Asia T‑231/14 P

(julkaistu otteina)

Euroopan lääkevirasto (EMA)

vastaan

David Drakeford

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikainen työsopimus – Työsopimuksen uusimatta jättämistä koskeva päätös – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäinen kohta – Määräaikaisen työsopimuksen luokitteleminen toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi – Täysi tuomiovalta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (muutoksenhakujaosto) 16.9.2015

1.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Yhtenäinen tulkinta – Eri kieliversioiden huomioon ottaminen – Tulkinta asiayhteyden ja tarkoituksen perusteella

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvat väliaikaiset toimihenkilöt – Työsopimuksen uusiminen määräajaksi sen ensimmäisen jatkamisen jälkeen – Määräaikaisen työsopimuksen luokitteleminen uudelleen – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoitus

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohta, 8 artiklan ensimmäinen kohta ja 47 artikla)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Aiheeton valitusperuste – Käsite

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 22 kohta)

2.      Virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen alakohdan tarkoitus on taata tietynlainen työsuhteen pysyvyys. Kyseisten palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoituksena on ennaltaehkäistä väärinkäyttöä, joka johtuu siitä, että hallinto turvautuu peräkkäisiin määräaikaisiin työsopimuksiin. Lisäksi kyseisen artiklan rajallista tarkoitusta tukee se, että hallinnolla on toimivalta irtisanoa koska tahansa työsuhde sellaisen työntekijän kanssa, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklassa säädettyjä menettelyitä noudattaen. Tältä osin virkamiestuomioistuin katsoi perustellusti, että hallinto saattoi koska tahansa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdassa säädettyä irtisanomisaikaa noudattaen ilman, että se asettaa kyseenalaiseksi virkamiesten ja toimihenkilöiden välistä eroa ja laajaa harkintavaltaa, joka hallinnolla on sen ja näiden viimeksi mainittujen välisissä työsuhteissa.

Poikkeus, jonka virkamiestuomioistuin on ottanut käyttöön muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn uudelleenmäärittelyn soveltamiseen tilanteessa, jossa ura keskeytyy, on johdonmukainen seuraus kyseisen artiklan tulkinnasta. Kyseisellä artiklalla on nimittäin tarkoitus välttää, että tilanteessa, jossa väliaikainen toimihenkilö, jonka työsopimus on määräaikainen, etenee urallaan tai kehittyy tehtävissään, hallinto tekee väärinkäytöksenomaisesti työsopimuksia, jotka ovat muodollisesti erilaisia, jotta se välttyisi kyseisessä artiklassa säädetyltä uudelleenluokittelulta. Tämän uudelleenluokittelun lähtökohta kuitenkin on, että väliaikainen toimihenkilö, joka etenee urallaan tai kehittyy tehtävissään, pysyy työsuhteessa, jolle on ominaista jatkuvuus hänen työnantajansa kanssa. Jos käy ilmi, että toimihenkilö tekee työsopimuksen, jonka myötä hänen työtehtäviensä luonne muuttuu olennaisesti eikä vain muodollisesti, oletus, että muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan, ei ole enää pätevä. Olisi nimittäin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ensimmäisen kohdan hengen vastaista katsoa, että kaikki työsopimusten uusimiset voidaan ottaa huomioon siinä säädetyn säännön soveltamista varten.

Suoritettavien työtehtävien mahdollisen vertailun kannalta osastopäällikön tehtävä merkitsi olennaista muutosta apulaispäällikön tehtävään nähden, mikä johti keskeytymiseen virkamiestuomioistuimen tarkoittamalla tavalla. Jos nimittäin samalla toimialalla jatkaminen ei automaattisesti merkitse jatkuvuutta hoidetuissa tehtävissä, tämä jatkuvuus on lähtökohtaisesti suljettava pois tapauksessa, jossa osastopäällikön tehtäviin valitseminen edellyttää ulkoista valintamenettelyä. Koska asianomainen hoiti ennen osastopäälliköksi nimittämistään väliaikaisen osastopäällikön tehtäviä, ei kuitenkaan voida varsinaisesti katsoa, että hänen nimittämisensä osastopäälliköksi, vaikka se tapahtui ulkoisen menettelyn seurauksena, merkitsi tosiasiallisesti keskeytystä hänen aikaisemmin hoitamiinsa tehtäviin nähden.

(ks. 30, 33 ja 39–41 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 31 ja 38 kohta)