UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
16 päivänä syyskuuta 2015(*)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikainen työsopimus – Työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohta – Määräaikaisen työsopimuksen luokitteleminen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi – Täysi tuomiovalta
Asiassa T‑231/14 P,
jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 5.2.2014 antaman tuomion Drakeford v. EMA (F‑29/13, Kok. H., EU:F:2014:10) kumoamista,
Euroopan lääkevirasto (EMA), asiamiehinään T. Jabłoński ja N. Rampal Olmedo, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron,
valittajana,
jota tukevat
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall ja G. Gattinara,
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), asiamiehinään M. Heikkilä ja E. Maurage,
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex), asiamiehinään H. Caniard ja V. Peres de Almeida,
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), asiamiehinään D. Detken, S. Gabbi ja C. Pintado,
ja
Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC), asiamiehinään J. Mannheim ja A. Daume,
väliintulijoina,
ja jossa vastapuolena on
David Drakeford, kotipaikka Dublin (Irlanti), edustajinaan asianajajat S. Orlandi ja T. Martin,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Papasavvas ja G. Berardis,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.4.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
1 Euroopan lääkevirasto (EMA) vaatii valituksellaan kumottavaksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 5.2.2014 antaman tuomion Drakeford v. EMA (F-29/13, Kok. H., EU:F:2014:10; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla virkamiestuomioistuin kumosi päätöksen, jolla David Drakefordin työsopimus oli jätetty uusimatta.
Tosiseikat, asian käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksenalainen tuomio
2 Riidan taustalla olevat tosiseikat esitetään valituksenalaisen tuomion 4–19 kohdassa seuraavasti:
”4 Kantaja otettiin 30.10.1996 EMA:n palvelukseen 16.11.1996 alkaen ylimääräisenä toimihenkilönä yhden vuoden ajaksi hoitamaan tietotekniikan alan koordinaattorin tehtäviä samannimisellä osastolla (jäljempänä IT-osasto), joka kuuluu ’teknisen koordinoinnin’ yksikköön.
5 Kantaja läpäisi väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista varten järjestetyn valintamenettelyn, jonka jälkeen hän teki EMA:n kanssa työsopimuksen toimiakseen 1.2.1997 alkaen palkkaluokan A 5 väliaikaisen toimihenkilön asemassa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti johtavan hallintovirkamiehen tehtävissä viiden vuoden ajan, joka jakso oli mahdollista uusia. Hän jatkoi tehtävissään IT-osastolla.
6 Kantaja nimitettiin 15.11.1998 IT-osaston apulaispäälliköksi. Hän hoiti myös IT-osaston väliaikaisen osastopäällikön tehtäviä vuosien 2001/2003 ajan.
7 Kantajan väliaikaisen toimihenkilön työsopimus uusittiin sen päättyessä eli 1.2.2002 uudeksi viisivuotiskaudeksi.
8 Kantajan sopimukseen 6.8.2002 tehdyn muutoksen mukaisesti hänet ylennettiin palkkaluokkaan A 4.
9 Kantaja, joka läpäisi IT-osaston päällikön palvelukseen ottamista varten järjestetyn ulkoisen valintamenettelyn, teki EMA:n kanssa 15.4.2003 palkkaluokan A 4 väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti. Tämä työsopimus, jonka pituus oli viisi vuotta ja joka oli mahdollista uusia, tuli voimaan 1.5.2003.
10 Henkilöstösääntöjen uudistuksen seurauksena kantajan palkkaluokka nimettiin 1.5.2004 uudelleen palkkaluokaksi A*12.
11 Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen 14.8.2007 ja kantajan 15.8.2007 allekirjoittamalla sopimusmuutoksella kantajan työsopimus uusittiin 1.5.2008 alkaen viideksi vuodeksi.
12 Kantajalle ilmoitettiin 5.6.2009 päivätyllä muistiolla, että viraston rakennemuutoksen yhteydessä hänet oli nimitetty tieto- ja viestintätekniikan osastopäälliköksi samannimiseen yksikköön (jäljempänä ICT-yksikkö).
13 Hallintoyksikön henkilöstöresurssien osaston päällikkö ilmoitti kantajalle 15.9.2011, että hänet oli merkitty ICT-yksikönpäällikön palvelukseen ottamiseksi järjestetyn valintamenettelyn läpäisseistä hakijoista laadittuun luetteloon, joka oli voimassa 31.12.2012 asti.
14 EMA:n henkilöstöhallinto lähetti 30.7.2012 eli yhdeksän kuukautta ennen kantajan työsopimuksen päättymistä kantajan yksikönpäällikölle lomakkeen, joka koski kantajan työsopimuksen mahdollista uusimista. Kantajan yksikönpäällikkö antoi 17.8.2012 lausunnon, jonka mukaan ”ei ollut tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin kantajan työsopimuksen uusimiseksi”.
15 Pääjohtaja, joka toimi nimittävän viranomaisen asemassaan, vahvisti kantajalle 30.8.2012 päivätyssä kirjeessä edellä mainitun lausunnon mukaisesti, että hänen työsopimuksensa päättyy 30.4.2013 (jäljempänä 30.8.2012 tehty päätös) ja että ”hänet vapautetaan tehtävistä viraston edun mukaisesti sen jakson ajaksi, joka alkaa 1.9.2012 ja päättyy hänen työsopimuksensa päättymispäivänä”.
16 Kantaja vastusti 31.8.2012 päivätyssä kirjeessä päätöstä vapauttaa hänet välittömästi tehtävistä ja vetosi sovellettavan lainsäädännön nojalla siihen, että koska hän oli työskennellyt EMA:n palveluksessa lähes 16 vuotta, häntä oli pidettävä ”vakituisena työntekijänä”. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen vastasi kantajalle samana päivänä, että hänen työsopimuksensa, joka oli tehty 15.4.2003 viideksi vuodeksi 1.5.2003 alkaen, oli uusittu 1.5.2008 alkaen viideksi vuodeksi. Kantajalle ilmoitettiin 3.9.2008 päivätyllä kirjeellä hallinnollisista yksityiskohdista, jotka liittyivät hänen lähtöönsä EMA:sta.
17 Kantaja osoitti EMA:lle 12.9.2012 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, joka koski 30.8.2012 tehtyä päätöstä ja jossa hän vetosi niihin viiteen väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseen tai työsopimuksen uusimiseen, joita hänen kanssaan oli tehty keskeytyksettä vuodesta 1997 lähtien ja joiden myötä hän katsoo olleensa vastedes toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Tällaisen uudelleenluokittelun tueksi kantaja vetosi siihen, että hänen työpanoksensa EMA:n palveluksessa oli ollut moitteeton ja huomattava. Hän toimitti 15.10.2012 täydentävän valituksen, johon sisältyi ensinnäkin vaatimus siitä, että hänen viimeinen työsopimuksensa luokiteltaisiin uudelleen ilman eri toimenpiteitä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan mukaisesti toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi siitä päivästä alkaen, jona hänen toinen väliaikaisen toimihenkilön viisivuotinen työsopimuksensa korvattiin 15.4.2003 tehdyllä uudella työsopimuksella; toiseksi hän vaati, että 16.11.1996 voimaan tullut ensimmäinen ylimääräisen toimihenkilön työsopimus luokitellaan uudelleen väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi siten, että työsopimuksen toisen uusimisen päiväys on 9.5.2001; kolmanneksi kantaja vaati 10 000 euron korvausta vahingosta, joka oli aiheutunut päätöksestä vapauttaa hänet tehtävistä, joka päätös oli kantajan mukaan lainvastainen.
18 Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi 19.12.2012 tekemällään päätöksellä 12.9.2012 tehdyn valituksen, sellaisena kuin sitä oli täydennetty 15.10.2012 päivätyllä kirjeellä, koska 1.5.2003 voimaan tullut määräaikainen työsopimus oli uusittu vain yhden kerran ja koska sitä ei voitu pitää muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan mukaisesti toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena, koska sitä ei ollut uusittu toista kertaa.
19 Kantaja teki 24.12.2012 uuden henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen, joka tällä kertaa koski 19.12.2012 tehtyä päätöstä siltä osin kuin siinä hylättiin kantajan vaatimukset siitä, että hänen ensimmäinen ylimääräisen toimihenkilön työsopimuksensa on luokiteltava uudelleen väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi ja että hänen voimassa oleva väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksensa on luokiteltava uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, ja hän kehotti virastoa tarkastelemaan konkreettisesti tämän viimeksi mainitun työsopimuksen uusimisen mahdollisuuksia. Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi tämän uuden valituksen, johon oli liitetty vaatimus työsopimuksen uusimisesta, 26.2.2013 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 26.2.2013 tehty päätös).”
3 David Drakeford nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 28.3.2013 jätetyllä kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati, että 30.8.2012 ja 26.2.2013 tehdyt päätökset on kumottava ja että EMA on velvoitettava maksamaan hänelle 25 000 euroa korvauksena hänelle väitetysti aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. EMA puolestaan vaati ensisijaisesti, että kanne on hylättävä, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain puuttuvat ja koska se on joka tapauksessa perusteeton ja toissijaisesti, että ne vaatimukset on hylättävä, joiden mukaan se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja maksamaan Drakefrodille 25 000 euroa, ja että kaikki sellaiset vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä, jotka liittyvät väitettyyn aineelliseen vahinkoon, jota ei vielä ole vahvistettu ja että Drakeford on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
4 Ensimmäiseksi virkamiestuomioistuin katsoi, että vaatimukset, joiden mukaan 26.2.2013 tehty päätös on kumottava siltä osin kuin siinä hylättiin vaatimukset Drakefordin työsopimuksen uusimisesta, hänen ylimääräisen toimihenkilön työsopimuksensa luokittelemisesta uudelleen väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi ja hänen väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksensa luokittelemisesta uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, on jätettävä tutkimatta.
5 Tämän jälkeen virkamiestuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa Drakefordin vaatimuksen 30.8.2012 tehdyn päätöksen kumoamisesta, ja se tulkitsi Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 8 artiklan ensimmäisen kohdan kolmanteen virkkeeseen sisältyvää ilmaisua ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia” siten, että sillä tarkoitetaan jokaista menettelyä, jolla muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön työsuhdetta tällaisena toimihenkilönä jatketaan määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä, vaikka tähän uusimiseen liittyisi palkkaluokan korotus tai suoritettavien työtehtävien muutos. Virkamiestuomioistuin lisäsi, että asia voisi olla toisin ainoastaan, jos uuteen sopimukseen sovellettaisiin muuta oikeudellista järjestelmää tai jos se merkitsisi urakehityksen päättymistä esimerkiksi siten, että kyseisen toimihenkilön työtehtävien luonne muuttuisi olennaisesti.
6 Virkamiestuomioistuin perusteli kantansa palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisellä kohdalla, jossa pyritään varmistamaan työsuhteen tietynasteinen pysyvyys, ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteella, ja se totesi, että 30.8.2012 tehdyllä päätöksellä, kun se tehtiin määräaikaiseksi aiottua työsuhdetta varten, rikottiin palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa.
7 Lopuksi virkamiestuomioistuin määräsi aineellisen vahingon osalta EMA:n maksamaan Drakefordille sen palkan, jota hänelle olisi maksettu jos hän olisi jatkanut tehtävissään, ja niiden palkkojen, palkkioiden, työttömyyskorvausten tai minkä hyvänsä muun samanluonteisen korvauksen tai palkan, jota Drakefordille tosiasiallisesti maksettiin 1.5.2013 alkaen, välisen erotuksen ajanjaksolta, joka alkoi Drakefordin väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen päättymispäivänä ja päättyi valituksenalaisen tuomion julistamispäivänä. Valituksenalaisen tuomion julistamisen jälkeisen jakson osalta virkamiestuomioistuin käytti täyttä tuomiovaltaansa ja kehotti EMA:a joko palauttamaan Drakefordin tehtäviinsä tai pyrkimään muodostamaan sopimuksen, jossa vahvistetaan kohtuullinen rahallinen korvaus, ja se pyysi asianosaisia ilmoittamaan sille täten yhteisellä sopimuksella muodostetusta ratkaisusta tai, jos sopimukseen ei päästä, esittämään sille numeromääräisenä ilmaistut vaatimuksensa.
Valitus
Oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset
8 EMA teki käsiteltävänä olevan valituksen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.4.2014 toimitetulla valituskirjelmällä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan mukaisesti. Drakeford toimitti vastineensa 25.7.2014.
9 Euroopan komissio, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14., 25. ja 28.7.2014 jättämissään asiakirjoissa, että ne hyväksyttäisiin EMA:n vaatimuksia tukeviksi väliintulijoiksi. Muutoksenhakujaoston puheenjohtaja hyväksyi 2. ja 24.9.2014 antamallaan määräyksellä nämä viisi EMA:n vaatimuksia tukevaa väliintulohakemusta.
10 Komissio, ECHA, Frontex, EFSA ja ECDC toimittivat väliintulokirjelmät niille asetetussa määräajassa.
11 EMA:a ja Drakefordia kehotettiin esittämään huomautuksensa väliintulokirjelmistä, ja nämä noudattivat pyyntöä asetetussa määräajassa.
12 EMA, jota tukevat komissio, ECHA, Frontex, EFSA ja ECDC, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– näin ollen hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen
– velvoittaa Drakefordin korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
13 Drakeford vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää valituksen
– velvoittaa EMA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 EMA esitti 9.2.2015 päivätyllä kirjeellään 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 146 artiklan perusteella perustellun pyynnön, että sitä kuultaisiin menettelyn suullisessa vaiheessa.
15 Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valittajan vaatimuksen ja päätti aloittaa menettelyn suullisen vaiheen.
16 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 14.4.2015 pidetyssä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
[– –]
Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee virkamiestuomioistuimen tekemää virheellistä tulkintaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa olevasta ilmaisusta ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia”.
[– –]
22 Alustavasti on muistutettava, että yleisen tulkintaperiaatteen mukaisesti erikielisten versioiden poiketessa toisistaan unionin oikeuden säännös tai määräys on sijoitettava asiayhteyteensä ja sitä on tulkittava siten, että huomioon otetaan unionin oikeus kokonaisuudessaan, sen tavoitteet sekä sen kehitysaste tulkittavana olevan säännöksen tai määräyksen soveltamisajankohtana (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2010, Kirin Amgen, C‑66/09, Kok., EU:C:2010:484, 41 kohta).
23 On myös muistutettava, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoituksena ei ole varmistaa väliaikaisille toimihenkilöille, joilla on määräaikainen työsopimus, työsuhteen tietty pysyvyys tai jatkuvuus vaan ennaltaehkäistä määräaikaisten työsopimusten kohtuutonta käyttämistä (tuomio 21.5.2014, komissio v. Macchia, T‑368/12 P, Kok. H., EU:T:2014:266, 60 kohta). Työsuhteen epävarmuus vahvistetaan lisäksi sillä, että väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusiminen on pelkkä mahdollisuus lukuun ottamatta tilannetta, jossa on kyse muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä, jonka tarkoitus on nimenomaan välttää määräaikaisten työsopimusten kohtuuton käyttäminen siten, että siinä säädetään määräaikaisen työsopimuksen luokittelemisesta uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ilman eri toimenpiteitä. Joka tapauksessa sellaisen väliaikaisen toimihenkilön työsuhde, jonka työsopimuksesta tulee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan uudelleenluokittelun ansiosta toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ei ole luonteeltaan pysyvä. Tässä tapauksessa hallinto voi nimittäin koska hyvänsä irtisanoa tämän työsopimuksen laillisesta syystä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.
24 Käsiteltävässä asiassa virkamiestuomioistuin katsoi, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisestä kohdasta ei voitu muodostaa yksiselitteistä tulkintaa sen erikielisten versioiden perusteella. Virkamiestuomioistuin viittasi tämän toteamuksen tueksi yhtäältä hollannin ja italian kielisiin versioihin, jotka puoltavat EMA:n näkemystä, ja toisaalta ranskan, saksan, englannin ja espanjan kielisiin versioihin. Näiden viimeksi mainittujen osalta virkamiestuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa, että toisin kuin italian ja hollannin kieliset versiot, ranskan ja saksan kieliset versiot, joissa viitattiin yleisemmin palvelussuhteen ja työsuhteen uusimiseen, ja englannin ja espanjan kieliset versiot, joissa viitattiin kaikkiin myöhempiin uusimisiin ilman mitään täsmennystä, eivät mahdollistaneet päätelmää, jonka mukaan ilmaisussa ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia” on kyse samasta työsopimuksesta. Näin ollen virkamiestuomioistuin totesi, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisestä kohdasta on olemassa kahdenlaisia kieliversioita: toisista käy selvästi ilmi, että termeillä ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia” viitataan työsopimukseen, kun taas toisten perusteella tällaista päätelmää ei voida tehdä. Koska näistä säännöksistä ei käynyt yksiselitteisesti ilmi, mikä uusimistarkoitus johtaa työsopimuksen luokittelemiseen uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, virkamiestuomioistuin katsoi tämän säännösteksteissä olevan eron valossa, että kyseiselle säännökselle oli vahvistettava yhdenmukainen tulkinta.
25 Virkamiestuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä näin todetessaan. Pitää toki paikkansa, kuten EMA katsoo, että virkamiestuomioistuin laiminlöi sen seikan, että englannin ja espanjan kielisissä versioissa, toisin kuin ranskan ja saksan kielisissä versioissa, ilmaisulla ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia” voidaan viitata vain termiin ”työsopimus”. Tämä virhe ei kuitenkaan vaikuta virkamiestuomioistuimen tekemään arviointiin, koska se totesi perustellusti, että ranskan ja saksan kielisten versioiden avulla ei sitä vastoin voitu tulkita yksiselitteisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa. Kyseisissä versioissa nimittäin ilmaisujen ”palvelussuhde”, ”työsopimus” ja ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia” käyttö toistensa vaihtoehtoina tekee säännöksestä epäselvän. Tästä on todettava, että termi ”palvelussuhde” koskee yhtäältä työntekijän ja toisaalta toimielimen tai viraston välistä työsuhdetta yleisemmin, kun taas termi ”työsopimus” viittaa oikeudelliseen välineeseen, jonka avulla tämä suhde konkretisoituu. Koska ranskan ja saksan kielisten versioiden sanamuotoa voidaan tulkita niin, että niissä tarkoitetaan, että työntekijän palvelussuhde voidaan toteuttaa samaan työsuhteeseen kuuluvien erilaisten työsopimusten puitteissa, virkamiestuomioistuin katsoi perustellusti, ettei näiden versioiden avulla voitu tietää yksiselitteisesti, viitataanko ilmaisulla ”tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia” palvelussuhteeseen vai työsopimukseen. Näin ollen EMA:n myöhemmin esittämää väitettä, jonka mukaan termit ”palvelussuhde” ja ”työsopimus” voidaan korvata keskenään, ei myöskään voida hyväksyä.
26 Myöskään se tekstin tulkinta ei ole yksiselitteinen, jota EMA on ehdottanut ja jonka mukaan uusimisessa on oltava kyse samasta määräaikaisesta työsopimuksesta, jotta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan viimeistä virkettä voidaan soveltaa, siltä osin kuin kieliversioita, joissa käytetään yksinomaan termiä ”työsopimus”, voidaan tulkita eri tavalla kuin tätä viimeksi mainittua. Voi nimittäin käydä ilmi, että väliaikainen toimihenkilö, jonka työsopimus on määräaikainen, tekee myöhemmin uuden määräaikaisen työsopimuksen, joka mahdollistaa alkuperäisen työsopimuksen jatkumisen vaikka muodollisesti uusi sopimus on siitä erillinen. Tästä seuraa, että mikään ei estä katsomasta, että sellaisen uusimisen tarkoituksen osalta, joka johtaa määräaikaisen työsopimuksen muuttumiseen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa voidaan tulkita niin, että siinä viitataan samantyyppiseen eli määräaikaiseen työsopimukseen pikemminkin kuin alkuperäisen työsopimuksen kanssa täysin samanlaiseen työsopimukseen. Tämä tapaus siis osoittaa, että lähtökohtaisesti työntekijän ja hallinnon väliset peräkkäiset määräaikaiset työsopimukset voidaan ottaa huomioon muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan viimeisen virkkeen soveltamista varten siltä osin kuin ne merkitsevät jatkuvuutta ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen kanssa.
27 Näiden toteamusten valossa ja todettuaan, että tekstien välillä on ero, joka saattaa johtaa erilaisiin merkityksiin, virkamiestuomioistuin saattoi oikeudellista virhettä tekemättä katsoa yhtäältä, ettei se voinut rajoittua pelkästään sanamuotoa koskevaan lähestymistapaan ja toisaalta, jotta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittaisiin yhdenmukaisella tavalla, soveltaa valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa yleistä periaatetta, jonka mukaan säännöstä on tulkittava kaikkien unionin oikeuden säännösten ja määräysten, sen tavoitteiden ja kyseisen oikeuden kehitysvaiheen valossa.
28 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.
29 Seuraavaksi virkamiestuomioistuin perusteli muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisestä kohdasta tekemäänsä tulkintaa yhtäältä sen tarkoituksella ja toisaalta sen asiayhteydellä. Kyseisen säännöksen tarkoituksesta virkamiestuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 43, 44 ja 46 kohdassa lähinnä, että sillä pyritään takaamaan työsuhteissa tietynlainen pysyvyys. Sen asiayhteydestä virkamiestuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan tulkinta, jossa suljetaan pois väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen määritteleminen uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi vain siksi, että tämä viimeksi mainittu oli edennyt urallaan tekemällä hallinnon kanssa erilaisia työsopimuksia, olisi ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa ja lainsäätäjän sen tahdon kanssa, joka ilmaistaan nimenomaisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 1 kohdassa ja jonka mukaan on varmistettava, että toimielimet saavat väliaikaisista toimihenkilöistä mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja luotettavia työntekijöitä.
30 Ensimmäisen valitusperusteen toisen osan valossa on todettava, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen alakohdan tarkoitus on taata tietynlainen työsuhteen pysyvyys. Toisin kuin virkamiestuomioistuin katsoi, kuten edellä 23 kohdassa todetaan, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoituksena on ennaltaehkäistä väärinkäyttöä, joka johtuu siitä, että hallinto turvautuu peräkkäisiin määräaikaisiin työsopimuksiin. Lisäksi, kuten edellä 19 kohdassa todetaan, kyseisen artiklan rajallista tarkoitusta tukee se, että hallinnolla on toimivalta irtisanoa koska hyvänsä työsuhde sellaisen työntekijän kanssa, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklassa säädettyjä menettelyitä noudattaen.
31 On kuitenkin todettava, että unionin tuomioistuimet voivat kumoamiskanteen yhteydessä hylätä kanneperusteen tai väitteen tehottomana jos ne toteavat, ettei se siinä tapauksessa, että se on perusteltu, voi johtaa vaadittuun kumoamiseen (ks. tältä osin tuomio 19.11.2009, Michail v. komissio, T‑50/08 P, Kok. H., EU:T:2009:457, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Vaikka yhtäältä pitää paikkansa, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa pyrittiin takaamaan työsuhteen tietty pysyvyys, se kuitenkin katsoi toisaalta perustellusti, että kyseisen artiklan kanssa on ristiriidassa toteamus, jonka mukaan väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen määritteleminen uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi oli mahdollista ilman muita toimenpiteitä vain silloin, kun peräkkäisissä uusimisissa oli kyse samasta työsopimuksesta. Virkamiestuomioistuin katsoi nimittäin valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa perustellusti, että määräaikaisen työsopimuksen tehneelle väliaikaiselle toimihenkilölle, joka on edennyt urallaan hyvien ammatillisten tulostensa vuoksi ja jonka kanssa on tehty useita eri työsopimuksia, aiheutuisi haittaa siitä, että häneltä evättäisiin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan viimeisessä virkkeessä säädetty suoja verrattuna väliaikaiseen toimihenkilöön, jolla on määräaikainen työsopimus, joka on uusittu ilman erityisiin ansioihin perustuvaa urakehitystä. EMA:n väite on näin ollen hylättävä tehottomana.
33 Lopuksi riittää kun todetaan valitusperusteen kolmannesta osasta, että toisin kuin EMA väittää, virkamiestuomioistuin ei rinnastanut väliaikaisia toimihenkilöitä virkamiehiin. Kuten edellä 29 kohdassa todetaan, virkamiestuomioistuin laiminlöi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen alakohdan tarkoitusta. On kuitenkin korostettava, että virkamiestuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että hallinto saattoi koska tahansa päättää toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdassa säädettyä irtisanomisaikaa noudattaen. Tämä osoittaa, ettei virkamiestuomioistuin millään tavoin asettanut kyseenalaiseksi virkamiesten ja toimihenkilöiden välistä eroa ja laajaa harkintavaltaa, joka hallinnolla on sen ja näiden viimeksi mainittujen välisissä työsuhteissa (tuomio 4.122013, EKS v. Schuerings, T‑107/11 P, Kok. H., EU:T:2013:624, 76 kohta).
34 Edellä esitetystä seuraa, että EMA:n ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen valitusperuste, joka koskee muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan tulkintaa koskevan poikkeuksen sanamuodossa olevaa oikeudellista virhettä
[– –]
37 Väitteestä, jonka mukaan toiseen oikeudelliseen järjestelmään tehty viittaus on epätarkka tai jopa epäjohdonmukainen, on todettava, että virkamiestuomioistuin teki tässä viittauksessa oikeudellisen virheen. Kuten EMA, jota tukevat komissio, ECHA, Frontex, EFSA ja ECDC, perustellusti katsoo, muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot ovat ainoa lainsäädäntö, jota sovelletaan kaikkiin väliaikaisiin toimihenkilöihin. Virkamiestuomioistuimen muuhun lainsäädäntöön tekemä viittaus on siten virheellinen.
38 Kuten edellä 31 kohdassa todetaan, unionin tuomioistuimet voivat kuitenkin kumoamiskanteen yhteydessä hylätä kanneperusteen tai väitteen tehottomana jos ne toteavat, ettei se siinä tapauksessa, että se on perusteltu, voi johtaa vaadittuun kumoamiseen (ks. tältä osin tuomio Michail v. komissio, edellä 31 kohta, EU:T:2009:457, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka viittaus muihin sovellettaviin lainsäädäntöihin on virheellinen, virkamiestuomioistuin perusteli valituksenalaisessa tuomiossa tekemäänsä ratkaisua tilanteella, jossa ura on keskeytynyt. Tästä seuraa, että väite, joka koskee muuhun lainsäädäntöön tehdyn viittauksen epätarkkaa tai jopa epäjohdonmukaista luonnetta, on hylättävä tehottomana.
39 Väitteestä, joka koskee sitä, että uusi työsopimus merkitsee keskeytystä väliaikaisen toimihenkilön uralla, on alustavasti todettava, että poikkeus, jonka virkamiestuomioistuin on ottanut käyttöön muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn uudelleenmäärittelyn soveltamiseen tilanteessa, jossa ura keskeytyy, on johdonmukainen seuraus kyseisen artiklan tulkinnasta. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisellä kohdalla on nimittäin tarkoitus välttää, että tilanteessa, jossa väliaikainen toimihenkilö, jonka työsopimus on määräaikainen, etenee urallaan tai kehittyy tehtävissään, hallinto tekee väärinkäytöksenomaisesti työsopimuksia, jotka ovat muodollisesti erilaisia, jotta se välttyisi kyseisessä artiklassa säädetyltä uudelleenluokittelulta.
40 Tämän uudelleenluokittelun lähtökohta kuitenkin on, että väliaikainen toimihenkilö, joka etenee urallaan tai kehittyy tehtävissään, pysyy työsuhteessa, jolle on ominaista jatkuvuus hänen työnantajansa kanssa. Jos käy ilmi, että toimihenkilö tekee työsopimuksen, jonka myötä hänen työtehtäviensä luonne muuttuu olennaisesti eikä vain muodollisesti, oletus, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan, ei ole enää pätevä. Olisi nimittäin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan hengen vastaista katsoa, että kaikki työsopimusten uusimiset voidaan ottaa huomioon siinä säädetyn säännön soveltamista varten. Näin ollen ja toisin kuin EMA väittää, virkamiestuomioistuin selvensi valituksenalaisen tuomion 48 ja 49 kohdassa oikeudellisesti riittävällä tavalla keskeytymisen käsitettä todetessaan, että se edellyttää sellaista olennaista muutosta toimihenkilön tehtäviin, joka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi hänen ja hallinnon välisen työsuhteen toiminnallisen jatkuvuuden. EMA:n väite on näin ollen hylättävä.
41 Tätä päätelmää ei voida asettaa kyseenalaiseksi EMA:n väitteellä, jonka mukaan soveltaessaan epätarkkaa keskeytymisen käsitettä, virkamiestuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei Drakefordin ura ollut keskeytynyt siitä huolimatta, että hänen hoitamistaan tehtävistä tuli vastuullisempia ja että hänen tehtävänsä muuttuivat muodollisesti, eikä sitä voida kyseenalaistaa myöskään sillä väitteellä, jonka mukaan Drakeford nimitettiin ulkoisen menettelyn päätteeksi. Koska työsuhteen keskeytyminen ei ole epätarkka käsite, kuten edellä 39 kohdassa todetaan, väite, jonka mukaan virkamiestuomioistuin teki käsiteltävässä asiassa virheen tätä käsitettä soveltaessaan, ei voi menestyä. Lisäksi on korostettava, että valituksenalaisen tuomion 49 kohdassa virkamiestuomioistuin tarkasteli asianmukaisella tavalla käsiteltävänä olevan asian hyvin erikoisia olosuhteita valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa vahvistetun keskeytyksen käsitteen valossa. Suoritettavien työtehtävien mahdollisen vertailun kannalta osastopäällikön tehtävä, johon Drakeford valittiin ulkoisessa valintamenettelyssä, merkitsi olennaista muutosta apulaispäällikön tehtävään nähden, mikä johti keskeytymiseen virkamiestuomioistuimen tarkoittamalla tavalla. Jos nimittäin samalla toimialalla jatkaminen ei automaattisesti merkitse jatkuvuutta hoidetuissa tehtävissä, tämä jatkuvuus on lähtökohtaisesti suljettava pois tapauksessa, jossa osastopäällikön tehtäviin valitseminen edellyttää ulkoista valintamenettelyä. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin ilmennyt, että ennen Drakefordin nimittämistä osastopäälliköksi vuonna 2003, hän hoiti osastopäällikön tehtäviä väliaikaisesti vuosina 2001–2003. Näin ollen ei voida katsoa, että Drakefordin nimittäminen osastopäälliköksi, vaikka se tapahtui ulkoisen menettelyn seurauksena, tosiasiallisesti merkitsi keskeytystä hänen aikaisemmin hoitamiinsa tehtäviin nähden. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen asiakirja-aineistosta käy ilmi, että huhtikuussa 2003 Drakeford oli palkkaluokassa A 4, tasolla 3, jossa hänellä oli kymmenen kuukauden virkaikä ja että 1.5.2003 alkaen eli silloin kun hänen IT-yksikön osastopäällikön työsopimuksensa alkoi, hänen palkkaluokkansa oli A 4, taso 3, jossa hänellä oli 11 kuukauden virkaikä. Tämä tieto on jälleen osoitus Drakefordin ja EMA:n välisen työsuhteen jatkuvuudesta. Näin ollen todettuaan, että Drakeford oli hoitanut tehtäviään keskeytyksettä tieto- ja viestintätekniikan alalla muun muassa apulaisosastopäällikkönä, väliaikaisena osastopäällikkönä ja osastopäällikkönä, virkamiestuomioistuin sulki perustellusti pois mahdollisuuden, että EMA:n ja Drakefordin välisessä työsuhteessa olisi tapahtunut olennainen keskeytys.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 5.2.2014 antama tuomio Drakeford v. EMA (F-29/13, EU:F:2014:10) kumotaan siltä osin kuin virkamiestuomioistuin käytti siinä täyttä tuomiovaltaansa taloudellisia kysymyksiä koskevassa asiassa tuomion julistamispäivää seurannen ajanjakson osalta.
2) Valitus hylätään muilta osin.
3) Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen.
4) Oikeudenkäyntikuluista David Drakefordin ja Euroopan lääkeviraston (EMA) osalta päätetään myöhemmin.
5) Euroopan komissio, Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) sekä Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) vastaavat tässä oikeusasteessa aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Jaeger Papasavvas Berardis
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä syyskuuta 2015.
Allekirjoitukset