Asia T‑33/11

Peeters Landbouwmachines BV

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön sanamerkki BIGAB – Ehdoton hylkäysperuste – Vilpillisen mielen puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet – Hakijan vilpillinen mieli tavaramerkkihakemusta jätettäessä – Arviointiperusteet – Kaikkien rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä olemassa olevien merkityksellisten tekijöiden huomioon ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Sitä, onko hakija ollut vilpillisessä mielessä yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on arvioitava kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon kaikki kyseiseen tapaukseen liittyvät merkitykselliset tekijät ja erityisesti:

– se, että hakija tietää tai hänen pitäisi tietää, että kolmas käyttää vähintään yhdessä jäsenvaltiossa samalle tai samankaltaiselle tavaralle samaa merkkiä tai samankaltaista merkkiä, joka on sekoitettavissa merkkiin, jonka rekisteröimistä haetaan,

– hakijan aikomus estää tätä kolmatta jatkamasta tällaisen merkin käyttöä, ja

– sen oikeudellisen suojan aste, joka kolmannen merkillä ja rekisteröitäväksi haetulla merkillä on.

Lisäksi aikomus estää tuotteen markkinointi voi tietyissä olosuhteissa osoittaa hakijan vilpillistä mieltä. Näin on etenkin silloin, kun myöhemmin ilmenee, että hakija on rekisteröinyt merkin yhteisön tavaramerkiksi aikomattakaan käyttää sitä eli yksinomaan estääkseen kolmannen pääsyn markkinoille.

Näin ollen edellä luetellut kolme tekijää ovat vain esimerkkejä sellaisista seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon, kun arvioidaan tavaramerkin hakijan mahdollista vilpillistä mieltä hakemusta jätettäessä. Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisessa kokonaisvaltaisessa arvioinnissa voidaan nimittäin ottaa huomioon myös riidanalaisen merkin alkuperä ja käyttö sen luomisesta alkaen sekä kaupallinen logiikka, johon sisältyy hakemus tämän merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Se, että hakija tietää tai hänen pitäisi tietää, että kolmas on käyttänyt vähintään yhdessä jäsenvaltiossa jo pitkän aikaa samalle tai samankaltaiselle tavaralle samaa merkkiä tai samankaltaista merkkiä, joka on sekoitettavissa merkkiin, jonka rekisteröimistä haetaan, ei sinällään riitä sen toteamiseksi, että hakija on vilpillisessä mielessä. Näin ollen ei voida pitää mahdottomana, että hakija pyrkii silloin, kun useat tuottajat käyttävät markkinoilla samoille tai samankaltaisille tavaroille samoja merkkejä tai samankaltaisia merkkejä, jotka ovat sekoitettavissa merkkiin, jonka rekisteröimistä oli haettu, kyseisen merkin rekisteröinnillä oikeutettuun päämäärään. Näin voi olla muun muassa silloin, kun hakija tietää rekisteröintiä hakiessaan, että kolmas yritys käyttää rekisteröitävää tavaramerkkiä ja luo asiakkaidensa keskuudessa mielikuvan siitä, että se on tavaramerkillä myytävien tuotteiden virallinen jakelija, vaikka se ei ole saanut tähän lupaa.

Tavaramerkin hakijan vilpitöntä mieltä ei voida kyseenalaistaa pelkästään sillä perusteella, että samalla hakijalla on muita tavaramerkkejä, joita se ei ole pyrkinyt rekisteröimään yhteisön tavaramerkiksi.

Arvioitaessa tavaramerkin hakijan vilpillistä mieltä on mahdollista ottaa huomioon se, miten tunnettu merkki oli sillä hetkellä, kun hakemus sen rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi jätettiin, koska sillä, miten tunnettu merkki on, voitaisiin näet perustella hakijan intressi varmistaa se, että sen merkki saa laajempaa oikeudellista suojaa.

(ks. 18–21, 27, 28 ja 30 kohta)