Asia T‑412/10

(Julkaistu otteina)

Roca

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden Belgian, Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan markkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hinnankorotusten koordinointi ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Talouskriisi – Vuoden 2002 yhteistyötiedonanto – Sakon määrän alentaminen – Merkittävä lisäarvo

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.9.2013

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Kyseisen yrityksen toimittamien todisteiden merkittävä lisäarvo – Ulottuvuus – Tehdyn yhteistyön aikajärjestykseen liittyvän tekijän huomioon ottaminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 ja 23 artikla; komission tiedonannon 2002/C 45/03 20–23 kohta)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Sakon määrän pienentäminen vastikkeena kilpailusääntöjen rikkomisesta syytetyn yrityksen yhteistyöstä yhteistyötiedonannon soveltamisalan ulkopuolella – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 1 kohta ja komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan neljäs luetelmakohta)

1.      Kilpailun alalla komissio on tiedonannossa sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa määritellyt edellytykset, joiden mukaisesti komission kanssa kartellitutkimuksissa yhteistyötä tekevät yritykset voidaan vapauttaa sakosta tai ne voivat saada alennusta sen sakon määrästä, joka niiden olisi pitänyt maksaa.

Kyseisen tiedonannon ajatukselle on ominaista se, että tiedonannolla tavoiteltuna vaikutuksena on synnyttää kartelleissa epävarmuuden leimaama ilmapiiri kannustamalla kartellien ilmiantamista komissiolle. Kyseinen epävarmuus seuraa juuri siitä, että kartellin jäsenet tietävät, että ainoastaan yksi niistä voi saada sakkoimmuniteetin antamalla ilmi muut kartelliin osalliset ja asettamalla ne siten vaaraan siitä, että niille määrätään sakkoja. Kyseisessä järjestelmässä samaa ajattelutapaa noudattaen yritysten, jotka ryhtyvät tekemään kaikkein nopeimmin yhteistyötä, oletetaan saavan suuremman alennuksen niille muussa tapauksessa määrätyistä sakoista kuin yritysten, jotka alkavat tehdä yhteistyötä hitaammin. Se, missä järjestyksessä ja miten nopeasti kartellin jäsenet ovat valmiita tekemään yhteistyötä, on siis yksi yhteistyötiedonannolla käyttöön otetun järjestelmän olennaisista tekijöistä.

Tältä osin vaikka komission on perusteltava syyt, joiden nojalla se katsoo, että yritysten yhteistyötä koskevan tiedonannon puitteissa toimittamat seikat merkitsevät myötävaikutusta, joka oikeuttaa tai ei oikeuta määrättävän sakon määrän alentamiseen, on sitä vastoin yritysten, jotka haluavat riitauttaa komission tältä osin tekemän päätöksen, tehtävänä osoittaa, että yritysten vapaaehtoisesti toimittamat tiedot olivat ratkaisevia, jotta komissio saattoi näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen olennaisen osan ja siis tehdä päätöksen, jossa määrätään sakkoja. Kun alennuksen tarkoitus otetaan huomioon, komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin.

Kun yritys yhteistyön puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – tietyt sellaisista tiedoista, jotka jokin toinen yritys on jo toimittanut ollakseen yhteistyössä komission kanssa, sen yhteistyön asteen – vaikka siitä saattaa olla komissiolle tiettyä hyötyä – ei voida katsoa olevan rinnastettavissa nämä tiedot ensimmäisenä toimittaneen yrityksen yhteistyön asteeseen. Lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei nimittäin helpota komission tehtävää merkittävästi. Sen vuoksi ei näin ollen ole perusteltua alentaa sakkoa yhteistyön perusteella. Kuitenkin kartelliin osalliseksi väitetyn yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita.

Lopuksi on todettava, että vaikka olisi katsottava, että komissiolla on harkintavaltaa sille yhteistyötiedonannon nojalla toimitettujen tietojen merkittävän lisäarvon tutkimisessa, on kuitenkin niin, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua kyseiseen harkintavaltaan perusteena sille, ettei se harjoita komission arvioinnin oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevaa perinpohjaista laillisuusvalvontaa.

Vaikka yhteistyötiedonannolla ei vaikuteta siihen, miten unionin tuomioistuimet arvioivat sakon määrän alentamista, kun ne lausuvat täyttä harkintavaltaansa käyttäen, unionin yleinen tuomioistuin voi katsoa asianmukaiseksi ottaa siitä vaikutteita sakon määrän uudelleen laskemiseksi muun muassa siksi, että se voi sen avulla ottaa huomioon kaikki tässä asiassa merkitykselliset seikat ja määrätä oikeasuhteiset sakot kaikille asianomaiseen rikkomiseen osallistuneille yrityksille.

(ks. 176, 182–188 ja 233 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 221–223 kohta)