UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)
22 päivänä kesäkuuta 2016 (*)
Kumoamiskanne – Kannekirjelmän allekirjoittaminen – Työjärjestyksen 76 ja 77 artikla – Oikeudenkäyntiväitteen hylkääminen
Asiassa T‑43/16,
1&1 Telecom GmbH, kotipaikka Montabaur (Saksa), edustajinaan asianajaja J.-O. Murach ja solicitor P. Alexiadis,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään N. Khan ja M. Farley,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jossa vaaditaan lopullisissa sitoumuksissa esitettyjen, muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvien korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta asiassa COMP/M.7018 – Telefónica Deutschland/E-Plus 19.11.2015 annetun komission päätöksen kumoamista,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit E. Bieliūnas ja I. S. Forrester (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
1 Komissio julisti 2.7.2014 annetulla päätöksellään C(2014) 4443 final liiketoimen, jossa Telefónica Deutschland Holding AG (jäljempänä Telefónica Deutschland) hankki omistukseensa E-Plus Deutschland Holding AG:n (jäljempänä Telefónica Deutschland), sisämarkkinoille soveltuvaksi ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 57 artiklan kanssa yhteensopivaksi (asia COMP/M. 7018 Telefónica Deutschland/E-Plus) sillä edellytyksellä, että Telefónica Deutschland noudattaa tiettyjä mainitun päätöksen liitteenä olevia lopullisia sitoumuksia (jäljempänä lopulliset sitoumukset).
2 Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.6.2015 toimittamassaan kannekirjelmässä kyseisen yrityskeskittymäpäätöksen kumoamista (asia T-307/15, 1&1 Telecom v. komissio, tällä hetkellä vireillä).
3 Kantaja nosti 29.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon e-Curia-sovelluksessa jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen, jossa se vaatii kumoamaan 19.11.2015 annetun komission päätöksen, joka koskee lopullisissa sitoumuksissa esitettyjen, muihin kuin matkaviestinoperaattoreihin liittyvien korjaavien toimenpiteiden eli sellaisten korjaavien toimenpiteiden, jotka koskevat virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreita ja matkaviestinpalvelujen tarjoajia mutta eivät niitä matkaviestinoperaattoreita, joilla on oma verkkoinfrastruktuuri, toteuttamista (jäljempänä riidanalainen päätös). Kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla ilmoitetaan, että kantajaa edustaa Brysseliin (Belgia) sijoittautunut asianajaja Jens-Olrik Murach. Lisäksi kannekirjelmän ohessa on valtakirja, jolla Murach valtuutetaan edustamaan kantajaa. Kannekirjelmän jätti kuitenkin e-Curiassa solicitor Peter Alexiadis, Englannin ja Walesin Law Societyn jäsen, joka on Murachin yhtiökumppani samassa asianajotoimistossa.
4 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo totesi 2.2.2016 antamallaan päätöksellä, että kannekirjelmä ei ollut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 3 kohdassa ja 78 artiklan 4 kohdassa lueteltujen edellytysten mukainen ja että sen ohessa ei ollut valtakirjaa, jolla Alexiadis olisi valtuutettu edustamaan kantajaa, ja pyysi korjaamaan kanteen puutteen viimeistään 10.2.2016 työjärjestyksen 78 artiklan 5 kohdan nojalla.
5 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.2.2016 e-Curiassa jätetyllä asiakirjalla määräajassa valtakirjan, jolla Alexiadis valtuutettiin edustamaan kantajaa. Valtakirjan saatekirjeen oli allekirjoittanut Murach. Kuitenkin sen jätti e-Curiassa Alexiadis.
6 Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.2.2016 toimittamallaan asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen.
7 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.3.2016 jätetyllä asiakirjalla huomautuksensa kyseisestä oikeudenkäyntiväitteestä.
8 Kantaja vaatii kanteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission määräämään Telefónica Deutschlandin lähettämään uuden vapaaehtoista sitoumusta koskevan kirjeen, joka rajoittuu yksinomaan siltä edellytettyyn velvoitteeseen sellaisena kuin se esitetään lopullisten sitoumusten 78 kohdassa
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9 Komissio vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteestä tekemissään huomautuksissa, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää oikeudenkäyntiväitteen ja
– jatkaa kirjallista ja suullista käsittelyä.
Oikeudellinen arviointi
11 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa määrätään, että unionin yleinen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista oikeudenkäyntiväitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Mainitun työjärjestyksen 130 artiklan 6 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi päättää aloittaa oikeudenkäyntiväitteen käsittelyssä suullisen vaiheen.
12 Tässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoja asiakirjojen perusteella ja päättää, ettei suullista käsittelyä aloiteta.
13 Komissio vetoaa oikeudenkäyntiväitteessään pääasiassa siihen, että kannekirjelmää ei voida ottaa tutkittavaksi, koska sitä ei ole allekirjoittanut Murach, joka komission mukaan on kantajan ainoa edustaja. Komission mukaan se, että kannekirjelmää ei ole allekirjoittanut kantajaa edustava asianajaja, on menettelyvirhe, jota ei voida korjata.
14 Kantaja kiistää nämä perustelut. Se tuo esiin, että kannekirjelmän allekirjoitti asianajaja, jolla oli oikeus nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa, tässä tapauksessa Alexiadis, e-Curia-käyttäjätunnuksellaan ja salasanallaan. Oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämisestä ja vastaanottamisesta e-Curia-sovelluksella 14.9.2011 annetun unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen (EUVL 2011, C 289, s. 9) (jäljempänä e-Curia-päätös) mukaan e-Curian käyttö vastaa allekirjoitusta. Kantaja myöntää, ettei se kannekirjelmän toimittamisen yhteydessä esittänyt valtakirjaa, jolla Alexiadis olisi valtuutettu edustamaan sitä, mutta väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 78 artiklan 5 kohdan nojalla tällainen puute voidaan korjata ja että se korjattiin 9.2.2016.
15 Tältä osin on ensinnäkin muistettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan neljännessä kohdassa, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan oikeudenkäynteihin unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrätään, että vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa jotain asianosaista unionin yleisessä tuomioistuimessa.
16 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti sovelletaan myös oikeudenkäynteihin unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrätään, että kannekirjelmässä on mainittava muun muassa kantajan nimi ja kotipaikka sekä allekirjoittaneen asema.
17 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan neljännestä kohdasta ja 21 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että kannekirjelmän allekirjoittajana on oltava henkilö, jolla on oikeus edustaa kantajaa.
18 Toiseksi on niin ikään syytä muistaa, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 73 artiklan 1 kohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan paperimuotoisessa alkuperäiskappaleessa on oltava asianosaisen asiamiehen tai asianajajan omakätinen nimikirjoitus.
19 Tätä määräystä täydentää työjärjestyksen 74 artikla, jossa otsikon ”Toimittaminen sähköisesti” alla määrätään seuraavaa:
”Unionin yleinen tuomioistuin voi päätöksellään määrittää edellytykset, joiden täyttyessä kirjaamoon sähköisesti toimitettua oikeudenkäyntiasiakirjaa pidetään kyseisen asiakirjan alkuperäiskappaleena – –”
20 Unionin yleinen tuomioistuin pani tämän mahdollisuuden täytäntöön hyväksymällä e-Curia-päätöksen, jonka 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”e-Curiassa jätettyä asiakirjaa pidetään työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohda[n ensimmäisessä alakohdassa] tarkoitettuna alkuperäiskappaleena silloin, kun asianosaisen edustajan käyttäjätunnusta ja salasanaa on käytetty asiakirjaa jätettäessä. Tämä tunnistaminen vastaa kyseisen asiakirjan allekirjoittamista.”
21 Tältä osin on todettava, että e-Curia-tilin avaamiseksi asianomaisen on ilmoitettava muun muassa etu- ja sukunimensä, asemansa, postiosoitteensa, sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa. Asianomaisen on niin ikään toimitettava jäljennös henkilötodistuksestaan tai passistaan sekä valtuutusasiakirja, joka osoittaa hänen valtuutensa edustaa toimielintä tai jäsenvaltiota tai hänen kelpoisuutensa esiintyä jäsenvaltion tai ETA-sopimusvaltion tuomioistuimessa. Tuomioistuimen internetsivustolla julkaistujen, asianosaisten edustajiin sovellettavien e-Curia-sovelluksen käyttöehtojen perusteella asianomaisen on lisäksi sitouduttava noudattamaan ehtoja, joiden noudattamatta jättäminen voi johtaa e-Curia-käyttäjätilin sulkemiseen, mukaan lukien sitoutuminen seuraaviin ehtoihin:
– ”olemaan välittämättä [käyttäjätunnustaan ja salasanaansa] kolmansille osapuolille, koska kaikki niillä toteutetut toimenpiteet katsotaan [henkilön itsensä] toteuttamiksi”
– ”ilmoittamaan viipymättä [sähköpostiosoitteensa] vaihtumisen, ammatillisen [toimintansa] päättymisen tai [tehtäviensä] vaihtumisen”.
22 Kolmanneksi on niin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että kannekirjelmää ei ole allekirjoittanut asianajaja, jolla on oikeus oikeudenkäyntiasiakirjojen laatimiseen, ei kuulu niihin muodollisiin puutteisiin, jotka voidaan määräajan päättymisen jälkeen korjata Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 4 kohdan ja 78 artiklan 5 kohdan mukaisesti (määräys 24.2.2000, FTA ym. v. neuvosto, T-37/98, EU:T:2000:52, 28 kohta; tuomio 23.5.2007, parlamentti v. Eistrup, T-223/06 P, EU:T:2007:153, 48 kohta ja määräys 12.3.2014, Xacom Comunicaciones v. SMHV – France Telecom España (xacom Comunicaciones), T-252/13, ei julkaistu, EU:T:2014:163, 19 kohta).
23 Kantajan edustajan allekirjoitusta kannekirjelmässä koskevaa vaatimusta, jonka tarkoituksena on oikeusvarmuuteen pyrkien varmistaa kannekirjelmän autenttisuus ja sulkea pois vaara siitä, että kannekirjelmää ei tosiasiassa ole laatinut sitä varten valtuutettu henkilö, on näet pidettävä olennaisena muotomääräyksenä ja sitä on tulkittava tiukasti, joten sen noudattamatta jättäminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen (tuomio 23.5.2007, parlamentti v. Eistrup, T-223/06 P, EU:T:2007:153, 51 kohta ja määräys 12.3.2014, Xacom Comunicaciones v. SMHV – France Telecom España (xacom Comunicaciones), T-252/13, ei julkaistu, EU:T:2014:163, 20 kohta).
24 Komission esittämä oikeudenkäyntiväite on tutkittava näiden periaatteiden valossa.
25 Tässä tapauksessa on todettava ensinnäkin, että kannekirjelmän on allekirjoittanut asianajaja, jolla on oikeus oikeudenkäyntiasiakirjojen laatimiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa. On näet kiistatonta, että Alexiadis on eurooppalaisen asianajajayhteisön jäsen ja että hänellä on niin ollen oikeus oikeudenkäyntiasiakirjojen laatimiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Se, että kannekirjelmä on jätetty e-Curia-sovelluksessa Alexiadisin käyttäjätunnusta ja salasanaa käyttäen, vastaa e-Curia-päätöksen 3 artiklan perusteella sen allekirjoittamista.
26 Näin ollen on niin, että toisin kuin komissio väittää, nyt käsiteltävä asia on erotettava aiemmista asioista, joissa kannekirjelmän oli allekirjoittanut henkilö, jolla ei ollut oikeutta oikeudenkäyntiasiakirjojen laatimiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska hän oli joko henkilö, joka ei ollut asemaltaan asianajaja (määräys 17.7.2014, Brown Brothers Harriman v. SMHV, C‑101/14 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2115), kolmannen maan asianajaja, joka ei kuulunut mihinkään unionin asianajajayhteisöön (määräys 27.11.2007, Diy-Mar Insaat Sanayi ve Ticaret ja Akar v. komissio, C‑163/07 P, EU:C:2007:717; määräys 20.6.2013, Interspeed v. komissio, C‑471/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:418 ja määräys 24.2.2000, FTA ym. v. neuvosto, T-37/98, EU:T:2000:52), tai asianajaja, joka oli itse kantajana tai jota ei voitu pitää kolmantena osapuolena kantajaan nähden hänen ja kantajan välisten yhteyksien vuoksi (määräys 5.12.1996, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, C-174/96 P, EU:C:1996:473 ja määräys 8.12.1999, Euro-Lex v. SMHV (EU-LEX), T‑79/99, EU:T:1999:312).
27 On niin ikään syytä erottaa nyt käsiteltävä asia aiemmista asioista, joissa kannekirjelmän allekirjoitus tosin oli teoriassa asianajajan, jolla on oikeus oikeudenkäyntiasiakirjojen laatimiseen unionin tuomioistuimissa, mutta allekirjoitus ei ollut todistusvoimainen, mikä johtui joko siitä, että kirjaamoon oli toimitettu vain jäljennös eikä alkuperäistä kannekirjelmää (tuomio 22.9.2011, Bell & Ross v. SMHV, C‑426/10 P, EU:C:2011:612 ja määräys 21.9.2012, Noscira v. SMHV, C‑69/12 P, ei julkaistu, EU:C:2012:589), siitä, että allekirjoitus ei ollut omakätinen vaan se oli merkitty leimalla (tuomio 23.5.2007, parlamentti v. Eistrup, T‑223/06 P, EU:T:2007:153), tai siitä, että vaikka allekirjoitus oli omakätinen, se oli lukukelvoton eikä sitä voinut tunnistaa sellaisen asianajajan allekirjoitukseksi, jolla on oikeus kyseisten oikeudenkäyntiasiakirjojen laatimiseen (määräys 6.10.2015, Marpefa v. SMHV, C‑181/15 P, ei julkaistu, EU:C:2015:678 ja määräys 12.3.2014, xacom Comunicaciones, T‑252/13, ei julkaistu, EU:T:2014:163). Ne oikeustapaukset, joihin komissio vetoaa oikeudenkäyntiväitteensä tueksi, ovat siis tässä tapauksessa merkityksettömiä.
28 Toiseksi ne komission perustelut, joiden tarkoituksena on kiistää Alexiadisin asema kantajan edustajana sillä perusteella, että hänen nimeään ei mainita kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla, on hylättävä. Tämän aseman osoittaa näet se, että kantaja on esittänyt valtakirjan, jolla se valtuuttaa Alexiadisin edustajakseen. Se, että valtakirjaa ei jätetty samaan aikaan kannekirjelmän kanssa, ei muuta tätä toteamusta eikä merkitse, että kannekirjelmää ei voitaisi ottaa tutkittavaksi, koska tällainen kannekirjelmän jättämisen yhteydessä tapahtunut laiminlyönti on korjattavissa ja kantaja korjasi sen työjärjestyksen 78 artiklan 5 kohdan nojalla asetetussa määräajassa (tuomio 4.2.2015, KSR v. SMHV – Lampenwelt (Moon), T-374/13, ei julkaistu, EU:T:2015:69, 12 ja 13 kohta).
29 Kolmanneksi on todettava, että Alexiadis jätti kannekirjelmän e-Curiassa käyttäjätunnuksensa ja salasanansa avulla. Kuten edellä 21 ja 25 kohdassa todettiin, e-Curia-tilin käyttäminen vastaa allekirjoitusta, ja toisin kuin pelkkä omakätinen allekirjoitus, se antaa myös automaattisesti tiedot kantajaa edustavan allekirjoittajan henkilöllisyydestä, asemasta ja osoitteesta.
30 Näin ollen on katsottava, että kannekirjelmä täytti myös työjärjestyksen 76 artiklan b alakohdassa tarkoitetun velvoitteen kantajan edustajan aseman ja osoitteen ilmoittamisesta. Joka tapauksessa pelkästään se, että kannekirjelmän tekstiosassa ei mainita kyseisen asianajajan osoitetta tai sitä, että hän on kantajan edustaja, ei sinällään merkitse, että kantajan valtuuttaman unionissa toimivan asianajajan pätevästi allekirjoittamaa ja SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätyssä määräajassa toimitettua kannekirjelmää ei voitaisi ottaa tutkittavaksi, olipa allekirjoitus sitten omakätinen tai sähköisesti e-Curiassa merkitty.
31 Neljänneksi on todettava, että tässä tapauksessa on noudatettu niitä periaatteita, joihin asianajajan allekirjoitusta kannekirjelmässä koskeva velvoite perustuu, eli tarvetta varmistaa, että vastuun kyseisen asiakirjan laatimisesta ja sisällöstä kantaa henkilö, jolla on oikeus edustaa kantajaa unionin tuomioistuimissa (ks. vastaavasti määräys 12.3.2014, Xacom Comunicaciones v. SMHV – France Telecom España (xacom Comunicaciones), T-252/13, ei julkaistu, EU:T:2014:163, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja tarvetta varmistaa oikeudenkäyntiasiakirjan autenttisuus ja sulkea pois vaara siitä, että sitä ei tosiasiassa ole laatinut tähän valtuutettu henkilö (ks. vastaavasti määräys 6.10.2015, Marpefa v. SMHV, C-181/15 P, ei julkaistu, EU:C:2015:678, 22 kohta). Alexiadisilla on näet oikeus edustaa kantajaa unionin tuomioistuimissa, kuten edellä 25 ja 28 kohdassa todettiin, ja on kiistatonta, että hän on kannekirjelmän tekijä tai yksi sen tekijöistä.
32 Komission oikeudenkäyntiväite on edellä esitetyn perusteella hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
33 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 133 artiklan mukaan oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asian käsittely päätetään. Koska tällä määräyksellä ei päätetä asian käsittelyä, oikeudenkäyntikuluista on syytä päättää myöhemmin.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Oikeudenkäyntiväite hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 2016.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |