumisen johdosta, jolle tämä laji on erityisen alttiina, koska kyseinen sedimentoituminen estää mainitun joen simpukkakannan uudistumisen poikasten avulla.
12 Pääasiassa kyseessä olevan tuulivoimapuiston kehittämiseen vaadittu lupa on – sen verkkoon liittämistä lukuun ottamatta – ollut aikaisemmin menettelyjen kohteena. Kyseiseen kaavoitusasioita käsittelevän kansallisen muutoksenhakuelimen vuonna 2013 myöntämään lupaan oli liitetty erilaisia ehtoja. Lupaa koskevan ehdon 17 mukaan siis ”hankkeen rakentamista hallinnoidaan noudattaen rakennustöiden johtamissuunnitelmaa, joka on toimitettava kaavoitusviranomaiselle ja josta on sovittava kirjallisesti kaavoitusviranomaisen kanssa ennen hankkeen aloittamista. Tässä suunnitelmassa on esitettävä yksityiskohtaiset tiedot hankkeessa käytettävistä rakennusmenetelmistä, kuten – – k) keinoista varmistaa pintaveden valumisen säännöstely siten, että lietettä tai muita epäpuhtauksia ei pääse veden virtaukseen – –”.
13 Kyseisen luvan myöntämisen jälkeen hankkeen toteuttaja tarkasteli kysymystä asianomaisen tuulivoimapuiston liittämisestä sähköverkkoon kaapelilla; pääasian kohteena on juuri kyseinen liittymä.
14 Pääasian kantajat katsovat, että liityntäkaapelin asentamisesta johtuvilla lietteen ja sedimenttien kaltaisilla joen epäpuhtauksilla ei ole mitään haitallista vaikutusta Noren jokihelmisimpukkaan.
15 Coillte väittää, että pääasiassa kyseessä oleva asennustyö on kehittämiseen sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu erivapauden piirin kuuluva hanke. Se myöntää kuitenkin, että jos hanke edellyttäisi ympäristövaikutusten asianmukaista arviointia, kaavoituksesta vastuussa olevalta paikallisviranomaiselta olisi saatava lupa.
16 Tällaisen asianmukaisen arvioinnin tekemisen tarpeellisuuden määrittämiseksi yhtiö palkkasi konsultteja, joiden asiana oli suorittaa mainittu tutkinta (jäljempänä selvitys).
17 Konsulttien laatimassa selvityskertomuksessa pääteltiin muun muassa seuraavaa:
”a) Ilman suojatoimenpiteitä on mahdollista, että suspendoitunutta kiintoainesta pääsee ehdotetun reitin varrella oleviin vesistöihin, myös suunnatun porauksen suorituspaikkoihin.
b) [Noren jokihelmisimpukan] osalta on todettava, että jos ehdotettujen kaapelitöiden toteuttamisesta seuraa lietteen tai betonin kaltaisten epäpuhtauksien pääsy helmisimpukkapopulaation elinalueelle joessa pienempien purojen tai jokien kautta, tämä vaikuttaa kielteisesti helmisimpukkapopulaatioon. Soran sedimentoituminen voi estää riittävän veden virtauksen soran läpi, minkä seurauksena [Noren jokihelmisimpukan] poikaset jäävät vaille tarvitsemaansa happea.”
18 Unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseisessä kertomuksessa on tarkasteltu myös suojatoimenpiteitä.
19 Ohjelmajohtaja antoi tämän jälkeen Coilltelle mainitun kertomuksen perusteella seuraavanlaisen suosituksen:
”Kuten – – asianmukaisen arvioinnin tarpeellisuutta koskevassa selvityskertomuksessa todetaan yksityiskohtaisesti, kyseisen kertomuksen tulosten perusteella ja parhaan tieteellisen tietämyksen valossa verkkoon liittämistä koskevat työt eivät vaikuta asian kannalta merkityksellisiin eurooppalaisiin alueisiin merkittävästi eurooppalaisten alueiden suojelutavoitteiden valossa joko erikseen tai yhdessä Cullenaghin [(Irlanti)] tuulivoimapuiston ja muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, eikä asianmukaista arviointia vaadita. Tämän päätelmän perusteena oli välimatka ehdotetun Cullenaghin verkkoon liittämisen ja eurooppalaisten alueiden välillä sekä suojatoimenpiteet, jotka on sisällytetty hankkeen työsuunnitelmaan.”
20 Coillte otti vuoden 2011 säädösten 42 §:ssä tarkoitettuna viranomaisena edellä mainitut perustelut ja suosituksen huomioon ja päätti, ettei mitään luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua asianmukaista arviointia vaadittu esillä olevassa tapauksessa.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että päätös, jonka mukaan asianmukaista arviointia ei vaadittu, perustuu selvityskertomuksessa tarkoitettuihin ”suojatoimenpiteisiin”. Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että ehdotetut suojatoimenpiteet, jotka selvityskertomuksen laatijat ovat ottaneet huomioon, eivät ole yhtä tiukkoja kuin asianomaisen tuulivoimapuiston kehittämiseen myönnettyyn lupaan liitetyssä ehdossa 17 olevassa k kohdassa vaaditut toimenpiteet.
22 Edellä esitetyn perusteella High Court päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko lieventävät toimenpiteet ottaa huomioon – tai missä olosuhteissa ne voidaan ottaa huomioon – selvitettäessä tarvetta tehdä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asianmukainen arviointi?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
23 Aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille tiettyjä velvoitteita ja menettelyjä, joilla pyritään varmistamaan – kuten kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdasta ilmenee – luontotyyppien ja erityisesti erityisten suojelutoimien alueiden suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen (tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 31 kohta).
24 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan säännöksiä on tulkittava yhtenäisenä kokonaisuutena direktiivin suojelutavoitteet huomioiden. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdalla pyritään nimittäin takaamaan luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sama suojelutaso, kun taas sen 4 kohta on pelkkä poikkeussäännös 3 kohdan toiseen virkkeeseen (ks. vastaavasti tuomio 14.1.2016, Grüne Liga Sachsen ym., C-399/14, EU:C:2016:10, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Kyseisen direktiivin 6 artiklassa jaetaan näin ollen toimenpiteet kolmeen ryhmään eli suojelutoimenpiteisiin, ehkäiseviin toimenpiteisiin ja korvaaviin toimenpiteisiin, joista säädetään kyseisen artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa. Luontodirektiivin 6 artiklan sanamuodosta ilmenee, ettei kyseisessä säännöksessä ole minkäänlaista viittausta mihinkään lieventämistoimenpiteen käsitteeseen (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 57 ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Kuten ennakkoratkaisupyynnön perusteluista seuraa, toimenpiteet, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin luonnehtii ”lieventämistoimenpiteiksi” ja joita Coillte nimittää ”suojatoimenpiteiksi”, on tämän perusteella ymmärrettävä siten, että niillä tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään suunnitellun hankkeen haitalliset vaikutukset asianomaiseen alueeseen tai vähentämään niitä.
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee siis kysymyksellään lähinnä, onko luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että määritettäessä sitä, onko myöhemmin tarpeen tehdä asianmukainen arviointi hankkeen vaikutuksista asianomaiseen alueeseen, selvitysvaiheessa on mahdollista ottaa huomioon toimenpiteet, joilla pyritään välttämään mainitun hankkeen haitalliset vaikutukset kyseiseen alueeseen tai vähentämään niitä.
28 Luontodirektiivin johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen mukaan suunnitelmat tai ohjelmat, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi suojelualueeksi osoitetun tai myöhemmin osoitettavan alueen suojeluun, on arvioitava asianmukaisella tavalla. Tätä perustelukappaletta ilmentää kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohta, jossa säädetään muun muassa, että suunnitelmia tai hankkeita, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kyseessä olevaan alueeseen merkittävästi, ei voida hyväksyä ilman etukäteistä arviointia niiden vaikutuksista alueelle (tuomio 7.9.2004, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C-127/02, EU:C:2004:482, 22 kohta).
29 Kuten unionin tuomioistuin on huomauttanut, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa, jota kyseisen säännöksen ensimmäinen virke koskee, jäsenvaltioiden edellytetään arvioivan asianmukaisesti suunnitelman tai hankkeen vaikutukset suojeltuun alueeseen, kun on todennäköistä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Tuon saman säännöksen toisessa virkkeessä tarkoitetussa toisessa vaiheessa, joka seuraa asianmukaista arviointia, rajoitetaan tällaisen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä siten, että se ei saa vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen, jollei kyseisen direktiivin 6 artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu (tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 44 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 On vielä todettava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta sisältää myös ennalta varautumisen periaatteen, ja sen perusteella voidaan tehokkaasti estää se, että aiotut suunnitelmat tai hankkeet vaikuttavat suojelualueiden koskemattomuuteen. Kyseisessä säännöksessä esitettyä lievemmän hyväksymisperusteen avulla ei voida taata yhtä tehokkaasti mainitun säännöksen kohteena olevan alueiden suojelutavoitteen saavuttamista (tuomio 26.4.2017, komissio v. Saksa, C-142/16, EU:C:2017:301, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Kuten pääasian asianosaiset ja komissio myöntävät, nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt koskevat yksinomaan selvitysvaihetta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tarkemmin sanottuna, voidaanko toimenpiteet, joilla pyritään välttämään suunnitelman tai hankkeen haitalliset vaikutukset kyseiseen alueeseen tai vähentämään niitä, ottaa huomioon selvitysvaiheessa sen määrittämiseksi, onko kyseisen hankkeen tai suunnitelman vaikutukset tuohon alueeseen arvioitava asianmukaisesti.
32 Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa todetaan selvästi, että velvollisuus toteuttaa arviointi riippuu kahden kumulatiivisen ehdon täyttymisestä, joita ovat se, että kyseessä oleva suunnitelma tai hanke ei saa liittyä alueen käyttöön tai olla sen kannalta tarpeellinen, ja se, että sen on oltava omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi.
33 Unionin tuomioistuimen käytettävänä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ensimmäinen näistä ehdoista on täyttynyt.
34 Toisen ehdon osalta on niin, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan vaatimus suunnitelman tai hankkeen vaikutusten asianmukaisesta arvioinnista edellyttää sitä, että on olemassa todennäköisyys tai vaara siitä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Kun otetaan erityisesti huomioon ennalta varautumisen periaate, tällainen vaara on olemassa, jos objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen suunnitelma tai hanke vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen (tuomio 26.5.2011, komissio v. Belgia, C-538/09, EU:C:2011:349, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseistä vaaraa on arvioitava erityisesti alueen, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Kuten pääasian kantajat ja komissio väittävät, se, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on huomauttanut – toimenpiteet, joilla pyritään välttämään suunnitelman tai hankkeen haitalliset vaikutukset kyseiseen alueeseen tai vähentämään niitä, otetaan huomioon tarkasteltaessa tarvetta tehdä asianmukainen arviointi, tarkoittaa lähtökohtana olevan, että on todennäköistä, että alueeseen vaikutetaan merkittävästi ja että tällainen arviointi on siis tehtävä.
36 Tätä päätelmää tukee se, että täydellistä ja tarkkaa arviointia toimenpiteistä, joilla voidaan välttää mahdolliset merkittävät vaikutukset asianomaiseen alueeseen tai vähentää niitä, ei pidä tehdä selvitysvaiheessa vaan nimenomaan asianmukaisen arvioinnin vaiheessa.
37 Tällaisten toimenpiteiden huomioon ottaminen jo selvitysvaiheessa olisi omiaan vaarantamaan yleisesti luontodirektiivin tehokkaan vaikutuksen ja erityisesti arviointivaiheen, koska viimeksi mainittu vaihe menettäisi kohteensa ja koska olisi olemassa vaara siitä, että kyseinen arviointivaihe, joka on kuitenkin mainitussa direktiivissä säädetty olennainen tae, kierretään.
38 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan tältä osin sitä, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Pääasian kantajien kaltaisilla henkilöillä on lisäksi juuri luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla oikeus osallistua sellaista suunnitelmaa tai hanketta, jolla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, koskevasta lupahakemuksesta päättämiseen liittyvään menettelyyn (ks. vastaavasti tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C-243/15, EU:C:2016:838, 49 kohta).
40 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kysymykseen on vastattava, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä sitä, onko myöhemmin tarpeen tehdä asianmukainen arviointi suunnitelman tai hankkeen vaikutuksista asianomaiseen alueeseen, selvitysvaiheessa ei ole asianmukaista ottaa huomioon toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään kyseisen suunnitelman tai hankkeen haitalliset vaikutukset asianomaiseen alueeseen tai vähentämään niitä.
Oikeudenkäyntikulut
41 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä sitä, onko myöhemmin tarpeen tehdä asianmukainen arviointi suunnitelman tai hankkeen vaikutuksista asianomaiseen alueeseen, selvitysvaiheessa ei ole asianmukaista ottaa huomioon toimenpiteitä, joilla pyritään välttämään kyseisen suunnitelman tai hankkeen haitalliset vaikutukset asianomaiseen alueeseen tai vähentämään niitä.
Allekirjoitukset